Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.1.25 22:14:23

...jatkaa vaan päivästä toiseen...

Lähettäjä: Okk 
Päivämäärä:   2.1.25 22:19:27

Sekoat

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 22:19:40

Seinä tulee joskus vastaan

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   2.1.25 22:20:55

Yhdeltä tilalliselta kuoli kymmeniä nautoja talvipakkaseen työuupumuksen takia, ja hyvä ettei kuollut tilallinenkin samalla kertaa. Pää tai kroppa hajoaa ja siitä ei lopulta enää nousta. Moni ajaa rekan nokkaan tai hyppää junan alle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 22:21:11

Kehosi ottaa stopin jossain kohtaa, etkä tule tykkäämään siitä. Et voi hallita koska se tapahtuu tai miten se tapahtuu, ja se tulee olemaan brutaalia.

On oikeasti niin paljon parempi ottaa sairaslomaa ja hoitaa itsensä. Vaikka sekin tuntuisi mahdottomalta niin se on silti se helpompi vaihtoehto.

Lähettäjä: Miska 
Päivämäärä:   2.1.25 22:34:37

Tulee stoppi. Itselläni stoppi tuli massiivisten paniikkikohtausten muodossa, perään tilttasi pää ja pelkkä kauppalistan teko tuntui korventavan aivot. Toipumisaika laskettiin vuosissa.

Lähettäjä: Rii 
Päivämäärä:   2.1.25 22:51:43

Tuttava sai lopulta aivoverenvuodon. Tarpeeksi kauan kun on pää ja kroppa tiltissä, niin jossain välissä jostain falskaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 22:56:54

Minulla meni hormonitoiminta ihan täysin sekaisin, hiukset tippui päästä, ja en uskaltanut enää mennä yhtään ylimääräistä asuntoni ulkopuolelle koska pelkäsin että alan kiljua. Ja siis teinkin sitä pari kertaa, ihan suoraa huutoa enkä edelleenkään ymmärrä miksi. Oli vaan jaksaminen täysin loppu ja keho täydessä hätätilassa, punainen valo vilkkui ja vaaramerkki soi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.1.25 23:06:54

Asia voi ilmetä erilaisin keinoin, mutta hyvinhän se ei mene.

Mä makasin sohvalla ja oksensin. Nouseminen edes jääkaapilta hakemaan mehua oli aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa, kroppa ei enää totellut käskyjä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 23:10:41

Työuupumuksen kehittymiseen vaikuttaa enemmän työn laatu kuin määrä ja näiden lisäksi työn ulkopuolinen elämä.

Kannattaa tehdä muutoksia ennen kuin niitä on pakko tehdä.

Lähettäjä: Oili 
Päivämäärä:   2.1.25 23:25:52

Loppujen lopuksi tulee fyysiset oireet jotka pakottaa pysähtymään. Paras vaihtoehto voi olla vähentää töitä jos ei pysty kokonaan jäämään sairauslomalle. Terapia ehdottomasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 23:31:07

Työkaveri paloi loppuun, mut toipui kun sai tehdä pelkkää yövuoroa

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.1.25 23:49:37

"Suomalaisella 8 tunnin ja viiden päivän työviikolla työuupumus? Höpö-höpö. Voit opetella fiksumman tavan ajatella töistä ja elämästäsi, mutta taitaa loma muiden kustannuksella kiinnostaa."

Onneksi saatiin tähänkin ketjuun paikalle Asiantuntija.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.1.25 00:59:50

Sairauslomaa ei niin vain "oteta"...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 06:21:42

”Tuttava sai lopulta aivoverenvuodon. Tarpeeksi kauan kun on pää ja kroppa tiltissä, niin jossain välissä jostain falskaa.”

Sama. Kuoli siihen.

Lähettäjä: keissi 
Päivämäärä:   3.1.25 06:44:45

Lähettäjä*

Päivämäärä3.1.25 00:59:50

Sairauslomaa ei niin vain "oteta"...

Lähdin "ottamaan" sairauslomaa ja jos sitä ei olisi annettu niin olisin varmaan tappanut itseni ja siinä sivussa aiheuttanut traumoja ulkopuolisille. Nyt olenkin jo työkyvyttömyyseläkkeellä, ikää 55.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   3.1.25 06:56:44

Minä lakkasin nukkumasta, kun puoli vuotta torkahtelee vain hetkiä kerrallaan menee aika toimintakyvyttömäksi. Ja tein muuten vähän enemmän töitä kuin 40h viikossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 09:22:24

Se pahenee kunnes muuttuu uupumisesta loppuunpalamiseen. Fyysiset oireet voivat pahentua ja johtaa jopa kuolemaan, samoin henkiset, jolloin riski itsemurhaan kasvaa. Oireet voivat myös kroonistua niin, että ei ole mahdollista lopulta edes palata takaisin työelämään.

Kannattaa siis puuttua lieviin oireisiin, kun työkyky on vielä mahdollista palauttaa.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   3.1.25 09:25:34

Et enää nuku, et erota valveen ja unen rajaa, suorituskykysi laskee jnejne.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   3.1.25 09:53:35

Sama kuin Miskalla, paniikkikohtaukset aivan mitättömistä syistä. Niin korkea verenpaine, että tuntui että pää halkeaa. Toipuminen on kestänyt vuosia ja vaatinut alanvaihdon. Kitkuttelen mieluummin pikkupalkalla työssä, jonka määrää ja laatua voin säädellä kuin tapan itseni kuukausipalkkalaisena.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   3.1.25 10:08:35

Kuulehan 'no', kaikilla se ei mene noin. Itse teen kahta työtä, tunteja tulee rutkasti enemmän ja työajat mitä sattuu. Saa olla tarkkana palautumisen kanssa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   3.1.25 10:20:59

Mulle sattui työterveyslääkäri, joka oli samoilla linjoilla nimimerkin no kanssa. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin lähteä lätkimään koko duunista, kun ei muuhun kyennyt kuin tärisemään ja itkemään. Muullakin tavalla voitaisiin toimia alalla, jossa on huutava pula osaajista.

Lähettäjä: poni 
Päivämäärä:   3.1.25 10:22:58

Kyllä siinä keho ja pää lopulta tilttaa ja sitten tarvitaankin pidempi toipuminen. Itse en uupunut suureen työmäärään vaan siihen, että olin vastuullisessa asemassa ja firman johto heitti mua (ja useita muita) jatkuvasti niin sanotusti "bussin alle". Meitä kohtaan oli suoranaista valehtelua, asioiden vääristelyä, lupausten "unohtamista", aseman väärinkäyttöä ja asiakkaille valehdeltiin (ja meidän laitettiin valehtelemaan), valtapeliä yms. Henkilöitä irtisanottiin ja heitä irtisanoutui omasta tahdosta. Oltiin tunnetussa teollisuusyrityksessä toimihenkilöitä ja aamulla töihin tullessa et tiennyt kuka työkaveri tänään puuttuu porukasta. Se kyllä hajotti mutta lähdin pois sieltä ja nyt toivun omalla kustannuksellani.

Lähettäjä: Nonna 
Päivämäärä:   3.1.25 10:25:03

Seinä tulee vastaan jossain vaiheessa. Työuupumus tulla monista eri syistä. Ja palautumiseen voi mennä vuosia, ja koskaan ei enää kestä sitä samaa kuormaa kuin aiemmin. Stressinsietokyky heikkenee pysyvästi.
Eli tapahtuu totaalinen pysähdys. Viimeistään kroppa sanoo itsensä irti.
Olen ollut lähellä toista burnouttia jo jonkin aikaa, tunnistan sen. Yritän lisätä palautumiseen aikaa. Ja vähentää töitä, tai järkeistää tekemistä. Mutta rasittuneet aivot ei ole parhaat järjestämään elämää uusiksi. Ensin tarvitaan lepoa riittävästi.

Lähettäjä: ddlnvlnvlwc 
Päivämäärä:   3.1.25 10:26:07

Todellakin voi uupua 8 tunnin päivillä ihan helposti. Kaikki uupuminen ei ole fyysistä!!! Riippuu ihan työnjohdosta ja miten työt on järjestetty. Yksi tuonjohtaja saa uupumaan vaikka tekisit vain 10 tunnin työviikkoa.

Lähettäjä: Kassu 
Päivämäärä:   3.1.25 12:58:50

Mulla auttoi, kun pääsin takaisin myöhempiin vuoroihin. Vuosia tein vuoroja mitkä alkoi 17.00, 18.00, 19.00 tai 20.00. Sitten vuorot muutettiin alkavaksi 10.00, 11.00 ja 12.00. Iltaihminen kun olen, aloin uupumaan, vaikka pidänkin työstäni. Nyt on onneksi taas myöhäisemmät vuorot.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   3.1.25 13:10:35

Joo, huono johto saa äkkiä uupumaan. Ja liika vastuu. Ja juuri se bussin alle heittely. Täytyy olla psykopaatti, jos ei tällä reseptillä uuvu.

