Lähettäjä: A
Päivämäärä: 7.1.25 17:06:32
Mari: jos oikein pysyin kärryillä ketjussa, niin olet jo eläkkeellä? Et ole ilmeisesti lainkaan kärryillä siitä mitä työelämän todellisuus tänäpäivänä on. Metriksen kuvaama toimintatapa on aivan arkipäivää suurimmassa osassa edelleen toiminnassa olevia yrityksiä. Olen ehtinyt vaihtaa työpaikkaa useaan otteeseen etsiessäni "sitä oikeaa" jonne jäädä: kaikki työoloiltaan hyvät on lopettaneet toimintansa joko taloudellisesti kannattamattomana tai sitten yrittäjän eläköitymiseen, sairastumiseen tai kuolemaan. Menestyvissä yrityksissä sietämättömät työolot ja kestämättömät työjärjestelyt takaa tarpeeksi alhaisen hintatason kilpailutuksissa pärjäämiseen. Vielä 10v sitten tilanne oli ihan toinen, nyt se pahenee vuosi vuodelta.
"Mun ajatukset perustuu siihen kokemukseen, ettei sohvalle makaamaan jäänyt ihminen useinkaan palannut koskaan asiantuntijatyöhön. "
-No onpa jännä. Jos tilanne on mennyt niin pahaksi, ettei kykene kuin sohvalla makaamaan, niin oletettavasti ei halua samaan paskaan palata. Asiantuntija usein tuntee oman alansa ja ne realiteetit, jotka työnantajiaan sitoo. On mahdoton vaatia, että palkkarahat juuri minulle pitäisi taikoa tyhjästä, jotta ehdin tehdä työni asiallisesti työajan puitteissa, jos koko toimiala perustuu rimanalittamiseen ja hutilointiin tyhjien lupausten takana. Työajan lyhennys ei auta yhtään, jos sama määrä työtä pitää saada hoidettua käytännössä. Vastuullisessa roolissa toimivilla ei ole mahdollisuutta laittaa harjottelijaa puolestaan kokoukseen, jos kokous osuu lyhennetyn työajan ulkopuolelle. Hankkeiden aikataulut ei jousta siksi, että vastuuhenkilö tekee lyhennettyä työaikaa, joten tietyt asiat on vaan hoidettava, jos samassa ammatissa aikoo toimia.
"Säännöllinen liikunta, kuten kävely, jooga tai mikä tahansa muu fyysinen aktiviteetti, voi parantaa mielialaa ja vähentää stressiä." "Vapaa-ajan aktiviteetit, jotka tuottavat iloa ja rentoutumista, voivat auttaa palautumaan työpäivän jälkeen."
-Niin voi, tai sitten olla yksi väkinäinen pakkopulla ja stressinaihe lisää töitten päälle, jopa pahempi kuin ylitöitten tekeminen, kun ylityöt sentään saisi jonkun stressinaiheen etenemään vähentäen painetta.
Henkilökohtaisen elämän puolella voi tehdä paljon valintoja, jotka tukee palautumista ja jaksamista, mutta loputtomasti se ei pelasta, jos 1/3 arjesta on kroonisesti ylikuormittavaa työn takia, eikä halpuutettua ja hutiloitua työtään koe edes millään mittapuulla mielekkääksi. Ihminenhän jaksaa pinnistellä todella paljon, jos kokee pinnistelyn merkitykselliseksi, mutta yhä harvempi enää kykenee pitämään työnsä surkeaa lopputulosta tuottavaa sisältöä järkevänä ajankäyttönä. Ei ole väliä miten varhaisessa vaiheessa apua hakee, kun mitään ei ole käytännössä tehtävissä. Voi vaihtaa alaa, jos keksii alan, missä asiat olisi paremmin, ei ole helppoa sellaista löytää.
Ainoa isossa kuvassa relevantti kysymys omasta jaksamisesta huolehtimisen osalta on netissä vietetty aika, jolle monet on sokeita. Aivot vaatii tylsistymistä toimiakseen oikein ja väsyy, jos ei koskaan ole tylsää. Jos kaiken vapaa-ajan viettää uupuneisuuttaan vain ruutua tuijotellen, on ennenpitkää aina vaan väsyneempi. Mutta tämäkin on pieni ongelma verrattuna siihen mädännäiseen todellisuuteen, joka ainaisen ihan kaikesta säästämisen seurauksena työelämään on pesiytynyt.
|