Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   9.1.25 09:59:01

Pakko johonkin vähän avata ajatuksia.

Meillä on ero tulossa, asunto menee myyntiin, toivottavasti saadaan myytyä kohtuullisessa ajassa. Kummallakaan ei varmaankaan ole vara jäädä tähän yksin.

Lapsi on 2-v. Hänen puolestaan tässä hirvittää ihan kaikkein eniten. Pelkään sitä, miten itse pystyn edistämään asioita mahdollisimman hyvin hänen kannaltaan, kun tekisi mieli sulkea mies ja hänen sukunsa pois kokonaan.

Lapsi aloitti syksyllä tarhassa ja paikka onkin tosi kiva. Harmittaisi siirtää häntä, mutta en usko että minulla on varaa jäädä tälle asuinalueelle enkä tiedä haluanko.

Sukulaiseni ja lapsuudenperheeni ovat 120km päässä. Kaikki tukiverkkoni siis. Tekisi mieli muuttaa sinne, koska vanhempani toki myös ikääntyvät. Lapsella on heihin todella vahva suhde.

Nyt pitäisi päättää mitä ihmettä sitä itse haluan elämältäni. Jatkaako tässä kaupungissa eloa lähellä miestä joka haluaa tällä alueella asua jotta lapsen molemmat kodit ovat lähellä toisiaan? Täällä ei ole minulle mitään ja kaipaan luontoon. Tekisi mieli tehdä downshiftaus ja muuttaa johonkin mummonmökkiin keskelle korpea. Työelämässä on ollut haasteita jo pitkään ja olen etsinyt uutta työtä - nyt sekin muuttuu koska pitää miettiä vielä tarkemmin mitä ja mistä etsii.

Millä ihmeellä tiedän mitä haluan? Pelkään että katkeroidun jos jään tänne kaupunkiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.25 10:05:08

120km ei ole matka eikä mikään. Miettisin asiaa, jos välimatkaa olisi esim. 300km, se väli oikeasti vtuttaisi ajaa viikottain. Joku 100km on todella vähän. Tuskin se lapsi kuitenkaan joka päivä vaihtaa kotia?

Liikaa esim. päiväkodin varaan ei kannata laskea, sillä henkilöstö voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä. Toisaalta muualla voi olla yhtä hyvää.

Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   9.1.25 10:13:53

On se 120km aika paljon, kun puhutaan lapsen kavereista ja kaveripiiristä. Eikä tietenkään voi käydä tarhassa ja koulussa kahdessa paikassa. Lisäksi toisella ei ole autoa eikä lapsi tietenkään voi vielä aikoihin kulkea yksin junalla.

Päiväkotia en haluaisi siksi heti vaihtaa, että tosiaan koko ryhmä ja toimintatavat on tosi kivoja. Lapsi on vasta hiljattain alkanut sopeutumaan tarhaan niin en haluaisi taas aloittaa alusta. Olisi aika rankkaa hänelle.

Lähettäjä: Nobody man 
Päivämäärä:   9.1.25 10:17:08


Sitä saa mitä tilaa, nauti nyt menostasi. Tietysti kaikki on miehen vika, että olet kusessa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.1.25 10:19:17

Miten aiotte sopia lapsen huoltajuuden?

Kyllähän sinä voit alkaa neuvotella asiaa siltä kantilta, että olet muuttamassa sinne 120 kilometrin päähän. Yhteishuoltajuudessa vaan toisellakin huoltajalla on sananvaltaa lapsen asuinpaikasta.

Lähettäjä: Nobody man. 
Päivämäärä:   9.1.25 10:24:34


Kun miehellä on vanha auto ja tyhmä ämmä, elämässä riittää remonttia.

Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   9.1.25 10:36:09

Lapsi on vielä sen verran pieni, että varmaan jokin 2-2-3 päivän vuorottelusysteemi täytyy tehdä. Ei olla vielä puhuttu siitä. On vaikea löytää tietoa, mikä olisi paras lapselle, kun kaikissa lähteissä on vain ”huomioi lapsi, ota lapsen ikä huomioon” jne.

