Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   7.1.25 18:22:15

Toivon tähän vain alle 35-vuotiaiden vastaavan. Millaisten paineiden keskellä elätte? Laita vaikka kolme tärkeintä asiaa, jotka haluaisit saada elämässäsi paremmalle tolalle. Ja miksi? Mikä ne paineet mielestäsi aiheuttaa? Minua kiinnostaa kuulla ihan vain siksi, että ymmärtäisin nuoria paremmin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.1.25 18:32:55

1. Pätkätyöt - Työsopimukset tehdään 3-6 kk pätkissä ja aina saa jännittää jatkuuko työt vai ei. Jatkosta kerrotaan aina ihan viime tipassa. Uusia töitä olen etsinyt, mutta tällä alalla joka puolella o tarjolla lähinnä määräaikaisia sopimuksia ja viihdyn nykyisessä työpaikassa.
2. Tahaton lapsettomuus ja lapsettomuushoidot. Hoidot aiheuttaa kurjia oireita ja paineita onnistumisesta, koska hoitokertojen määrät on rajattu julkisella ja yksityiselle ei ole varaa hakeutua.
3. Koska olen ihminen, joka stressaa asioita etukäteen, ahdistaa myös edellisten yhdistelmä. Miten työuran ja toimeentulon käy, jos joskus jään perhevapaille? Tämä ei ole onneksi kovin aktiivinen paineiden aiheuttaja, lähinnä aktivoituu sillon kun on muutenkin kuormittunut ja lisää kierroksia.

Nämä tärkeimpinä stressitekijöinä omassa elämässäni. Toki ilmastonmuutos, sodat, yleinen maailmantilanne ahdistaa myös vaihtelevasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 18:40:16

1. Pätkätyöt. Jatkuva epävarmuus töiden jatkumisesta ja toimeentulosta.
2. Tietynlaisten odotusten täyttäminen. Tämä on varmaan ollut jokaisen sukupolven paine. Vanhemmilla ikäluokilla on aina jotain odotuksia millainen tulisi olla ja miten tulisi toimia. Nämä voivat monestikin olla hyvin ristiriidassa minun itseni kanssa
3. Haluaisin sanoa tähän uudelleen pätkätyöt, mutta sanotaan yleinen työllisyystilanne. Hyvin äkkiä omallakin alallla tilanne on kääntynyt ihan päälaelleen. Muutamia vuosia sitten tekijöistä oli pulaa, nyt tekijöitä on työttömänä.

t. 25v

Lähettäjä: Tiedänköhommat 
Päivämäärä:   7.1.25 18:43:44

1. Syöpäleikkauksen jälkeiset hankala vaihdevuosioireet.
2. Turvaverkon vähäisyys. Vanhemmat alkaa olla iäkkäitä ja sisarukset asuvat kaukana.

Käytännössä kaikki paineet liittyvät tällä hetkellä näihin aiheisiin.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   7.1.25 18:51:06

1. Ruuhkavuodet: pieni lapsi (pitää jaksaa olla hyvä ja läsnä oleva vanhempi, en halua toistaa vanhempieni virheitä), vaativa työ, pitäis jaksaa harrastaakin ja olla sosiaalinen jne. Varmaan paineet tulee lähinnä omasta päästä, on paljon tietoa esimerkiksi hyvästä vanhemmuudesta niin tuntuu väärältä toimia nykytiedon vastaisesti. Lisäksi yhteiskunnan luoma paine (pitää naisen käydä töissä mutta ei liikaa, silti pitää jaksaa hoitaa ilman apuja koti ja lapsi ja vielä miestäkin huomioida jne)

2. Omat vanhemmat sairastaa, huoli koko ajan milloin ne saa jonkun kohtauksen ja kuolee. Samalla paine pitää huolta omasta terveydestä, ettei ala elintasosairaudet kolkutella nelikymppisenä.

