Lähettäjä: Piipari 
Päivämäärä:   9.1.25 11:14:01

Työpaikalla hyviä tuttavuuksia, mutta ei kavereita (ikäero iso). Harrastan kotona joten sieltäkään ei kavereita saa. Lapsuudenystävät olleet ja menneet. Hävettää. Perhe toki on, vanhemmat ja sisarus mutta ei muuta. Jos saisin lapsen, ei olisi ketään kummia. Jos menisin naimisiin, ei olisi kutsulistalla minun puolelta kuin vanhemmat ja sisarus. Onpa hienoa... Tuli vain mieleen kun alkaa lapsi/naimisiinmeno olla jollain kohtaa ajankohtainen. :(

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   9.1.25 11:20:29

Sama juttu. Mistä päin olet

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.25 11:24:53

Sama, sulla tosin on edes puoliso. Minulla ei sitäkään

Lähettäjä: Ukko Yli-Ukkonen 
Päivämäärä:   9.1.25 12:58:28

Ei ihmisellä edes ole aikaa millekään kavereille

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.25 15:34:31

Ooppa ilonen että sulla on sentään se kumppani! Mulla ei ole sitäkään, eikä kohta enää niitä sukulaisiakaan.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   9.1.25 16:29:19

Sama vika myös täällä. Vuoden olen asunut uudella paikkakunnalla, en tunne työkavereiden lisäksi ketään. Työkaverit ei oikein halua nähdä työaikojen ulkopuolella, niillä on omat elämät. En harrasta mitään, minulla on vielä joka päivä iltapainoitteinen eri työaika, niin iltaharrastukset on aika poissuljettu vaihtoehto. Eikä ole sitä miestäkään edes.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.1.25 16:33:43

Sama. Mut ei ole miestä eikä lapsia. Kavereita näen tosi harvoin, en edes kerran kuussa. Ehkä kerran kahdessa. Muuten vietän vapaa aikani aina yksin. Joskus sitä surin aika paljonkin kun olen yksin, mutta en enää. Aina silloin harvoin kun näen jotain siitä osaa olla todella kiitollinen.

Lähettäjä: O_o 
Päivämäärä:   9.1.25 16:34:08

Mihin ne sun lapsuudenkaverit katosi? Vai aloitko seurustella ja et pitänyt yhteyksiä?

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   9.1.25 16:46:59

Sama tällä, tosin minulla on muutama erittäin läheinen kaveri, mutta miestä ja lapsia taas ei. Kavereilla tietysti jo omat perheet ja menot, joten heitä näkee nykyään vain harvoin; osaa vain kerran pari vuodessa.

Olen muuten tottunut olemaan yksin ja ihan nautinkin yksinolosta, mutta eniten harmittaa se, ettei ole ketään, kenelle kertoa päivän tapahtumista. Siis sellaisista, joista haluaisi jollekin kertoa, mutta eivät kuitenkaan ole niin maata mullistavia asioita, että niiden takia viitsisi ketään ulkopuolista erikseen vaivata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.25 18:10:41

Aikuisena on hankala saada kavereita, olen huomannut. Pari kertaa olen tutustunut mukavalta vaikuttaviin ihmisiin, ensin menee tosi hyvin ja muutaman kuukauden päästä se toinen osapuoli lopettaa yhteydenpidon. Mikä juttu? Alkuhuuma katoaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.25 18:48:29

kaverihaku.net

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.1.25 19:01:49

Mulla oli lapsena kavereita. Tavattiin koska meidän vanhemmat järjesti tapaamisia ja kivaa oli.

Teininä vanhemmat ei näitä hoitanut tietenkään ja teini-iässä ne lähimmät kaverit oli niitä joiden kanssa oltiin, eli siis koulukaverit.

Lukion jälkeen iso osa muutti sinne tänne, välimatka ja uudet tuulet vähensi yhteydenottoja ja ne kuoli pois.

Sai työkavereita. Työkaverit hankki perheet ja lapset eikä niillä ollut enää intressiä kavereille.

Ja siinä sitä ollaan. Suomessa ollaan hyvin perhekeskeisiä. Naisilla varsinkin ne lapset, mies ja koti vie ajan. Miehet ei niin höösää lasten ja kodin kanssa ja ne pitää kaverien tapaamisista kiinni. Naiset uppoaa kotiin. Ei ole helppo saada kavereita aikuisena naisena. Ihmiset käy harrastuksissakin vain kääntymässä ja kova kiire taas kotiin. Ei ystävyyksille anneta aikaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.1.25 19:24:44

Sama. Välillä tuntuu että järki lähtee kun ei muuta juttuseuraa kuin höpsö äiti ja hullu kissa.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.1.25 20:55:26

