Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   2.1.25 18:36:59

Tällainen periaate on meillä. Eli on oltava vähintään yksi urheiluharrastus. Lajin saa päättää itse, kunhan se on ratsastusta. Okei, viimeinen lause on toki vitsi, mutta muuten on tällainen linjaus.

Mitäs ajatuksia herättää?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 18:43:17

Mikä sitten urheiluharrastukseksi lasketaan ja miten vahva pakko on. Tiedän pari joiden oli pakko harrastaa yleisurheilua lapsena vaikka eivät siitä yhtään pitäneet ja kroppa hajoili, ei tullut kovin urheilullisia aikuisia vaan lopettivat heti kun saivat.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   2.1.25 18:44:12

Liikuntaa on hyvä harrastaa, mutta pakottaminen on vain paskaa vanhemmuutta. Ja jos kyse on urheilusta vielä, niin sairasta pakottaa URHEILEMAAN, eli tavoitteellisesti vielä.

Lähettäjä: Flikki 
Päivämäärä:   2.1.25 18:45:53

Minulle henkilökohtaisesti herättää omia huonoja muistoja mieleen. Elin lapsuuden, jossa äitini teki minusta urheilijaa, tarkemmin sanottun voimistelijaa hinnalla millä hyvänsä. Minulla ei ollut vaihtoehtoja, tykkäänkö siitä ei ollut kysymys joka kuului minulle. Olisin halunnut harrastaa musiikkia, mutta äitini mielestä oli pakko olla urheilija ja kilpaileminen oli ihmisenä onnistumisen mittari. Sanoma jota minulle paiskattiin takaraivoon 7 vuotiaasta täysi-ikäiseksi asti oli, että urheilullisuus on ainoa mikä merkitsee. Poltin ja treenasin itseni aivan rikki. Sairastuin ortoreksiaan ja myöhemmin se muuttui puhtaasti anoreksiaksi. Olen nyt 30 vuotias ja edelleen kipuilen asian kanssa pahasti, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   2.1.25 18:47:56

Oho totta, korjataan: on oltava vähintään yksi LIIKUNTAharrastus. Uintia, joogaa, kävelyä, jääkiekkoa, ratsastamista? Kunhan on liikuntaharrastus. Muutakin toki saavat harrastaa :).

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   2.1.25 18:54:21

Jotain liikuntaa, ei välttämättä tavoitteellista urheilua. Meillä se on sirkus, ja se on oikein hyvä. Monipuolista. Hauskaa. Samalla taidetta. Tehdään kaikenlaista.

Kaikkien ei ole pakko pelata jotain tai olla kilpaurheilijoita, Mutta liikkua pitää jotenkin. Valitettavasti pihaleikit jää nykyään jotenkin olemattomiksi.

Perheen kanssa lasketellaan ja käydään kesäisin etenkin metsäretkillä. Ja liikutaan pyörillä paikasta toiseen.

Meillä ei ole pakko pelata lätkää eikä olla muodostelmaluistelujoukkueessa. Ja ihan hyvä, että eivät ole missään, missä harkkoja on 6 kertaa viikossa.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   2.1.25 18:57:15

Kannustan lastani valitsemaan liikunnallisia harrastuksia, mutta en rupea vaatimaan, että joku on nyt pakko valita, jos lasta ei vain mikään urheilullinen kiinnosta.

Pakottamisesta tulee vain se vastareaktio aikuisena.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 19:02:18

Meillä sama. No, jos nyt oikein tinka tulisi, niin emme voisi PAKOTTAA, mutta mutta... tyttö käy partiossa, ratsastaa ja on koiran päälenkittäjä. Poika pelaa futista, sählyä ja käy nyt parkourissa. Yksi harrastuksista vaihtuu nyt musiikkiin, koska siinä tulisi jo liikaa. Väittää myös harrastavansa ratsastusta, kun joskus kävelyttää selästä ilman satulaa :).

Lisäksi koko perhe hiihtää, laskettelee, ui, pyöräilee. Lapset ovat myös sään salliessa ulkona. Pulkkamäki on täällä vielä pop isommillakin, ja luistelu.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   2.1.25 19:06:27

Mieli muuttuu sitten kun väkipakolla korvasta raahaa sitä lasta siihen hänen itse (pakon edessä) valitsemaansa harrastukseen ja kun lapsi alkaa teeskennellä sairasta ettei tarvitse mennä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.1.25 19:13:02

Tän vtun pakkomielteen takia mulla on jaloista kaikki isot nivelet paskana jo 25v ja vihaan kaikkia joukkuelajeja ja kaikkea ohjattua liikuntaa. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Lähettäjä: Vouu 
Päivämäärä:   2.1.25 19:17:30

Lämmin halaus Flikki <3 Tunnen hyvin erään henkilön, joka on saanut hyvin saman tyylisen kasvatuksen (eri lajiin tosin) ja siksi kertomuksesi kosketti. On todella surullista huomata kuinka pahaa tuhoa se on häneenkin jättänyt. Tuon nyt jo nuoren naiseen elämäänsä läheltä seuranneena en ikinä pakottaisi omaa lastani urheilemaan. Lapseni harrastavat nyt omasta halustaan liikunnallisia asioita joista tykkäävät, mutta painetta tai pakkoa liikuntaan ei koskaan ole annettu.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.1.25 19:21:52

