Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   7.1.25 10:17:45

Työnhaussa sulle sanotaan kerta toisensa jälkeen ei. Kustannukset juoksee mutta kukaan ei halua ottaa töihin. Siinä alkaa miettimään jo että miksi on syntynyt.

Lähettäjä: ei 
Päivämäärä:   7.1.25 10:20:40

Ei se ole maailman hirvein tunne. Sinulla on toivoa, kun säilytät sen. Jos olet melko terve, ja jos sinun läheisesi voivat hyvin, voit olla onnellinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 10:23:02

Hirvein tunne on ollut epätietoisuus omasta terveydentilasta. Tiesi että joku on vialla mutta pitkään aikaan et saanut tietää, mikä. Helpottava oli kuulla vaivan syy. Antoi niin paljon vastauksia kaikkeen.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   7.1.25 10:23:07

Voisin luetella monta hirveämpää tunnetta.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   7.1.25 10:27:23

Mieti aloittaja olisiko kuitenkin hirveämpää kuulla, että oma lapsi on kuolemansairas tai jopa kuollut?
Hiukan olisit voinut miettiä otsikkoa.

Lähettäjä: Fuu 
Päivämäärä:   7.1.25 10:30:16

Pääseekö aloittaja kuitenkin aina haastatteluun, jos kerran saa vastauksen ”ei”?

Kaverini hakee epätoivoisesti töitä, yhdessä ollaan viilattu hakemus ja CV kuntoon. Kaveri ei saa edes sitä ”ei” vastausta. Hakemuksen lähettämisen jälkeen tulee automaattivastaus ”kiitos hakemuksesta, otamme yhteyttä päivään X mennessä, jos pääset haastattelukierrokselle”. Sitten ei kuulu enää mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 10:30:57

Terapeutit sanovat, että se oma tunne on tärkein, eikä suhteellisuudentajua tarvitse olla. Jos hamsteri kuolee, se voi olla sille ihmiselle maailman kamalin tunne, eikä Gazan lapset ole siihen vi tun hamsteriin verrattuna mitään, koska on väärin verrata.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   7.1.25 11:06:17

Niin, jos olet terve ja lapseton, niin se "ein" kuuleminen voi olla sillä hetkellä maailman hirvein tunne, jos työttömyys on senhetkisistä murheista suurin.

Ei mua ainakaan mitkään lasten kuolemat tai sairastumat liippaa tai pistä ajattelemaan, kun ei niitä omia ole.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   7.1.25 11:08:28

Lisäys edelliseen, mulla ne maailman hirveimmät tunteet liittyi hometalokiistaan, me oltiin myyjiä. Kahtena vuonna vanhenin varmaan 20 vuoden edestä. Ja tämä ei nappaa varmaan ketään, kuka ei ole vastaavaa kokenut. Mulla taas pitkän aikaa kaikki lehdissä jne vastaan tulleet ja uutisoidut hometalocaset aiheutti ihan samanlaisen fiiliksen, vaikka oma juttu oli jo onnellisesti ohi.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   7.1.25 11:09:14

Itselleni maailman hirvein tunne on olla päiviä erossa pienestä lapsestani.

Lähettäjä: Yök 
Päivämäärä:   7.1.25 11:19:59

Yksi hirveimmistä tuntemuksista on se kun oireesi esim kipu pitkittyy vuosia kestäväksi ja lääkäri toisensa jälkeen nostaa kädet pystyyn. Itsellä on kurkku ollut monia vuosia tulehtunut, kipeä ja haiseva.

Lähettäjä: ohhoh 
Päivämäärä:   7.1.25 11:48:08

OK eli esimerkiksi oman lapsen kuolema jää tälle kakkoseksi? En osaa sanoa kun itsellä ei ole kokemusta oikein kummastakaan (nuoruusajan työttömyysjaksoja en laske kun katson sen kuuluvan vähän niinkuin asiaan silloin), mutta luotan teihin kokemusasiantuntijoina.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   7.1.25 12:39:40

No entäs jos aloittajalla EI OLE niitä lapsia?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.1.25 12:55:29

Kihti on pahin

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.1.25 13:18:31

Voisin kuvitella että esimerkiksi parantumaton, luustoon ja sisäelimiin levinnyt syöpä, tai ALS diagnoosi - näillä odotat vain lähellä olevaa kuolemaa voiden loppuvaiheessa todella huonosti - olisi pahempi tunne kuin se ettei saa töitä hetkeen. Tai jos olet maassa jossa on sota ja joudut pelkäämään koko ajan. Tai joudut jonkun hullun kynsiin kidutettavaksi. Ja niin edelleen. Mitä jos aloittaja keskittyisit vaihteeksi siihen mikä on hyvin?

Lähettäjä: Kysyjä 
Päivämäärä:   7.1.25 13:30:07

Ei muuten ole mulle tuo aloittajan juttu hirvein tunne. Kyllä hirvein tunne mulle on läheisen tai lapsen menettäminen tai pelko menettämisestä. Ja kyllä lapsuuden perheestä on läheisiä kuollut, omista lapsista ei onneksi ole tarvinnut luopua.
Olen joskus miettinyt ettei mikään häpäisykään olisi yhtä kauheaa kuin oman lapsen kuolema..