Lähettäjä: poni 
Päivämäärä:   3.1.25 13:17:04

Jep ja se että sulla ei ole edes mahdollisuutta onnistua sun työssä. Voin tehdä paljon ja pitkää päivää, mutta se että kokoajan heitetään kapuloita rattaisiin syö kyllä motivaation ja halun aika äkkiä. Itse jaksoin kolme vuotta ja kun valoa ei tunnelin päässä näkynyt niin uuvuin. Tai näkyi valo tunnelin päässä, mut se oli juna...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 15:48:29

Miten voi palaa loppuun 2x? Tai enempi?
Mun logiikkaan ei mahdu

Lähettäjä: Nonna 
Päivämäärä:   3.1.25 16:26:55

Ehkä kannattaisi noin suppeaa logiikkaa laajentaa.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   3.1.25 16:32:26

Ihmiset on sodissa, heidän lapsensa kuolee, he vammautuvat, heidän puolisonsa tekee itsemurhan. Teidän pää ei kestä, kun töissä heitetään kapuloita rattaisiin?

Silloin uupuu ja menee terapiaan itkemään ja terapeutti tukee sinua kohtaamaan tunteesi ja sanoo, että työelämä on _niin_ rankkaa. :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 16:43:17

mä voisi opiskella vähän traumasta. Se ei ole mikään kilpailu, ja työuupumus on eri asia kuin trauma.

Lähettäjä: Nonna 
Päivämäärä:   3.1.25 17:01:26

Mä niillä työuupuneilla voi myös olla muita ongelmia taustalla. Mutta työ vie sen viimeisen elämänilon jonkin takia. Niitä voi olla liian kuormittava työ henkisesti, tai fyysisesti, huono johtaminen, huono sisäilma, liian yksitoikkoinen työ, liian rylsä työ, työn epävarmuus, jatkuvat sijaisuuset, huono perehdytys, työyhteisön tulehtuneet välit. Henkinen tai fyysinen väkivalta Jne .. syitä on lukemattomia.
Tuo sun kommentti on samaa luokkaa kun se että Afrikan lapset kuolee nälkään kun et syö tätä puuroa..
Se että sinä et uuvu tai ymmärrä ei poista valtavaa ongelmaa joka on todellinen ja olemassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 17:04:57

Miks ihmiset syyttää työtä... TYÖuupumus, jos muu elämä kuormittaa eniten...?

Sitäkään logiikkaa en ymmärrä

Saatikka useampaan kertaan...

Lähettäjä: Nana 
Päivämäärä:   3.1.25 17:23:54

Ja jos ei hajoa pää tai kroppa, tapahtuu joku aksidentti työssä/työmatkalla.

Lähettäjä: Hui 
Päivämäärä:   3.1.25 18:16:47

Työuupumus on jos et töihin kykene mitenkään.
Voi olla myös esim.masennus, mutta tämä ei ole hyväksyttävä sairausloman syy työnantajalle. Ja kuitenkaan töihin et kykene. Sellaisia turhia saivarteluja. Jos on työkykyinen vaikkapa korkean toimintakyvyn masennus, voi silti uupua työhönsä esim työolojen tai mulkkujen työkavereiden tai pomon takia.
Kumpi on ensin muna vai kana, sitä voi olla joskus hankala selvittää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 18:31:16

"Lähettäjämä

Päivämäärä3.1.25 16:32:26

Ihmiset on sodissa, heidän lapsensa kuolee, he vammautuvat, heidän puolisonsa tekee itsemurhan. Teidän pää ei kestä, kun töissä heitetään kapuloita rattaisiin?"

Kerro ettet tiedä aiheesta kertomatta ettet tiedä aiheesta?

Kyse on ihan ihmisen fysologiasta. Ei sillä kehoreaktion syyllä ole merkitystä vaan kokemuksen ja tunnetilan väkevyydellä. Jos koet hätää siitä että kuolet sillä sekunnilla, ei sillä fysiologisesti ole merkitystä onko syy ilmapommitus vai se, että joku laittoi vahingossa valot pois pukkarista.

Työuupumus on vain kehno käännös. Burnoutin voi saada myös työttömänä tai pitkään sairastaessa. Se oiree jokaisella vähän eri tavoin, mutta yleensä siinä vaiheessa kun henkilö alkaa miettimään, että onko uupunut niin ollaan jo pitkällä alamäessä. Tätä tilannetta saatetaan venyttää vuosikaudet. Jos burnoutia ei hoida=muuta elinolosuhteitaan soveltuvaksi seuraa siitä yleensä jonkinlainen romahdus. Se vaihtelee ihan henkilön mukaan miten kroppa ja mieli reagoi.

Burmout voi johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen ja silloin myös arkielämä tökkii pahasti lopun elämää. Kannattaa jäädä töistä pois ajoissa.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   3.1.25 19:21:36

"Ihmiset on sodissa, heidän lapsensa kuolee, he vammautuvat, heidän puolisonsa tekee itsemurhan. Teidän pää ei kestä, kun töissä heitetään kapuloita rattaisiin?"

Miten tämä kommentti liittyy työuupumukseen? Jotkut selviävät noista mitalin arvoisesti, toiset taas katkeroituvat. Jotkut noistakin pysyy työkykyisinä, osa ei.

Työuupumus on kuin opittu avuttomuus eläimillä.

https://mielenihmeet.fi/opittu-avuttomuus-toivoton-syva-kuilu/

"Martin Seligman törmäsi tähän ilmiöön 70-luvulla. Kokeessa, jota ei voisi tehdä enää nykyään epäeettisyytensä takia, Seligman huomasi, että koirat, jotka altistettiin sähköiskuille riippumatta niiden yrityksistä paeta, omaksuivat lopulta passiivisen asenteen niitä kohtaan. Ne alistuivat kärsimään hiljaisuudessa."

"Tämä psyykkinen ilmiö on hyvin voimakas, sillä se ryöstää täysin ihmisen kyvyn toimia. Se vie luovuuden nähdä vaihtoehtoja ja ratkaista ongelmia. Se tekee sokeaksi ongelmien ratkaisuille. Tätä tuhoisaa mielentilaa on äärimmäisen vaikea muuttaa."

Lähettäjä: Nada 
Päivämäärä:   3.1.25 19:37:20

Kun luen näitä, vesi valuu silmistä. Itken vaikkei itketä. Olen käynyt uupumuksen läpi kauan sitten. Siitä jää vähän niin kuin allerginen reaktio. Ei enää kestä kuormitusta kuten aiemmin, vaan reagoi vähemmästä. Taidan olla sillä tiellä taas.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.1.25 12:37:41

Kyllä se jossain vaiheessa saa sinut kiinni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.1.25 12:43:13

Hyvä että itket Nada! Se on tosi hyvä, oikeasti, vaikka ei ehkä siltä tunnu. Äärimmäisen hyvä merkki. Ole hellä itsellesi <3 Ja jos pystyt vaikka johonkin päiväkirjaan (tai ääneen itsellesi) sanoittamaan tunteita, se usein helpottaa melkein shokeeraavan paljon.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   4.1.25 12:54:12

"Ihmiset on sodissa, heidän lapsensa kuolee, he vammautuvat, heidän puolisonsa tekee itsemurhan. Teidän pää ei kestä, kun töissä heitetään kapuloita rattaisiin?"

1. Nämäkin aiheuttavat lähes aina työkyvyttömyyttä. Jos aikaa palautua ei anneta, ei näistäkään toivu vaan oireet voivat pitkittyä ja pahentua.

2. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia. Myös työuupuneilla on henkilökohtainen elämä.

Jos työpäivät tuntuvat sotatilalta, on aivan luonnollista, että päivistä ei toivu. Ja pitkittyessään se tappaa. Ihminen ei kestä ääriolosuhteita pitkäaikaisesti.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   4.1.25 15:26:21

Jossain vaiheessa tulee seinä vastaan, eikä pysty jatkamaan. On pakko ottaa lopputili.