Ehdottomasti pitää olla yksi liikunnallinen harrastus. Pidän tärkeänä opettaa lapsilleni aktiivisen elämäntavan. Ei voi kaikkea vapaa-aikaa maata sohvalla. Lajin ja tason saa itse valita kunhan sitoutuu aina vähintään yhdeksi kaudeksi valitsemaansa lajiin. Hieman vanhempana lapsia otetaan myös meidän aikuisten mukaan esim. kuntosalille, jossa opetetaan perusliikkeet. Toisaalta kannustetaan ja tuetaan myös kilpaurheilussa, jos itse niin valitsevat.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   2.1.25 19:22:16

Hyvä ajatus taustalla, toteuttaisin oman esimerkin kautta enkä pakottamalla. Eli harrastaisin itse liikuntaa, josta nauttisin ja antaisin lasten nähdä miten paljon hyvää oloa ja onnea se elämääni tuo. Ja että liikunta osa normaalia elämää.

Mutta minulla ei toki ole lapsia.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   2.1.25 19:27:51

Hyvä periaate!
Meillä ollaan samoilla linjoilla. Liikkua pitää. Ei mitenkään tavoitteellisesti tarvii urheilla mutta jotenkin pitää liikkua. Kritisoin vähän tätä nyky menoa että jo pienestä pitäen pitää tähdätä kilpaurheiluun oli laji mikä vaan. Jos haluat kokeilla eri lajeja ja etsiä itsellesi sopivaa niin olet pudonnut jo kelkasta. Kärjistetysti

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 19:38:29

Miksi lapsella pitäisi olla mitään harrastusta?

Itse ajattelen, että harrastukset ovat lapsen omia mielenkiinnon kohteita varten. Liikunta kun kuuluu perheen arkeen, ei tarvitse pakottaa.

Itse en lapsena viihtynyt missään ohjatussa harrastuksessa. Kivointa oli kotona maalailla, piirtää, tehdä käsitöitä ja leikkiä pitkin metsiä ja pihoja. Kyllä siinä ihan luonnostaan tulee myös liikuntaa.

Sen sijaan television katselua ja tietokoneella tai kännykällä oloa on ok rajoittaa. Jos lapsella ei ole omaa älykännykkää, hän ei saa olla koneella kuin koulutehtäviä tekemässä ja telkkaria katsotaan vain viikonloppuisin yksi leffa, jää lapsella ihan valtavasti aikaa, jonka hän täyttää muulla toiminnalla. En usko että näistä lähtökohdista kukaan lapsi liikkuu liian vähän, jos liikunta on osa perheen arkea (esim. kauppaan voidaan pyöräillä tai lähteä eväsretkelle luontopolulle tai koko porukka uimahalliin).

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   2.1.25 20:10:56

Liikuntaa on hyvä harrastaa sevli olla ihsn jllona leikkimistä. Kenenkään ei ole pakko harrastaa jotakin. Pienituloisella ei ole varaa maksaa kun nykyään kaikki lajit on ainakin meilläpäin nkkn K
kalliita, autottomana ei mahdollisuutta muutamaan lajiin jotka olis edullisia kun julkinen liikenne ei toimi iltaisin eikä viikonloppuisin vaikka pääkaupunki seudulla asutaan. Vähävaraisten lapsille on saatavissa avustusta mutta nekin kehä 3 sisällä asuville.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.1.25 20:13:23

Samaa mieltä. Jokin liikuntaharrastus, lapsi saa itse päättää onko kyseessä ihan jokin laji, vai käydäänkö viikottain kiipeilemässä tai uimahallissa polskimassa. Voisin ehkä laskea partionkin liikntaharrastukseksi

Lähettäjä: Nibbeli 
Päivämäärä:   2.1.25 20:50:07

Mulla on motorisesti kömpelö lapsi jolle olen sanonut että yksi liikuntaharrastus on oltava, laji vapaa. Pelaa nyt pesäpalloa 2-3 kertaa viikossa. Yleensä 2 koska toinen rakkaampi harrastus on samaan aikaan yksien treenien kanssa. Ei tavoitteita huipulle, vain pitää yllä jotain motorisesti kehittävää toimintaa. Ikää 11.

Lähettäjä: Juuri niin 
Päivämäärä:   2.1.25 21:45:15

Meidän tytöllä on tapana käydä raveja katsomassa kun pääsee vielä ilman maksua.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   3.1.25 08:36:44

Näen tämän mieluummin niin, että yhden urheiluharrastuksen sijaan monipuolinen liikkuminen on tärkeää.

