|
Lähettäjä: Harriet
Päivämäärä: 3.1.25 14:25:07
Pakko purkaa tilannetta johonkin, sorry siitä.
Ollaan ystävystytty miespuolisen työkaverin kanssa. Mulla on jotain ihastuksen poikastakin kehittynyt. Miehestä en tiedä onko jotain tunteita mua kohtaan. Mies varattu, minä sinkku. Mahdoton tilanne, että tästä kehittyisi mitään, enkä edes tiedä haluaisinko mitään vaikka se olisi mahdollista.
Sit ne ristiriitaiset fiilikset. Tykkään ihan hirveästi meidän keskusteluista. En ole tainnut käy koskaan yhdenkään miehen kanssa samanlaisia keskusteluja. Mies on myös auttanut minua paljon yhdessä asiassa, ja olen saanut paljon varmuutta ko asiaan liittyen joten on helpompi toimia muuallakin. Ja tykkään tietysti miehestäkin, persoonasta, huumorintajusta jne.
Sitten toisaalta mies aiheuttaa ihan hirveää läheisyyden kaipuuta, ja välillä mulla on vähän mieli maassa tuon takia. Tykkään tosi paljon mun sinkkuelämästä enkä kaipaa ketään elämääni, yleensä. Mut tuo mies aiheuttaa jotain ihme fiiliksiä ja kaipuuta, enkä haluaisi tuntea näin.
Pääsääntöisesti tää tilanne on ihan ok. Välillä meinaan, että otan etäisyyttä, enkä ole itse ottanut yhteyttä, kun ei ollut työasioiden takia pakko. Mies sitten jossain vaiheessa ottaa yhteyttä, vaikka ei olisi työasioita. Esim joulun jälkeen tuli puhelu ihan puskista, kun halusi kysellä kuulumisia. Ollut tilanteita joiden jälkeen jokainen aikaisemmin tuntemani mies olisi häipynyt paikalta, mutta tämä ei häivy. Välillä ehkä siis vähän käyttäydyn tyhmästi, jotta kyllästyisi. Toisaalta mieskin välillä härnää ja kerran mulla meni hermotkin, vaikka olen rauhallinen luonteeltani. Mut tämä ei ollut moksiskaan.
Ei tää siis mikään ongelma sinänsä ole. Tottunut vain niin tasaiseen elämään, että tällainen mikä järkyttää mun elämän tasapainoa, pohdituttaa liikaakin. Kunhan piti tää nyt johonkin lyhyesti purkaa.
|