|
Lähettäjä: Julmaa
Päivämäärä: 10.1.25 13:04:35
Onko kukaan katsonut tuota Yleltä tai Areenasta tulevaa Rescue Me! koirien tarina -sarjaa?
Itseäni surettaa kovasti tuo harmaan/tumman ison koiran (Nala?) puolesta, joka päätyi naisparille.
Tavallaan ymmärrän, jos tarkoitus oli antaa ihanat ja turvalliset olot viimeisiksi elinpäiviksi, mutta jotenkin ihmetyttää, että noin monisairasta ja selvästi kivulloista koiraa ei päästetä kärsimyksistään.
Tuon koiran ikää ja taustaa en toki sen tarkemmin tiedä, mutta vaivat ovat ainakin ihan vastaavanlaisia, kuin vanhalla, elämänsä ehtoopuolelle ehtineellä koiralla. Sokea, hampaat loppu (todennäköistä siis myös on, että koko suu ja etenkin syömisen yrittäminen tuottaa kipua), voimat loppu, ylös makuulta pääseminen ja jaloillaan olo ilmaisesti hyvin suurten voimien ponnistusten takana, ja kuka tietää kuinka suurta kipua tuottaa…
Ihmettelen sitä, että jos kellä tahansa olisi tuolla tavalla vaikeasti oireileva vanha koira, joka on syntynyt ja elänyt koko elämänsä onnellista ja hyvää koiran elämää Suomessa, niin varmasti kuka tahansa suosittelisi jo kärsimysten lopettamista ja sitä viimeistä ystävän palvelusta.
Miksi siis on jotenkin enemmän ok ja oikeutettua jatkaa tuon koiraparan kärsimystä yrittämällä pitää sitä väkisin hengissä täällä Suomessa, kun nyt selvästi tuossa on kyseisen koiran tilanne ja terveydentila nähtävillä ja tiedossa. Yleisesti ihmetyttää, että tuollainen koira on ylipäätään annettu kenellekään adoptioon tuossa kunnossa? Luulisi, että jos jokin järjestö on tuon kyseisen koiran päättänyt pelastaa (mikä sinänsä koiralle lottovoitto ja ihana-asia), niin jotenkin olisi olettanut, ettei tuossa kunnossa olevaa koiraa anneta suoraan adoptioperheeseen, vaan yhdistys ensin arvioi Suomessa, lähteekö koiran voimat karttumaan ja jonkinlainen ”toipuminen” vielä käyntiin jossain tietyssä ajassa ennen adoptioon antamista? Vai onko oikea valinta kuitenkin eutanasia sen sijaan, että kärsivä koira annetaan kärsimään vielä vähän lisää adoptioperheeseen, joka vain pitkittää turhaan kipua ja kärsimystä.
Tiedän, että on kovaa tekstiä, mutta tuosta koirasta huokuu se, että se haluaisi vain jäädä nurmikolle makaamaan ja nukahtaa ihanaan, kivuttomaan ikiuneen, jos itse saisi valita. Sen sijaan kaksi lässyttävää, epävarmaa ja sekoilevaa tätiä pyörii ympärillä ja raijjaa koira parkaa sisään ja ulos tuvan ja pihan väliä.
Edelleen, jos kellä tahansa Suomessa olisi vanha, samalla tavalla ja samalla, vakavalla tasolla vaivainen koira vanhus, olisi se jo kyllä selvä merkki päättää kärsimykset, jos koiran kanssa ei päästäisikään illalla enää pihalta takaisin sisään, kun koira ei vaan jaksa siirtyä nurmikolta takaisin taloon…
Hirveää touhua minusta, vaikka kuinka ymmärrän taustalla olevan rakkauden ja hyvän tahdon. Niistä huolimatta ihmisen toiminta voi olla väärää ja eläimelle vahingollista.
Tuon koiran elämä kun on hyvin suurella todennäköisyydellä sisältänyt jo tähän asti valtavasti kipua, tuskaa ja pelkoa siellä Romaniassa…
Jos joku on katsonut sarjan joskus aikaisemmin tai nyt Areenasta jo kaikki jaksot, niin saa toki kertoa, että päädytäänkö tuo koira lopettamaan jaksojen edetessä? Särkee sydäntä katsoa tossa sarjassa tuota vielä Suomessakin jatkuvaa kärsimystä ja epävarmoja, säätäviä ja lässyttäviä ihmisiä ympärillä, jotka selvästi eivät nää tai eivät halua nähdä tuota tilannetta silmästä silmään. Tietysti jos he ovat adoptioperheenä kokemattomia, niin jotenkin ymmärrän, ettei välttämättä ole edes edellytyksiä sille, että silmää tuollaisen tilanteen lopettamiselle
|