He ovat vasta 5 ja 7 eli motivointi on helppoa, mutta me hiihdetään, pyöräillään, suunnistetaan ja tehdään metsäretkiä. Yleisen rymyämisen lisäksi. Koitan opettaa lapsille, että liikunta olisi luontainen osa arkea. Toki jos jokin laji alkaa enemmän kiinnostaa, niin en kiellä. Muutakin tulevat varmasti noiden lisäksi kokeilemaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   3.1.25 08:49:44

Harrastin ratsastusta lapsena puolet vuodesta, toista puolta en, kun tunnit olivat liian kalliita. Kävin partiossa (aika paljon liikkumista sielläkin) ja koiran kanssa tuli lenkkeiltyä, vietettyä tuntikausia metsissä rakentelemassa majoja, käytiin uimassa, tehtiin lumilinnoja, luisteltiin, hiihdettiin, joskus pääsi lumilautailemaankin, sienestettiin, isompana pilkottiin takkapuita...

Ei mielestäni ole mitenkään pakollista, että lapsella on yksi säännöllinen ohjattu liikuntaharrastus, vaan ihan perusaktiivisuus on tärkeämpää. Ei se mitään hyödytä, jos kerran viikossa käy tunnin jossain, jos lopun aikaa makailee. En pidä itseäni aikuisenakaan tippaakaan urheilullisena, mutta niin se vaan askeleita kertyy päivittäin siinä 12000-20000. Pienistä jutuista ja arkisista valinnoista saa yllättävän paljon hyötyliikuntaa.

Lähettäjä: lulu 
Päivämäärä:   3.1.25 08:58:51

Harrastukset on kivoja jos lapsi tykkää niistä, mutta itse en usko lainkaan harrastuksiin saati nyt urheiluun pakottamiseen. Kaikista ei voi eikä tarvitse tulla urheilijoita. Pahimmassa tapauksessa sillä tapetaan se liikkumisen ilo lopullisesti tai estetään sen syntyminen. Enemmän panostusta siihen, että liikkuminen on hauska ja luontainen osa elämää. Jotain on nimittäin lapsen arkielämässä ja kasvatuksessa pielessä, jos lapsella ei omaa liikkumisen halua ei ole lainkaan vaan se vaatii pakottamista.

Lähettäjä: Hannele 
Päivämäärä:   3.1.25 10:17:38

Minusta aloittajan ajatus on hyvä. Lapsi saa itse valita harrastuksen ja sen ei ole pakko olla kilpaurheilua, joten mitä väärää siinä on? Lapsihan voi käydä vaikka jossain liikuntakerhossa tai vaikkapa läheisellä kentällä luistelemassa. En ollut lapsena urheilija, mutta kävin talvella luistelemassa ja hiihtämässä ja kesäkaudella pelattiin lähikentällä pesistä tai jalkkista ihan omaksi huviksemme. Sovittiin jo koulussa, moneltako nähdään kentällä ja kaikki olivat tervetulleita. Kaikkialle myös kuljettiin kävellen tai pyörällä, eli myös sitä hyötyliikuntaa tuli. Vielä näin aikuisenakin nautin omaehtoisesta liikunnasta ja liikun päivittäin edes vähän.

Lähettäjä: yks 
Päivämäärä:   3.1.25 10:21:50

Itselle kuulostaa hyvältä! Mua nyt ei ole koskaan mihinkään pakotettu, joten en osannut ajatella tuota niin negatiivisesti kuin moni. Mä käsitin heti ekasta viestistä, että jotain säännöllistä liikuntaa pitää harrastaa (vaikka se kävely kerran viikossa), kunhan liikkuu. Ja se on minusta hyvä asia.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.1.25 10:30:48

Kaunis ajatus että lapset leikkisivät ja pelailisivat pihalla omaehtoisesti. Oman kokemukseni mukaan on todella vaikea saada porukkaa kasaan. Jokaisen lapsen kanssa pitäisi erikseen sopia. Varsinkaan pienet lapset ei pyöri enää ulkona omineen päivät pitkät. Isommat lapset sitten aika paljon ohjatuissa harrastuksissa. Eli oman lapseni kohdalla en luottaisi siihen, että "lapset leikkii ja pelailee pihalla". Nykyisin myös monilla lapsilla pleikkarit ym. videopelit vie paljon aikaa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   3.1.25 10:32:32

Jos muu perhe liikkuu ja lapsi otetaan mukaan liikkumaan niin miksi pitäisi olla vielä erikseen joku liikuntaharrastus? Eikö riitä että liikkuu monipuolisesti perheen kanssa?

Mietin vaan että eikö sellainen mukava yhdessä tekeminen ole antoisampaa ja riittävää kuin että muksu lykätään johonkin harrastusryhmään etenkin jos ei itse sellaiseen halua.

Lähettäjä: Täh 
Päivämäärä:   3.1.25 10:38:19

??: niin että yhdessä tekeminen ei voi olla harrastamista? On sinulla kieroutunut ajatusmaailma.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   3.1.25 10:44:49

Täh: öö, ja missähän tuollaista väitin?

