Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.25 07:16:26

Mistä ihmeestä tulee nuorten luulo, ettei vanhempana voi enää ihastua. Minäkin ihastuin tosi vahvasti nelikymppisenä, mikä sitten johti kihlajaisiin ja eroon.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.1.25 07:27:04

Miksi luulet että nuoret luulee niin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.25 07:27:17

Minäkin luulin nuorena, ettei vanhana enää ihastu. Noh, olen yli 50v ja ihastun vähän väliä..ja ajattelen edelleen, että olen todella lapsellinen!!

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   8.1.25 07:32:47

Rakastuin 46 vuotiaana ja rakastan syvästi edelleen nyt kun olen täyttämässä 50 vuotta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.1.25 08:46:50

Minäkin aiemmin kuvittelin ja toivoin, että vanhemmilla ihmisillä olisi enemmän järkeä päässä eivätkä olisi tunteidensa tai hormoniensa vietävissä. Olen nyt sitten 45-vuotiaana ekaa kertaa rakastunut :'D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.1.25 08:47:41

Me nelikymppiset nuoret olemme sellasia tuulihattuja!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.25 09:09:03

Sitä on vanhempanakin yhtä sekaisin kun nuorena jos ihastuu.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   8.1.25 10:44:29

Nuoret näkevät vanhemmat niin eritavalla. Jokainen voi muistella miten itsekkin näki jo omat vanhemmat niin vanhoina saati sitten mummot ja vaarit.
Ihastuminen ja rakastuminen ei ole iästä kiinni. Erilaista se on kun on jo elämänkokemusta kertynyt.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.1.25 11:54:16

Jos nuoret niin luulee, se johtuu siitä, etteivät he tiedä, millaista on olla neli-, viisi-, kuusikymppinen.

Eihän he voi tietää. Tosiasiassa arvelen, ettei nuoria edes kiinnosta vanhempien ihmisten ihastumiset. Ja jos joku vaikka 20 vuotta itseä vanhempi osoittaa ihastusta esim. 25-vuotiaaseen, kokee 25v. todennäköisesti tilanteen kiusallisena.

Lähettäjä: Bamse 
Päivämäärä:   8.1.25 12:14:00

"Erilaista se on kun on jo elämänkokemusta kertynyt."
Mulla ei ollut. :D Ainoa ero ehkä, että nyt osaa arvostaa toista eri tavalla.
Mutta tunne, alkuun kuuluvat epävarmuudet, kaikki on tallella :)

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   8.1.25 12:32:49

Bamse juuri toikin, että osaa arvostaa toista omana itsenään.
Itse en ollut niin tunteiden vallassa, enkä olisi suin'päin ryntäillyt esim. muuttamaan yhteen tai vaihtamaan paikkakuntaa.
Elämänkokemukset ovat tuoneet järkeä joka menee tunteidenkin edelle.
Miehelläni oli myös omat kokemuksensa niin molemmat etenimme hitaammin ihan yhteisestä sopimuksesta. Erittäin hyvin se meni heti alusta ja menee edelleen.

Lähettäjä: Olli 
Päivämäärä:   8.1.25 13:36:19

No voihan sitä ihastua vanhempanakin, mutta onko siinä järkeä on sitten eri juttu.

Lähettäjä: aukko 
Päivämäärä:   8.1.25 13:37:20

onko nuorena ihastumisessa sitten eneemmän järkeä?

Lähettäjä: Å 
Päivämäärä:   8.1.25 13:55:22

Olen viisissäkymmenissä ja ihastuksesta pää pökerryksissä.

Lähettäjä: juuh 
Päivämäärä:   8.1.25 13:57:43

Olin 46 vuotias kun koin "elämäni suurimman rakkauden" Jestas, että osasikin aikuinen nainen hullaantua.

Nyt tostakin on jo aikaa 14 vuotta :D Enää en edes tollasta tunnetta halua kokea... Vaikka olenkin ihastunut tuon jälkeenkin.

Lähettäjä: Bamse 
Päivämäärä:   8.1.25 14:09:54

Juuh, mitä siinä sitten loppujen lopuksi kävi?

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   8.1.25 15:14:35

Melko yksilöllistä tuo. Omasta mielestä nyt joku 40 v ei edes vielä ole "vanhempana", kyllähän silloin useimmat naisetkin on vielä hedelmällisessä iässä eli hormonitoiminta ajaa ihastumaan ja rakastumaan. Toista se on näin 55-viotiaana, itsellä ainakin. Vaikka sinkku olen niin tosi vaikea kuvitella, että jotain tunteita vielä jotain äijänkörilästä kohtaan kehittäisin.

Ensinnäkin liikaa nähnyt paskoja parisuhteita ja huonoa kohtelua miesten taholta. Toiseksi tuntuu että kun hormonitoiminta on hiipunut, ei ole miehet ja seksi päällimmäisenä mielessä, vaan ihan muut asiat - ja se on pelkästään hyvä asia. Kolmanneksi, jotta ihastuisin niin kyllä sen vastapuolen pitäisi miellyttää silmää. Harvassa on sellaiset ikätoverit, enkä itsekään mikään ruusu ole, joten turha se on minkään komistusten perään läähättää.