Lähettäjä: Rulla 
Päivämäärä:   13.1.25 07:27:10

Olen onnekas, kun sain heti valmistuttuani työpaikan. Valitettavasti olen ajautunut työn kanssa johonkin henkiseen umpikujaan, enkä tiedä mitä ihmettä teen.

Työssäni on kolme osa-aluetta, jotka eivät kosketa toisiaan. Kahden kanssa sujuu hyvin, mutta yhdestä on tullut vaikea. Tämä osa-alue edellyttäisi esimerkiksi teknistä osaamista, jota minulla ei vielä käytännön tasolla ole. Työskentelen tiimissä, mutta olen yksin vastuussa omista töistäni. Toin jo hakemuksessa ja haastattelussa esille, ettei minulla vielä ole tällaista käytännön osaamista, ja olen myös ottanut asian esille esimieheni kanssa. Olen sanonut selkeästi, että tarvitsisin lisäperehdytystä teknisiin asioihin. Esimiehen kommentit ovat luokkaa "joo, ei tää työ ole aina oikein helppoa" ja "älä stressaa, ei kukaan odota sinulta vielä osaamista". Joopa joo, ei tosiaan. Muuten vaan pitäisi osata tehdä kaikki yksin ja joka viikko tulee uusia tehtäviä saatesanoilla "ja sinähän hoidat sitten tämän". Muista tiimiläisistä ei ole apua, ei heillä ole osaamista eikä työaikaa minun auttamiseeni. Ainoa joka osaisi auttaa, tykkää lähinnä vttuilla.

Työstä kaksi kolmasosaa sujuu siis hyvin, mutta tuo yksi kolmasosa on alkanut rasittaa henkisesti aika paljon. Joka aamu vtuttaa eikä kiinnosta mennä töihin. On ihan normaalia, että kiinnostus työhön on tasoa "ei kiinnosta, mutta tehdään nyt niin saadaan valmiiksi", mutta nyt kiinnostamattomuus on jo sitä tasoa, että "voi v mitä pskaa". Olen kyllä tähän asti suoriutunut työstä, mutta minulla menee paljon aikaa tiedonhakuun ja asioiden selvittämiseen, että pääsen ylipäänsä tekemään asioita. Tämäkään ei haittaisi, jos esimies ei koko ajan hönkisi niskaan ja muistuttelisi, kuinka kiire meillä on.

Tässä on vielä se hauska twisti, että muutimme puolisoni kanssa tälle paikkakunnalle ihan puhtaasti minun töideni perässä. Hän on jo saanut töitä ja elämän sisältöä täältä ja viihtyy. Minulle täällä taas ei ole oman alan töitä tarjolla, jos luovun tästä työpaikasta. Tuntuisi todella väärältä ilmoittaa puolisolle, että haluan lopettaa työn ja muuttaa taas toisaalle uuden työn perässä.

Lähettäjä: Rulla 
Päivämäärä:   13.1.25 07:29:18

Lyhyesti siis: tunnen itseni todella pskaksi työntekijäksi ja taakaksi muille. Lisäksi ottaa suunnattomasti pannuun, kun apua ei saa, mutta kuittailua kyllä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   13.1.25 07:31:53

Olisko jotain koulutuksia tarjolla työpaikkasi ulkipuolella? Kuinka kauan olet työtä tehnyt?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 07:39:38

Älä ota asioita niin henkilökohtaisesti. Sulla menee se aika mikä menee vaikka kuka sanoisi mitä kiireestä. En tiedä kuinka nuori olet, mutta voin kertoa, että tässä maailmassa mikään nopeus ei ikinä ole riittävä. Joten kannattaa työssään tehdä se vakioaika mihin muiden on vain totuttava.

Mitä nopeammin teet, sitä enemmän sulle kasataan hommia. Vaikuttaa siltä, että olet stressiherkkä joten erityisesti sun on opittava siihen mentaliteettiin, että kestää sen mitä kestää. Tai saat burnoutin viidessä vuodessa kun hukut työn määrään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 07:45:50

Puhu sille esimiehelle kunnolla, että oma osaaminen ei riitä ja tarvitset perehdytystä jota he eivät ole tarjonneet. Samalla kommentoit että henkilö x tuntuu olevan ainoa osaava, mutta saat häneltä pelkkää v#ttuilua.

Jos olet koeajalla niin toki saatat lentää pihalle jos he kokevat että olet epäsopiva työhösi. Uusien hommien oppiminen vie myös usein 6kk-12kk ja sitä epämukavuutta on vain alussa kestettävä ja itsenäisesti otettava selvää. Neuvoisin, että älä osta ko alueelta mitään taloa tilanteessasi jossa ei ole muita työvaihtoehtoja ja sinnittele ko. hommassa vuosi ennen kuin vaihdat työpaikkaa.

Jos kyseessä on eka työpaikka valmistumisen jälkeen niin sinnittele ainakin ensi kesään asti ja yritä avoimin mielin oppia ne asiat itsenäisesti. Joka ikisessä työpaikassa täytyy opetella uusia asioita, perehdytystä ei välillä ole ollenkaan ja aina joku on määkimässä että on kiire. Siksi nyt ei kannata luovuttaa vaan hankkia vuosi kokemusta ja taitoja ennen kuin luovuttaa.