Lähettäjä: aprikoosi 
Päivämäärä:   3.1.25 11:06:09

Itselleni aloituksen urheiluun pakottaminen nostaa niskakarvoja pystyyn. Johtuu varmasti taustastani, koska olen myös yksi niistä joka on laitettu koko lapsuuden ajan elämään kilpaurheilijaunelmää (tai siis äitini haavetta siitä, että minusta tulisi sellainen). Olisin vain halunnut pelata vaikka höntsäfutista kavereiden kanssa ja käydä luistelemassa ilman painetta niskassa, mutta meillä nimenomaan urheilu oli perheessä lapsille pakollinen asia. Ja koko elämäntapa sen ympärillä, ruokavaliot jne. Teen kovasti työtä, että pääsisin joskus vielä eroon siitä paineesta, että minun hyvyyttäni ei määrittäisi mielessäni se kuinka monta tuntia olen treenannut, kuinka puhtaasti olen syönyt ja kuinka alhaalla rasvaprosenttini on. Ja että joskus vielä voisin kokea sen liikunnan ilon, joka minusta tapettiin jo junnuna, minulle liikkumisesta on tullut vain negatiivinen asia ja tuntuu rangaistukselta.
Itse enemmän panostaisin siihen, että lapsi oppisi liikkumisen olevan niin kivaa, että lapsi haluaa tehdä sitä vapaaehtoisesti. Mutta en itse koe että kaikilla on pakko olla joku urheiluharrastus!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 11:14:18

Meillä on myös sääntö, että yksi liikuntaharrastus pitää olla. Saa itse valita, ei tarvitse kilpailla, jos ei halua. Nyt menossa yksilölaji, missä treenit kerran viikossa. Tämä on mielestäni aika vähän, mutta koitetaan yhdessä sitten sen lisäksi hiihtää ja lasketella. Lapsi pyöräilee myös paljon. Itse yritän näyttää liikunnallista esimerkkiä ja treenaan monipuolisesti 6-10 tuntia viikossa ja kilpailen satunnaisesti :)

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   3.1.25 11:16:59

Ajattelen, että liikuntaharrastus kantaa elämässä pitkälle. Liikkuminen on terveyden kannalta tärkeää. Liikuntaharrastus opettaa sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja vaivannäköä sekä kehittää epämukavuudensietokykyä. Harrastukseen tulee myös sitoutua. Mutta ennenkaikkea, liikkuminen on hauskaa (kun se on mieleistä ja 100-varmasti maailmasta löytyy mieleinen liikuntaharrastus) ja sen kautta saa sosiaalisia suhteita ja kavereita.

Pelkästään positiivisia juttuja siis. Toki on eri asia, jos lapsi ei saisi itse vaikuttaa lajiin ja vanhempi veisi harrastamisen ääripäähän lapsen mielipiteestä ja toiveista välittämättä.

Toki arjessa on hyvä olla muutakin liikuntaa ja aktiivista puuhaa :).

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   3.1.25 11:20:42

Meillä tämä sama periaate, joskin juuri painotuksella liikuntaharrastus. Mukisematta ovat käyneet vuosien mittaan muun muassa kiipeilyssä tai liikuntakerhoissa. Kouluun ja kavereille kuljetaan myös kävellen tai pyörällä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 11:33:02

"Liikuntaharrastus opettaa sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja vaivannäköä sekä kehittää epämukavuudensietokykyä. Harrastukseen tulee myös sitoutua. "

Millä tahansa harrastuksella on samat hyödyt. Miten esim. pianon soitto eroaa tässä suhteessa? Tai pienoismallien rakentelu?

:Mutta ennenkaikkea, liikkuminen on hauskaa (kun se on mieleistä ja 100-varmasti maailmasta löytyy mieleinen liikuntaharrastus) ja sen kautta saa sosiaalisia suhteita ja kavereita."

Mutta täytyy ottaa huomioon, että kaikkia lajeja lapsi ei tiedä, kaikkia ei paikkakunnalla ole, kaikki ei ole mahdollista järjestää ja kaikkea hän ei ehdi kokeilemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 11:40:54

Lapsuudessa minua laitettiin milloin mihinkin liikuntaharrastukseen, hiihtämään ( kammoan vieläkin), uimaan, pallolajeihin..mutta ikinä en ole ollut niin hyvässä kunnossa kuin silloin kun innostuin keppareista. Koko ajan juoksemassa ja hyppimässä itsetehtyjä esteitä. Ei tässä tietenkään kuuluisuutta ollut luvassa mutta keho oli kunnossa. Rakkautta harrastukseen ei voi sivusta antaa, esimerkki voi ehkä innostaa, oma into tekee ihmeitä. Ja määrittää suhteen liikkumiseen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.1.25 12:02:21

Lasten keho tarvitsee liikettä todella paljon. Paljon enemmän kuin aikuinen työssäkäyvä sitä todennäköisesti pystyy tarjoamaan. Sen takia pitää olla jokin oma liikuntaharrastus vaikka perheenä yhdessäkin liikutaan. Liikuntaharrastus ei myöskään poissulje sitä, että ns. taideaineet ovat myös hyviä ja kehittäviä harrastuksia. Olen omiani kannustanut myös musiikin pariin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 12:17:58

"Lasten keho tarvitsee liikettä todella paljon. Paljon enemmän kuin aikuinen työssäkäyvä sitä todennäköisesti pystyy tarjoamaan. Sen takia pitää olla jokin oma liikuntaharrastus vaikka perheenä yhdessäkin liikutaan."