Lähettäjä: tiia 
Päivämäärä:   9.1.25 10:37:55

Mene nyt sen lapsen etu edellä ja jätä ne haaveet mummonmökistä tuonnemmaksi. Sä ehdit toteuttaa niitä haaveita sitten kun lapsi on isompi. Älä muuta nyt kaikkea kerralla, pidä työpaikka ja hanki sellainen asunto mihin sulla on varaa samasta kaupungista. Matkusta sitten vaikka lapsen kanssa viikonlopuiksi sinne vanhemmillesi ja tee niitä luontoretkiä silloin, tai lapsivapaina viikonloppuinasi.
Asiat selkiintyy kyllä ajan kanssa. Ei edes tarvitse tietää heti mitä haluat. Mieti vain yksi asia kerrallaan ja laita tosiaan se lapsen etu nyt ensisijaiseksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.1.25 10:41:37

"Lapsi on vielä sen verran pieni, että varmaan jokin 2-2-3 päivän vuorottelusysteemi täytyy tehdä."

Oletko paljonkin matkannut tuon ikäisen kanssa osoitteesta toiseen joka toinen päivä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.1.25 10:44:10

"Matkusta sitten vaikka lapsen kanssa viikonlopuiksi sinne vanhemmillesi ja tee niitä luontoretkiä silloin, tai lapsivapaina viikonloppuinasi."

Tätä minäkin ehdottaisin. Päiväkoti-ikäisen kanssa on helppo ottaa pitkiä viikonloppuja ja meillä ainakin päiväkodista kannustivat yhteiseen aikaan, mikäli siihen vain oli mahdollisuuksia. Sitten kun koulu alkaa niin kannattaa tehdä joku pysyvämpi ratkaisu, koska koulusta ei voi olla samalla tavalla pois kuin päikystä. En myöskään keskellä eroa lähtisi myllertämään koko elämää uusiksi, asia kerrallaan.

Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   9.1.25 10:48:02

Mitä kolmipiste sitten ehdottaa? Tuo löytyi lähes kaikista lähteistä joissa vuorovanhemmuudesta puhuttiin.

Pelkään että katkeroidun jos joudun jäämään tähän kaupunkiin hirveän kalliilla asumaan. Lisäksi hirvittää ettei tosiaan mitään tukiverkkoja ole täällä.

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   9.1.25 10:48:24

Noin pienellä lapsella täytyy olla yksi koti ja käy viikonloppusin toisella vanhemmalla. Ja vain yksi päiväkoti ja koulu. En ikinä ois suostunut että lapsi seilaa kahden kodin väliä miten sattuu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.1.25 10:51:14

"Lisäksi hirvittää ettei tosiaan mitään tukiverkkoja ole täällä."

Tukiverkot eivät ole kaukana ja tie kulkee varmasti molempiin suuntiin ja isovanhemmat voivat tulla avuksi tarpeen vaatiessa. Ja kun sinulla ei niitä tukiverkkoja ole, niin kannattaa hoitaa lapsen asioita hyvässä yhteisymmärryksessä isän kanssa. Ihan vain itsellesi hallaa teet ja vaikeutat asioita, jos suljet miehen ja hänen sukunsa pois kokonaan.

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   9.1.25 10:59:31

Tietenkään lasta ei voi vaan viedä pois isänsä luota, jos isä on aktiivisesti myös mukana lapsen elämässä ja jos on yhteishuoltajuus. Tuossa pitää valita, katkeroidutko itse kun jäät, vai katkeroitatko kenteis lapsesi muuttamalla hänen kanssa 120km päähän isästä ja näin estät isää ja lasta ylläpitämässä suhdettaan aktiivisesti (noin pienen lapsen kanssa isä ei voi ylläpitää suhdetta puhelimitse ja lapsen on pakko olla vain yhdessä päiväkodissa. Käytännössä lapsi voisi tavata isäänsä vain viikonloppuisin, mikä on noin pienelle tosi harvoin ja käy myös raskaaksi teille vanhemmille, jos aina jomman kumman pitää ajaa 240km hakemaan/viemään lapsi).

Muista, että mies on lapsen vanhempi ihan siinä missä sinäkin. Hän ei ole mitenkään vähempiarvoinen siinä roolissa. Jos mies ei voi muuttaa lapsen kanssa 120km päähän, et sinäkään voi tehdä niin.

Minusta tässä pitäisi ajatella nyt lapsen parasta. Lapsi on tehty kyseiselle paikkakunnalle ja silloin on tehty valinta, että tällä paikkakunnalla pysytään, ellei molemmat vanhemmat halua muuttaa muualle.

