Lähettäjä: kanssa? 
Päivämäärä:   6.1.25 23:24:13

Näin työkaverini paikallisessa kauppakeskuksessa. Hän oli liikkeellä 3 lapsensa kanssa: nuorin asuu kotona ja on lukiossa, keskimmäinen on armeijassa mutta oli lomalla, vanhin opiskelee muualla, mutta oli joulun kotona.

En ole näitä lapsia aiemmin nähnyt, mutta toki kuullut. Työkaveri esitteli heidät minulle sanomalla ”Tässä on meidän juniorit Liisa, Teemu ja Tiina.” Sitten hän esitteli minut lapsilleen ”Tässä on äitin työkaveri Maija.”

Nuorin noista lapsista on lukiossa, muistaakseni toista vuotta, eli täyttää tänä vuonna 18v. Eivätköhän he jo tiedä, kuka heidän äitinsä on. En käsitä, miksei työkaveri voinut sanoa ”Tässä on (minun) työkaverini Maija.”

Pikkulapsille voi puhua ”Äiti käy nyt hakemassa vesipullon”, mutta miksi jatkaa samaa puhetapaa käytännössä aikuisille ihmisille?

Lähettäjä: äikänopen harmitus 
Päivämäärä:   6.1.25 23:31:58

Ei hitonkaan väliä miten joku esittelee. Ihan sama. Ei kiinnosta. Lapset kyllä tajusivat jos sinä et. Emme ole missään koulussa siellä ulkomaailmassa.Pääasia on kuitenkin että asia ymmärrettiin.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   6.1.25 23:49:50

On sulla ongelmat.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   7.1.25 00:33:21

Ehkä tuollainen puhetyyli jää tavaksi joillekin? Ulkopuolisen mielestä se kuulostaa hölmöltä puhua teinille tai aikuiselle tuohon tyyliin, mutta ehkä vanhempi itse ei sitä huomaa. Eivätkä lapsetkaan välitä koska ovat siihen koko ikänsä tottuneet.

Lähettäjä: Jaa-a 
Päivämäärä:   7.1.25 00:36:50

Ihan ensiksi tiedoksi minun äitini on kuollut vuosikymmeniä sitten. Kun poikani oli noin viisivuotias hän halusi että luen hänelle iltasadun uudestaan ja uudestaan…kun sanoin hänelle ”On jo myöhä, milloin äiti pääsee nukkumaan?”Poika vastasi ”no en tiedä kun sinun äiti on jo kuollut..”

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   7.1.25 07:58:06

No se jää vaan päälle tuo puhetyyli, pienemmästäkin voi murheita ottaa ;) Minäkin esimerkiksi vannoin, etten ole yhdellekään elukalle mikään "äiti" ikinä.

Kun sain omat lapset ja olin koko ajan vaan puheissani "äiti", niin aika äkkiä huomasin myös puhuvani lemmikeille "äiti sitä ja tätä". Mitä sitten ;)

Kuten edesmennyt isäni joskus parikymmentä vuotta sitten totesi "Sinä olet aina lapseni, olet iältäsi sitten 2 tai 40 vuotta."

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   7.1.25 08:45:08

Onhan tuo vähän hölmön kuuloista, mutta mieluummin noin kuin että puolisot kutsuvat toisiaan isiksi ja äidiksi. Ymmärrän, että lapselle voi sanoa "etsipä äiti", mutta kun mies sanoo vaimolleen "Äiti, tiedätkö missä mun avaimet on?", se ennustaa vahvasti, että tämän pariskunnan seksielämä taisi olla sitten tässä.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   7.1.25 08:49:44

Kansas: kyllä me lasten kuullen puhuttelemme toisiamme isäksi ja äidiksi. Esim. "Otatko Kristiina lisää kakkua? Entäs isä?" Seksielämämme on takuulla parempaa kuin sinulla.

Lähettäjä: Pulkka 
Päivämäärä:   7.1.25 08:58:53

LähettäjäJaa-a

Päivämäärä7.1.25 00:36:50

Ihan ensiksi tiedoksi minun äitini on kuollut vuosikymmeniä sitten. Kun poikani oli noin viisivuotias hän halusi että luen hänelle iltasadun uudestaan ja uudestaan…kun sanoin hänelle ”On jo myöhä, milloin äiti pääsee nukkumaan?”Poika vastasi ”no en tiedä kun sinun äiti on jo kuollut..”

Tuo onkin hauska ikävaihe, kun lapsi alkaa oivaltaa, että vaikkapa hänen mumminsa ei olekaan äidille mummi, vaan äiti. Ja että aikuisetkin ovat olleet joskus lapsia.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   7.1.25 09:01:03

Kyllä mä olen äiti aina lapsilleni, joten tuollaisia välillä lipsahtaa.

