Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   1.1.25 19:43:47

Osaatteko kuvailla?

Rakastan lapsiani. Olen rakastanut kahta miestä elämässäni. Rakastan veljeni lapsia. Rakastan joitain ystäviäni. Voin löytää rakkauden sisaruksiani kohtaan, vaikka ovat aika etäisiä. Rakastin isoisääni valtavasti lapsena, mutta hänen kuolemastaan on kauan.

Vanhempiani en rakasta. Isääni lakkasin rakastamasta terapian myötä parikymppisenä, kun sain välineet irtautua hänestä ja siitä yksipuolisesta rakkaudesta. Äitiä rakastin pitkään, mutta sekin rakkaus oli raastavaa ja yksipuolista, hän ei tuntunut välittävän ollenkaan, ja viimeinenkin rakkaus kuihtui minusta pois viitisen vuotta sitten kun hän teki raskausajasta kun odotin kuopusta ihan @!#$ä. Välit ovat silti nykyään asialliset.

Mutta miltä oikea rakkaus vanhempia kohtaan tuntuu?

Lähettäjä: Kira 
Päivämäärä:   1.1.25 20:28:58

Minulla ei ole välejä isääni. Äidistä ajattelen niin että haluan hänelle kaikkea hyvää, pyrin olemaan tekemisissä mahdollisimman usein, kysyn oikeasti mitä kuuluu ja kuuntelen mitä hänellä on sanottavaa. Äidin joskus vanhetessa tulen pitämään huolen että hänellä on hyvä hoito. Kohtelen siis häntä kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Eiköhän tähän se rakkaus ole kiteytetty.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.1.25 20:49:04

Vaikea sitä on sanoiksi pukea, sen vain tuntee.

Isääni ei ole koskaan ollut mitään yhteyttä (ei johdu minun valinnoistani vaan sen isän), mutta äiti on äärimmäisen rakas. Varmaan sen rakkauden parhaiten tuntee siinä, että pelkään hirveästi sitä päivää kun hän joskus kuolee. Myös se miten hauras hänestä on ikääntymisen myötä tullut, itkettää kun sitä mietin.

Lähettäjä: Chi 
Päivämäärä:   1.1.25 22:30:48

Mä todella rakastan vanhempiani ja jopa mieheni vanhempia. Omat vanhemmat oli melko ankaria tietyissä jutuissa, mutta toisaalta aina rakastivat ja auttoivat meitä lapsia kaikessa hyvin pyyteettömästi.

Ylipäätään tuntuu siltä, että vanhemmat rakastaa aikuista lastaan pyyteettömästi. Kun taas etenkin oman teini-ikäisen lapsen rakkaus pitää koko ajan jotenkin ”ansaita”, ja jos et tee niin kuin teini haluaa niin olet heti hirveä akka, tosin onneksi yleensä vain hetkellisesti.

Ja edelleen luotan vanhempiini valtavasti monessa asiassa, ja kysyn neuvoa ongelmiin niin auton korjaamisessa kuin lapsen kasvatuksessakin.

Todellakin ahdistaa ajatus siitä, että näistä rakkaista ihmisistä aikaa jättää luultavasti enemmin kuin myöhemmin.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.1.25 00:33:56

Edesmennyttä isääni rakastin. Ja ehkä siksi on vielä sen verran velvollisuudentunnetta jäljellä, että hoidan vanhan äitini asioita.