3. Oispa enemmän rahaa (että vois olla enemmän perheen kanssa ja harrastaa ja nauttia elämästä :D)

T. 33.v

Lähettäjä: Sara 
Päivämäärä:   7.1.25 18:56:22

1. Vaativan eroahdistuskoiran aiheuttama sosiaalisen elämän ja vapauden menettäminen. Harvat mahdollisuudet käydä missään vaikuttavat parisuhteeseen, harrastamiseen ja työelämään.
2. Sairastumiset perheessä. Vanhuuteen liiittyvien sairauksien vuoksi äitini on käytännössä oman isänsä omaishoitajana kaukana meistä. Oman isäni sairastuminen keski-ikäisenä pari vuotta sitten vaikutti omaan turvallisuudentunteeseen, tulevaisuus on epävarma.
3. Maailman tila ja tulevaisuus huolestuttavat. Sota, kriisit ja kärjistyvät asenteet eivät lisää optimistisuutta tulevaisuutta kohtaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 19:01:38

1. Pätkätyöt. Minulla ei ole koskaan ollut vakituista työtä, määräaikaisia vaan. On se stressaavaa ja pakottaa säästämään rahaa "pahan päivän varalle", en ole voinut ottaa asuntolainaa... Töitä on ollut ihan hyvin kyllä, mutta ei se ole sama asia. Viime syksynä lähdinkin opiskelemaan toista alaa parantaakseni työllistymistäni.

2. Somesta katselen kun nuoremmat ovat perustaneet perheitä, rakentaneet taloja... Ja sitten huomaan miten kaukana itse olen sellaisesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 19:07:54

1. Kiiltokuvaelämä - tulisi olla saavutettu jo tähän mennessä, perhe, makotitalo, loistava ura. Enemmän sosiaalinen paine.
2. Ikääntyminen - omalla kohdalla ja vanhempien, miten pärjätään tulevaisuudessa
3. Työllisyystilanne on huono lähestulkoon alasta riippumatta, eikä hintatasot tule ainakaan laskemaan tulevaisuudessa.

Lähettäjä: Puffe 
Päivämäärä:   7.1.25 19:18:13

Olen 34. Vielä pari vuotta sitten olisin itsekin vastannut pätkätyöt, nykyään on vakituinen työ.

1) Kaikki kallistuu nopeammin kuin palkat nousevat. Suomessa eläminen on sairaan kallista eikä edes hyvä palkka kauheasti auta, koska progressiivinen verotus on niin kireä.

2) Sota huolettaa. Siitä aiheutuu jo nyt kaikenlaista ikävää (kaikki kallistuu, sabotaasia ym.) ja pelkään, että Suomi joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

Ylipäätään Suomen talouskriisi ja kaikenlaiset katastrofit ovat siivittäneet koko aikuisikääni. Aina on joku taantuma, energiakriisi, jätti-irtisanomiset, sota tai sen uhka ja ilmastokriisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 19:26:05

1. Työt. Työpaikka erittäin toksinen, esimiehellä ei minkäänlaista kykyä kohdata ihmistä. Prosessit puuttuu, jatkuvasti myydään enemmän, mitä meillä tekijöitä. Räikeää suosimista sukupuolen perusteella ja mitähän vielä.
2. Koiran allergiaoireet. Kurja nähdä, kun toinen voi huonosti, eikä oikein auta muu kuin kokeilla ja katsoa, mikä auttaa ja mikä ei.
3. Kolmantena sanon taloudellisen tilanteen. Se on enimmäkseen hyvä, mutta välillä ahdistaa, kun tuntuu, ettei saa yhtään rahaa sivuun. Hinnat ja elinkustannukset nousee niin järkyttävää tahtia, mutta palkat ei nouse…

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   7.1.25 19:27:21

31. Työstressi ja suorituspaineet, pelko työn menettämisestä ja siitä ettei uutta saa jos tässä työssä pärjää huonosti, tietenkin myös raha-asiat tähän liittyen.