Lähettäjä: (.)(.) 
Päivämäärä:   4.1.25 15:33:34

Työpaikkakiusaaminen on rikos.
Moni uupumukseen johtava tekijä on työturvallisuusrikos.
Jos vaan joku jaksaisi nähdä vaivaa ja viedä näitä oikeuteen, asiat voisi pikkuhiljaa muuttua.
Siihen asti voidaan syyllistää uupuvat ja heittää heidät roskakoriin.
Huonon johdon lisäksi meillä on huonoja organisaatioita, huonoa työterveyttä, huonoja työkavereita ja tavalliselle ihmiselle mahdoton oikeuslaitos.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.1.25 15:44:27

Miten oikeuslaitos on tavalliselle ihmiselle mahdoton? Rikosjutussa asianomistajan asema on todella turvattu, hän voi ajaa vaatimuksiaan syyttäjän ajaessa syytettä ja siten asianomistaja pääsääntöisesti prosessaa ilman kuluriskiä. Näin ei ole monessa muussa maassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.1.25 15:48:48

..., varmaan ajatellaan että köyhä voi haastaa oikeuteen kun ei ole varaa mistä maksaa, ja elää tuilla. Rikas voi haastaa oikeuteen, koska on varaa maksella kulut. Keskituloinen ei, koska ei saa tukia mutta ei myöskään ole varaa maksella.

Lähettäjä: Oma 
Päivämäärä:   4.1.25 15:48:49

Kokemus on että jossain kohtaa vaan kaikki
On liikaa… ensin taustalla vaikkapa väkivaltaa kotona. Käyt läpi 30v Pposttraumaattisen stressin paniikkikohtauksineen. 10v exä lähettelee tappouhkauksia jotta pysyt vähän varpaillaan aina ja joka paikassa. Rajoitat kaikkea jotta et vahingossa törmää psykopaattiin. Samalla teet nousujohteisen uran hemmetin alimiehitetyllä it alalla, nouset johtavaan asemaan ja teet pitkää päivää, isolla vastuulla kovalla paineella. Teet pari lasta ja avioliitto rakoilee. Treenaat kovaa jotta jaksat muut raskaat asiat elämässä. 10-15 jaksat tätä rumbaa. Sitten tulee korona ja alamäki alkaa firmoissa. Pian alkaakin irtisanomiset, lomautukset joudut esimiehenä jaksamaan muidenkin puolesta, tekemään kauheita päätöksiä ja olet itse yhtälailla tulilinjalla. Työilmapiiri huononee, ylin johto pakoilee yhä enemmän ja jättää likaisen työn kerrosta alempaan. Asiakkailla menee huonosti. Jengi itkee ja masentuu ja jää pois, palaa loppuun. Esimiehenä vedät ittes aivan piippuun yrität tukea muita vaikka itse on jo ihan loppu. Sain pahoja rintakipuja, happi loppu, väsymys, ei pysty keskittymään, elämänhalu katoaa. Sitten tulee tieto myös omasta irtisanomisesta ja saat paniikkikohtauksia, ahdistus on niin kova että ei voi hengittää. Yhtään päivää tässä kohtaa en ole ollut vielä saikulla… sitten tutkitaan viikkoja kaikenlaista fyysistä vikaa. Mitään ei löydy. ehkä alkava esivaihdevuodet. Yks Lääkäri diagnosoi masennuksen ja ahdistuneisuuden mutta toinen sanoo että selkeä burnout. Koska työterveyshoito loppuu niin hoito jää siihen. Sain toisen työn heti jossa entistä pahemmat työolot, aivan painajaismainen johto, kaikki vielä10*pahempaa. Taas alkaa yt t jne homma jatkuu.. saikkua ei voi pitää kun johtaa isoa yksikköä joka tulilinjalla. Johto heittää bussin alle, ajaa yli pari kertaa, sylkee päälle ja tiedät että pakko lähteä. Et nuku etkä pysty oikein mihinkään. Väsymys on kaikenkattavaa. Tätä myllyä vuosi melkein vielä. Vielä uusi työpaikka jossa kaikki edellämainitut ongelmat myös. Kaikki isoja johtavia ICT alan yrityksiä. Pakko jaksaa kun kulut nousee ja laskut juoksee. Muista syistä tuli stoppi ja palautumista nyt pari kk takana. Edelleen en muista mitään, nukun välillä parinpåivää vaan pakolliset tehden. Fyysinen suorituskyky n 60% entisestä. Tällä hetkellä työtön en saa mitään tukia koska lähdin itse. Tästä n 22v työurasta olin burnoutin takia saikulla 8påivää jona aikana juttelin kollegoiden kanssa joka päivä tukien heitä yt:dein aikana. En usko että palaan enää töihin ainakaan sellaisiin mihin on koulutus ja kokemus. Monta kollegaa ja alaista kokenut saman ja poistuneet työelämästä tai ainakin alalta näiden samanlaisten stoorien takia. Ei kaikki uupuneet lähde heti saikulle pötköttelwmään vaikka syytä olisi todellakin. Itse luulen että ilman lähtöä olisin varmaan kuollut johonkin stressiperäiseen hyvinkin pian. Se on se kokonaiskuormitus joka vie jengin loppupisteeseen… ei vain ”vähän liikaa töitä” …ja työelämä monilla aloilla on ihan anaalista tänäpäivänä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.1.25 16:00:10

Meilläkin on tuotantotavoitteet tuplattu, mutta väki vähennetty kolmannekseen muutaman viime vuoden aikana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.1.25 16:26:51

Aloittajan kysymykseen - menee pää niin tilttiin ettei osaa nimeänsä kirjoittaa. Jos sen sattuisi muistamaan.

Lähettäjä: Jaaha 
Päivämäärä:   4.1.25 16:30:23

Voin kertoa nimimerkille mä että burnout ei ole mikään leikin asia.
Jos ihminen ei itse näe tilaansa se voi päättyä huonosti.

Oma perheenjäsen meni niin ylikierroksille ettei se jäänyt läheisiltä huomaamatta, hän oli jatkuvasti vihainen, moitti perheenjäseniä ja työtovereita jos he hetkeksikään istuivat vaikka kahvitauolle.
Teki työt säntillisesti, viikkasi pyykkinsä kuin viivottimella mutta ihmetteli hetken päästä kuka ne oli laittanut.
Esimies varasi hänelle ajan työterveyslääkärille ja sai hänet sinne mutta henkilö itse ihmetteli miksi, enhän minä mikään hullu ole!

Lääkärin vastaus oli "meillä on osastoilla potilaita jotka eivät koskaan enää muista edes omaa nimeään."
Tämä pysäytti hänet, otti sairaslomaa ja nukkui päiväkausia lähes yhtäsoittoa, vaikka lapset hyppi päällä, ei herännyt siihen.

Ihminen ei ole kone. Työelämän lisäksi meillä on muutkin vastuumme, perheemme, kotimme hoidettavana, lisäksi ihmisillä voi olla mitä tahansa vaikeita ja kuormittavia asioita samaan aikaan.

Ei kannata olla ylimielinen muita kohtaan siksi että itsellä on ollut vielä helppo elämä. Se olisi todella typerää kun ei kukaan tiedä omaakaan tulevaisuuttaan miten se menee. Elämäntilanteet vaihtuvat kaikilla.

Järkevämpää on hoitaa itsensä kuntoon silloin kun se on vielä mahdollista. Hevosihmisten jos kenen pitäisi se ymmärtää, et kai ontuvaa hevostakaan vain rasita ja jätä hoitamatta kun voisit saada sen oikealla hoidolla vielä kuntoon? Niiden muuttunut käytös saa meidät reagoimaan jos yhtään niistä välitämme?

Osaamme toivottavasti lukea hevosiamme sanoittakin, miten hevosihminen ei ymmärtäisi ihmistenkin psyyken ja fysiikan liittyvän yhteen ja pieniinkin oireisiin puuttumisen auttavan nopeampaan toipumiseen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.1.25 16:47:31

Kertokaa miksi muualla maailmassa ei ole työuupumusta niinkään vaikka kulttuuri on vielä kauheampi esim. Aasia tai USA?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.1.25 16:49:50

Kyllä työuupumusta on kaikkialla, mutta tietenkin kulttuureissa, joissa työntekoa glorifioidaan vielä enemmän kuin täällä, kynnys sen myöntämiselle ja avun hakemiselle on valtavan korkealla. Sitten se oireilee monin tavoin.

Lähettäjä: (.)(.) 
Päivämäärä:   4.1.25 16:52:25

Samoin täällä ehkä ymmärretään - tai jopa on ihan omin silmin nähty - mitä tapahtuu jos se kaikkien lemppariheppa pistetään kiltteytensä takia juoksemaan kaikki mahdolliset tunnit kun asiakkaat tahtoo ja luimukorvat jätetään karsinaan.. Helppoa, eikös!

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   4.1.25 17:10:42

Toivoisin, että Suomessa myös ymmärrettäisi työuupumusta paremmin kuin vasta sitten kun on aivan loppu ja tarvitsee viikkojen tai kuukausien sairasloman. Jotkut ihmiset kykenevät huomioimaan oman jaksamisensa paremmin. Jokainen voi miettiä miten suhtautuisi, jos oma työkaveri ottaisi esim. 2-4 sairaslomapäivää vuodessa oman jaksamisen takia.