Lasten leikki on liikuntaa. Ei siihen tarvitse harrastusta. Sano lapselle, että nyt ulos leikkimään. Taatusti juoksee, kävelee, kiipeilee, ryömii, hyppii ja konttaa koko ulkoilun.

Lähettäjä: Dk 
Päivämäärä:   3.1.25 12:24:30

Käypä sanomassa toi noille 12- ja 16-vuotiaille :D vaikkakin ovat nytkin hiihtämässä.

Lähettäjä: Bink 
Päivämäärä:   3.1.25 12:32:11

Samaa mieltä. Mä en lapsena harrastanut ratsastuksen lisäksi muuta liikuntaa. Kävin kyllä kokkikerhossa, 4H:ssa, soitin pianoa. Kun ratsastus jäi opiskelujen aikana (rahat ei riittäneet), en enää aikuisena osannut aloittaa mitään urheilua. Olin huono kaikessa, en tajunnut salilla käymisestä mitään, ei ollut sellaista paloa mihinkään höntsy joukkuelajiin niin kuin niillä, jotka olivat koko lapsuutensa pelanneet. Niinpä vaan liikunta jäi satunnaista kävelyä, uimista yms. lukuunottamatta. Nyt olen ihan rapakunnossa ja lihaskunto huono ja ikää ei ole edes 40.

Siksi pidän tärkeänä, että lapset harrastaa liikuntaa. Kilpailla ei tarvi, mutta monipuolisesti saavat kokeilla. Poika on 4-v. ja käy kerran viikossa tanssimassa ja sulan maan aikaan kylän pienen urheiluseuran yleisurheilussa kerran viikossa, jossa lajit on lähinnä pituushyppy, juoksu ja pallonheitto. Sen lisäksi käy isänsä kanssa luistelemassa talvella (opettelee). Samoin hiihtoa opettelee pihassa. Lapsena voi liikunnasta tehdä elämäntavan, aikuisena se on hiton vaikeeta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 12:34:08

"Lasten leikki on liikuntaa. Ei siihen tarvitse harrastusta. Sano lapselle, että nyt ulos leikkimään. Taatusti juoksee, kävelee, kiipeilee, ryömii, hyppii ja konttaa koko ulkoilun."

Oh my. Lapsia on vähän vanhemmatkin kuin 3-5-vuotiaat...

Lähettäjä: Ei omalla 
Päivämäärä:   3.1.25 12:42:40

Me olemme sellaiset curling-vanhemmat, jotka yrittävät tehdä lastensa elämästä helppoa. Siihen kuuluu terveiden elämäntapojen opettelu. Siis niin, että arki olisi suhteellisen (Huom, suhteellisen) terveellistä ja juhla erikseen, vaikka ei meillä juhlissakaan syödä kokonaista sikaa per henkilö ja kiskota huumeita ja alkoholia.

Toisen lapsen kohdalla on jouduttu kannustamaan ja lahjomaankin. Hän on hyvin arka liikkumaan. On jouduttu lahjomaan, että kokeilee lajeja vähäsen. Esimerkiksi laskettelussa olisi riittänyt yksi lasten mäki. Siitä tulikin intohimo. Sitten kaverit kokeilivat lumilautaa, ja omalla teki mieli mutta ei uskaltanut. Kokeili sitä sitten kotona, yksi mäki olisi riittänyt. Joo, huomenna pitää päästä taas lautailemaan koko päiväksi.

Jokaisen jutun kohdalla on vaatinut todella paljon kannustusta siihen, että yrittää, toisin kuin rämäpää-esikoinen. Pienenä jopa liukumäet vaativat itsensä ylittämistä. Kaikki lajit eivät ole olleet mieleen (esim sulkkis, tennis), mutta se, että kokeilee, riittää. Kuitenkin liikkua pitää monipuolisesti.

Lähettäjä: Hannele 
Päivämäärä:   3.1.25 12:43:39

Miksi on niin "väärin" vaatia lapselta liikkumista vaikkapa edes kävelyä? Vanhemman vastuulla on, että lapsi elää terveellisesti. Terveelliseen elämään kuuluu monipuolinen ravinto, riittävä uni, hampaiden kunnosta huolehtiminen JA riittävä liikunta. Täällä osa huutaa kilpaa, miten liikunnan pariin ohjaaminen on tie syömishäiriöön. No samalla logiikalla lapsen pitää antaa syödä aamupalaksi karkkia, koska terveellisten ruokailutapojen pariin ohjaaminen on tietysti suora väylä ortoreksiaan.

