Lähettäjä: Pinja 
Päivämäärä:   8.1.25 15:58:52

Onko mitään toivoa löytää vielä merkitystä elämään, kun mikään ei tunnu miltään ja ainoat tunnetilat olleet jo kuukausia vain suru ja viha. Kokeillut olen sosiaalisen kanssakäymisen lisäämistä, liikuntaa, ulkoilua, mutta mikään omatoiminiksi ei ole oloa helpottanut. Sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää ja pienetkin asiat saa raivon partaalle. Todennut, että itseni ja muiden kannalta on parempi olla täysin yksin, en jaksa enää väkisin yrittää ja iloisen ihmisen roolin vetäminen päivästä toiseen vie kaikki mehut, kun samaan aikaan sisällä on vain äärettömän paha olla. Ja ongelmana on, etten tiedä syytä, mikä tämän kaiken aiheuttaa. En osaa nimetä mitään tekijää, en vain jaksa.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   8.1.25 16:05:14

Voi viedä puoli vuotta, vuoden, useammankin. Oletko käynyt lääkärillä tai terapeutilla? Tiedän, ei ole helppoa päästä, mutta jotain apua olisi hyvä saada jotta parantuminen voisi lähteä liikkeelle.

Lähettäjä: Näin 
Päivämäärä:   8.1.25 16:09:19

Voi viedä kauan. Onko sulla lääkitystä?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   8.1.25 22:44:21

Itselläni meni 1,5 vuotta että aloin pääsemään väsymyksestä yli. Se vaati myös täydellisen muutoksen mm. työelämässä. En ollut sairaslomalla tai käynyt terapiassa.

Ystäväni sitten taas on ollut 2v sairaslomalla masennuksen takia, mikään ei tunnu auttavan. Hän vaan makaa zombina omassa kodissaan, hoitokontaktit ja lääkkeet on.

Lähettäjä: Pinja 
Päivämäärä:   9.1.25 07:34:09

Vuosi sitten söin kolmisen kuukautta Brintellixiä. En nähnyt lääkkeellä olevan niin suurta vaikutusta, että olisin sen pidempään sitä jatkanut. Lisäksi se aiheutti minulle jatkuvan halun syödä, vaikka kyseisen lääkkeen ei kuulema pitäisi sitä tehdä.

Jäin nyt lyhyelle sairauslomalle ja mietin että tilanne tuntuu pahenevan entisestään, kun tuntuu että jo sängystä ylös nouseminen tekee tiukkaa. Mutta ajatus töihin menosta saa pään aivan kierroksille. Nyt on tavallaan kuitenkin levollinen olo, kun tiedän, ettei mitään sovittua menoa ole ja voin levätä, jos siltä tuntuu.

Tilannetta pahentaa se, että minulla on hyvin usein myös fyysisiä oireita, jotka osaltaan "pakottaa" jäämään sänkyyn. Pääkipua, yleistä huonoa oloa, huimausta, matalaa sykettä ja todella voimakasta palelua. Pakko mainita tuo palelu erikseen, koska se on jotain sellaista, ettei auta vaikka pukisin kaikki vaatteet päälle ja olisin kahden täkin alla. Siis todella lamaannuttavaa, vaikka sitä on varmasti vaikea uskoa koska kyse on "pelkästä palelusta".

Ja labroja on otettu, raudat ja kilpirauhaset, missään ei mitään vikaa, mikä voisi selittää noita fyysisiä oireita.

Lähettäjä: 878 
Päivämäärä:   9.1.25 07:47:20

Lääkitys oli ainoa toimiva apu. Mikään loma ei olisi minun väsymystä parantanut, eikä mulla tallin takia mihinkään lomaan olisi ollut mahdollisuuttakaan. Lääkityksen aloittamisen jälkeen eron huomasi jo parissa viikossa. Lääkityksellä olin kuitenkin useamman vuoden, jossain välissä yritin lopettaa mutta oireet palasivat heti.
En käynyt terapiassa.

Nykyään asiat kunnossa, vaikka työmäärä on sama, ellei suurempikin. Kannattaa ajatella tuo uupumus ja masennus enemmänkin itsetutkiskelun aikana ja mahdollisuutena oppia tuntemaan itsensä. Itsestäni tuli aika taitava siinä.