Lähettäjä: Sonvarma 
Päivämäärä:   5.1.25 09:40:25

Tässä kun olen Kuusamossa yhdeksän päivää vanhempieni talo - ja koiravahtina heidän ulkomaanmatkan ajan, on ollut aikaa pohtia omaa elämää.
Omat synnyinjuuret on täällä Kuusamossa mutta opiskelut ja työt vei 10 vuotta sitten Espooseen.
Olen 32 vuotias, puolison kanssa elämä sujuu mukavasti, molemmilla hyvät työt, kavereita ja harrastukset. Perheenlisäys on toiveessa mutta vielä sen työstämiseen ei olla "ryhdytty".
Tässäpä olen miettinyt että miksi asua kiireisessä ja ahtaassa Pks-seudulla kun täällä olisi myös tilaa, ystäviä, harrastuksia, luontoa, läheisiä ja uskon että miehen työt saisi helposti siirrettyä tänne jatkumoon. Miehen juuret on 300 km eteläänpäin joten ihan kaupunkilainen hänkään ei ole.

Onko sinulla tullut milloinkaan samoja mietteitä ja oletko mahdollisesti palanut kotiseuduille?

Lähettäjä: —— 
Päivämäärä:   5.1.25 11:14:34

En palannut kotiseudulle, mutta muutin kehä3 ulkopuolelle. Enkä kadu! Stressi helpottaa, kun voi nukkua hiljaisuudessa ja ulkona katsella ja kuunnella lintuja ja tähtitaivaskin näkyy.

Muutenkin elän varmaan nyt elämäni parasta aikaa :)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.1.25 11:16:00

Haluaisin itsekin muuttaa kotiseudulle takaisin, pois isosta kaupungista, jossa en viihdy. Toistaiseksi opiskelut vielä pitävät täällä kiinni, mutta ehkä parin vuoden päästä tilanne on toinen.

Lähettäjä: Geo 
Päivämäärä:   5.1.25 11:21:24

Elän. Olen naimisissa upean miehen kanssa ja olemme omasta päätöksestämme lapsettomia. Asun maalla (ei lapsuuden paikkakunnalla kuitenkaan), jossa laitan puutarhaa ja jossa minulla on hyvät puitteet harrastaa ja kaksi hevosta kotitallissa. Kilpailen tavoitteellisesti ja nousujohteisesti. Kouluttaudun juuri uudelle alalle, koska en näe itseäni nykyisessä työssäni enää kymmenien vuosien päästä. Maalle muutto oli todella iso parannus elämänlaatuun, koska täällä palautuu kaikesta hälystä niin paljon paremmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 12:41:05

En elä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.1.25 12:46:17

Kyllä mä elän. Asun mökissä järven rannalla ja käyn mukavassa työssä jolla pärjään kohtuullisesti.

Aina ei todellakaan ole ollut näin. Vielä jos joskus saisi asiat järjestymään niin että voisi viettää talvet lämpimässä, niin en muuta enää toivoisi. Sekin on kyllä vain itsestä kiinni, edellyttäisi opiskelua että voisi saada etänä tehtävän työn.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   5.1.25 15:00:54

Tavallaan elän maalla pientilalla unelmaani. Ehkäpä 'halppisversiona'. Ois aika täydellistä jos ois varaa laittaa enempi paikkoja kuntoon ja käydä joskus lomalla, mutta nautin kyllä näinkin useiten vaikka joka euron saa tarkkaan laskea. En vaihtaisi kaupunkielämään leveemmän leivän ääreen.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   5.1.25 16:18:42

Mulla ei ole koskaan ollut mitään unelmia elämäni suhteen ja nykyinen elämäni on ihan ok joten olen siihen tyytyväinen. Onko kaikilla muilla jotain unelmia?

Halvempien asuntojen perässä olen kyllä joskus miettinyt synnyinseudulle palaamista mutta ei kiitos.