Ei lapsia mutta paine tehdä päätös perheen perustamisesta pian, erityisesti kun joka tuutista tulee huonoja uutisia lasten ja nuorten hyvinvoinnin ym. suhteen. Hedelmällisyys. Pelko rahojen riittämisestä jos perheen perustaa.

Ilmastonmuutos, hillitsemätön kulutus ja muu maailman meno joka tuntuu menevän monella tasolla hullumpaan suuntaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.1.25 19:27:34

30-vuotias olen

1) Raha. Palkalla pärjään yksin, mutta epäilyttää, pärjäisinkö lapsen kanssa.
2) Miesystävän terveys. Hän jää työttömäksi. Tekee sivuhommia ja nukkuu huonosti. Huolestuttaa, että ajaako itsensä ensin ylikuntoon vai burnouttiin.

Nämä eniten. Monet asiat sitten linkittyvät näihin: työ, yhteisen asunnon hankinta, ystävyyssuhteiden ylläpito, perhesuhteet, mahdollinen lapsen yrittäminen...

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   7.1.25 19:32:07

1. Työllisyystilanne, ei vaan löydy töitä vaikka hakemuksia on lähetetty tosi paljon. Tästä syystä olen köyhä ja vanhemmat joutuvat auttamaan rahallisesti jotta on varaa ruokaan. Vanhemmat ovat eläkkeellä joten ei heilläkään olisi varaa ruokkia minua. Lisäksi pelottaa löydänkö ikinä töitä kun pitkä työttömyysjakso ei ainakaan auta siinä.

2. Vanhemmat ikääntyvät ja olen alkanut huolestumaan heidän terveydestään.

3. Sama kuin muillakin täällä, pitäisi olla vakityö, oma koti ja perhe. Sen sijaan olen työtön, asun vuokralla ja en ole ikinä edes seurustellut.

Jos nämä asiat muuttuisivat/ tulisivat kuntoon, olisin todella tyytyväinen elämääni. Olen 31-vuotias.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 19:35:15

1. Raha, palkka ei ole noussut, kaikki kulut on.
2. Talo, joka on ihan täys pommi
3. Terveys reistaa. Fyysisesti kuin henkisestikin, samaa myös lähipiirissä

Olen 33

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 19:35:57

1. Pätkätyöt. Vuosiansio jää pieneksi, ei mahdollista saada säästöön rahaa eikä sitä myöden myöskään mahdollista jäädä opiskelemaan toista alaa, jolla ehkä työllistyisi paremmin. Taloudellinen epävarmuus vaikuttaa myös asumiseen, parisuhteeseen, perhesuunnitteluun. Lapsiakaan ei uskalla tähän tilanteeseen tehdä kun jo nyt elää kädestä suuhun.
2. Heikentynyt sosiaaliturva. Tämä tekee sen, ettei omaa asemaa ole edes mahdollista lähteä parantamaan. Toivottomuus iskee, kun ei ole keinoa parantaa omaa tilannettaan. Keskusteluissa ratkaisu aina on "vaihda parempaan alaan, mutta sitten oletetaan että opiskeluajalla ei tarvitse syödä mitään ja toki jokainen kolmikymppinen voi muuttaa vanhempiensa nurkkiin.

Lähettäjä: Nih 
Päivämäärä:   7.1.25 19:52:43

1. Talous, olen vakituisessa työpaikassa, mutta palkka ei päätä huimaa. Samalla kaikki muu on kallistuneet reippaasti, ruoka, urheilu yms.
2. Sosiaalinen paine, pitäisi olla kumppani ja pitäisi jatkaa sukua sekä suvun maatilaa
3. Yksinäisyys, miten voi olla niin vaikeaa löytää tässä iässä enää ystäviä, joiden kanssa touhottaa ja jakaa elämää?? Harrastan kaikennäköistä, mutta ei sieltä mitään ystäviä ole löytynyt vaikka niin väitetään. Harrastuskavereita joita moikataan vaan siellä harrastuksissa