Sitten tilanne on eri, jos mies ei suostu lasta hoitamaan. Sitten toki teet miten haluat.

Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   9.1.25 11:52:50

Itsekin ajattelin, että olisi yksi koti ja näkee toista vanhempaa sieltä ja on yökylässä tms. Mutta sitten taas kannustetaan vahvaan vuorovanhemmuuteen.

Mikähän taho olisi paras näissä neuvomaan?

Kyllä se 120 km ja 1,5h suuntaansa vaan on kaukana tukiverkoille. Toinen isovanhempi ei enää voi ajaa autolla ja toisellakin pidemmät matkat hankalia. Ja tosiaan hekin vanhenevat ja heidän asioitaan pitää enenevissä määrin hoitaa.

Isä on mukana lapsen elämässä, mutta itseäni hirvittää mm. miten hoitaa lasta tämän sairastuessa tai osaako tunnistaa että lapsi on sairas/miten sairas lapsi on. Tästä on jo kaksi tapausta että vakavassa tilanteessa ei olisi ymmärtänyt viedä lääkäriin ellen olisi toiminut. Oli silloin vanhempainvapaalla ja minä töissä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.1.25 11:54:30

Oon aina ihmetellyt et miks ensin hankintaan lapsi, asunto ja sit vasta mietitään jaksaako toisen naamaa oikeasti katella.

"Mitä haluan elämältä" - no sä halusit lapsen ja asua siinä kaupungissa mitä ilmeisemmin,joten älä nyt eropäissäs ala haaveilla heti jostain muusta. Itsekkyys loppuu lapsen saantiin ja minäminä asenne on nyt väistyttävä.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   9.1.25 12:04:15

Itse en noin pientä kahdessa kodissa pitäisi. Jos asuu äidin kanssa niin viikonloppuja ja kyläilyjä isän luona. Isompana sitten eri asia.
En tekisi mitään hätiköityä. Ottaisin sopivan pienen vuokrakämpän alkuun ja totuteltaisiin lapsen kanssa uuteen arkeen. Ajan kanssa omat ajatukset selkiää. Ja tietty miten isä haluaa tapaamiset yms. Mummolaan kannattaa mennä vaikka viikonloppuja viettämään jos ei muuta sinne.
Kun yksi ovi sulkeutuu- toinen avautuu.

Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   9.1.25 12:08:20

Kolmipiste, kiitos analyysistasi, voit esittää tämän lapsen isälle.

Ehkä tosiaan vuokra-asunto ja hengenveto olisi viisainta. Toki mitään ei jokatapauksessa tapahdu tällä sekunnilla kun asunto on laitettava myyntiin ja odotettava sen kaupaksi menoa. Tällä markkinalla tuskin menee ihan heti.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   9.1.25 12:11:51

Ei noin pienelle kahta kotia. Lapsi asuu sun luona, tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu ja joku arki-ilta.

Etsisin ensin asunnon nykyiseltä asuinpaikalta ja katsoisin miten asiat lähtee sujumaan. Lapsen kanssa voit viikonloppuisin ja lomilla käydä sukulaistesi luona. Ja he teidän luona?

Ennen kouluikää ehtii sitten tehdä vielä muutoksia. Aikuiselle muutama vuosi ei ole mitään, ei siinä ajassa mistään kaupunkiasumisesta katkeroidu.

Lähettäjä: tiia 
Päivämäärä:   9.1.25 12:12:17

Mieti oikeasti mihin sitä tukiverkkoa tarvitset. Jos vain lapsen hoitoon, niin ota nyt huomioon että se lapsen isä on olennaisin osa sitä tukiverkkoa. Ja ota huomioon myös se, että eron tullessa saat paljon enemmän lapsivapaata kuin nyt, koska lapsi tulee olemaan miehelläkin. Eli voisi ajatella että tarvitset niitä vanhempiasi ym. lapsen hoitoon jatkossa vähemmän kuin aiemmin. Menet sitten yhdessä lapsen kanssa sinne vanhemmillesi.