Vaikka moni puhuu, kuinka omasta terveydestä ja jaksamisesta pitää pitää huolta tarkoittaa sanat yleensä vain lisävelvollisuuksia, ei armollisuutta. Kun joku sitten oikeasti pitää jaksamisestaan huolta ja ilmoittaa että tarvitsee saikkupäivän, koska on niin väsynyt että itkettää, tälle ei usein löydy ymmärrystä. "Jos pystyt vielä tätä ja tätä, et voi olla tarpeeksi väsynyt. Minäkin jaksoin burnoutiin asti, älä valita. Mene lenkille ja kokkaa työpäivän jälkeen niin jaksat paremmin, ala meditoimaan, juo vihersmoothieta, perehdy positiiviseen pedagogiikkaan, siivoa ja nuku päiväunet siinä samalla." Monesti sanat "pidä itsestäsi huolta" tarkoittavat lisätaakkaa, kaikkea mitä ihmisen pitäisi tehdä, pitääkseen itsestän huolta. Hyvin harvoin ne tarkoittavat ymmärrystä siitä mikä jää tekemättä.

Toivoisin kulttuuriimme enemmän niitä tarinoita, joissa burnout on estetty. On sairasta vaatia ihmisiä polttamaan itsensä loppuun ennen apua.

Lopulta kuitenkin burnoutiin itsensä ajaminen ei ole mikään meriitti eikä kerro mitään positiivista ihmisen persoonasta. Se kertoo rajattomuudesta, häpeästä ja jopa itsensä korvaamattomana pitämisestä.

Lähettäjä: nuorena jo 
Päivämäärä:   4.1.25 17:49:16

Omalla kohdallani ensimmäinen totaaliuupuminen tapahtui jo 16-vuotiaana (!!). Olin tehnyt 14-vuotiaasta asti töitä koulun ohella kaikki viikonloput tallilla. Joskus laskin että kuukausikaupalla kertyi joka pv univelkaa. Uni on kuitenkin varsinkin nuorelle todella tärkeää.

Sitten tuli se yksi kesä kun oli oli tehtävä päätös oman rakkaan hevosen lopettamisesta ja samalla oli ison tallin työt tehtävänä (kesätöissä). Tein arkiviikot aamutallia ja usein viikonloput aamu- ja iltatallit. Paljon hevosia, ihon hitosti hommaa 16-vuotiaalle pienikokoiselle tytölle.

Se henkinen kuorma yhdistettynä fyysiseen sai minut totaalisesti uupumaan. Muistan vielä kun yksi aamu vein hevosia tarhaan. Joku juttu meni pieleen, en saanut porttia heti kiinni tms, ja heittäydyin vain maahan makaamaan ja itkin.

Olin ihan loppu. Kun sanoin tästä tallilla käyvälle lääkärille (joka tunsi minut), että en ehkä jaksa tehdä näitä kesätöitä loppuun, mitä teen... Että voisiko hän kirjoittaa mulle sairauslomaa tai ihan mitä vaan. Se oli viimeinen avunpyyntöni johon juuri ja juuri kykenin.

No hän jutteli tallinpitäjien kanssa ja arvatkaa sainko sieltä suunnalta huudot: ''MITEN VOIT jättää meidät tällaiseen tilanteeseen???'' - No oiskohan niiden pitänyt miettiä miten HE voivat jättää nuoren ihmisen vastuuseen liian isosta työkuormasta!!!!!

En lopulta muista (!!!) enää miten tuo loppukesä meni, siitä on jo 16-17 vuotta aikaa.
Mutta tuo oli ensimmäinen burn outini. Hitto miettikää, 16-vuotiaana.

Sen jälkeen olen huomannut jokaisessa työpaikassani että olen tosi herkkä sille kuormitukselle, kestän sitä tiettyyn rajaan asti ja sitten alkaa joko keho tai mieli oireilemaan heti. Tulee helpommin unettomuutta, ihan vaan jaksamattomuutta, toivottomuutta jne.

Tämä on vaikuttanut ihan kaikkeen elämässäni, tuntuu että hermostoni on tuolloin jo vedetty liian herkille, ja pitää joka ikinen päivä miettiä omaa jaksamista: mitä jaksan tänään ja mitä en.

Lähettäjä: nuorena jo 
Päivämäärä:   4.1.25 17:50:23

Piti sanoa vielä, että terveisiä jos joku tunnistaa, tuo talli oli Porissa ja vuosi oli 2008.

Lähettäjä: ^^ 
Päivämäärä:   4.1.25 17:57:29

"Se henkinen kuorma yhdistettynä fyysiseen sai minut totaalisesti uupumaan"

Tää on niin totta ja siihen päälle vielä toksiset ihmiset niin se on siinä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.1.25 18:20:14

”Lähettäjä: *
Päivämäärä: 4.1.25 16:00:10

Meilläkin on tuotantotavoitteet tuplattu, mutta väki vähennetty kolmannekseen muutaman viime vuoden aikana.”

Meillä on samaa. Lisäksi väki on niin uupunutta, että useampi on vuoden aikana ommut työuupumuksen vuoksi jo sairaslomalla. Valitettavasti johto ei reagoi asiaan mitenkään. :(

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   4.1.25 18:50:00

Mitä on työuupumuksen hoito?

Pitäisikö sen olla - elintapojen perusremontti?
a) unta minimi 7,5h/vrk
b) perusterveelliset ruokailuajata/tavat/nyk. ruokaympyrä
c) liikuntaa, kävelyä puistossa/metsässä tai uintia avannossa/uimahallissa
d) kirjojen lukemista (ei netistä/ei kuuntelua) vaan lukemista
e) emotionaalista huolehtimista (vanhusten ulkoilutusta, eläinten ulkoilutilojen siivoamista/eläimen harjaamista...sellaista josta saa kiintymystä/kiitosta...).

Onnellisuuspillerit harvoin parantavat ketään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.1.25 19:01:30

Marin neuvot on hyviä ehkä ehkäisemään työuupumusta jos on kaikkiin noista voimia, mutta ei ne työuupumusta paranna. Se vaatii kunnon lepoa, ihan sitäkin että ei tee yhtään mitään.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   4.1.25 20:34:46

Koska on uupunut levosta?
Moni uupunut nukkuu päivät, hortoilee yöt, ei ole elämänrytmiä, päivät maataan/yöt käytetään päihteitä tai ja pelataan ja ei ole mitään pakoettua elämänrytmiä mihinkään.

SElleien vetelehtiminen tekee ihan kenestä tahansa lapamatomaisen alkuolion.
Masentunut ei parane makaamalla/lepäämällä, sen sanon minä.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   4.1.25 20:37:11

https://urly.fi/3IeS

Työntekijä
Olet viime kädessä itse vastuussa hyvinvoinnistasi, joten ota asia puheeksi, osallistu ratkaisun etsimiseen ja hae apua. 

Lähettäjä: Ritz 
Päivämäärä:   4.1.25 20:42:03

Minä uuvuin, vaikka toimin aivan Marin ja ns. Oppikirjojen mukaan. Ulkoilen päivittäin 2h luonnossa, harrastan päivittäin liikuntaa, nukun 8h yössä, juon 2l vettä, syön terveellisesti, otan aamuisin vitaminit, joogaan, tapaan ystäviä. Kun aloin uupumaan tein näitä vielä enemmän ja uuvuin lisää. Uupumuksen syynä oli raskas erityistä asiantuntijuutta vaativa työ johon en saanut silloin tarpeeksi tukea. Olin vastuussa liian isoista asioista yksin ja kukaan ei kuunnellut ettei yksi ihminen selviä niin isosta määrästä töitä ja vastuuta. Työn ja vapaa-ajan raja alkoi häviämään, sillä tunnollisena ihmisenä tein työt. Joskus työt venyi viikonloppuun ja lomille. Sijaisia ei ollut joten vastasin työpuhelimeen myös vapailla.
Lopulta seinä tuli vastaan ja makasin sohvalla viikkoja. Vasta se auttoi. Ei auttanut luontokävelyt tai joogat, sillä suoritin niitä. Hermosto oli ihan ylikierroksilla ja sekaisin.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   4.1.25 21:03:34

"Lopulta seinä tuli vastaan ja makasin sohvalla viikkoja. Vasta se auttoi. Ei auttanut luontokävelyt tai joogat, sillä suoritin niitä. Hermosto oli ihan ylikierroksilla ja sekaisin."

Auta minua ymmärtämään sinua.

Mitä se sohvalla makaaminen auttoi?
Tarkoittiko viikkoja, 2vkoa, 5vkoa vai jotain muuta?
Mikä siinä sohvalla makaamisessa paransi auttoi?
Jäikö mahdollisuus, ettei tuosta parane koskaan?
Mitä työnantajasi olisi voinut tehdä toisin, ennen kuin sairastuit?

