Lähettäjä: ,5,
Päivämäärä: 10.1.25 01:50:45
TSH 6,32 ja T4V 13,2.
Tpoab (vai mikä onkaan) oli todella hyvä ja ns. mittaamattoman alhainen, eli ei koskenut minua.
Subkliininen hypotyreoosi, koska "TSH on alle 10 niin se on aika hyvä, mutta kyllä T4V saisi olla viitearvojen ylimmässä kolmanneksessa".
Oireet oli niin kamalat että jouduin saikulle puoleksi vuodeksi ennen kuin lääkärit suostuivat uskomaan, että kyllä tämä kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuu. Tuossa vaiheessa olin oireillut jo 10 v oireiden vähitellen pahentuessa, eikä aiemmin oltu koskaan edes otettu T4V:tä. TSH oli alimmillaankin melkein 4 ja viitearvojen yläraja oli 4,0. Ja lääkityksellä olevalla pyritään saamaan TSH 1-2 väliin. Tai näin minulle sanottiin.
Ja minä alan oireilla jos T4V tippuu alle 17 kun TSH on yli 2, mutta T4V saa olla jopa vain 16 jos TSH on alle 1.
Eli minulla pitää olla arvot aina liikatoimintaa lähentelevät ennemmin kuin vajaatoimintaa lähentelevät. Ei ihme, että oireilin niin rajusti reilusti paskemmilla arvoilla.
Epäiltiin kyllä ties mitä sydämen vajaatoimintaa oireiden vuoksi, mäkätettiin siitä ja tästä "juotko alkoholia (en), tupakoitko (en), kuvitteletko oireesi (en), onko sulla vaikeet menkat (ei), jos sulla on vaan rankkaa (kyllä, mutta se johtuu tästä karseasta olosta)" jne., mutta ei suostuttu ottamaan myös T4V-arvoa eikä varsinkaan kokeilemaan thuroxinia, koska "TSH on tosi hyvä :)" eli vain vähän yli 6. Vaikka oireeni olivat täysin samat kuin isälläni aikoinaan. Aloitin oireilun 21-vuotiaana ja lääkityksen sain 32-vuotiaana... Kiitti vaan. Ja tuokin vain siksi, että psykiatrisella puolella sanottiin 5 kk jälkeen, ettei minulle voida mitään mt-puolen diagnoosia antaa ennen kuin kilpirauhasarvot on viitteissä. Ramppasin siis siellä kun oli vuosia hoettu että olen täysin terve ja vain kuvittelen oireeni. Uskomatonta, että minua sinne edes otettiin ennen kuin kilpirauhasarvot oli kohdallaan! Jouduin sinne kuitenkin jonottamaan joten hyvin siinä odotusaikana olisi voinut sitä thyroxinia syödä. Ja kun thyrixin auttoi, niin en enää mennyt psykiatriselle puolelle, eli oireeni eivät olleet kuviteltuja.
Ja se thyroxin-reseptin kirjoittanut lääkärikin naureskeli minulle päin naamaa "Tiedätsä, ei kilpirauhasen vajaatoiminta ole vaarallinen. Ei sen hoidossa ole mikään kiire, kyllä sen kerkee :D". Olin aivan loppu ja lähes itkua väänsin kun olin niin loppu, joten ei tuntunut kivalta. Kun sitten aloin syödä thyroxinia, niin muutamassa päivässä olo humpsahti paremmaksi ja nautin siitä, että veri kiertää, en enää ole syväjäässä ja kykenen olemaan rentona peiton alla enkä vain hauko happea elimistö tutisten umpijäässä. Siitä sitten olo vähän tasoittui ja kestikin n. 4 kk että annos oli sellainen, että kykenin sanomaan, että nyt on olo hyvä, oireet aisoissa ja veriarvotkin näyttää hyvältä ja voitiin jättää annoksen säätäminen 9 kk:ksi, kunnes taas olin vajonnut vajikselle...
|