|
Lähettäjä: Gen
Päivämäärä: 5.1.25 09:50:08
Olen omistanut elämässäni ainoastaan rescue-koiria ja kaikki ovat olleet saksanpaimenkoiria tai niiden sekoituksia, ulkoisesti muistuttaen silti jokainen puhdasta ja yksi niistä oli veo.
Nyt ensimmäistä kertaa minulla on suomalainen puhdas paperillinen pitkäkarvainen versio ja koira on kovin poikkeava näistä aikaisemmista, tosin yhteistä aikaa on takana vasta vähän reilu kuukausi joten ehkä käyttäytymisessä on vielä muuttumisen varaa.
Silti, mielenkiinnosta kun ajan kulumista tässä odottelen...
Koiran kanssa on harjoiteltu edellisessä kodissa tottelevaisuutta ja sille on myös opetettu erilaisia temppuja, mutta se on viimeiset ajat ollut pihassa narun päässä sekä vapaaksi päästyään saanut omin luvin seikkailla naapurustossa. Luoksetulo ei ollut hanskassa jo pelkästään liikunnan ja tekemisen tarpeen vuoksi ja täysin koirasta riippumattomista syistä sen ulkoilutus oli jäänyt siihen narun varaan - tiedän koska käytyäni koiraa siellä katsomassa kyse oli omistajan terveydellisistä syistä jonka vuoksi hän koiralle uutta kotia etsikin.
No, koira pääsi luonani tietysti kävelyille joista se ei yllättävää kyllä erityisemmin välitä vaan haluaisi mielummin leikkiä. Se juoksee muutaman kerran kyllä kepin perässä, kanniskelee sitä mukana jonkin matkaa, mutta ei osoita varsinaista intoa siihen touhuun. Se omalla tavalla vaatii minua osallistumaan piippailemalla mutta jos osallistun, se vie kepin pois ja ainoastaan käskystä tuo sen luokse sekä irrottaa.
Pihalla aitojen sisällä olen kokeillut sitten että houkuttaako takaa-ajoleikit koiraa ja joo, vähän meh, se tavallaan leikkii juoksemalla autoa ympäri minua karkuun tai lähinnä jolkottelee, mutta motivaatio loppuu ennenkuin se edes oikeasti innostuisi siitä.
Sen mukana tuli kaksi isoa laatikollista leluja ja niistä se saattaa ottaa jonkun vinkuvan, tuoda minun tai miehen luokse, piippailee tai haukkuu kimeästi, mutta ei innostu varsinaisesti leikkimään ihmisen ja lelun kanssa eikä todellakaan leiki yksinään leluilla.
Pihalle se ottaa joko pallon tai vinkuvan patukan, patukkaa saa vetää ja se ehkä on kivointa sen mielestä ja kannustamisella olen saanut sen tämän kuukauden aikana vahvistamaan sitä purua eikä irrottamaan heti pienestä paineesta.
Mutta koira ei innostu mistään, se ei riehaannu, se ei ala käymään kierroksilla, ei reagoi kehuihin, väistää ulkona kosketusta eli se ei kelpaa minkäänlaiseksi palkaksi, namit ei kiinnosta eikä ruoka yleensäkään vaikuta olevan sille motivaattori. Koira on vaan niin hiton 'meh' joka asiasta ja käyttää ison osan aikaa ihmisten tarkkailemiseen. Se onneksi on vähentynyt alusta kun se vain tuli viereen ja tuijotti kallistellen päätään puolelta toiselle...
Olen pystynyt pitämään sitä vapaana aamupissatuksilla kun käydään vaan vähän peltotiellä ja sitten takaisin hetkeksi ennenkuin lähdetään remmin kanssa. Sama päivisin jos on rauhallista tai lähden sen kanssa kahdestaan peltoja pitkin ilman häiriötekijöitä ja se tulee kyllä silloin kutsusta luokse. Mutta olen tässä todennut että koiralle pitää antaa kokoajan ns ohjeita, tai muuten se lähtee vaeltelemaan omia teitään.
Kuten aamupissatukset; joka hemmetin aamu sama rutiini, nousen ylös, keitän kahvia, otan kahvikupin säässä kuin säässä ulos pissattaessani molemmat koirat joista toinenkin on -yllätys yllätys- gsd ja sitten pissakakkan jälkeen tullaan takaisin pihalle. Ja vaikka suurimmaksi osaksi se uudelta koiralta onnistuukin, se saattaa silti ihan kuin muissa ajatuksissa lähteä pihan sijasta tietä pitkin toisaalle ja toki ymmärrän että se haluaa olla ulkona ja tehdä jotain, mutta se tyyli miten se vaan haahuilee toiseen suuntaan ja keskeyttäessä sen toimet ihan vaikka vain toteamalla 'minne sä ajattelit mennä' tms. havahduttaa sen ja se tekee uukkarin ja tulee pihaan.
Tuo oli esimerkki mutta tätä samantyyppistä käytöstä tapahtuu kävelyilläkin. Ei niin pahasti kuin ihan alussa ja varsinkin kun on lunta maassa koska edellinen omistaja leikki sen kanssa potkimalla lunta ja sitä se vaatii ja tykkää selvästi ja se saa sen pysymään luonnostaan ihmisen lähellä. Kuitenkin kävelyt ja kaikki sen kanssa on vähän sellaista että pitää kertoa sille minne mennään ja mitä tehdään tai muuten se harhautuu reitiltä tai jopa jää makoilemaan maahan välittämättä yhtään että itse jatkan matkaa ja katoan sen näköpiiristä.
Sisällä se seuraa kuitenkin minua joka paikkaan paitsi suihkuun ja olen selvästi sille 'se ihminen' verrattuna mieheeni, jota se tuskin noteeraa muutoin kuin silloin kun hän yrittää leikkiä sen kanssa.
Aluksi naureskeltiin miehen kanssa sitä että se on joku super-smart yksilö kun se tuijotteli ja kuunteli puhetta kääntelemällä päätään ja se oli häiritsevää. Nyt kun olen tuonut miehelle esiin näitä pieniä outouksia sen käytöksessä, hän on todennut samaa että ei saa koiraa innostumaan mistään ja että se on tavallaan niin vaativa leikeissään koska ihan mikä tahansa ei kelpaa, että on todella vaikea yrittää edes leikkiä sen kanssa mitenkään. Samoin mies sanoi että entä jos se pään kallistelu ja se minkä me aluksi tulkittiin koiran älyksi, olikin sitä että se käy henkisesti vähän hitaalla siitä huolimatta että se osaa joitain käskyjä - joita se ei toteuta millään innolla.
En ole koskaan omistanut koiraa jota pitää tavallaan kokoajan ohjata ja erilaisten ongelmallisten rescueiden kotiutumisista kokemusta keränneenä voin silti sanoa että tämä yksilö on täysin erilainen kuin mihin olen tottunut. Voiko se olla vain niin hitaasti lämpeävä? Miten sellaista motivoi kun mikään ei tahdo sytyttää? Se ei osoittanut mitään erityistä kiintymystä edellisiin omistajiin ja lähti kyselemättä mukaani, että en ehkä ihan koti-ikävänkään piikkiin laittaisi. Kyseessä on ihan aikuinen koira.
|