Kysyn, koska oikeasti haluaisin ymmärtää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.1.25 22:00:20

Sohvalla makaaminen ja lepääminen tarkoittaa sitä, ettei ole vastuussa mistään eikä tarvitse huolehtia mistään. Hyvä olisi, jos ei tarvitsisi huolehtia edes itsestään. Kun on tarpeeksi uupunut, edes se että jääkaapissa on ruokaa tuntuu Eiffel-tornin rakentamiseen verrattavalta suunnittelua ja toimintaa vaativalta urakalta.

Uupumus syntyy, kun vastuuta on liikaa mutta mahdollisuuksia onnistumiseen ja energiaa toteuttamiseen ei ole. Toipuminen tapahtuu kun ei tarvitse enää kantaa vastuuta eikä onnistua.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.1.25 22:04:12

Mun oli pakko lopettaa kaikki liikunta ja harrastukset, jotta ylipäätään jaksan olla töissä. Ensin vähensin harrastuksia vähemmän kiinnostavista, mutta lopulta rakkainkin harrastus oli yhtä tuskaa, kellon tuijotusta ja minuuttien laskemista siihen, että voi lähteä kotiin nukkumaan.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   4.1.25 22:17:30

Ei Suomessa ole orjatyötä. Pitää vaihtaa alaa tai työpaikkaa, jos ei halua olla entisessä. "Uupuneita" on paljon ihmisissä, jotka tekevät todella helppoa työtä kaikkine lomineen. Jos edut eivät olisi niin hyvät, ei olisi uupumustakaan. Usein se burn-out paranee samana päivänä, kun putoaisi pienimmälle korvaukselle.

Lähettäjä: Hui 
Päivämäärä:   4.1.25 22:39:01

Mä kommentit ehkä vastaa joitain työntekijöitä, jos on pakko ryhdistäytyä kun putoaa peruspäivärahalle, käy viikon töissä ja taas ollaan puoli vuotta saikulla.. näitäkin on tiedän, mutta yrittäjiin se ei todellakaan päde.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.1.25 22:42:07

Uupuneena työpaikan vaihto on äärimmäisen vaikeaa, eikä uuden työn opettelemisen stressi varsinaisesti auta. Kuka palkkaisi ihmisen, joka hädin tuskin pysyy hereillä, ei muista mitään, eikä pysty keskittymään mihinkään? Uupuneena ei myöskään pysty laatimaan työhakemuksia tai ravaamaan haastatteluissa.

Lähettäjä: Hui 
Päivämäärä:   4.1.25 22:46:34

Marilla ei taida olla mitään kokemusta uupuneesta ihmisestä. Jos kaikki toimis niinkuin elokuvissa, tuskin uupuneita edes olisi.
Nuo kaikki keinot on olleet minulla käytössä vuosia. Silti uupumus on ihan kulman takana. Tunnistan sen, edellinen oli 18 vuotta sitten. Erisyistä ja eri työpaikassa. Mutta se edellinen uupumus jätti minut paljon heikommaksi kuin olin aiemmin. Silloin vaihdoin työpaikkaa ja alaa opiskelin myös uuden tutkinnon. En todellakaan ole sellainen kotiin jäävä tyyppi, eli siitä ei voi minua syyttää. Vaan se aktiivisuus voi sitten mennä sinne toiseen äärilaitaan. Sitäkin pitää varoa.
Nytkin käyn kyllä töissä, mutta tiedän etten voi vaikuttaa siellä asioihin niin paljon että olot muuttuisivat suotuisimmaksi. Tietoa olen kyllä vienyt ylemmälle taholle. No. Yt t on tulossa. Joten uupuneita tulee olemaan koko kevään ja vuoden luultavasti joka toinen työntekijä.
Hirveesti tsemppiä meille kaikille jotka kamppailee oman riittämättömyyden kanssa. Voimia ja ymmärrystä.

Lähettäjä: voi pojat 
Päivämäärä:   4.1.25 23:06:38

” Uupumus syntyy, kun vastuuta on liikaa mutta mahdollisuuksia onnistumiseen ja energiaa toteuttamiseen ei ole. Toipuminen tapahtuu kun ei tarvitse enää kantaa vastuuta eikä onnistua.”

Juuri näin. Työ voi olla vaikka miten kiinnostavaa ja omaa osaamista vastaavaa, mutta kun sitä on niin järjettömän paljon, ettei mikään riitä, niin huonosti käy. Tunnollinen ihminen ottaa vastuulleen annetut työt tosissaan ja yrittää toteuttaa viimeiseen asti, mutta liika on liikaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.1.25 23:40:58

Mari, millaista työtä sinä teet? Haluaisin ymmärtää sinun tulokulmaa. Oletko kenties (hevosalan) yrittäjä?

Miksi väsynyt ihminen ei saisi levätä väsymystään pois sohvalla maaten ja alkaa sitten palauduttuaan taas elää normaalia "reipasta" elämää?

Lähettäjä: Möh 
Päivämäärä:   5.1.25 10:02:07

Stressaavassa tilanteessa elimistössä pyörii kaikki tilanteeseen nähden toisarvoiset prosessit säästötilassa, ruuansulatus, aivojen muistitoiminnot, elimistön korjausprosessit ym. Jos stressiä jatkuu liian pitkään, alkaa kroppa hajoilemaan. Luultavasti nuo paniikkioireet ja päätöksen teon vaikeus kertoo siitä että aivojen prosessit alkaa olla tukossa, ne eivät pysty suoriutumaan enää.
Jos elimistö kylpee pitkiä aikoja kortisolissa ja sinä aikana kaikki parantavat ja palauttavat prosessit on katkolla niin suorituskyky loppuu ennemmin tai myöhemmin.
Pitäkää ihmiset huolta rajoistanne. Haluatteko maksaa oman elimistön elpymisvelkaa yritykselle? En halua syyllistää, mutta toivoisin että kukaan ei syyllisty uupumisesta. Se on vääjäämätöntä jos kuorma on liian kova.

Miten "oman" kertomilla yrityksillä menee nykyään? Toimiiko tuo ihmisten loppuunajaminen yrityksen kannaltakaan?

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   5.1.25 12:01:17

https://yle.fi/a/74-20133046

Tässä eräs esimerkki....

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 13:11:51

Toiset työuupuneet taas saattaa heittäytyä varsin käytöshäiriöiseksi

Yliseksuaalisuus, toisten mitätöiminen, hölmöily, riidan haku, haukkuminen ja oman egon pönkitys... tää on tosi yleistä uupuneille

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   5.1.25 13:16:19

"Toiset työuupuneet taas saattaa heittäytyä varsin käytöshäiriöiseksi

Yliseksuaalisuus, toisten mitätöiminen, hölmöily, riidan haku, haukkuminen ja oman egon pönkitys... tää on tosi yleistä uupuneille"

Se on kun, suodatin menee rikki. Ei enää välitä käytöstavoista. Tai muista, että sellaisiakin on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 13:19:20

Uupuneena aivot ei toimi, tunteidensäätely ei toimi, mikään ei oikein toimi. Tietenkin se voi ilmetä vaikka millä tavoin!

Lähettäjä: Oman 
Päivämäärä:   5.1.25 14:26:55

Mari ei ihan ymmärrä… treenasin, söin terveellisesti, nukuin kun pystyin. Aina olen ollut aamuvirkku ja lenkittänyt koirat aamukuudelta ensimmäisen kerran. Olin 3 v täysin ilman alkoholia koska tiesin ettei se kun pahenna oloa. Tein kaiken että kroppa kestäisi sen mitä psyyke ei kestänyt…. Nämä firmat tienaa bussilasteittain rahaa joka päivä. Intialaisia ym halpatyövoimaA otetaan paikkaamaan kun asiantuntijat ja keskijohto ajettu niin tiukille ettei pää kestä. Se ehkä kertoo myös jotain että 2 läheisistä tuonaikaisista työkavereista kuoli, toinen oman käden kautta toinen stressiperäiseen sydäntautiin. N 30% lähikollegoista saikutti niin paljon että työterveys puuttui asiaan. Osa lähti. Itse esimiehenä koin vastuuta omista alaisista enkä todellakaan ajatellut lähteä ja jättää heitä vielä isompaan pulaan ilman ketään joka edes yritti pitää heidän puoliaan yt neuvotteluissa jne. Sen hinta toki oli että mut painostettiin ulos tai totesin että otan mieluummin lähtöpaketin kun jään kun prosessi ohi. Useampi masentunut ja pällilomalla varmaan edelleen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.1.25 14:32:39

Kaikkiin parannusehdotuksiin työnantaja vastaa, että jokainen on vapaa lähtemään ja tilalle on tulijoita jonoksi asti. Tämä on aivan totta, kun näillä seuduilla ei työpaikkoja oikein ole.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   5.1.25 20:35:30

"Lähettäjä: -
Päivämäärä: 4.1.25 23:40:58

Mari, millaista työtä sinä teet? Haluaisin ymmärtää sinun tulokulmaa. Oletko kenties (hevosalan) yrittäjä?