Lähettäjä: Epika 
Päivämäärä:   5.1.25 17:42:43

Palasin Helsingistä opiskelujen jälkeen kotiseudulle ja todellakin elän unelmaani. Teen työtä ok-palkalla väljässä ympäristössä kotoa ja työpäivän jälkeen hän lapset hoidosta ja hoidamme eläimet koko perheen voimin. Sitten muihin harrastuksiin lasten kanssa tai ilman. Toki kodin ylläpitäminen vie jonkin verran aikaa.

Ei sovi kaikille, mutta sopii minulle.

Lähettäjä: gw 
Päivämäärä:   5.1.25 17:43:32

En elä enkä koe että voisin mitenkään saavuttaa unelmiani. Usko tulevaisuuteen on täysin nollassa.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   5.1.25 18:34:42

Kuusamokin on kaupunki. Voi olla ihan kaupunkilainen vaikka olisi syntynyt pk-seudun ulkopuolella ja maalainen, jos on sattunut varttumaan maatilalla pk-seudulla ;)

Olen periaatteessa palannut kotiseudulle: lukion jälkeen palasin synnyinkaupunkiini opiskelemaan. Mutta en koe olevani oikeastaan mistään kotoisin, jo useampi sukupolvi meidän perheessä on muuttanut kuka minnekin aina sen mukaan missä on ollut parhaat edellytykset toimia. Ei täällä synnyinpakkakunnalla ole enää kymmeneen vuoteen asunut yhtään sukulaista, enkä minäkään tänne haulua jäädä, ei vastaa toiveitani.

Jossain määrin elän ehkä varhaisempaa unelmaa: puolison valinta meni nappiin ja auto vastaa unelmia, kodissa on paljon hyvää ja ammatti on nimellisesti se, mitä lapsena sanoin haluavani, työn sisältö vaan on ollut pettymys ja ihan muuta kuin silloin luulin ja asunto-osakeyhtiö näkyy olevan maanpäällinen h*lv*tti. Iän myötä unelmat tarkentuu, kun elämänkokemus karttuu. Olen moniin arjen puitteisiin turhautunut ja tyytymätön, joten en koe eläväni unelmaa.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   5.1.25 18:54:07

Kyllä. En kaipaa maaseudulle, haluan harrastaa hevosia, käydä välillä viihteellä ja matkustella =P

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.1.25 18:56:17

Asuinpaikasta jos puhutaan, niin olen asunut koko ikäni lyhyttä ulkomaan jaksoa lukuunottamatta pääkaupunkiseudulla, enkä ole ikinä halunnut asua muualla. Asun Helsingin kantakaupungissa ja tästä pääsee nopeasti sporalla keskustaan, kävellen metsään ja meren rannalle, ja autolla mihin vaan. En ymmärrä miten kiire liittyy asuinpaikkaan: jokaisellahan on niin kiire minkä verran on itselleen tekemistä haalinut. Minulla on työ, harrastuksia ja koira, mutta en koe arkeani kiireiseksi.

Minulla on ihana ja merkityksellinen työ, mutta sellainen jota en nuorena tiennyt olevan olemassa, niin en osannut haaveillakaan. Minulla on hyvä parisuhde ja kiva kerrostaloasunto, joka ideaalitilanteessa voisi olla hieman isompi. Omakotitaloon en haluaisi kirveelläkään: rakastan kerroataloasumisen huolettomuutta ja haluan harrastaa muita asioita kuin asumista. Minulla on kivat harrastukset, joissa kehityn ja jotka pitävät minut fyysisesti ja henkisesti kunnossa. Lomilla olen saanut tehdä unelmien matkoja ja monta on vielä edessä Muu elämä on ehkä sellaista perustyytyväisyyttä, koira on toteutunut pitkäaikainen haave, vaikka ei sen kanssa aina niin ruusuista ole. Lapset jäi hankkimatta kun ei ollut sopivaa elämäntilannetta/miestä, mutta en tiedä onko minulla ikinä mitään älyttömän suuria lapsihaaveita ollut, vaikka hieman haikea olen lapsettomuudesta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.1.25 19:04:21

