|
Lähettäjä: Hmmm.....
Päivämäärä: 2.1.25 20:44:03
Pennulle pitää tietysti nykyisillä hinnoilla ottaa vakuutus.. sitten kun mennään niille osa-alueille, että vakuutus ei korvaa tai on korvannut tutkimisen ja löytyy joku synnynnäinen, hoitoa vaativa vika mikä ei ole ollut tiedossa luovutushetkellä niin puhutaan kasvattajan korvausvastuusta. Parhaassa tapauksessa kasvattajallakin on vakuutus näiden piilevien vikojen varalta.. jos ei ole niin tietyissä tapauksissa vastuu korvata jotain, jos vika johtaa koiran kuolemaan niin uusi pentu/ kauppasumma ja jos jotain pienempää niin esim osa kauppasummasta. Pääsääntöisesti maksimi on koirasta saatu kauppahinta eli mitään tuhansien eurojen leikkauksia ja hoitoja ei kasvattajan korvauksen piiriin kuulu. Sairastuneen koiran pitää lisäksi olla nuori, että voidaan katsoa ettei ostaja ole saanut siitä vielä "täyttä hyötyä", eri lähteissä ja tapauksissa tämä ikä on vaihdellut kaikkea 1-4v väliltä (tarkennettuna 1v myymisestä ja 4v ikä väliltä). Tästä ei pidä olla mitään erillisiä sopimuksia jos koira on rekisteröity kennelliittoon ja kaupat on tehty kirjallisesti. Sekarotuisen, paperittoman kasvattajalla on periaatteessa sama myyjän vastuu, mutta vipuvarsia puristaa korvauksia vähemmän tai esim saada uutta hyvää pentua on paljon vaikeampi.. Kuluttajansuojalaki taas ei päde jos on vasta yhdet pennut tehnyt kasvattaja.
Sitten se korvausten kysyminenkin pitää osata tehdä oikein eli heti kun virhe koirassa havaitaan niin olla yhteydessä myyjään/kasvattajaan. EI niin, että tutkitaan suurilla summilla ja ehkä jopa hoidetaan ja sitten lähdetään kysymään paljonko saa korvauksia= kasvattajalla pitää olla mahdollisuus vaikuttaa kuluihin mitä koiran tutkimisesta ja/tai hoitamisesta syntyy ja useimmiten tämä onkin vain järkevää, koska kasvattajilla on usein paremmat ell kontaktit ja ehkä vähän enemmän tietoakin niin, että joku turhakin tutkimus voi jäädä välistä pois.
|