Miksi väsynyt ihminen ei saisi levätä väsymystään pois sohvalla maaten ja alkaa sitten palauduttuaan taas elää normaalia "reipasta" elämää?"

Olen eläkkeellä (HR-puolen esihenkilö, isossa asiantuntija-alan yrityksessä on duuni josta jäin eläkkeelle), yrittäjä (maatalousala: metsäala ja mehiläiset ja erilaiset luontaistuotteet: pakuri, saippuat - pääasiassa vientiä) ja liikuntakeskus/viriketoimintaa järjestävän yrityksen toimari ja sisustusalan ratkaisuja tekevä arkkitehti on kai se mihin joskus alkuaan valmistuin.
Monelta alalta on pitkä ja kapea leipä kerätty. Toki olen aina tehnyt asioita joista pidän, pienin kompromissein - että olen saanut keräiltyä elämiseeni tarvittavat kolikot kasaan.

Mun ajatukset perustuu siihen kokemukseen, ettei sohvalle makaamaan jäänyt ihminen useinkaan palannut koskaan asiantuntijatyöhön. Josta syystä joko alkuaankin vääränlainen ala tai sitten se makoilu ei vaan paranna.
Viidentoistaviimeisen vuoden aikana työuupumus on lisääntynyt, ehkä ymmärryksenkin vuoksi. Toisaalta ymmärtäminen ei ole parantanut itsemurhatilastoja työväestössä.

Lähettäjä: Hui 
Päivämäärä:   5.1.25 21:33:48

Täytyy muistaa että myös työ on muuttunut menneiltä vuosikymmeniltä todella paljon. Sellaisia duunaritöitä, jotka oppii muutaman ohjeen kautta ei oikeastaan enää ole. Työ rasittaa erilailla aivoja ja henkistä puolta kuin aiemmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 21:45:50

Kyllä se työuupumus on myös työntekijän asia...

...miksi pitää jatkaa työssä, joka uuvuttaa?

Ei kaikki työt sovi kaikille. Eikä ole työnantajan vika ja velvollisuus muuttaa koko organisaatiota jollekin sopivaksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 21:49:30

En henkilökohtaisesti esimerkiksi ymmärrä, miksi työntekijä joka on palkattu 3-vuorotyöhön... ilmoittaa että voi tehdä vain päivää tai yötä.

Alkuperäinen suunnitelma, että tarve oli teettää kaikkia vuoroja. Se ei palvele työnantajaa sillon. Fiksua olisi ymmärtää luopua siitä työstä ja antaa mahdollisuus jollekin muille. Etsiä itselle työ, mikä palvelee omia tarpeita.

Tuo on tosi hankala yhtälö, jos moni vaatii omia etuja. Työnantaja ihan kusessa ja työilmapiiri kärsii muiden osalta.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.1.25 22:02:11

Varmaan asenteestakin kiinni tuo töihin paluu. Itse tarvitsin olla vuoden verran helpommalla, että palauduin takaisin kokopäivätyökuntoon. Myös kaikkien yhteyksien katkaiseminen entiseen työpaikkaan auttoi pääsemään yli ja eteenpäin. Olin jo tehnyt pelleksi itseni.

Komppaan siis tuota, että myös työntekijällä on vastuu huolehtia omasta työkunnostaan. Mutta jos ei osaa, ymmärrä tai kehtaa pitää omia rajojaan, voi ajautua tekemään töitä yötä päivää ja puolet ilmaiseksi, kuten minä. Seurauksena totaali ylirasitus, jonka kanssa sinnittelin jopa pari vuotta.

Lähettäjä: () 
Päivämäärä:   5.1.25 22:34:58

Palomiesten kanssa työskentely avasi hyvin omia silmiä, kuinka kunnosta on oikeasti huolehdittava ja työkykyä testataan kokoajan. Jos ei onnistu hommat niin yritetään kuntouttaa, mutta sitten myös osataan laittaa stoppi.

Työkykyä pitäisi voida testata muuallakin

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   5.1.25 22:36:15

"Komppaan siis tuota, että myös työntekijällä on vastuu huolehtia omasta työkunnostaan. Mutta jos ei osaa, ymmärrä tai kehtaa pitää omia rajojaan, voi ajautua tekemään töitä yötä päivää ja puolet ilmaiseksi, kuten minä. Seurauksena totaali ylirasitus, jonka kanssa sinnittelin jopa pari vuotta."

Omassa työssäni, josta olen jo eläkkeellä.
oli käytössä varhaisen välittämisen malli. Työterveyden kautta sairauspoissaoloja seurattiin, tarvittaessa työntekijän kanssa keskusteltiin/muutettiin työnkuvaa/tehtiin työajanmuutoksi - ruuhkavuosina voi tarvita joustoja töistä lasten tai omien vanhempien hoitamiseen tai opiskeluun tai sairauden hoitoon.
Monessa paikassa autetaan todella paljon vapaaehtoisten terapia/työterveys/koulutus/työn tuunaamisen mielekkääksi tyylisissä asioissa.

Silti se ei kaikille riitä. Osa ei osaa kertoa, kun ei jaksa tai mikä rasittaa/mitä muutetaan ettei rasitu. Asiantuntijatyössä sairaslomat vat kaikkein kalleinta. Jos siihen auttaa neli- tai kolmipäiväinen työaika, joku tietynlainen työtuoli tai hiiri tai näyttö tai lämpölamppu ei sellaisen hankinnasta jäänyt mikään kiinni.

Sitten kun työntekijä ei pysty/voi ja ei isojenkaan apujen jälkeen pysty minkäänlaiseen tuottavaan työhön. Niin työnantajataholla ei ole oikein keinoja auttaa työntekijää.
Sohvalla makaamisesta ja "ei minkäänlaisesta työnteosta" ei oikein voi maksaa. Kun sairaus ei ole sellainen, mistä välttämättä voi parantua.

Tosi usein (ei aina) taustalla oli alkoholiongelmia, pillereitä, ero puolisosta, holtitonta rahankäyttöä yksityiselämässä - peliongelmia, lapsen kätkytkuolema tai vaikea sairaus - joskus parantumatonkin...näitä ratkottiin työuupumuksen aiheuttajina.
Osalla uupujista ei löytynyt mitään "syytä", ei hän halunnut työnkuvaan muutoksia, sellaiseen pitkäaikaiseen mielenterveyden ongelman ratkomiseen ei meillä ollut työkaluja ja tällaiset tapaukset lisääntyivät. Vaikka työtä helpotettiin, jaettiin vastuuta, huolehdittiin pidät lomaa, ylitöitä rajoitettiin jne.

Jos työ haittaa harrastuksia, niin työssähän ei ole pakko käydä tapauksiakin oli. Mieli on kyllä kummallinen asia, ehkä just siksi työuupumus on vaikea hyväksyä joidenkin yksilöiden osalta. Kuitenkin on iso huoli ja rahallinen panostus asiantuntijatöissä, ihan jokainen työntekijä.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   5.1.25 22:46:06

Jos ihminen sairastuu vakavasti elimelliseen sairauteen: sydänsairaus, syöpä, menee jalka poikki tms.
Vaiva on jotenkin konkreettisesti käsiteltävissä. Ihminen pystyy tekemään silti jotain ja halutessaan jatkamaan osatyökykyisenä.

Kun vaiva on henkinen, siitä ei usein puhuta. Harva uupunut haluaa/voi/pystyy/antaa kenenkään tehdä itselleen toipumissuunnitelmaa.

Tämä on harmillista, koska eihän hoidon tehosta tiedetä, ennen kuin on kokeiltu. Aina kaikki ei parane, mutta harva "tauti" paranee sohvalla makaamalla, ilman hoito/hoitosuunnitelmaa.

En tiedä voiko syöpäkasvaimen hoitoa ja työuupumusta vertaille (lääketieteellinen kokemukseni ei siihen riitä), mutta pidän syöpäkasvaimesta toipumista todennäköisempänä kuin työuupumuksesta toipumista (tilastot ja omakohtainen kokemus).

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.1.25 23:25:03

"Lähettäjä: Mari
Päivämäärä: 4.1.25 21:03:34

Auta minua ymmärtämään sinua.

...

Kysyn, koska oikeasti haluaisin ymmärtää.