Se katkeroituminen ei ole jotain mikä vaan hups! tapahtuu, vaan se on ihan sun oma valinta. Sun täytyy ajatella, että nyt on näin, tämä vaihe elämästä eletään nyt näin, ja sitten mietitään mitä tehdään jatkossa. Sulla on todellakin aikaa toteuttaa niitä unelmia ja muuttaa elämääsi vielä sitten kun lapsi on isompi. Sun lapsella on vain yksi lapsuus, joka muokkaa sen koko loppuelämän. Sulla taas on tosiaan koko loppuelämä aikaa toteuttaa itseäsi. Jostain katkeroitumista voi miettiä sitten vaikka 5-kymppisenä ja sittenkin ehtii vielä oikein hyvin tehdä elämällään ihan mitä haluaa!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.1.25 12:12:26

"Oon aina ihmetellyt et miks ensin hankintaan lapsi, asunto ja sit vasta mietitään jaksaako toisen naamaa oikeasti katella."

Mä taas olen aina sanonut, että pitäisi olla laki, että alle 4-vuotiaiden vanhemmat eivät saa erota. Se pikkulapsiaika on tosi rankkaa, kaikki valvomiset, lapsen sekoilut, uhmaikä, ylipäätään kaikki se miten paljon lapsi sitoo, miten se pitää huomioida kaikessa ja omia menoja sopeuttaa sen mukaan. Kummasti on tämä lapsiperhe-elämä helpottunut ekana kun lapsi oli neljä vee ja vielä enemmän helpottunut nyt koululaisen kanssa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.1.25 12:21:27

Voithan sinä muuttaa mummonmökkiin mutta sen kaupungin liepeille jossa nyt asut. Sille puolen kaupunkia josta kätevimmin pääset lähelle vaikka vanhempiasi. Esim jo 10-20km päästä kaupungistä löytyy varmasti jo maaseutua ja mökkejä joissa asua. Eli vähän niinkun välimallin kompromissi että saan rauhaa ja maaseutua, olet lähellä lapsen isää ja lähempänä omia vanhempia. Tai vaikka 40km päässä nykyisestä kauoungista, matka on vielä tosi pieni ja sitten olisi sun vanhempien luokse enää 80km.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   9.1.25 12:23:12

Miksi aloittaja olettaa, että lapsi jää hänelle tai yhteishuoltajuus? Entäs jos lapsen isä haluaakin yksinhuoltajuuden? Jätä lapsi isälleen ja muuta sinne erämökkiisi.

Lähettäjä: Hicks 
Päivämäärä:   9.1.25 12:24:15

"...kun tekisi mieli sulkea mies ja hänen sukunsa pois kokonaan."

Miksi sinä näin ajattelet? Kosto? Miehellä on yhtälainen oikeus lapseen kuin sinulla. Sinulla ei ole oikeutta riistää lapselta isää ja tämän sukua!

Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   9.1.25 13:03:58

Kiitos, hyviä ajatuksia täällä.

Lapsen isä ei halua yksinhuoltajuutta. Isän puolen suvun tiedän lähes 100% varmasti muuttuvan todella inhottavaksi minua kohtaan. Anoppi on jo nyt ollut hankala. Miehen veli kun erosi, tuli ex-puolisosta syypää kaikkeen ja hirviö.

Siinä on myös yksi ongelma, kun en halua mitään lapsivapaata. Haluan olla lapseni kanssa. Koko lapsivapaa -sanakin on mielestäni ihan hirveä. Tukiverkkoja kaipaan esim. siihen jos minulle sattuisikin jotain, olen kipeänä ja tarvitsen apua, on jokin meno johon on mentävä ilman lasta jne. Minulla on mm. eräs sairaus jonka vuoksi käyn säännöllisesti hoidossa eikä sinne voi ottaa lasta. Ajat ovat mitä vaan 8-20. Isä on ollut nihkeä näiden kanssa jo nytkin, en tiedä miten suhtautuu jatkossa jos tämän ajan hoitaisi lasta.

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   9.1.25 13:29:51

Et voi tehdä oletuksia siitä miten mies hoitaa tai on hoitamatta lasta, jos nyt puhutaan siitä että mies on ihan täyspäinen ja "normaali" (eli ei ole esim. vakavia mt-ongelmia, päihdeongelmia tms.) ja on ollut kiinnostunut lapsestaan tähänkin asti. Kun parisuhteessa on voitu huonosti, se on voinut vaikuttaa moneen asiaan.

Esimerkiksi mies on voinut kokea, että sinä olet hallitsevampi osapuoli lapsen hoidossa ja konfliktien välttämiseksi mies on välttänyt tekemästä lapseen liittyviä päätöksiä ja tämä aiheuttaa epävarmuutta lapsen hoitamisessa, koska mies kokee, ettei tee mitään oikein. Näin ei siis välttämättä ole, mutta tässä nyt vaan yksi ajatus.

