Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   13.1.25 06:53:12

Yksi ei anna aamupalaa yökyläillessä, yksi suuttuu jos ostaa "väärin" eli jotain, mistä mies ei tykkää (vaikka ostatte omilla rahoillanne omaan asuntoonne).

Oletteko vähä-älyisiä, kun siedätte tuollasta p_skaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 07:00:54

Ei mulla tuommosta miestä ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 07:01:03

Samaa miettinyt...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 07:13:39

Eihän nuo vinkeet välttämättä näy heti. Omakin oli lähes "normaali" ensimmäiset 5v. jolloin lapsikin oli jo hankittu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 07:18:49

Täälläkin aika moni nainen on jäänyt kiinni siihen kulttuuriin, että mies on hyvä, jos se ei hakkaa ja silloin tällöin tiskaa..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 07:19:18

Öööööööööö

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.1.25 07:21:45

Nuo esimerkit ovat oletettavasti alkusuhteesta kun tapailtu vasta vähän aikaan, kerta omat kodit. On aivan tavallista, että seurustelen tai tapailun edetessä paljastuu myös negatiivisia puolia ja niistä on ok keskustella. Miehen huono käytös ei ole naisen häpeä. Naiset eivät ole mitään yliluonnollisia otuksia, jotka kristallipallosta näkisivät miten treffikumppani tulee tulevaisuudessa käyttäytymään. Toivon, että vielä joskus pääsemme eroon ajatusmaailmasta, jossa nainen on vastuussa miesten käyttäytymisestä ja vajaaälyinen ei ole huonosti käyttäytyvä mies vaan nainen, joka on erehtynyt hänen kanssaan seurustelemaan. Samaa ajattelua ei tapaa toisinpäin. Jos nainen käyttäytyy huonosti, pettää tai on väkivaltainen, ei miestä häpäistä kumppanivalinnastaan.

Lähettäjä: Kehitys 
Päivämäärä:   13.1.25 07:22:53

Ihminen myös kehittyy (toivottavasti) eläessään ja voi tajuta toisen manipuloinnin vasta vuosien päästä, niin kuin itselleni kävi. Parisuhteeseen mennään oman lapsuushistorian ja traumojen kanssa. Jos lapsena on ollut jonkun voimakkaan ilmiön alla, esim narsismi, varmasti myös kumppanissa noita piirteitä alkaa ajan mittaan löytymään. Jos omat rajat eivät ole saaneet syntyä lapsena, vaan on pitänyt totella vanhempia, ei niitä rajoja osaa asettaa parisuhteessakaan. Silloin jää helposti toisen ohjailemaksi ja manipuloimaksi, eikä sitä itse ehkä tajua. Elämän kokemuksen myötä rajojen asettamista voi oppia ja alkaa myös näkemään epätervettä käyttäytymistä. Samat kaavat kun toistuvat vuodesta toiseen.

Lähettäjä: Minna 
Päivämäärä:   13.1.25 07:29:03

Niin. Se juuri että ei se näy heti.... Esikoisen isä alkoi näyttämään luonnettaan kun menimme naimisiin ja saimme lapsen. Synnäriltä autolle sain kantaa vauvan kaukalossa itse, vaikka synnytyksestä tietysti ihan loppu. Mies marssi edellä.
Rahat piti laskea tarkkaan jottei hän vain joutunut enemmän maksamaan, vaikka minä hoitamassa lasta kotona. Sentilleen vaati ruuasta rahoja takaisin. Minä tietysti myös ostin lapselle kaiken, vaatteet jne. Tätä ei huomioinut mitenkään missään, sanoi vain että sieltä kirppariltahan saat ne lähes ilmaiseksi. Toki myös aika minkä käytin lirppiksiin ja torin selaamiseen jotta sopivaa ja edullista löytyi.

Erosin kun lapsi oli pieni, ja mies vielä oli aloittanut suhteen toiseen naiseen. Tästä minut kovasti tuomittiin, kun hyvän miehen jätin. Hän siis hyvässä työssä ja muutoinkin ulkopuolisen silmissä täydellinen.
Sitten hänen pakko alkaa maksaa elareita, ja vihdoin oma taloudellinen tilanteeni parani niin että sain lapselle edes kunnollisia kenkiä ostettua.

Toki me siis asuimme minun asunnossani, niin ettei mies maksanut siitä mitään. Eli asumiseni kulut ennemminkin pienenivät kun jäimme lapsen kanssa kahden. Huh, näin kun sitä ulos kirjoittaa, kaikkea sitä sietää. Tämä ei siis todellakaan alkanut näin, mutta muuttui vähitellen. Ja kun lapsi oli tuloillaan ja tehty niin sitä sitten vain yritti että saisi perheen pidettyä kasassa.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   13.1.25 09:03:56

” Ihminen myös kehittyy (toivottavasti) eläessään ja voi tajuta toisen manipuloinnin vasta vuosien päästä, niin kuin itselleni kävi. Parisuhteeseen mennään oman lapsuushistorian ja traumojen kanssa. Jos lapsena on ollut jonkun voimakkaan ilmiön alla, esim narsismi, varmasti myös kumppanissa noita piirteitä alkaa ajan mittaan löytymään. ”

Tämä. Itse olin vahvasti kiusattu ja omillakin vanhemmilla traumoja (toisella vaan ns. tyhmät vanhemmat ja siitä johtuvia traumoja, toisella kuollut vanhempi ja narsisti äitipuoli tuli tilalle). Eli omat vanhempanikaan eivät osanneet oikein pitää puoliaan. Itse tulin koulussa kiusatuksi (myös fyysistä väkivaltaa) ja opettajat ja rehtori vain nauroivat aina kun asiaa yritettiin selvittää. En ollut siis saanut oikein mistään tervettä mallia, miten pitää niitä omia rajoja ja kunnioittaa itseäni. Molemmat vanhempani olivat todella sydämellisiä ja ihania ja tottakai yritin olla itsekin kiltti, kohtelias ja joustaa aina.

Päädyin hakkaavan äijän kanssa yhteen ja kuvittelin että olen ansainnut sen kaiken. Tyyppi osasi kääntää kaiken mun syyksi. Onneksi kaverien avulla löysin oman äänen ja itsekunnioituksen.

Nykyisin mulla on ihana puoliso ja elämä. Mutta ymmärrän myös hyvin ihmisiä, jotka kirjoitteleevat typeristä puolisoiden tempauksista. Niihin haluankin usein vastata ja kertoa, että toisen osapuolen toiminta ei ole ok! Haluan mielummin tukea lytättyjä ja epävarmoja, kuin lytätä lisää. Toivottavasti he löytävät itsekunnioituksensa ja rajansa kuten minulla kävi.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   13.1.25 09:09:44

Mä oon miettinyt ihan samaa kun jo pelkästään kavereiden suhteita seurannut. Yksi oli väkivaltaisen ja mustasukkainen juopon kanssa, ennen sitä peliongelmaisen juopon kanssa, toinen vaihtoi pettävän miehen sentään pois, mut tilalle tuli laiska ukko, joka ei auta missään kodin hommissa eikä kaveri koe mieheen varsinaisesti mitään vetoa (läheisriippuvuus tälläkin varmaan), kolmas ei tee miehensä kanssa yhdessä mitään muuta, kun nuku samassa sängyssä ja mies ei paljoa auttelekaan missään ja suuttuu helposti pikku asioista mut nainen tekee taas kaikkea. Yhdellä taitaa olla sellainen täysin normaali suhde :D