-> No et halua ymmärtää. Haluat päteä ja vähän vittuilla. Juuri tuollainen HR-henkilöstö vaan pahentaa tilannetta. Ihan jo se tunnollisen työntekijän ymmärtäminen on nollassa, puhumattakaan mikä saa sellaisen ihmisen uupumaan. Kun et selviä oikeasti enää aamulla bussipysäkille, niin HR:n "ooksä hei syönyt hedelmiä ja urheillu" on ihan puhdasta vittuilua ja alentamista. Toinen on tuo "varhaisen puuttumisen malli". Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että siinä vaiheessa kun työntekijälle alkaa kertyä poissaoloja ollaan jo vähintään puoli vuotta myöhässä. Sitä työntekijää pitää kuunnella ennen ensimmäistäkään sairauspoissaoloa. Juuri tällainen toiminta on yksi suurimmista syistä että työntekijä ajautuu burnouttiin, josta ei millään pari päivän nukkumisella enää nousta. Ja kun HR:n edustajien näkemys on yhtään Marin linjoilla niin tuskin tilanne paranee tulevaisuudessakaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.1.25 23:35:15

Mari puhuu suoraan ja se ärsyttää niitä joilla on ongelmia elämän jollain osa-alueella.

Mun mielestä ois siistiä, jos oikeassa elämässäkin asioista vois puhua niin suoraan. Että... pomo sanois, ei oo sun ongelma tämä kun työkaveri vit...lee, se johtuu hänen erosta ja alkoholi ongelmista.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   5.1.25 23:35:22

"Sitä työntekijää pitää kuunnella ennen ensimmäistäkään sairauspoissaoloa. Juuri tällainen toiminta on yksi suurimmista syistä että työntekijä ajautuu burnouttiin, josta ei millään pari päivän nukkumisella enää nousta. Ja kun HR:n edustajien näkemys on yhtään Marin linjoilla niin tuskin tilanne paranee tulevaisuudessakaan."

Kun sillä työntekijälläkin on vastuu omasta tekemisestään.
Pitää tulla puhumaan, kukaan ei vi auttaa, jos ei tiedä missä ja miten voi auttaa?
Kuunnellaan ihan varmasti, mutta kristallipalloa ei ole.

Kyllähän työuupunut voi maata sohvalla vaikka seuraavat viisivuotta (työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta).
Mistään hedelmien syömisestä ei kysellä ja muutenkin spesifimmät lääketieteelliset asiat hoituu työterveydessä ja kroonisissa sairauksissa julkisen terveydenhuollon kautta.

"-> No et halua ymmärtää. "

Miten voit sanoa mitään tälläista? Mitä hittoa olisit HR:n halunnut tekevän?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.1.25 23:38:40

Ei sitä apua ihan niin vaan saa, hyvin pitkälle vähätellään ja syyllistetään.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   5.1.25 23:42:15

"Ei sitä apua ihan niin vaan saa, hyvin pitkälle vähätellään ja syyllistetään."

No varmasti näin, jos auttajaa ihan ekaksi syytellään ja vähätellään ja solvataan.

Yksikään syöpäsairas ei koskaan ole syyttänyt HR:ää vittuilusta.
Jo tässä keskustelussa, asioiden kertaaminen aiheutti tällaisen reaktion.

Hoitotahdon vastaisesti ketään ei voi auttaa. Lainmukaisen avun saa jokainen työuupunut.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.1.25 23:44:01

HR:n pitää olla selvillä työn määrästä, esihenkilöiden toiminnasta, vastuun jakautumisesta, työntekijän vaikutusmahdollisuuksista, palautteen jakamisesta, työntekijöiden mielialoista, työpaikan hengestä, asiakaspalautteista, siitä kuinka paljon työtä oikeasti tehdään. Noin aluksi. Kukaan ei uuvu huvikseen, eikä yhdessä viikossa. Jokainen työuupunut oireilee pitkään ennen ensimmäistä sairauslomaa, ja kyllä, sen huomaaminen on sen HR:n tehtävä. Ja ei, se ei koskaan, toistan KOSKAAN, ole sen työntekijän vika. Syyllistävä ja alentuva asenne olisi ensimmäiset hälytysmerkit, joihin pitäisi ymmärtää tarttua vaikka siellä peilin edessä ensimmäisenä.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   5.1.25 23:50:52

M, olen erimieltä kanssasi HR:n työtehtävistä.
Tässä kuvaus, mikä kuuluu HR:lle?
"HR eli human resources tarkoittaa yrityksen inhimillisiä voimavaroja eli toisin sanoen HR hoitaa yrityksessä kaikkea sitä, mikä liittyy ihmisiin. Hyvinvoiva ja osaava henkilöstö syntyy oikeanlaisen ja avoimen johtamisen seurauksena. Henkilöstöasiantuntija toimiikin esimiesten apuna ja työntekijöiden tukena ja näin ollen on mukana parantamassa työyhteisön henkeä. Hyvä työyhteisö luo myös kilpailuetua, sillä hyvinvointi heijastuu myös yrityksen ulkopuolelle, esimerkiksi asiakkaille. HR:n on tärkeää osata luoda työpaikalle kulttuuria, jossa työhyvinvointiin panostetaan ja se on kaikkien yhteinen asia. Tämän vuoksi on tärkeää, että yrityksessä työturvallisuus, -suojelu sekä -terveys on hoidettu hyvin ja HR on iso tuki näissä asioissa esimerkiksi kehittämällä niitä.

Tehtäväkenttään kuuluu työsuhteen hoitaminen sen koko elinkaaren ajan, työpaikkailmoitusten luomisesta perehdyttämiseen ja aina työsuhteen päättymiseen saakka. HR on suuressa roolissa esimerkiksi rekrytoinnissa. Rekrytointi sisältää työpaikkailmoituksen tekemisen ja kanavien valinnan, hakemusten käsittelyä sekä haastattelut ja valintapäätösten informoinnin. Työnantajakuvaan vaikuttaa suuresti esimerkiksi se, vastataanko hakijalle henkilökohtaisesti, vaikka hän ei tulisikaan valituksi. HR voi tehdä rekrytoinnin taustatyötä etsien sopivan kandidaatin, jota esimies voi haastatella tai se voi olla mukana itse haastattelutilanteessa tukemassa esimiehiä. Tulevaisuudessa rekrytointiprosessi tapahtuu digitalisaation ansiosta enemmän esimerkiksi videohaastattelujen muodossa, joiden avulla prosessia voidaan tehostaa ja nopeuttaa. Aikaa säästetään, kun haastatteluja ei tarvitse tehdä kasvotusten. Tärkeää on ymmärtää perusteellisesti lainsäädännöllisiä asioita kuten työehtosopimuksia, sillä ne liittyvät suuresti työsuhteisiin.

HR voi tehdä myös esimerkiksi erilaisia henkilöstötutkimuksia ja näiden pohjalta kehittää osaamista. HR:n tehtävänä onkin olla ajan tasalla yrityksen henkilöstöresursseista, huomata puutteet ja sen myötä olla tukena osaamisen johtamisessa, esimerkiksi koulutuksien ja valmennuksien avulla. Henkilöstösuunnittelu ja -budjetin teko kuuluvat myös HR:lle. Suurissa yrityksissä on erikseen HR-asioihin keskittyneet osastot ja omat henkilöstöasiantuntijat, mutta pienemmissä yrityksissä nämä asiat hoitaa lähinnä esimies. Toisinaan HR:ssä voi törmätä myös palkkahallinnollisiin asioihin, mutta useimmiten sen hoitaa oma erillinen osastonsa.

HR toimii haastetilanteissa esimiesten ja työntekijöiden välillä. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi irtisanomiset tai palkkariidat. HR toimii sovittelijana myös muissa konfliktitilanteissa, kuten kiusaamistapauksissa tai muissa ristiriidoissa etsien ratkaisuja tilanteisiin ja tukien uudenlaisien työskentelytapojen omaksumista. Tämänkin vuoksi henkilöstöasiantuntijalta vaaditaan inhimillistä ja empaattista luonnetta sekä laaja-alaista ymmärrystä henkilöstöön liittyvistä asioista, sillä tehtävät voivat olla hyvin moninaisia ja on tärkeää osata nähdä asiat monipuolisesti. Tulevaisuudessa HR-asiantuntijalta vaaditaan muutosvalmiutta sekä halukkuutta oppia lisää ja kehittää itseään. Perinteiset työskentelymallit muuttuvat työn murroksessa, joten työntekoon tarvitaan innovatiivista otetta sekä aitoa kiinnostusta uusia työtapoja kohtaan. Joka tapauksessa, vaikka muutoksia tulee ja työt muuttuvat, uskomme, että HR-kenttää tarvitaan aina niin kauan, kun ihmiset tekevät töitä."