Liikunta EI tarkoita rääkkiä tai laihduttamista. Se tarkoittaa omasta lihas- ja kestävyyskunnosta sekä liikkuvuudesta huolehtimista. Minä olen pullero, mutta minulla on silti ihan ok kunto ja liikkuvuus. Jos en liikkuisi, niin tässä iässä (42) minulla olisi varmasti jo muutama perussairauskin, esimerkiksi verenpainetauti tai diabetes. Minusta on huolestuttavaa, että liikunnasta on tehty _juttu_, kun sen pitäisi olla yhtä luonnollinen osa elämää ja hyvinvointia kuin vaikka nukkumisen.

Terveisin pullukka, joka käytti äsken koirat lenkillä ja lähtee kohta vielä salille :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 12:49:37

"Oh my. Lapsia on vähän vanhemmatkin kuin 3-5-vuotiaat."

Käske 10v lapsi ulos ilman kännykkää. Mitä luulet, että alkaa tekemään?

Lähettäjä: Byää 
Päivämäärä:   3.1.25 12:52:02

Minua käskettiin 10-vuotiaana ja nivelet naksavat!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 12:58:21

Meillä lasten ei ole pakko harrastaa mitään, ainakaan ohjatusti. Kannustan kyllä kokeilemaan mieleisiä harrastuksia, ulkoilla pitää ja olla mukana arkisissa touhuissa. Ohjattua tekemistä on koulussa ja jos lapsi ei kaipaa sitä vapaa-ajalle, ei tarvitse harrastaa. En tiedä, miksi liikuntaa pitäisi erikseen harrastaa, kunhan ei istu koko päivää paikallaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 12:59:39

"Käske 10v lapsi ulos ilman kännykkää. Mitä luulet, että alkaa tekemään?"

Menee rapsuttelemaan pihasta löytyviä eläimiä tai rassaamaan mopoa.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   3.1.25 13:07:36

Minullakin särähtää pahasti korvaan tuo "pakko olla". Entä jos lapsi ei ole millään tavalla liikunnallista tyyppiä eikä liikuntaharrastukset kiinnosta pätkääkään? Vanhemmat raahaavat vastahakoisen lapsen tukasta pidellen harrastukseen? Ihan vain koska on pakko? Ei hyvää päivää... Jos lasta ei liikuntaharrastukset kiinnosta ja vanhemmat silti siihen pakottavat, niin sääliksi käy lapsiparkaa.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   3.1.25 13:09:46

Olen käskenyt ulos jo kahdesti. Aamulla 10-vuotias meni hiihtämään, nyt ajaa mönkkärillä.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   3.1.25 13:11:55

Lähettäjä: Najadi
Päivämäärä: 3.1.25 13:07:36

Minullakin särähtää pahasti korvaan tuo "pakko olla". Entä jos lapsi ei ole millään tavalla liikunnallista tyyppiä eikä liikuntaharrastukset kiinnosta pätkääkään? Vanhemmat raahaavat vastahakoisen lapsen tukasta pidellen harrastukseen? Ihan vain koska on pakko? Ei hyvää päivää... Jos lasta ei liikuntaharrastukset kiinnosta ja vanhemmat silti siihen pakottavat, niin sääliksi käy lapsiparkaa.

--

Eipä ole kyllä (onneksi) tullut tällaista lasta vastaan, joka ei liikunnasta millään tavalla tykkää. Enkä usko, että tällaisia kovinkaan paljoa on, lapsethan liikkuvat jo ihan luonnostaan. Ehkä vanhempia lapsia/teinejä joo, mutta tällaisella säännöllähän nimenomaa pyritään löytämään sitä liikunnan iloa ja paloa joka kantaa aikuisuuteen. Liikuntaharrastuksen myötä saa myös onnistumisen kokemuksia ja tunnetta, että on hyvä jossain.

Mietin myös liikuntaharrastuksen ohjaajia. Voivat olla lapsen elämässä erinomaisia esikuvia :). Äiti kun käskee syömään puuroa aamuisin, voi olla, ettei maistu. Valmentaja kun käskee syömään puuroa aamuisin, sitähän sitten syödään.

Lähettäjä: Valoja 
Päivämäärä:   3.1.25 13:26:26

Täällä osa huutaa kilpaa, miten liikunnan pariin ohjaaminen on tie syömishäiriöön. No samalla logiikalla lapsen pitää antaa syödä aamupalaksi karkkia, koska terveellisten ruokailutapojen pariin ohjaaminen on tietysti suora väylä ortoreksiaan.

Oletko tyhmä vai esitätkö vain? On ihan eri asia pakottaa lasta urheiluun (kuten noissa ikävissä esimerkeissä yllä), kun ohjata lasta terveellä tavalla hyviin elintapoihin ja luoda liikunnasta positiivista osaa elämää

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   3.1.25 13:42:49

Aloittaja, lapsi voi tykkätä liikkumisesta, muttei välttämättä harrastuksena. Sanotaan vaikka, että lapsi tykkää uimisesta ja käy mielellään uimassa useamman kerran viikossa. Mutta harrastuksena ei kiinnosta, ei halua uida tavoitteellisesti.