Monesta miehestä on kuoriutunut erittäin hyvä lasten hoitaja, kun on saanut hoitaa lapsia omalla tavallaan* ja rauhassa.

* Omalla tavalla en siis tarkoita sitä että kaikki rutiinit menisi uusiksi, vaan sitä, että ei ole kukaan hengittämässä niskan takana ja saa tavallaan hakea itse ne tavat miten lapselle puhuu, mitä ltekee, miten on.

Jos siis mies on kaikin puolin normaali, pitäisi lähteä siitä, että hän on aikuinen ihminen joka on täysin kykenevä hoitamaan omaa lastaan. Eikä isän ja lapsen suhdetta pitäisi pyrkiä estämään siksi, että itse omista itsekkäistä syistään ei halua olla erossa lapsesta.

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   9.1.25 13:31:47

"Miksi aloittaja olettaa, että lapsi jää hänelle tai yhteishuoltajuus?"

Normaaleissa erotilanteissa yhteishuoltajuus on aina se ensimmäinen ja oletusvaihtoehto. Yksinhuoltajuutta ei noin vain saa pelkästään sillä, että sellaisen haluaa.

Yhteishuoltajuushan ei siis ota kantaa lapsen tapaamisiin vaan siihen, kuka on paperilla lapsen huoltaja. Normaalisti molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia. Yleensä vain siinä tapauksessa että toinen vanhempi ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä tai on esim. päihdeongelmien tms. takia kykenemätön hoitamaan lasta, vanhempi joutuu luopumaan huoltajuudesta.

Lähettäjä: Ukko Yli-Ukkonen 
Päivämäärä:   9.1.25 13:34:38

Millä perustein ja kenen aloitteesta eroon on päädytty?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.1.25 13:38:06

Eli mieskö jätti? Miks anoppi ois sulle vihanen jos poikansa jätti sut

Lähettäjä: Ihan eka 
Päivämäärä:   9.1.25 13:50:34

Entä jos ensin nyt jäät siihen miehen lähettyville ainoastaan lapsen asioiden takia ja vähän katsot miten hommat lähtee rullaamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.1.25 13:59:32

En lukenut koko ketjua mutta mites se että olisi yksi asunto missä lapsi asuu ja vanhemmat olisivat vuorotellen siellä? Näin ollen lapsen ei tartteisi vaihtaa paikkaa ja näkisi molempia vanhempia tasavertaisesti.

Lähettäjä: --2 
Päivämäärä:   9.1.25 14:13:46

"En lukenut koko ketjua mutta mites se että olisi yksi asunto missä lapsi asuu ja vanhemmat olisivat vuorotellen siellä? Näin ollen lapsen ei tartteisi vaihtaa paikkaa ja näkisi molempia vanhempia tasavertaisesti."

En usko että kovinkaan monelle tämä on toimiva ratkaisu. Joo, on ikävää että lapsi joutuu vaihtelemaan paikkaa, mutta käytännössä lapselle se kuitenkin on paljon helpompaa.
Aikuisilla tuossa on niin monta kysymysmerkkiä: tavaroiden omistajuus, kämpän omistajuus ja kustannusten jako (esim. jos asumisvuorot ei menekään täysin puoliksi), siivoaminen... Viimeistään ongelmat tulee siinä vaiheessa, kun tulee uusia kumppaneita kuvioon. Riitelevät vanhemmat ei ole yhdenkään lapsen etu.

Olen kuullut useammista jotka on tällaista kokeilleet, mutta yleensä yritys on kuihtunut aika nopeasti, viimeistään niiden uusien kumppaneiden jälkeen.

Väliaikaisesti tuo toki voi olla ihan hyvä ratkaisu, esim. sen aikaa että saa talon myytyä.

Lähettäjä: Ero 
Päivämäärä:   9.1.25 15:41:10

Voi olla että kokeillaan myös kahden asunnon taktiikkaa, mutta tämän nykyisen rinnalle ei ole varaa ottaa toista eli muutoksia tulee anyway.

Anoppi ei käy täysillä, vaikka poikansa jättäisi niin syy on kuitenkin (tietysti) minussa.

Ja miehen tahto on erota, itse kuvittelin että meillä meni paljon paremmin.