Sääliksi käy aloittajaa ja kuinka kylmä lapsuus mahtanut hänellä olla.

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   7.1.25 09:16:13

Ei omalla: Miksi kutsut miestäsi isäksesi? Eihän hän ole sinulle isä, vaikka lapselle onkin. Ja sinulle siis on ok, ettet lapsen saannin jälkeen ole miehesi silmissä enää vaimo ja nainen vaan enää pelkkä äitihahmo, myös hänelle?

Pysyn kannassani: Romantiikka alkaa karista, kun alkaa nähdä puolisonsa noin. Ehkei heti, mutta ajan kanssa.

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   7.1.25 09:25:41

En kutsu isäkseni, vaan isäksi. Totta, seksielämä ja romantiikka varmasti kuihtuvat ajan kanssa, jos niistä ei pidä huolta. Onneksi olemme saaneet edes nämä reilut parikymmentä hyvää vuotta tähän alkuun. Joskus, varsinkin kun lapset olivat pieniä, se romantiikka piti oikeasti aina etsiä. Siinä kun syötiin makaronilaatikkoa taaperoiden kanssa niin siinä oli hellyyttä ja läheisyyttä, mutta ei romantiikkaa tai erotiikkaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.1.25 10:15:26

"Lähettäjä: Ei omalla
Päivämäärä: 7.1.25 09:25:41

En kutsu isäkseni, vaan isäksi. Totta, seksielämä ja romantiikka varmasti kuihtuvat ajan kanssa, jos niistä ei pidä huolta. Onneksi olemme saaneet edes nämä reilut parikymmentä hyvää vuotta tähän alkuun. Joskus, varsinkin kun lapset olivat pieniä, se romantiikka piti oikeasti aina etsiä. Siinä kun syötiin makaronilaatikkoa taaperoiden kanssa niin siinä oli hellyyttä ja läheisyyttä, mutta ei romantiikkaa tai erotiikkaa."

Voisitko samalla logiikalla sitten kutsua esim. miespuolista, lapsen saanutta kaveriasi isäksi, koska onhan hän jonkun isä vaikkei sinun isäsi? Tai kutsutko kenen tahansa isoäitiä mummiksi ("Hei mummi, monelta nähdään huomenna?")? Vaikka se miehesi on jonkun isä, niin edelleenkään siinä ei ole mitään logiikkaa, että alat itsekin puhutella häntä isäksi. Se on juuri sitä, että alkaa pitää toista lähinnä vanhempana ja jonain arjen tiimikaverina, ei romanttisen rakkauden kohteena.

Siitä olen samaa mieltä, että lapsiarjessa romantiikkaa pitää välillä etsiä, ja juuri siksi sitä ei minun mielestäni kannattaisi sabotoida alkamalla nimittää toista isiksi tai äidiksi, kun hänelle itse puhuu. Eli olen samaa mieltä kuin Kansas.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   7.1.25 10:44:09

Kutsumme todellakin toisiamme isiksi ja äidiksi lasten kuullen. Muuten aika lailla tulee käytettyä kulta- sanaa.

Mutta lapselleni olen äiti vielä kunnes kuolen ja varmaan käytän sitä sanaa itsestäni hautaan asti.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   7.1.25 10:45:28

Kyllä minä ainakin käytän kaverin äitiä eli "mummia" kaupassa. Samoin isät kutsutaan syömään, jos paikalla on vain isiä.

Lähettäjä: joan 
Päivämäärä:   7.1.25 11:21:02

Nyt en ymmärrä; mikä tässä nyt on kirjoittamisen arvoinen ongelma?

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   7.1.25 11:39:12

@!#$äkö se sulle kuuluu miten kukakin itseään nimittää. Voi luoja. Taitaa olla vähän köyhä elämä sulla?

Lähettäjä: Ninnu 
Päivämäärä:   7.1.25 12:37:09

Minä olen viisikymppisenä äiti hevosellenikin "Annas kun äiti laittaa tuon soljen kiinni" ja puolisoni on isi koirille "Isi antaa teille ruuat kohta". :D
(Ja meillä ei ole lapsia, pelkkää romantiikkaa vaan)

Lähettäjä: Koulu 
Päivämäärä:   7.1.25 15:48:15

Aloitin koulun ysärin alussa. Suurin osa luokkakavereista oli käynyt eskarin, muutama tuli kouluun suoraan kotoa tai perhepäivähoitajalta. Yksi poika, sanotaan Topi, oli ollut ennen koulua vain kotona. Hänellä oli useampi pikkusisarus ja äiti oli kotona hoitamassa lapsia.