30v

Lähettäjä: 33 
Päivämäärä:   7.1.25 20:11:26

1. Lasten terveys
2. Työn aloitus pitkän perhevapaan jälkeen. En oikein tykkää työstä mutta en osaa/jaksa/uskalla hakea muuallekaan ja kriteerit vaihtoon korkealla...kotona olemisen jälkeen minulle myös iskenyt joku sosiaalisten tilanteidenpelko enkä enää osaa olla aikuisten kanssa..
3. Oman ajan ja tukiverkoston vähyys.

Lähettäjä: Ripi 
Päivämäärä:   7.1.25 20:39:55

Ykköstyypin diabetes. Toistaiseksi kaikki on ok, mutta mistä sitä koskaan tietää, jos alkaakin tulla liitännäissairauksia. Myös sairaanhoidon tila huolettaa. Saako jatkossa enää ilmaisia hoitotarvikkeita, vai täytyykö ne alkaa maksaa itse? Tulevatko insuliinit kallistumaan tulevaisuudessa? Mitä jos tulisi joku katastrofi ja hoitotarvikkeita ja insuliineja olisi hyvin rajallisesti saatavilla? Jos haluaisin lapsen, voisinko luottaa että minä ja lapsi saamme riittävää hoitoa diabetekseni huomioiden?

Omien vanhempien vanheneminen. Tunnen itseni tosi nuoreksi (alle 30v), mutta vanhempani käyvät jo kohti seitsemääkymmentä. He tuntuvat niin nuorilta vielä, ja silti ikää alkaa olla. Miten he voivat tulevina vuosina? Millaista hoitoa ja apua he tulevat saamaan, jos sellaisille tulee tarvetta?

Pääsenkö itse joskus eläkkeelle? Tällä hetkellä minun pitää varautua rahallisesti moneen asiaan: säästää oman elämän varalle ja vanhempien mahdollisiin hoitokuluihin.

Työ ja koulutus: kävin neljä vuotta amk:ta työllistyäkseni ihan tavalliseen duunarihommaan, joka ei vaadi koulutusta. Pätkätöitä. Pää ei riitä ihan mille tahansa alalle ja toisaalta uudelleen -tai täydennyskouluttautuminenkaan ei takaa työllistymistä uudella alalla tai parempaa palkkaa.

Yksinäisyys. Opiskelukaverit ovat muuttaneet kauas ja osa on perustanut perheen. Olemme etääntyneet ja näemme harvoin. Uusia kavereita on hyvin vaikea saada.

Jouduin muuttamaan työn perässä kauas lapsuudenkodista, joten näen vanhempiani ja sisaruksiani nyt hyvin harvoin. Se on sääli.

Prkeleen kiire töissä, pitkät työpäivät ja vapaa-ajan vähyys.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   7.1.25 20:52:18

1. Talous, palkkani on surkea eikä siitä jää mitään säästöön mutta en haluaisi vaihtaa vakituisesta unelmatyöstäni pois.
2. Puolison uupumus. On jumissa huonossa työssä, joka kuormittaa. Irtisanoutuminen ei ole taloudellisesti vaihtoehto ennen kuin on seuraava työ odottamassa.
3. Perheen perustaminen. Rakastan lapsia mutta jaksaminen ja talous huolettaa.

30v

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 21:02:50

Pätkätyöt

Oikeistohallitus ja mielipuolinen vähempiosaisten kyykytys. Miksi rangaistaan yksilöä siitä, että töitä ei ole jokaiselle? Ja vielä absurdimpaa, miksi töissäkäyvää rangaistaan ja pakotetaan lopettamaan työt? Aiemminkin piti laskea tarkkaan millaista osa-aikatyötä voi ottaa vastaan, nyt ei voi ottaa mitään. Kenenkään ei pitäisi joutua harrastamaan työntekoa omalla kustannuksellaan, siinä lähtee ihan oikeasti henki.

