|
Lähettäjä: Hipsu
Päivämäärä: 5.1.25 18:13:33
Kovin äänekkäitä yksilöitä en ole itse tavannut, eikä omanikaan ole. Ilmoittaa kyllä vieraat ja vahtii pihaa, mutta sisällä ei muuten ääntä pidä haukkumalla. Treeneissä taas sitten haukkuherkkyyttä löytyy, riippuen toki mitä tehdään.
En osais helpompaa koiraa keksiä. Omani kestää vapaapäiviä hyvin ja näin olen ymmärtänyt myös tutuista porokoirista. Lenkille ja töihin lähtee kyllä aina innoissaan, tätä ei paljoa tarvi herätellä treeneihin. :D Treenaaminen porokoiran kanssa voinee olla aika erilaista, näille mitä itse tunnen kannattaa treeneissä antaa aikaa ratkaista tehtävä itse. Pyytävät aika harvoin ihmiseltä apua mutta tekevät sitäkin jos ratkaisua ei ala löytymään. Naurettavan helppoja kouluttaa mielestäni. Omani oli sisäsiiti ennen ensimmäisiä rokotuksia, on oppinut ”opettamatta” monet asiat ja on kaikinpuolin ollut helppo ja mukava koira. Tosin aika hitaasti nämä taitavat kypsyä, omani alkoi viiden-kuuden vanhana vaikuttaa sillä tavoin kypsältä mitä aikaisemmat koirani ovat olleet jo kolmen vuoden ikäisenä.
Meidän ainoa ongelma on ”kevyt remmirähjäys”, koira innostuu kun näkee toisen koiran ja rupeaa vinkumaan ja haukkumaan. Omaa mokaa tämä, kun ensimmäiset muutama vuosi lenkkeiltiin omissa metsissä ja tavattiin vain tuttuja koiria. Ihmisille, autoille jne. ei hauku. Moottorikelkkaa ekalla kerralla vähän väisteli ja murisi, toisella kertaa ei paljoa jaksanut välittää. Ei yleisesti ottaen stressaa oikein mistään, uusivuosi meni tänäkin vuonna oikein hyvin vaikka kaupungin taajamassa paljon raketteja ammuskeltiinkin. Ei jännitä uusia asioita, tämän voi raahata mukanaan bussiin, kahvilaan, kouluun, hevoskisoihin jne… Uimisesta ei hirveästi välitä, mutta tulee kyllä veteen mukana ilman suurempaa maanittelua. Lelua hakee vedestä, paitsi jos tulee heitettyä pojan mielestä liian kauaksi. :D Veneilystä tykkää, soutuveneeseen hyppää ensimmäisenä ja matkustaa hyvin myös isommassa veneessä.
Ihmisiä kohtaan älyttömän ystävällinen koira, nuorempana kyllä innostui vieraista välillä liikaa mutta nykyään käy tervehtimässä ja rauhoittuu sitten taas omalle paikalleen. Yksi lempparivieras kyllä on, jonka vieressä/jaloissa sitten haluaakin aina olla. :) Muutoin seurailee pääosin minua, ei ole perskärpänen mutta jos vaihdan huonetta niin tulee isolla todennäköisyydellä mukana. Sylissä on harvemmin, mutta välillä sitäkin vaikkei meinaa syliin mahtuakaan :D
Treenaaminen näiden kanssa on tosiaan helppoa, oppivat todella nopeasti ja ovat halukkaita työskentelemään. Tää mun on jokaisen treeniporukan lellikki, koska on aina iloinen ja sosiaalinen hölmö. Huumorintajua tämän kanssa kyllä tarvii välillä, on kai niin fiksu että välillä onnistuu vetämään minua höplästä. :D Meidän harrastuksiin kuuluu toko, agility, canicross, jälki ja haku. On myös ihan huviksi kokeiltu mondioringiä (suojelu) ja ohjaajan mukaan koira toimisi hyvin siihenkin lajiin vaikkei tyypillinen rotu olekaan. Kovasti on eri koiraohjaajat tämän luonnetta kehuneet, suurimpana haittana meillä on se ettei koira kestä kovin paljoa toistoa. Silloin kyllästyy ja motivaatio laskee.
Terveys on kohtalaisen hyvä, mutta tottakai ongelmiakin esiintyy rodun sisällä. Omani on herkkävatsainen ja vaatii tietyn ruokavalion.
Rodun sisällä on paljon vaihtelua niin luonteen, koon kun terveydenkin suhteen. Jopa pentueen sisällä luonnevaihtelua on paljon ja siksi kannattaa etsiä hyvä ja osaava kasvattaja, joka osaisi valita pennuista parhaiten sinulle sopivan. Riistaviettiä on varmasti vähän kaikilla, mutta toisilla paljon enemmän. Tiedän useamman porokoiran jota käytetään metsästykseenkin, omani emä ja veli muunmuassa. Omanikin on riistaviettinen, mutta ei kovin kauaa jaksa saalista jahdata. Lienee näöllä metsästävä ja kun saalis katoaa näkyvistä niin koira kääntyy takaisin kotiin. Joskus onnistuu käskeä koira takaisinkin saaliin perästä.
Kaikki tietämäni porokoirat ovat kuitenkin irtipidettäviä. Usein metsälenkeillä koiraa ei näe, mutta kun kutsuu käymään luona niin aina se jostain suht läheltä pölähtää paikalle. Vaikka etäisyys on isompi kuin aikaisemmilla koirillani niin sanoisin että tämä on silti luotettavin tulemaan kutsusta luokse. Ikävä kyllä kutsujan vain pitää olla mieluiten minä tai mieheni, ei oikein ota kaikkia käskyjä vastaan esimerkiksi vanhemmiltani.
Uskomattoman hieno koira. Näillä on jotenkin niin erilainen sielunelämä kuin monilla muilla paimenilla, ehkei tämä koskaan mikään mitalihai tule olemaan mutta on silti minulle täydellinen koira. Todella ”tunneälykäs” yksilö, huomaa kyllä jos olen surullinen tai ahdistunut ja ”osaa lohduttaa”. Olen itse ahdistukseen taipuvainen ja tärkeää olikin löytää koira jolla on hyvä hermorakenne, itseluottamus, on rohkea jne… Sellainen joka ei ahdistu omistajan jännityksestä.
Pentuina nämä voi olla kyllä aika riiviöitä. :D
|