Tämä Topi ei osannut käyttää pronomineja (minä, sinä, me). Jos hänen piti päästä vessaan kesken tunnin, hän viittaisi ja kysyi ”Saako Topi mennä vessaan?”. Jos hänen piti välitunnilla pyytää kaveri mukaan, hän kysyi ”Tuleeko Pekka keinumaan?”

Jos taas tehtiin jotain parityötä ja opettajalta piti käydä pyytämässä puuttuvia materiaaleja, niin hän selitti ”Pekka ja Topi tarvitsevat sakset.”

En muista koskaan tavanneeni Topin äitiä, en tiedä miten hän itsestään lapsille puhui. Taisi olla vasta kolmannella, kun Topi oppi käyttämään puhuessaan sanoja ”’minä, sinä, me”.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 17:06:44

Miksi tseä pitää ikinä kuavta lapselle sanlla äiti? Miksi ei voi sanoa minä?

Lähettäjä: Ha 
Päivämäärä:   7.1.25 17:19:01

Ketä kiinnostaa

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   7.1.25 17:19:25

Me emme ole koskaan puhuneet lapsillemme itsestämme äiti sitä tai isi tätä.
Vaan minä sitä tai tätä.

Toki sitten niin, että äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, ja mene isin/äidin luo.

Ja siksi emme ole, että olin noin 15-v, kun hoidin tallinpitähän 3-v poikaa, jolle tietenkin puhuin "mää teen, mää meen..."
Poika sanoi mulle; mää tekee lumiukon. Mä sanoin, että no tee. Poika, "ei kun mää tekee".
Aikamme keskusteltiin ennen kuin ymmärsin, että Poika haluaa minun tekevän hänelle lumiukon.

Eli ei, en ole ikinä puhunut äiti tekee, äiti menee, vaan minä teen/menen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.1.25 17:36:23

Minä sain kesällä vävypojan, hän alkoi heti häiden jälkeen kutsumaan minua äidiksi ja miestäni isäksi, tyttäreni isovanhemmat ovat hänenkin isovanhempiaan.
Jotenkin hieman kuulostaa pervolta, kun sekä tyttäreni ja vävyni äidittelevät, vaikka ruokapöydässä.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   7.1.25 18:26:45

Tuo on todella ärsyttävä ja lasta aliarvosta tapa. Jo vauvalle voi puhua kuten ihmisille yleensä puhutaan.

Tähän, että ei käytetä persoonapronomineja vaan erisnimiä törmää jopa joidenkin varhaiskasvattajien puhuessa. Täysin käsittämätöntä. Joillakin heistä on maisterinpaperit, mutta kieliopin alkeitakaan ei hallita,tai vielä surullisempaa lapsen kehitystä ja älyä ei arvosteta

Tämä muuten toistuu uudestaan vanhuspuolella. "Maija auttaa nyt Pentille tossut jalkaan". Muistisairas tuskin muistaa hoitajan nimen olevan Maija, joten "minä" olisi paljon informatiivisempi. "Minä autan nyt sinulle tossut jalkaan", on myös paljon henkilökohtaisempi ja lämpöisempi ilmaisu.

Lähettäjä: hummaniheippaa 
Päivämäärä:   7.1.25 18:53:23

Töttöröö

Lähettäjä: Peks 
Päivämäärä:   7.1.25 19:06:50

Meikällä on varmasti parempi seksielämä kuin teikämanneilla!!

Lähettäjä: Bo 
Päivämäärä:   7.1.25 21:09:23

"Minä sain kesällä vävypojan, hän alkoi heti häiden jälkeen kutsumaan minua äidiksi ja miestäni isäksi, tyttäreni isovanhemmat ovat hänenkin isovanhempiaan."

Onko vävy ihan suomalaistaustainen? Joissakin muissa kulttuureissahan tämä on tavallista, mutta omaan suuhun/korvaan ei sovi sitten mitenkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.25 08:12:11

Bo, arvasit oikein! Vävyni on britti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.1.25 08:28:03

Osalle englanninkielisiä olisi jopa epäkohteliasta olla kustumatta appivanhempia isä ja äiti. Hän hyväksyy teidät ja korostaa yhteenkuuluvuutra käyttäessään lämpimimpiä sanoja mitä on olemassa.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   8.1.25 13:06:43

Minäkin olen toivottavasti loppuikäni mieheni vaimo, mutta silti sanon "minä menen" enkä "vaimo menee".

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.1.25 18:13:32

Olen kutsunut itseäni minäksi lapselle vauvasta asti. En ymmärrä, miksi ei voi puhua järkevää suomea  Yhtä kamalaa kuin lässyttää aikuisille (tai isoille) lapsille, on se itsestään puhuminen eläimen äitinä. Taitaa olla biologian tunnit jääneet välistä