Se työmaailma nykyään on hyvin, hyvin sairas ympäristö monissa yrityksissä.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   7.1.25 21:09:03

1. Eka lapsi syntyy ihan juuri, suurin stressinaihe vaikka onkin suuri ilo
2. Raha huolettaa, tienaan ihan hyvin mutta vanhempainvapaan tulotason tippuminen kyllä tuntuu
3. Jännittää onko töitä mihin palata, muttei nyt hulluna, mun alalla on töitä kyllä tarjolla yleensä.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   7.1.25 21:17:42

1. Läheisten terveys. Tuntuu, että kaikilla on syöpä tai ollut useita. Isä kuoli kolmanteen syöpäänsä ja nyt tädilläni (minulle kuin äidin korvike) on kolmas syöpä. Mummo taas sekavana sairaalassa. Olihan se sieltä kuukauden jo pois. Ukki ei osaa enää puhua, on väkivaltainen ja ei syö. Silti kuulemma kotihoito riittää. Veli vasta tapaturmassa ja leikkauksessa.

2. Oma terveys. Fyysiset haasteet lisääntyy ja ei nuo perinnölliset henkisetkään helpota. Vuoden takaisesta burn outistakaan en ole palautunut. Elämä tubtuu olevan yhtä lääkepurkkia.

3. Raha. Palkalla saa koko ajan vain vähemmän. Säästöt meni äkillisesti ja nyt pitäisi oikeasti kiristää reilusti että ne saa takaisin, mutta mistä?

31v

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 21:24:47

Olen 34.

Vielä vuosi sitten olisin vastannut tahaton lapsettomuus. Se riivasikin pitkään. Ymmärrän hyvin kaikkia, joilla se on mielen päällä ja halaisin jos voisin. Meillä onni kääntyi kesällä ja parin kuukauden päästä ihmeemme on vihdoin täällä.

Ehkä eniten jonkin asteista painetta tuo työllisyys ja oma työkunto. Olen sairastanut työuupumuksen (puhuisin enemmän elämänuupumuksesta) ja se nostaa päätään herkästi jos on painetta töissä liikaa tai työpäivät tasaisen tappavaa 8 h. Nyt mulla on työpaikka jossa on saanu tehdä vaihtelevasti 4-8 h päiviä ja ne ovat sopineet. Mutta vakituista paikkaa en ole saanut, nykyään pelataan kaikkialla määräaikaisilla. Kova toive olisi päästä sitten takaisin tähän ja haluavatkin, mutta tiedä sitten lopullista tilannetta silloin varmaksi..

Samalla myös mietityttää että mitä oikeasti haluan tehdä työkseni. Tää siivous/ravintola-ala on ollut vähän semmonen välietappi ja mietintäaika. Tykkään kyllä tästä ja olen siinä hyvä, mutta ei mulla ole mitään paloa tähän. Olisi kiva löytää ala joka oikeasti olisi mun juttu. Ammatinvalintapsykologia olen miettinyt, olisiko siitä mitään apua tähän.

Lähettäjä: Nb 
Päivämäärä:   7.1.25 21:31:50

1. Enimmäkseen sisäistä painetta jatkaa tähän astista reipasta urakehitystä, vaikka se vaatisi taas muuttamista ja ei-ihanteellisiin asuinolosuhteisiin sopeutumista. Samaan aikaan motivaatio kadoksissa ja elämänarvot muutoksessa?
2. Pitkähkön avioliiton päättyminen joitain vuosia sitten, ja sen jälkeinen yksinäisyys. Kuitenkaan energiaa treffailuun ei ole ollut, pari lyhyttä tapailujuttua takana. Myös lapsettomuus mietityttää joskus, vaikka se tähän asti onkin ollut valinta.
3. Oman elämän puute, asuminen sukulaisten nurkissa ja ei kunnollista vaikutusvaltaa esim. sisustaa tai remontoida oman mielen mukaan. Muun elämän epävarmuus, rahatilanne ja ristiriitaiset haaveet kuitenkin estävät investoimasta nyt omaan. Sukulaisten kommentit "mitä sä nyt omaa kun tässä on talo vapaana".
4. Omien vanhempien vanheneminen ja isovanhemman kuoleman jälkeiset (yhden henkilön aiheuttamat) pitkäaikaiset perintöriidat, jotka ovat rasittaneet koko sukua.

