Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.1.25 17:32:50

Puolisollani todettiin työuupumus, onneksi hän suostui menemään lääkäriin ja nyt sai sairaslomaa. Miten puolisona olla parhaiten tukena, mitä kannattaisi erityisesti huomioida?
Olen yrittänyt olla tukena, kuunnella, kannustanut ja auttanut lääkäri-ja terapia-aikojen varaamisessa, pitänyt lähellä, koittanut ottaa vastuuta kotitöistä.
Vertaistukea? Tuntuu tosi avuttomalta ja hirveä huoli toisesta :( Kuinka kauan kesti ennen kuin tilanne lähti helpottamaan, miten uupumus vaikutti parisuhteeseen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 17:34:21

Lopeta sen toisen paapominen. Olis ihan hirveetä jos toinen kohtelis niin kuin työuupumus olisi jokin maailmanloppu.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   13.1.25 17:49:46

"koittanut ottaa vastuuta kotitöistä. "
-En suosittele tätä. Työstä johtuvaan uupumukseen siitä ei todennäköisesti ole mitään hyötyä, mutta totutat kumppanin pääsemään helpolla ja tämän korjaaminen myöhemmin rasittaa kohtuuttomasti parisuhdetta. Jos tilanne on se, että kotitöihin ei oikeasti kykene, niin toki tulee auttaa, mutta molemmille täytyy olla selvää, että kyse on yksittäisestä poikkeuksesta, ei uudesta normaalista, ihan kuten esim. flunssan yhteydessä.

Tue tekemään ratkaisuja, jotka auttaa pitkällä aikavälillä. Vaihtamaan työpaikkaa, vaihtamaan alaa, tmv. ratkaisevaa. Sairasloma ei auta mitään, jos olosuhteet ei olennaisella tavalla muutu. Hyväksy se todennäköinen vaihtoehto, että taloutenne tulot tulee laskemaan olennaisesti ainakin tilapäisesti, jos ongelma halutaan ratkaista kestävällä tavalla.

Lähettäjä: ninni 
Päivämäärä:   13.1.25 18:01:47

Minun mielestäni kuulostat aivan ihanalta, välittävältä kumppanilta <3 pidä huoli omasta jaksamisestasi, se on tärkein neuvo :) Älkää kadottako keskusteluyhteyttä ja muista nähdä toinen ihmisenä, älä vain ns sairaana. Tsemppiä :)

Lähettäjä: Ratc 
Päivämäärä:   13.1.25 18:04:19

Ohjaa hakemaan lausunto lääkäriltä Kela kuntoutukseen - pääset vähäksi aikaa ukosta eroon kun on jossain kylpylässä rentoutumassa

Lähettäjä: kaksi 
Päivämäärä:   14.1.25 09:55:40

Minä sairastan työuupumusta, joten voin siis puhua uupuneen näkökulmasta.

Teet toisen eteen nyt liikaa. Jos kyselet koko ajan, mikä olo, mikä fiilis...se ärsyttää. Jos teet kotityöt ja siloitat normaalin elämän askareita, teet myös karhunpalveluksen. Mies saattaa jäädä sänkyyn makaamaan kun kaikki rutiinihommat tekee joku muu.

Anna toisen levätä, mutta pyydä ulos kävelylle. Jos mies haluaa puhua, anna puhua mutta älä härki. Pois myös kaikenlaiset kissanristiäiset ja pakkosukulaisvierailut. Noiden jälkeen on ihan poikki.

Uupumus saattaa kestää vähintään kuukausia tai vuosia. Ei ehkä pysty enää saman alan hommiin vaan alanvaihdos on paikallaan.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   14.1.25 10:07:14

"pidä huoli omasta jaksamisestasi, se on tärkein neuvo :) Älkää kadottako keskusteluyhteyttä ja muista nähdä toinen ihmisenä, älä vain ns sairaana."

Tässä hyvin tiivistetty ! Parisuhteesta saa enemmän voimaa kuin hoitosuhteesta.. ja hoitosuhde voi muuttaa parisuhteen lopullisesti.

Me elettiin ihan normaalia arkielämää, sovittiin ihan sen mukaan asiat mikä miehestä tuntui hyvältä eli juuri esim se etten koko ajan kysellyt kuinka voi ja sitä ja tätä vaan että mies pienesti vinkkaa kun haluaa jostain sanoa tai puhua. Mutta myös että jossain vaiheessa täytyy siitä voinnista minulle kertoa, että oma huoli ei kasva liikaa. Tuin juuri muutosten tekemiseen ja yhdessä pohdittiin mikä hänen kohdallaan olivat ne parhaat toimintatavat. Olennaista oli heti alkuun tiedostaa, että muutos on tultava ja minä selvittelin käytännön raha- yms asioita hieman enemmän ja mies keskittyi ensin toipumiseen ja seuraavaksi sen uuden työpaikan etsimiseen. Toipuminen ei sitten missään nimessä tarkoita makaamista vaan mukavien asioiden tekemistä, liikuntaa jne. ! Miehelleni ei puhjennut oheen masennusta, silloin se makoilu voi helpommin tulla kuvioihin ja toipumisen tiekin olla vähän kivisempi. Olihan siinä ikäviä tunteita ja murheita, mutta ei varsinaista masennusta. Meidän virheemme oli se, että omin voimin ja työterveyslääkärin kanssa asia hoidettiin, terapeutti olisi varmasti ollut järkevä homma ihan sitten taas vuosia myöhemmin työelämän vastoinkäymisten triggeröidessä vanhoja muistoja. Koska kiirettä ja ongelmiakin työelämässä aina tulee, ei mikään uusi työ tai ala ole huoleton loppuelämän ratkaisu !