Elän sitä minkä kuvittelin olevan unelmaani. On punainen tupa, perunamaa, labradorinnoutaja, farmariauto, perhe ja ne hevoset myös kotipihassa. Unelma särkyy harva se päivä, kun milloin mikäkin laite lakkaa toimimasta, hevosille ei saa vesiä talvella, koira hajottaa sohvan tai auto ei lähde käyntiin. Vielä kun perunat mätänevät kellariin, talo on kylmä, lapsi on oksennustaudissa, mies kiukuttelee ja sähkön hinta on pilvissä, niin tulee ikävä sinne kaupunkiin yksiöön asumaan yksin ilman yhtäkään perheenjäsentä tai eläintä. Mutta oikeasti, olen kyllä tyytyväinen elämääni noin pääpiirteittäin, viime päivinä vain ollut hieman vastuksia joka asiassa. Eiköhän nämä jo viikon päästä ole unohtuneet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 19:46:56

Muiden mielestä elän unelmaelämää ja sitä jaksavat jankuttaa. Rahaa, hyvä mies joka palvoo minua, kivat lapset, kaiken minkä haluan yleensä saan. Itsellä hyvä työ joten en ole taloudellisesti kiinni kenessäkään.

Omasta mielestä en elä unelmaa. Joku puuttuu. En tosin tiedä mikä mättää joten vaikea mitään muuttaa. Ehkä olen vain kiittämätön?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 19:54:54

En vielä, mutta toivottavasti pian :) unelmaa kohti teen töitä joka päivä ja ehkä vuoden päästä tähän aikaan on jo eri meininki.

Lähettäjä: Y 
Päivämäärä:   5.1.25 19:59:01

Kyllä.
Ihana työ yrittäjänä, ehjä ja rakastava perhe (lapset, mies, isovanhemmat), koirat, hevonen, talo kaupungin laidalla, iso tontti, hyvät tulot meillä molemmilla vanhemmilla, joten rahaa/menoja ei tarvitse miettiä.

Lähettäjä: b 
Päivämäärä:   5.1.25 20:03:58

En.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.1.25 20:04:39

En elä. Enkä enää tiedä, mitä se edes olisi. Haaveilu ja itselle eläminen on jäänyt, selviytymistä lähinnä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 20:19:52

Mä en aio edes lähteä kotiseudultani.

Täällä on ihan kaikki mitä tarvitsen. Itä-Suomeen, keski-Suomeen, pohjoiseen tai etelään mua ei ainakaan saisii millään.

Täällä lounaisrannikolla ehkä voisi kaupunkiakin vaihtaa, tai sitten ei.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   5.1.25 20:54:13

En elä unelmasi. Olisin oikeasti ihan eri ammatissa, eri mies, talo maalla. Nyt ei ole.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.1.25 21:19:10

En todellakaan. Vihaan elämääni ja olen masentunut.

Olen hieman alle 30v ja elän edelleen kotikaupungissani, siinä ensimmäisessä vuokrayksiössä mihin muutin vanhempien luota. Amk-tutkinto on opinnäytetyötä vaille valmis ja teen osa-aikaisesti siivoustyötä jota vihaan sydämeni pohjasta. Ei ole enää mitään lemmikkiä eikä myöskään varaa tai jaksamista hankkia uutta. Ei ole harrastusta (kaikenlaista olen kokeillut, mikään ei innosta) eikä kavereitakaan. Olen reilusti ylipainoinen ja vihaan ulkonäköäni. Olen siis käytännössä syrjäytynyt, kun olen opiskelut tehnyt täysin etänä ja tuo työkin on vain osa-aikaista ja yksin suoritettavaa työtä. Jos perheenjäseniä ei lasketa, eikä tietty mitään pikaisia kohtaamisia kassojen tai vastaavien kanssa, niin viimeksi olen tavannut muita ihmisiä joskus pari-kolme vuotta sitten. Ai niin, en siis tosiaan ole parisuhteessa enkä koskaan ole ollutkaan.