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   7.1.25 13:32:11

Kyllähän se syö itsetuntoa kun aina yrittää parhaansa mutta se ei tuota tulosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 13:34:24

Jos aloittajan suurin ongelma on työttömyys niin hyvin on asiat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 13:42:48

No se on aloittajalle hirvein tunne maailmassa, ei muut sitä pysty arvottamaan tai arvostelemaan. Jokaisella on omat skaalansa ja tärkeysjärjestyksensä.

Itselle hirveimmän tunteen on aiheuttanut kissan lopetus. Ja huom olen yli 50 v, vanhempani ovat kuolleet ja olen menettänyt mm terveyteni, omaisuuteni ja kaikkea muuta. Mutta silti suurimman tunnemylläkän aiheutti kissasta luopuminen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.1.25 15:33:53

En osaa sanoa, onko hirvein tunne ollut ystäväni murhasta kuuleminen vai pitkittynyt sairastaminen joka on vienyt toimintakyvyn ja ikävä kyllä aivotkin, eikä vielä usean vuoden jälkeenkään lääkärit ota tutkittavaksi koska joskus nuorena lukiolaistyttönä olin käynyt valittamassa ahdistusta n. 20 vuotta sitten ja kaikki johtuu nytkin siitä. Apua tosin tähän väitettyyn ahdistukseen ei saa, terapiaan ei ole varaa ja keskusteluapua julkiselta puolelta on lähes tulkoon mahdoton saada.

Kyllä silti pidän tämän sairauteni mieluummin kuin menetän toisen läheisen ihmisen niin raa’alla tavalla.

Lähettäjä: Desi 
Päivämäärä:   7.1.25 16:16:33

Ehdottomasti hirvein tunne oli, kun lapsi 3-vuotiaana yhtäkkiä katosi markkinoilla ollessamme. Elämäni kauheimmat 10 minuuttia ennenkuin löytyi. Yllättävän riipaiseva tunne oli myös katsoa samaisen lapsen vaipumista nukutukseen, vaikka toimenpide oli vain tähystys. Syöpyi mieleen pitkäksi aikaa se näky, kun oma lapsi meni veltoksi ja tajuttomaksi. En silti väheksy muiden tunteita, aloittaja tunne on todellakin ymmärrettävä!

Lähettäjä: nilliti 
Päivämäärä:   7.1.25 16:17:30

"No entäs jos aloittajalla EI OLE niitä lapsia?"

Silloin otsikkona olisi "Tiedättekö mikä on minulle maailman hirvein tunne?"

Lähettäjä: surullista 
Päivämäärä:   7.1.25 17:49:10

Aika hirveä tunne on sekin, kun vihaa työtään ja sunnuntait ja aamut menevät ahdistuksen ja pahan olon vallassa. Työpäivä matelee ja minuutit tuntuvat tunneilta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 17:54:13

Surullista, kannattaa vaihtaa työpaikkaa tai työtä kokonaan. On nimittäin tuttu tunne. Hemmetin ahdistava ja huono.

Lähettäjä: Ripi 
Päivämäärä:   7.1.25 18:47:35

Minusta kaameimpien tunteiden kärkijoukkoon kuuluu se, kun tietää tehneensä jotakin ns. anteeksiantamatonta, tietää kiistatta olevansa syyllinen vaikka teko olisi ollut täysi vahinko, ja kukaan ympärillä ei osoita ymmärrystä vaan torjuntaa ja pettymystä. Aivan karsean jäytävä syyllisyyden tunne, koska vaikka se oli vahinko, niin minähän sen tein. Olisi pitänyt olla tarkempi, olisi pitänyt huomata, olisi olisi olisi... Mutta asia on jo peruuttamattomasti tapahtunut, eikä sitä anneta ikinä anteeksi.

Lähettäjä: Möly 
Päivämäärä:   7.1.25 18:58:40

Mulle hirveintä tällä hetkellä on mennä töihin kuolemsnväsyneenä kun naapuri ei anna nukkua.

Lähettäjä: Aika pysähtyi 
Päivämäärä:   7.1.25 19:40:56

No nyt tiedän
Luulin ihan että se hirvein oli tunne kun luulin että pieni lapseni tukehtuu kuoliaaksi

Lähettäjä: Kysyjä 
Päivämäärä:   7.1.25 21:03:58

Nää työhommat jne. On semmoisia joille VOI ITSE tehdä jotain. Siis jos työ ahdistaa ja on skeidaa, voi myös pyrkiä hakemaan erilaisia töitä, jos vaikea saada töitä tietyltä alalta. Mutta kuolema on aika lopullinen juttu ja siihen ei voi itse vaikuttaa. Siksi pusuttelen ja halailenkin lapseni joka päivä. Sydäntäni riipaisee yhä se, etten voinut sanoa läheiselleni että hän on ihana, kunnhän yhtäkkiä kuoli. Onneksi ei oltu riidoissakaan..mutta silti. Tämä läheiseni lähti oman käden kautta, kun terveydenhuolto ei tarjonnut hänelle riittävästi apua masennukseen :((

Lähettäjä: pulla 
Päivämäärä:   8.1.25 08:55:22

Maailman hirvein tunne on se, joka haittaa nyt. Menneet surut unohtuu, ja tulevista emme tiedä.