Täällä kun aina säännöstään ihmiset valittaa ettei ole eikä löydy kavereita eikä juttuseuraa, niin miten ihmeessä teidät saisi kohtaamaan? Ihan varmasti porukasta löytyisi sellaisia joiden kanssa voisi ystävystyä? Onko joku tindertyyppinen nettiversio kavereiden etsintään?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   9.1.25 22:15:21

jep, moni valittaa, mutta suhteita ei synny, kun kaikki pitäisi tulla heti lautasella valmiina. Jokainen haluaa kivan kaveripiirin, joka järjestää juhlia, illanviettoja, kahvillakäyntejä jne, mutta itse ei haluta olla se järjestävä osapuoli.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.1.25 22:18:34

Kannattaa keskittyä siihen, millainen kaveri olisi kiva, eikä vain siihen, miten ne muut naiset sitä ja tätä.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.1.25 22:34:02

"jep, moni valittaa, mutta suhteita ei synny, kun kaikki pitäisi tulla heti lautasella valmiina. Jokainen haluaa kivan kaveripiirin, joka järjestää juhlia, illanviettoja, kahvillakäyntejä jne, mutta itse ei haluta olla se järjestävä osapuoli."

Minulla on kyllä päinvastainen kokemus, tai sitten olen törmännyt aina vain näihin toisiin osapuoliin. Minun mielestäni moni sanoo huomaavansa, että joutuu itse aina järjestämään ja sopimaan, mutta ne ystävät eivät koskaan vaivaudu. Varsinkin, jos niillä ystävillä on se muu perhe ja muut ystävät. Sitten kun itse lopettaa sen kyselyn, niin huomaakin, ettei niitä kavereita enää ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.25 22:42:59

"Minulla on kyllä päinvastainen kokemus, tai sitten olen törmännyt aina vain näihin toisiin osapuoliin. Minun mielestäni moni sanoo huomaavansa, että joutuu itse aina järjestämään ja sopimaan, mutta ne ystävät eivät koskaan vaivaudu. Varsinkin, jos niillä ystävillä on se muu perhe ja muut ystävät. Sitten kun itse lopettaa sen kyselyn, niin huomaakin, ettei niitä kavereita enää ole."

Mulla kävi nimenomaan näin. En mä aina jaksa olla se osapuoli joka sopii ja hyppii toiselle puolelle maata jotta voidaan kavereiden kanssa tavata. Päätin, että en enää viitsi pitää yhteyttä sellaisiin kavereihin, jotka tuntuvat välinpitämättömiltä ja eivät vastaile viesteihin muuta kuin monien päivien viiveellä. Mä en jaksa olla se, joka jatkuvasti tekohengittää ystävyyssuhdetta jatkumaan. Siihen tarvitaan molempia osapuolia. Enkä mä oikeastaan ole kiinnostunut sellaisista ystävyyssuhteista, joissa pidetään yhteyttä kerta pariin vuoteen. Joten nyt mä sitten olen ihan yksin. Ei ole kavereista paljon kuulunut. Ehkä niitä saa joskus uusia. Tiedänpähän ainakin keille en vastaa puheluihin tai viesteihin kovin aktiivisesti sitten kun heillä tulee joku elämänkriisi jossa tarvittaisiin ystävän olkapäätä.

Lähettäjä: Essi 
Päivämäärä:   9.1.25 23:23:05

Missäpäin olette? Itse nuorekas 48v Turku, 35-60v ihmiset varmasti sopii mun seuraan, käyn niin festareilla kuin museoissakin, entinen hevosharrastaja, satunnaisesti edelleen.

Eron jälkeen (3v sitten) moni kaveri jotenkin vain hylkäsi minut, ja olen yksinäinen. Joitain kavereita on edelleen, mutta tuntuu, etten mä kutsu ja järjestä, niin 70%:sta ei kuulu mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.25 23:36:13

Mistä päin te olette? Itse olen kolmekymppinen Pohjois-Karjalasta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.1.25 23:51:37

Lähes kolmekymppinen Satakunnasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.25 00:55:29

"Perhe toki on, vanhemmat ja sisarus mutta ei muuta. Jos saisin lapsen, ei olisi ketään kummia."

Suomessa useimmiten kummeiksi otetaan sisarus, ja ennen ainakin usein puolisoineen jos olivat naimisissa. Esim. mun täti on mun kummi ja hänen puolisonsa mun kummisetä. Eli noudatat ihan perinteitä jos pyydät kummiksi sisaruksesi, toinen kummi voi myös olla miehen puolelta esim. hänen sisarus jos sellaisia on, tai miehen kaveri. Nykyään pyydetään kavereitakin kummeiksi mutta ei ne ensisijaisia valintoja ole vieläkään, eli älä nyt sen takia ainakaan stressaa.

Lähettäjä: ejna 
Päivämäärä:   10.1.25 02:21:12

"Jokainen haluaa kivan kaveripiirin, joka järjestää juhlia, illanviettoja, kahvillakäyntejä jne, mutta itse ei haluta olla se järjestävä osapuoli."