Usein itkettää kun mietin omaa elämää, miten se valuu hukkaan. En kaipaa parisuhdetta, lapsia tai punaista tupaa. Haluaisin mielekkään työn joka antaisi paremmat tulot, voisin ihan hyvin asua yksiössä mutta jossain muualla (lämpimämmässä paikassa), kavereita, harrastuksia, sosiaalista elämää, terveemmän kehon, matkustella...

Että sellaista:D

Lähettäjä: Hui 
Päivämäärä:   5.1.25 21:29:34

Tavallaan elän, tämä oli mun haave 25 vuotta sitten. Asun takaisin maalla synnyiseudulla. Asuin muualla 20- vuotta lähinnä kehä 3 sisäpuolella. Nykyään Hevoset pihassa, koira myös on, omaa tonttia riittävästi talokin on ihan kodikas. Mutta nyt on alkanut tulla uusia unelmia.. saa nähdä kauanko tämä kestää pitääkö alkaa suunnittelemaan muutoksia.

Lähettäjä: Syy 
Päivämäärä:   5.1.25 21:35:00

Kyllä ja en. Moni unelmani on toteutunut kuten perhe, mies, talo maalla. Olen myös päässyt aina opiskelemaan sinne mihin olen halunnut ja edennyt uralla, mutta uravalinoissa sekä opinnoissa olen huomannut ettei ne unelmat ole vastanneet todellisuutta. No nyt kouluttauduin uudelleen ja tämä uusi ammatti tuntuu vihdoin vastaavan sitä mitä työltä haluan.

Tiedän ettei saisi olla liian ulkonäkökeskeinen, mutta jälkikäteen ajateltuna harmittaa, kun nuorempana ei osannut nauttia kauniista ulkomuodosta. Nyt painoa kertynyt ja toivoisin, että pääsisi edes lähemmäksi mitä joskus ollut.

Mutta kai sitä aina pitää olla jotain mitä tavoitella.

Lähettäjä: O (1.) 
Päivämäärä:   5.1.25 21:46:26

"En ymmärrä miten kiire liittyy asuinpaikkaan"

-Välimatkat. Samassa ajassa ehtii hoitaa paljon enemmän asioita, jos välimatkoihin kuluu vain murto-osa ajasta. Helsingin keskusta on tuskallisen hidas ja aikaa vievä toimintaympäristö. Missä tahansa muussa Suomen kaupungissa on sujuvampaa toimia ihan vaan lyhyempien välimatkojen ansiosta.

"rakastan kerroataloasumisen huolettomuutta ja haluan harrastaa muita asioita kuin asumista."

-Kerrostaloissa suurin osa osakkaista on juuri tätä porukkaa, joka valitsee kerrostalon, kun ei edes halua mistään mitään ymmärtää ja on silti päätösvaltainen omalta osaltaan, kun se rakennus pitäisi koittaa saada pidettyä käyttökunnossa... Muodostaan jumalattoman kivireen eteenpäin nyittäväksi niille harvoille osakkaille, jotka koittaa saada omaisuuttaan hoidettua asiallisesti, arvon säilyttäen ja maksamatta tyhjänpäiväisyyksistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 21:51:34

En. Mutta viimeinen koirani alkaa olla iäkäs ja kun se kuolee olen vapaa menemään kuten haluan. Tai miten terveys kestää.

Eiköhän sitä tule elettyä kesät aika pitkälti teltassa jatkossa.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   5.1.25 23:03:46

Toisaalta kyllä, olen terve ja minulla on vielä mahdollisuuksia vaikka mihin. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Olen viime vuosina toteuttanut melko monta haavetta tekemällä töitä ihan piristi. Eli valmistuin uuteen ammattiin, muutin, hankin uuden työn jne. Nyt haaveena on keskittyä töihin, harrastaa, matkustella ja ehkä vielä kehittyä harrastuksessa. Tässä on haavetta ihan tarpeeksi. Eli eiköhän elämä ole hyvää juuri näin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 23:08:38

Aloittaja sta siis vaan ok-seudun asukit on kaupunkilaisia?