Tai voi olla hauskaa käydä pelaamassa koripalloa tai pesistä kavereiden kanssa, muttei ehkä sitäkään halua harrastuksena, vaan sen mukaan milloin sattuu huvittamaan.

Jne. Liikunta voi hyvin olla lapselle mieleen, mutta harrastuksena ei välttämättä kiinnosta, ja silloin on mielestäni väärin pakottaa ihan vain jonkin mielivaltaisen periaatteen takia. Pakottaminen nimenomaan vie sen liikunnan ilon, kun kivasta jutusta tulee velvollisuus jota on pakko noudattaa halusi tai ei.

Sama juttu ruokien kanssa. Itse en tänä päivänäkään syö puuroja, koska minulle jäi päiväkodista traumat niistä, kun tarhan tädit yrittivät painostaa minua "edes maistamaan" niitä kuvottavia viljapuuroja mitä meille tarjottiin joka ainoa aamu.

Pöydästä ei saanut nousta ennen kuin oli syöty, joten istuin lounaaseen asti pöydän ääressä koskematon puurolautanen edessäni. Ymmärrän kyllä sen "maista edes"-hokeman, mutta en enää silloin kun sitä lauletaan joka aamu. Jos se oli kuvottavaa eilen se on aivan yhtä kuvottavaa tänäänkin, ei sitä tarvitse joka päivä maistaa saman asian toteamiseksi uudestaan ja uudestaan.

Sen valmentajan ei ehkä tarvitse painostaa lasta syömään puuroa vaan riittää että hän mainitsee että se olisi hyvä juttu, mutta jos lapsi ei puurosta tykkää hän luultavasti hylkää ne mössöt välittömästi kun tulee siihen ikään että alkaa itse päättää asioistaan, eikä ehkä koske niihin enää aikuisenakaan.

Toisinkin voi toki käydä, ei ole tarkoitus yleistää. Jos lapsi itse päättää tehdä kuten valmentaja on kehottanut ja syö puuroa omasta tahdostaan vaikkei siitä niin pitäisikään tilanne on aivan erilainen. Mutta jos lapsi syö puuroa siksi että kokee tulleensa painostetuksi ollaan taas päädytty väärälle polulle.

Lähettäjä: Hannele 
Päivämäärä:   3.1.25 13:51:59

Valoja: irrotit lainauksen kontekstista. Lainaamasi kohta löytyi tästä yhteydestä:

Miksi on niin "väärin" vaatia lapselta liikkumista vaikkapa edes kävelyä? Vanhemman vastuulla on, että lapsi elää terveellisesti. Terveelliseen elämään kuuluu monipuolinen ravinto, riittävä uni, hampaiden kunnosta huolehtiminen JA riittävä liikunta. Täällä osa huutaa kilpaa, miten liikunnan pariin ohjaaminen on tie syömishäiriöön. No samalla logiikalla lapsen pitää antaa syödä aamupalaksi karkkia, koska terveellisten ruokailutapojen pariin ohjaaminen on tietysti suora väylä ortoreksiaan.

Lähettäjä: Hannele 
Päivämäärä:   3.1.25 13:53:58

Najadi: aloittaja kirjoitti toisessa viestissään, että liikunta voi olla esimerkiksi kävelyä tai uintia. Tavoitteellisesta (kilpa)urheilusta ei puhuttu missään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.1.25 14:20:54

Se, että asenne on pakottaa lapsi liikkumaan, on väärä. Sillä saa helposti erittäin huonot kokemukset liikunnasta, joka varjostaa pitkään.

Liikunta on normaali asia elämää ja olemista. Kaikkea toimintaa, jos ei lahoa ruudun ääressä. Liikettä tulee kaikkialta. Mahdollisuuksia kannattaa tarjota, kannustaa ja lahjoa, mutta myös kunnioittaa lapsen omaa tahtoa ja yksilöllisyyttä.

Itse harrastin lapsena lukemista. Vähintään kerran viikossa pyöräilin kirjastoon palauttamaan vanhat ja lainaamaan uusia. Oliko pyöräily harrastukseni? Ei. Harrastin myös hevosia ja opiskelin niistä kaiken. Pyöräilin tallille 2krt/ vk ja siellä taluttelin tai ajoin hoitoponiani. Joskus istuin vain kärryissä, joskus kävelin, joskus hypittiin ponin kanssa esteitä. Myöhemmin ostin oman koiran, jonka kanssa lenkkeilin kolmesti päivässä. Rahaa sai tienattua esim. lumitöitä tekemällä tai halkoja hakkaamalla. Äiti kysyi monesti seuraksi kävelylle. Ei siksi, että minun pitäisi liikkua vaan siksi että kävelyt olivat loistavaa yhteistä aikaa ja hänen piti liikkua.

Mitä jos lapsen tapa liikkua on esimerkiksi höntsäjalkapallo ja koiran kanssa lenkeily. Lapsena nämä eivät onnistu kun koiraa ei voi ostaa pikkusiskon allergian takia ja ei ole kaveriporukkaa, joka tykkäisi jalkapallosta. Paikallisessa seurassa on koulukiusaaja, joka ilkkuu ja tekee pelaamisen ikäväksi.

