Lähettäjä: mukaan?
Päivämäärä: 12.1.25 21:58:14
Kyseessä aikuinen mies ja vakiintunut pitempi suhde, jossa ei asuta yhdessä vaan omissa kodeissa.
Jos olen hankkimassa vaikka uutta sohvaa, omilla rahoillani omaan kotiini ja ollaan yhdessä katsomassa sohvia, homma voi mennä tähän tyyliin; mies huomaa mieleisensä sohvan ja alkaa kehua sitä, kuinka on hyvän värinen, mallinen ja kokoinen. Minulle se ei sovi, koska koko on minulle väärä ja mallikaan ei ole mieleinen ja otan eri sohvan. Miesmuuttuu samantien kireäksi ja matkalla alkaa haastaa riitaa ilman syytä (koska ärsyyntyi kun en ostanut mieleistään sohvaa) ja jankkaa, että on varmaan turhaa olla edes suhteessa kun olen niin hankala ja mikään ei kelpaa. Sohvan paikalle voi laittaa mitä tahansa, idea pysyy samana; kyse on minun tekemisistäni omilla rahoillani ja itselleni, mutta jos haluan eri asiaa kuin mies, alkaa omituinen riidanhaastaminen ja "ei kannata ottaa sellaista p-skaa sohvaa mitä ehdoton, mullahan on niin huono maku, ei se sopisi sinne sun upeaan penthouseen"-tyylinen vtuilu. Sama suhtautuminen on vaikka kyse olisi minun kengistäni; jos ei kelpaa miehen mieleiset, alkaa samanlainen kiukuttelu, vaikka kengät ovat minun ja minä ne maksan.
Mä ymmärtäisin, jos oltaisiin ostamassa yhdessä molempien rahoilla yhteiseen kotiin sohvaa, mutta en tätä. Onko tässä kyseessä se kuuluisa narsisti vai mikä ihmeen selitys tuollaiselle on?
|