Minä kyllä järjestäisin, mutta kun ei kelpaa. Kukaan ei tule paikalle eikä edes ilmoita että ei tulekaan vaan tekee oharit. Tai sitten nyrpistellään, kun ei olekaan julkkisjuhlien tasoisia tarjoiluja ja telkkaria tai musavehkeitä viimeisen päälle, vaan ihan tavissohva ja 40" telkkari ja tavisherkut. Eikä niillä kavereilla sen hienompaa kotonaan ole, joillakin alle 30" telkkari ja vielä kehnompi sohva kuin minulla. Minun asuntoni sijaintikin on sellainen, että tänne pitäisi olla helppo tulla miten tahansa ja autonkin saa ilmaiseksi parkkiin.

Kuitenkaan ne kaverit eivät itse tuo tullessaan mitään tai auta leipomaan ja järjestämään.

Pahinta on tosiaan se, että etukäteen hihkutaan ja ollaan tulossa ja sitten ei tullakaan paikalle vaan tehdään oharit. Siinä olen todella pahasti mieleni pahoittaneena tarjoilujen kanssa yksin.

Enpä viitsi järjestää tai ehdottaa enää mitään. No, eipä ole kavereitakaan joille järjestää.

Ja jos ehdotan esim. kahville menoa, niin kukaan ei lähde. Mikään päivä tai kellonaika ei passaa.

Miehen kanssa erottiin monta vuotta sitten. Sitä myötä lähti yhteiset kaverit ja miehen kaverit, vaikka eroon ei liittynyt mitään draamaa, joten ei olisi ollut syytä hylätä minua. Omat kaverini ovat kaikonneet vuosien varrella. Minä en hylännyt ketään parisuhteen myötä, mutta minut on kyllä hylätty kun muut ovat pariutuneet. Työkaverit ovat kivoja työaikana, mutta eivät halua seuraani vapaa-ajalla. Jotkut ovat jopa järkyttyneet, kun olen yrittänyt ehdottaa jotain. Silloin lähinnä hävetti :(

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   10.1.25 07:30:58

Pienet häät, joihin kutsutte vain vanhemmat ja sisarukset? Niin meilläkin oli:
1. Kaikkien kavereiden kutsuminen olisi paisuttanut budjetin ihan tolkuttomaksi
2. Isot häät olisi olleet lapsivieraiden viihdyttämisen kannalta vaikeat, kun suunnilleen kaikki eli pikkulapsivaihetta. Ravintolan kabinetissa tmv. vuokratilassa lapset pitkästyy hetkessä.

Lapselle kummiksi sisko, niin meidänkin suvussa on aina tehty.

Ja sen lapsen kautta saat tuohon ikään parhaan tilaisuuden tavata luontevasti ihmisiä. Viet sitä lasta pikkulapsille tarkoitettuihin aktiviteetteihin ja tapaat samassa elämäntilanteessa olevia. Jonkun kanssa saattaa hyvällä onnella juttu luistaa.

Hyvin harvoilla aikuisilla on paljon kavereita. Ei ole aikaa eikä energiaa, ei varsinkaan molemmilla samaan aikaan. Vanhojen ihmissuhteiden viiletessä ei uusia vaan tapaa missään. Vaikka minulla periaatteessa vielä kavereita on, niin hyvin harvoin heitä näkee. Osan kanssa ollaan siitä huolimatta hyvissä väleissä ja yhteydenpito harvaa, mutta tasapuolista. Osasta en oikeasti enää tiedä millaisissa väleissä ollaan, kun olen itse kyllästynyt olemaan ainoa aktiivinen osapuoli: sitä jää vaan arvailemaan onko kyse siitä että toisella on niin paljon kaikkea kivaa vai vaikea masennus vai onko toinen loukkaantunut minulle jostain ja mököttänyt vuositolkulla kertomatta mistä mököttää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.25 07:34:44

Ei minullakaan ja työpaikka on kotona.
Nuoruuden kaverit ovat jääneet ja on saanut todeta senkin että yrityksistä huolimatta yhteydenpito on ollut yksipuolista joten olen antanut olla.
Siskon luona käyn silloin tällöin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.1.25 07:37:50

Sama neuvo kuin deittailussa: mitä enemmän olet saatavilla niin sitä isompi on todennäköisyys tavata ihmisiä. Eli alat vaikka harrastaa erilaisia kurssi muotoisia juttuja ja tapaat sitä kautta ihmisiä. Poikkeat jossain kivassa paikassa kahvilla tai viinillä. Käyt tapahtumissa jne. Jos istut yksin kotona niin vaihtoehdoksi jää pelkkä netti / apit ja niissä on vaikeampaa muodostaa ystävyyssuhteita.