Lähettäjä: Fvj 
Päivämäärä:   5.1.25 23:10:18

Osittain. Halusin hyviä hevosia, kilpailla ympäri Eurooppaa ja matkustaa ympäri maailmaa. Ja hyvän työpaikan, oman asunnon.

Nuo kaikki sain.

Halusin myös lapsia ja hyvän puolison, nuo jäivät saamatta. Tai no, voin sen puolison kai vieläkin saada.

Lähettäjä: Jees 
Päivämäärä:   5.1.25 23:13:24

Elän. Mies ja oma tila. Hirsitalo. Eläimiä. Ei lainoja. Luonto on lääke. 50+

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   5.1.25 23:18:02

Periaatteessa kyllä. Asun sellaisessa talossa ja paikassa, missä haluankin. Minulla on koiria ja ihan ok työpaikka ja mies.

Mutta tosiaankin vain ok työpaikka ja ok mies. Hieman tunnen oloni tyytymättömäksi. Rahasta on aika tiukkaa ja ystäviä ei oikein ole.

Joka ilta nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä muistutan silti itseäni, että tämä on lapsuuteni unelma, kun koirat ovat käpertyneenä viereeni. Lapsuuden kodissa perheessä oli allergiaa, niin en saanut lemmikkiä. Voi miten haaveilinkaan omasta koirasta. Miten se tulisi viereen nukkumaan ja olisi mukana kaikkialla. Voi miten onnellinen olisin tästä silloin ollut. Ja olenhan minä toki nytkin.

Lähettäjä: Paskahomma 
Päivämäärä:   6.1.25 03:12:43

Elin monta kymmentä vuotta. En enää, valitettavasti.

Lähettäjä: jekku 
Päivämäärä:   6.1.25 09:40:38

Tavallaan joo. Ei minulla koskaan ole ollut mitään varsinaista isoa unelmaa, ei ihanne-elämää tai tavoitetta. Olen lähinnä pyrkinyt jollain tavalla "eteenpäin" ja tarttunut tilaisuuksiin kun niitä on tullut vastaan. Olen myös huomannut, että se parikymppisen minun unelmaelämä on aika erilaista kuin nelikymppisen unelmaelämä, enkä voi vielä tietää, mitä esim. kuusikymppisenä elämältä haluan.

Tällä hetkellä koen itseni tosi onnekkaaksi, kun olen pystynyt järjestämään elämäni niin, että siinä on paljon haluamiani elementtejä. Ensimmäisenä ihana puoliso, jonka kanssa haaveilemme asioista ja toteutamme niitä yhdessä. Yli puolet ajasta asun maalla ihanassa vanhassa talossa, jossa kasvatan ruokaa itse, teen remppaprojekteja ja lämmittelen leivinuunia. Pari päivää viikossa asun kaupungissa ja nautin kaupunkielämästä. Olen päässyt hyvään asemaan töissä, työ on mielenkiintoista, vaativaa ja vastuullista. Matkustan töiden puolesta muutaman kerran vuodessa ja puolison kanssa kerran tai pari vuodessa.

Jollain tavalla tuntuu, että nykyisessä elämässä saan ns. kaiken, eli kaupunki- ja maalaiselämän, hyvän uran, matkustelua, eikä minun ole tarvinnut tehdä kompromisseja missään. Toisaalta kahden paikan elämä toki vaatii aikatauluttamista, ja yhdistettynä vaativaan työhön vie paljon aikaa. Työ on sen verran kuluttavaa, että en usko jaksavani eläkeikään samaa tahtia. Pitkän tähtäimen unelmana on tällä hetkellä kerryttää varallisuutta ja järjestellä elämä muutenkin niin, että voisi jossain vaiheessa jäädä pois töistä tai tehdä paljon vähemmän töitä.