Ikää hiukan alle 35.

Lähettäjä: u__u 
Päivämäärä:   7.1.25 21:37:36

1. Oma elämänfilosofia siitä että olen kaikkia muita ihmisiä huonompi ja alempana, enkä voi pärjätä yhtään missään. Yritän, yritän, mutta silti olen surkimus, vakkarityöpaikkoja on ollut mutta olen lähtenyt sieltä koska en ole ollut kyllin pätevä. Onneksi näin 32-vuotiaana olen päässyt terapeutin kanssa juttelemaan näistä:D
2. Ihmissuhteiden vaikeus koska olen hyvin emotionaalisesti estynyt, vaikea olla sosiaalisten normien sisällä vuorovaikutustilanteissa ja luoda luottamuksellisia suhteita. Mielestäni tosi ikävä ominaisuus tämän päivän työelämässä, kun ulospäinsuuntatuneisuus on hyve kaikissa ammateissa ja hiljaisia puurtajia ei ehkä niin kaivata.
3. Ja no, näihin liittyen talous, kun viimeisimmän masennusjakson jälkeen päädyin kuntoutustuelle. Kulut kovat, vaikka vuokralla vaan asuukin.

Tuntuu siis että perin tyypilliset milleniaalin mielenterveysongelmat painaa eniten, kun ei tahdo yhteiskunnan rattaissa pysyä mukana.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.1.25 22:00:30

Toimeentulo heilahtelee ja sitä kautta jumissa on perheen perustaminen ja omistusasunnon hankkiminen. Pari vuotta tuossa valmistumisen jälkeen kerkesi mennä hyvin yrittäjänä, sain ASP-tilin täyteen ja löysin samaan aikaan miehenkin. Aloimme katselemaan asuntoja ja minun työni tyssäsivät täysin joten lainasta ei voi edes haaveilla. Tällaiseen elämäntilanteeseen en halua lapsia, miehelläkin on vain määräaikainen työ ilman jatkotoiveita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 22:08:11

Paskan määrä on vakio. Näistäkin vastauksista huomaa, että joskus on ollut vakituisen työn puute suurin ongelma, sitten kun se on, niin onkin toiset ongelmat. Eli aina on jotain.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   7.1.25 22:12:29

1. Erosta johtuvan 50/50 huoltajuuden aiheuttama ikävä omaa lastaan kohtaan.

En keksi muuta.

Nainen 34v.

Lähettäjä: Kolmipiste 
Päivämäärä:   7.1.25 22:23:42

Parisuhde. Tai siis sen olemattomuus. Haluaisin kovasti löytää vierelleni kumppanin. Monella ystävällä on se ihana mies ja lapsetkin jo tehtynä mutta täällä minä vaan ikisinkkuna elelen. Voin sanoa jopa pelkääväni deittailua. Olen kuitenkin saanut itseäni niskasta kiinni ja uskaltautunut käymään viime vuoden aikana seitsemän kertaa treffeillä ja joko ei ole ajatusmaailma ollut yhtään samaa tasoa (esimerkiksi arvoliberaalia miestä on ollut yllättäen haastava löytää) tai sitten ovat olleet muuten ihan kamalia. Nyt pari viimeisintä mätsiä tinderissä ghostasi kun ehdotin tapaamista kivassa kahvilassa. Minussa se vika varmaan on, mutta en keksi missä. Liika varovaisuus ehkä? Minusta on tullut myös pikkuhiljaa asenteellinen, että vaikka kuinka lukisi että pitkää parisuhdetta etsimässä, niin todennäköisesti yhden yön juttuja kuitenkin haetaan ja siksi minun kahvilakutsuni tutustumista varten eivät kiinnosta.
Unelmani olisi kumppani ja perhe. Mutta hankalaa tuntuu olevan.