Lähettäjä: tiia 
Päivämäärä:   14.1.25 10:39:56

>https://finfami.fi/<

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   14.1.25 10:51:45

Kannusta miestä tekemään asioita jaksamisen mukaan. Myös niitä kotitöitä. Älä paapo liikaa, mutta kuuntele kun tarvitsee.

Älä myöskään odota että parissa kuukaudessa helpottaa.

T. Uupumuksesta toipunut

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   14.1.25 11:10:54

Minäkin olen joskus kärsinyt uupumuksesta. Itselle ainakin tärkeintä oli, että sai kaiken aikataulutetun pois. Aikataulut ja niiden miettiminen vie ihan älyttömästi energiaa ja se lisäsi stressiä, kun piti miettiä että pitää olla klo X paikassa Y.

Sen sijaan kotityöt, käsityöt, musiikin soittaminen ja kaikki muu ns. konkreettinen tekeminen on hyvästä. Se, että näkee omien käsiensä tuotoksen (tai kuulee vaikka soittamansa musiikin) tuottaa mielihyvää ja sellainen aikatauluton puuhastelu on rentoa, mutta kuitenkin aktivoi aivoja. Hyvää tekemistä on myös ulkoilu, ei mikään superraskas liikunta, vaan sellainen kevyt leppoisa puuhailu: kävelylenkit tai vaikka juoksulenkitkin jos siltä tuntuu, salilla käyminen jos se on oma juttu yms.

Se, että vaan jää kotiin makaamaan ja tuijottaa passiivisena telkkaria, näprää puhelinta tai istuu tietokoneella, on haitaksi. Tarvitaan konkreettista tekemistä.

Ihminen on luonnostaan mukavuuden haluinen, joten pieni paine tehdä jotain on ainakin itselle ihan hyväksi. Mutta nimenomaan vain pieni paine. Esim. hyvä on vaikka se, että yhdessä laitetaan ruokaa ja siivotaan keittiö. Tai että toinen pyytää, voitko viedä roskat ulos.

Tämä siis ainakin itsellä. Ja tässä just toisen tuki on tosi hyvä. Sen sijaan että vaatii toista tekemään asioita, tehdäänkin yhdessä. Tällöin tulee pieni paine siihen, että pitää osallistua, mutta ei tarvitse yksin ottaa vastuuta tekemisestä. Esim. lenkille lähtö voi tuntua ylivoimaiselta, mutta jos toinen pukee päälleen ja sanoo että nyt käydään puolen tunnin kävelyllä, voi tulla se sopiva pieni paine nousta ylös ja lähteä mukaan.

Kuten muutkin on sanoneet, se on karhunpalvelus, että alkaa tekemään kaiken toisen puolesta. Siinä helposti ihmien vaan passivoituu.

Lähettäjä: Tosi hyvä 
Päivämäärä:   14.1.25 11:16:17

Lähettäjä--2
Päivämäärä14.1.25 11:10:54

Minäkin olen joskus kärsinyt uupumuksesta. Itselle ainakin tärkeintä oli, että sai kaiken aikataulutetun pois. Aikataulut ja niiden miettiminen vie ihan älyttömästi energiaa ja se lisäsi stressiä, kun piti miettiä että pitää olla klo X paikassa Y.

Sen sijaan kotityöt, käsityöt, musiikin soittaminen ja kaikki muu ns. konkreettinen tekeminen on hyvästä. Se, että näkee omien käsiensä tuotoksen (tai kuulee vaikka soittamansa musiikin) tuottaa mielihyvää ja sellainen aikatauluton puuhastelu on rentoa, mutta kuitenkin aktivoi aivoja
joten pieni paine tehdä jotain on ainakin itselle ihan hyväksi. Mutta nimenomaan vain pieni paine. Esim. hyvä on vaikka se, että yhdessä laitetaan ruokaa ja siivotaan keittiö. Tai että toinen pyytää, voitko viedä roskat ulos.

Tämä siis ainakin itsellä. Ja tässä just toisen tuki on tosi hyvä. Sen sijaan että vaatii toista tekemään asioita, tehdäänkin yhdessä. Tällöin tulee pieni paine siihen, että pitää osallistua, mutta ei tarvitse yksin ottaa vastuuta tekemisestä. Esim. lenkille lähtö voi tuntua ylivoimaiselta, mutta jos toinen pukee päälleen ja sanoo että nyt käydään puolen tunnin kävelyllä, voi tulla se sopiva pieni paine nousta ylös ja lähteä mukaan.

Nämä hyvin sanottu.