Kukaan ihminen ei voi hallita monituhatpäisen yrityksen jokaisesta yksittäisestä työntekijästä: "HR:n pitää olla selvillä työn määrästä, esihenkilöiden toiminnasta, vastuun jakautumisesta, työntekijän vaikutusmahdollisuuksista, palautteen jakamisesta, työntekijöiden mielialoista, työpaikan hengestä, asiakaspalautteista, siitä kuinka paljon työtä oikeasti tehdään."
Esihenkilöllä ja työntekijällä on omat velvollisuutensa ja ristiriitatilanteissa HR-auttaa. HR-henkilötkin ovat kuitenkin ihmisiä. Ihan varmasti autetaan(autettiin), jos joku epämääräisestikin pyysi jotain.

Jokainen ihminen on ensisijaisesti vastuussa itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   6.1.25 00:08:44

Tässä muutamia tehokkaita keinoja työuupumuksen itsehoidoksi:

Mindfulness ja meditaatio: Mindfulness-harjoitukset, kuten meditaatio ja hengitysharjoitukset, voivat auttaa rauhoittamaan mieltä ja vähentämään stressiä.

Liikunta: Säännöllinen liikunta, kuten kävely, jooga tai mikä tahansa muu fyysinen aktiviteetti, voi parantaa mielialaa ja vähentää stressiä.

Terveelliset elämäntavat: Riittävä uni, terveellinen ruokavalio ja säännölliset tauot työpäivän aikana ovat tärkeitä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Ajan hallinta: Tehtävien priorisointi ja realististen tavoitteiden asettaminen voivat auttaa hallitsemaan työkuormaa ja vähentämään ylikuormitusta.

Sosiaalinen tuki: Keskusteleminen ystävien, perheen tai työtovereiden kanssa voi tarjota emotionaalista tukea ja auttaa jaksamaan vaikeina aikoina.

Harrastukset ja rentoutuminen: Vapaa-ajan aktiviteetit, jotka tuottavat iloa ja rentoutumista, voivat auttaa palautumaan työpäivän jälkeen.

Jos tarvitset lisää tietoa tai tukea, voit myös harkita ammattilaisen apua, kuten työterveyshuollon palveluita.

Kaikkien on myös syytä huomioida:

Työuupumusta ei pitäisi sietää pitkään, sillä se voi vaikuttaa negatiivisesti sekä uupuneen henkilön että koko työyhteisön hyvinvointiin.
Jos huomaat kollegasi olevan uupunut, on tärkeää ottaa asia puheeksi mahdollisimman pian. Varhainen puuttuminen on avainasemassa työuupumuksen ehkäisyssä ja hoidossa.

Voit esimerkiksi kysyä kollegaltasi, miten hän voi ja onko hän kohdannut haasteita työssään. Tämä voi auttaa häntä tunnistamaan oman tilanteensa ja hakemaan apua ajoissa. On myös hyvä muistaa, että työterveyshuolto ja esihenkilöt ovat tärkeitä tukijoita tällaisissa tilanteissa.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   6.1.25 00:17:03

VMP. Vierestä olen nähnyt muutamia tapauksia, ja aika lähellä ollut aikanaan itsekin pariin otteeseen. Syitä: resurssipula, järjettömät aikataulut, joo-joo-miehet tekemässä soppareita asioista joista ei tajua hölkäsen pöläystä, mikromanageeraavat pomot, ainainen hätäapuna olo kun jonkun homman dl oli jo 2 viikkoa sitten eikä kukaan ole ehtinyt aloittaa ja saat sen sitten eteesi "parin tunnin juttuna" johon menee oikeasti viikkoja, tiedon panttaaminen, pompottelu projektien välillä, "kunhan nyt tehdän jotain ja korjaillaan myöhemmin" -asenne pomolla, väärien ihmisten kiittäminen julkisesti asioista joihin eivät ole olleet osallisia, vähättely, kyttäys ja kyyläys, käsky kytätä ja kyylätä työkaveria, ansojen virittely, valehtelu, väärän tiedon antaminen. Näitä voivat harrastaa korkein johto, väliporras tai työntekijät suhteessa toisiinsa vähän aihepiiristä riippuen.

Useampia kuukausien saikkuja, yleensä palattu töihin, pääsääntöisesti toimintatavoissa ei kumminkaan mikään muuttunut, joten pitemmälle katsoen parhaiten ovat voineet ja parantuneet ne, jotka ovat syystä tai toisesta vaihtaneet työpaikkaa. Mulle on eräs korkeimpaan johtoon kuuluva tilittänyt, että soimaa itseään siitä, ettei ollut huomannut alaisensa loppuunpalamista. Sen jälkeen samasta tiimistä on pahasti uupunut muitakin, eikä edelleenkään toimintatavat ole muuttuneet. Itse sittemmin irtisanoutuneet ja muualle töihin menneet (sama ala) ovat voineet silminnähden paremmin ja ovat täysin työkykyisiä. Yhdestä oireilevasta tiedettiin, että itkeskelee töissä, mutta mitenkään ei toimintatavoissa siihen reagoitu, meni puoli vuotta ja päätyi puolen vuoden saikulle.

Mahtaa olla kannattava toimintatapa tällainen...

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   6.1.25 00:24:22

Metris, kuvaamasi toimintatapa on kamala, toivottavasti tuollaista ei nykypäivänä tapahdu.

Tämä erityisen kamalaa luettavaa:
"Syitä: resurssipula, järjettömät aikataulut, joo-joo-miehet tekemässä soppareita asioista joista ei tajua hölkäsen pöläystä, mikromanageeraavat pomot, ainainen hätäapuna olo kun jonkun homman dl oli jo 2 viikkoa sitten eikä kukaan ole ehtinyt aloittaa ja saat sen sitten eteesi "parin tunnin juttuna" johon menee oikeasti viikkoja, tiedon panttaaminen, pompottelu projektien välillä, "kunhan nyt tehdän jotain ja korjaillaan myöhemmin" -asenne pomolla, väärien ihmisten kiittäminen julkisesti asioista joihin eivät ole olleet osallisia, vähättely, kyttäys ja kyyläys, käsky kytätä ja kyylätä työkaveria, ansojen virittely, valehtelu, väärän tiedon antaminen. Näitä voivat harrastaa korkein johto, väliporras tai työntekijät suhteessa toisiinsa vähän aihepiiristä riippuen."

Ei nimittäin ole työnantajallekaan kannattavaa. En haluaisi tuolla työskennellä.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   6.1.25 00:30:59

Mari, on ihan nykypäivää, itse pääsin tuolta pois pari vuotta sitten.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   6.1.25 00:35:28

Nyt on kyllä pakko kysyä Mari että mistä sinä oikein kuvittelet burn out,:ien johtuvan?? Vai että Metriksen kuvaus oli "kamala, toivottavasti tuollaista ei nykypäivänä tapahdu". Kuule, kyllä tapahtuu, ja koko ajan. Vai oikeastiko meinaat että työntekijät uupuu koska heillä ei ole mindfulness ja ajankäyttö ihan hallussa? Tekisi mieli kyllä nauraa, jos ei vähän itkettäisi... Ja HR:n edustaja olet...

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   6.1.25 00:43:49

"Yksikään syöpäsairas ei koskaan ole syyttänyt HR:ää vittuilusta."

Yksikään HR ei toivottavasti sano syöpäsairaalle että tämän pitää ottaa itse vastuu omasta terveydestäään, olisi pitänyt harrastaa enemmän liikuntaa tai syödä terveellisemmin ja että kotona makaaminen ei sitten mitään auta vaan pitää päättää parantua.

Lähettäjä: ^z^ 
Päivämäärä:   6.1.25 08:22:17

Metris, ollaanko samassa duunissa? Tunnista tuon hätäavun. Hätäapulaisten neuvominen on myös semmoinen, mihin voi käyttää koko työpäivän, eli mennäkkö tunnollisena itse siihen miinaan vai ajattaakko muut toiseen? Oma työkulttuurin taitaa juuri kääntyä ei kuulu mulle-moodiin.
Itse olin juurikin hätäapuna. Tieto oli hajanaisia dokumentteja siellä-täällä. Virheitä paljon. Kukaan avustetussa tiimissä ei oma-aloitteisesti kertonut epävirallisten ohjeiden ja dokumenttien piilopaikkoja. Ne sain vasta kun olin jo valmis. Nämä apuhommat tuntuu olevan pahiten haisevia kakkakasoja joita on vältelty viimeiseen asti, puhuttu parin tunnin pikkujutuiksi jotta saatu muiden miinaksi.
Tiedon panttaamiseen syyllistyn itsekin. Miksi kertoa Joojoo tyypeille mitään, kun tuloksena on loukkaantuminen ja pitkävihaisuus?