Toisena tulee raha. Säästöt ja tonni luottokortilta meni koiran eläinlääkärilaskuun viime kesän lopussa kun vakuutusyhtiö onnistui pesemään kätensä asiasta ja sen jälkeen on tullut todellakin tutuksi jo monen mainitsema ilmiö kuinka kaikki kallistuu mutta palkat eivät nouse. On ollut todella hankalaa maksaa sitä luottokorttivelkaa pois vaikka olen kuinka pihistellyt. Noin joka toinen kuukausi tulee joku yllättävä meno, esimerkiksi tässä kuussa auton yksittäinen remppa, niin taas on rahat vähissä ja luotot ei lyhene eikä säästöön jää mitään. Ahdistaa, täytyy yrittää maksaa se luottokorttilasku pois sekä kerätä koiran tilille uusi puskuri mahdollista seuraavaa eläinlääkärikulua varten. Toivottavasti sellaista ei tule ihan heti -ainakaan kovin kallista- koska muuten olen kusessa.

Lähettäjä: Kolmipiste 
Päivämäärä:   7.1.25 22:24:06

Ja olen siis 26v

Lähettäjä: Å 
Päivämäärä:   7.1.25 22:27:33

- Tarvitsisin työpaikan jossa viihdyn ja joka vähän joustaisi muun elämän mukaan (käyn siis kyllä töissä mutta...)
-Äiti on kuolemansairas ja hänen asioita joutuu murehtimaan

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   7.1.25 22:27:54

31v
1. Kavereilla on jo kumppanit ja lapset, itsellä ei ole kumpaakaan.
2. Jälleen kerran kavereilla on jo asunnot ja autot. Itse asun vuokrayksiössä korkeakouluopiskeluiden takia.
3. Sinänsä raha- ja asumistilanne ei murehdituta. Tärkeintä on olla terve. Mutta suurin murheeni tällä hetkellä on se että jään loppuelämäksi yksin ja lapsettomaksi. Minulla ei myöskään ole ketään kelle puhua asiasta, koska kaikilla muilla on omat ruuhkavuotensa, minulla se kaikki on kokematta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.1.25 22:35:39

1. Haluanko lapsen
2 jos haluan saanko edes sitä
3 loppuuko parisuhde jos ei tule lasta

30.v

Lähettäjä: Tahvo 
Päivämäärä:   7.1.25 23:32:26

34 v. En ota paineita mistään. Töitä on, jos ne sattuu loppumaan niin sitten etsitään muuta. muuten elelen oman maun mukaan enkä mieti mitä joku muu minulta odottaa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.1.25 23:42:34

Olen 32, lapset on tehty, elän parisuhteessa lasten isän kanssa ja rakensimme talon. Pihassa on vielä laitettavaa, jotta saadaan lopputarkastus tehtyä.

Ja ne paineet:
1. Jotta jaksaisin olla tarpeeksi hyvä vanhempi. Saisin sulupolvien välisen trauman katkeamaan ja jatkuva sisäinen yksinäisyyden ja kelvottomuuden tunteet katkeaisivat minuun.
2. Paine yrittää pitää omasta jaksamisesta ja terveydestä huolta. Ruuhkavuosien keskellä yllättävän hankalaa. Samalla on paine päästä jatkamaan urakehitystä ja kouluttautua.
3. Pelko, että läheisille käy jotakin ja samalla esim. Kyky maksaa lainaa heikkenee.