Ajatus siitä että "lapsella on pakko olla liikuntaharrastus" on kapea ja helposti moni liikuntamuoto jää huomaamatta ja laskematta koska ne eivät sovi vanhemnan omaan ajatukseen siitä mitä on liikunta.

Lähettäjä: paimio 
Päivämäärä:   3.1.25 14:35:52

Monipuolinen liikunta on hyväksi, joten harrastakaa lastenne kanssa kaikenlaisia liikunta juttuja! Liikunnan pitää olla vapaaehtoista! Tavoitteellisuus mukaan vain jos lapsi itse haluaa!

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   3.1.25 14:47:29

Aloituksessa puhuttiin harrastuksesta. Samoin toisessa viestissä ja otsikossa. En tiedä onko sille mitään virallista määritelmää mikä on tai ei ole harrastamista, mutta henk koht en pidä harrastuksena esim sitä että käy koiran kanssa lenkillä päivittäin tai huvin vuoksi käy kavereiden kanssa pelailemassa jotain pallopeliä tai jääkiekkoa tms.

Harrastus on ohjattua ja yleensä tavoitteellista.
Joukkueet pelaavat toisiaan vastaan -> pyritään voittamaan -> = tavoite
tai on jokin taitokoe kuten vaikka judossa -> näytetään mitä osataan jotta saadaan taitomerkki (vyön avomerkki kohoaa) -> = tavoite

ja siihen tapaan. Tavoitteellisuus ei aina tarkoita harrastamista kilpatasolla, vaan se tavoitteellisuus voi olla muutakin. Se kuitenkin antaa siihen tietynlaisen velvollisuuden pohjavireen; jos jättää pari viikkoa väliin jonkin ohjatun jutun, niin kyllä siinä alkaa jossain vaiheessa valmentaja kyselemään että aiotko jatkaa vai et.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   3.1.25 14:50:35

Seurakunnan liikuntakerhoissa joo pelataan joskus toisia vastaan, mutta ei ulkopuolista toista joukkuetta. Parkourissa ohjaaja kannustaa ja opettaa uusia liikkeitä. Ratsastuskoulusta edes kaikki halukkaat eivät pääse kisoihin.

Lähettäjä: Hannele 
Päivämäärä:   3.1.25 14:52:39

Miten niin "harrastus on ohjattua"? Joku harrastaa lukemista, toinen kävelyä ja kolmas käsitöitä. Heitä ei luultavasti kukaan ohjaa, mutta harrastukseksi laskettavia toimintoja ovat kaikki. Lainaus Wikipediasta (huono lähde, mutta menköön tällä kertaa): "Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää."

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   3.1.25 15:01:18

Hannele, tässä kai törmätään kysymykseen siitä mitä kenenkin mielestä on harrastamista. Minäkin luen paljon kirjoja, mutten silti kutsuisi sitä harrastamiseksi. Teen myös jonkin verran käsitöitä (maalaan, piirrän, teen puutöitä), mutten osaa pitää niitäkään harrastuksina. Ne ovat ajankulua, mikä on oman mittapuuni mukaan eri asia.

(näkökantani taitaa olla aika suppea...)

Itse miellän harrastuksen ohjatuksi toiminnaksi johon yleensä liittyy tavalla tai toisella jonkinlainen tavoite.

Ja mitä on säännöllinen? Joka viikko jonain tiettynä päivänä tiettyyn aikaan? Ylipäätään kerran viikossa tai kuussa? Päivittäin?

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   3.1.25 15:03:09

Minä pääsin lapsena ratsastamaan 1-2 kertaa kuukaudessa. Mielestäni harrastin ratsastusta. Seurasin toisten tunteja, tein kaikki tallityöt mitä sain tehdä, luin aiheesta jne.

Lähettäjä: Plusplus 
Päivämäärä:   3.1.25 19:06:20

”Itse miellän harrastuksen ohjatuksi toiminnaksi johon yleensä liittyy tavalla tai toisella jonkinlainen tavoite”

Tällä ajatuksella minä en harrasta yhtään mitään.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   3.1.25 20:20:43

Meille kerrottiin jo ala-asteella, mikä on harrastus. Se on asia, jota tehdään vähintään kerran viikossa, vapaaehtoisesti ja yleensä ilman itselle maksettavaa palkkiota. Tavoitteita ei tarvitse olla, eikä toiminnan tarvitse olla ohjattua.

Aloituksen aiheeseen: on iso karhunpalvelus lapsille, jos heille ei opeta jo pienestä pitäen liikunnallista elämäntapaa. Iso osa lapsista liikkuu ihan mielellään muutenkin, harvoja joutuu suorastaan pakottamaan. Hyödyllistä liikunta on jatkoa ajatellen joka tapauksessa. Noista "äiti pakotti telinevoimistelijaksi" -tapauksista on turha saivarrella tässä ketjussa, ne eivät liity aloitukseen mitenkään.