Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 22:09:05

Oletko katunut lopettamista vai ollut tyytyväinen? Hevosen myynti mietinnässä. Toisaalta ihanan talliyhteisön menetys surettaa. Ja hevosesta voisi tulla tosi kiva kun sen kanssa jaksaisi ja ennen kaikkea olisi rahaa tehdä. Ahdistaa kun kaikki raha menee hevoseen, olisi kiva matkustella ja olla koko ajan ahdistumatta rahasta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.1.25 22:12:06

5 vuotta sitten myin. Hevoset oli koko elämä. En ole katunut hevosen myymistä mutta joskus surrut sitä ettei enää kuulu mihinkään porukkaan. Muutama hevoskaveri jäi elämään, mutta hekään ei enää hevosia harrasta.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   5.1.25 22:16:28

Myin syksyllä pitkän harkinnan jälkeen. Hepalle löytyi niin hyvä uusi koti ja omistaja, että tuntui suorastaan mahdollisuudelta.
Oon ollut helpottunut. Vaikka ei ollut pakko myydä esim rahan takia niin onhan se mukavaa kun on väljempää ja aikaakin riittää muuhun.
Tallihommiin tai ratsastamaan en ole toistaiseksi kaivannut, mutta jos mieli tekee niin menen ratsastuskoulun tunnille tai kavereiden hepoille, useampi on tarjonnut. Voin heille maksaa tai tehdä tallitöitä korvaukseksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 22:16:42

Viimeisen kerran hevosen selässä kävin 7-8 vuotta sitten. Tai piipahdin kerran nopeasti tuossa 4 vuotta sitten. Ei ole ikävä. Joskus käydään kesäraveissa jos ehditään, siinä on riittävästi heppaa. Ennen harrastuksen lopetusta olin harrastanut ja työskennellyt hevosten kanssa 20 vuotta. Omistanutkin pari siinä välissä. Aika aikansa kutakin. Hevoseton on huoleton. Joskus sitä miettii että mitä jos, mutta ne on nopeita ajatuksia. Pian syntyvä lapsi voi kasvaessaan toki ajaa minut poniäidiksi, mutta ehkä sitä roolia tässä elämänvaiheessa odottaa enemmän kuin että itse hyppäisi enää selkään :D jää nähtäväksi. Mutta muuta reittiä takaisin hevosten pariin ei ole mun elämässä enää.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   5.1.25 22:17:19

Mulla oli hevoset kotona. Oma terveys alkoi sen verran tökkimään, että kun kaksi viimeistä lähti sitten yhdessä monttuun. Omaan pihaan on haudattu.
Nykyisin käyn ajamassa Teivon ravikoulussa, kun kunto on sellainen, että pystyn ajamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 22:20:20

Lopetin ratsastuksen jo kauan kauan sitten ja kyllä se omalla tavallaan kaduttaa. Toisaalta, ei mulla olisi siinä elämäntilanteessa ollut millään rahaa maksaa enää tunneista. Ehkä kerran vuodessa olen käynyt jossakin ratsastamassa, ja todennut että se tuntuu ihan kamalalta, kun ei ole niitä lihaksia enää tallella.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   5.1.25 22:26:24

Mä taas en pystyisi. Oma hevonen piti lopettaa 21 syksyllä ja itse olin silloin jo sairastunut, mutta sairaus paheni muutaman kk kuluttua. Oli pakko lopettaa tallillakäynnit kun en pystynyt ollenkaan oleen pystyssä, eli loppu kaikki muukin elämä siihen.
Nyt kun oon toipumassa, oon aivan suunnattoman onnellinen siitä, että pystyn taas hevosteleen. En tiedä tuleeko koskaan omaa enää, mutta saan tosi paljon iloa muidenkin hevosten kanssa touhuamisesta. Onneksi on löytynyt heppoja, joiden kanssa touhuta!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 22:30:25

Ja tarkoitus ei siis ole lopettaa kokonaan vaan voisin käydä tunneilla tai vuokrata, kokonaan en osaa lopettaa. Tarkoitin siis omasta luopumista. Ap.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.1.25 22:47:33

No eihän sen päätöksen tarvitse lopullinen olla, että tarvitsisi katua. Jos kaipaa sittenkin hevosten pariin, niin aina voi aloittaa uudelleen. Ja ehkä sieltä talliyhteisöstä voisi löytyä sinulle hoitohevonen, ettei tarvitsekaan luopua yhteisöstä, vaikka hevosesta luopuisi. Usein hoitoapu valmiiksi tutulta on ihan tervetullutta.

Itse lopetin hevosharrastuksen muutama vuosi sitten, kun viimeisin hevoseni lopetettiin. Sen jälkeen ei olekaan oikeastaan kiinnostanut koko harrastus. Ihanan huoletonta: ei yllättäviä eläinlääkärikuluja, ei kuraisia loimia, kohmeisia sormia ja varpaita, ei jatkuvaa hevosen terveydentilan tarkkailua eikä stressiä, laitetaanko jo kesä vai talvikengät ja ehdinkö töistä tallille silloin kun kengittäjän tai eläinlääkärin saisi paikalle. Ei tarvitse kysellä hoitajia, että pääsisin lomalle tai kun olen sairaana. Ja tällaisena hieman pikkuvikaisena ihmisenä ei tarvitse pelätä satuttavansa itseään, jos putoaa tai tulee muuten hevosen runnomaksi. Aivan ihanaa. Ja rahaa säästyy. Luopumista mulla kyllä helpotti se, että talliyhteisössä vaihtui porukka niin paljon, että en enää kokenut kuuluvani siihen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 23:29:20

Lopetin, myin hevoset pois ja päätin keskittyä muihin juttuihin. Aattelin ei jaksa enää.

Meni jokunen vuosi ihan muussa ja täysin poissa hevoselämästä. Nyt taas kolme hevosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 23:32:36

Eli joskus breikki kannattaa. Minkään päätöksen ei tarvi olla ikuista ja lopullista :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.1.25 11:42:36

Itse olin välillä lopettanutkin (tai vuokrasin kerran viikossa kyllä). Pari vuotta sitten ostin uudelleen oman ja en tiedä onko tämä sittenkään oma juttu. Kaikki raha menee hevoseen ja suurimpana stressiä on että hevonen on liian haastava.