Jokseenkin terapeuttinen ketju. Jonkun näkökulmasta itselläni on jo "kaikki" ja silti koen kovia paineita ja ajoittain kadehdin lapsettomia tuttavia, kun kehittyvät työssä ja käyvät lisää kouluja. Ja samaan aikaan he saattavat haaveilla asioista, joita minulla puolestaan on. Kai se ruoho on aina olevinaan vihreämpää aidan toisella puolen.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   8.1.25 05:32:57

1. Vakityö joka on viime aikoina osoittautunut minulle melko rankaksi - pitää joko etsiä uusi työ tai opetella nykyisessä tekemään työ niin ettei murehdi jokaista asiaa tai hoida muidenkin puolesta asioita jatkuvasti

2. Kamppailu siitä että tehdäkö lasta vai ei. Jos kyllä niin milloin? Ja pelkään synnytystä kuollakseni (ahdistaa ja pelottaa kun ajattelenkin) enkä voi imettää (rintoja leikattu) joten helpompi olisi jättää lapsi tekemättä. Vaikka toisaalta pelkään että mistä jään paitsi ja kadunko vanhempana jos lapsi jää tekemättä. Tämä pohdinta pyörii päivittäin päässä, ikää 33v.

3. Jos teen lapsen, miten oman tallin/hevosten kanssa jaksan. Mies onneksi apuna, mutta silti tuota pohdin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.25 06:40:28

1. Hevosen terveys, nuorehkon hevosen parantumaton muttei välttämättä lopetukseen johtava sairaus ja nyt täällä pohditaan milloin on aika luovuttaa. Myös ell kulit korkeat ja kun muutenkin kaikki maksaa niin uuteen hevoseen säästäminen on hidasta.
2. Itseaiheutettu jäätävä tekemisen määrä. En haluaisi vähentää mistään, mutta ei tässä ole mitään järkeä
3. Lomautusuhat päällä töissä, joiden takia en uskalla vähentää sivutöitä.

Eli ihan hyvin menee, paineet itseaiheutettuja. 33v

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   8.1.25 09:13:39

Olen todella kiitollinen näistä vastauksistanne. Luin näitä pitkin iltaa.

Lähettäjä: 34 
Päivämäärä:   8.1.25 11:21:39

1. Havahduin, että haluan perheen. Olen vasta eronnut ja haluaisin toipua rauhassa, mutta toisaalta pitäisi myös tehdä jotain (=treffailla ja käydä paikoissa), jotta perhe voisi toteutua.

2. Vanhempien vanheneminen. Asun kaukana vanhemmistani. Pelottaa, kuinka heidän hoitonsa toteutuu kun vielä vanhenevat. Jos muutan lähemmäksi, perheen löytäminen on vieläkin vaikeampaa ja joutuisin muuttamaan koko elämäni.

3. Maailman tilanne. Ristiriitainen olo haluta lasta ilmastonmuutoksen, sotien ym. keskelle. Myös työtilanne on tulevaisuudessa hieman epävarma. Nämä asiat viivyttivät päätöstäni haluta perhe.

Olen 34.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.1.25 11:22:59

Työt ja pian alkavan äitiysloman vaikutus niihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.25 16:04:33

1. Yliopistosta valmistuminen tänä vuonna luo painetta. Tämän jälkeen sitten työllistyminen - minne ja mitä on täysin auki.
2. Oma terveys reistaa ja odottelen taas tuomiota millaisia tuloksia edelliseltä sairaala kokeilta tulee.
3. En halua asua Suomessa. Valmistumisen jälkeen myös työmarkkina on parempi ulkomailla, mutta huolettaa jos en saa omaa terveydentilaa vakaaksi, että uskallanko lähteä ja millaisen sairasvakuutuksen tarvitsen että saan hoitoa kun kyseessä ei ole mikään perusterveydenhoito.
4. Perheen perustaminen alkaa olla "nyt tai ei koskaan", mutta kumppani puuttuu ja em. asiat rajoittaa.

Aika näyttää miten käy.