Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 10:29:08

Huonoimmat ja parhaimmat hetket?

Itselläni ehdottomasti oli yksi huonoimmista vuosista koskaan. Muutamia sukulaisia menehtyi, lemmikki, ja kamppailin paljon rahatilanteen ja mt-ongelmien kanssa. Hirveästi en ehtinyt/jaksanut elämään juuri itseäni varten.

Ehkä yksi ikävimmistä muistoista oli sukulaisen menettämisen jälkeen mennä mieheni sukulaisen häihin väsyneenä ja surkeena. Miehen kanssa kinattiin vähän väliä siellä, koska molemmat oli väsyneitä ja olimme auttaneet jo pitkiä päiviä tätä sukulaista järkkäämään häät mm. edellispäivän 16h ja tultiin kotiin aamuyöllä ja herätys oli muutaman tunnin päähän taas auttamaan itse häissä, vaikka vieraita oltiinkin. Hääpäivänä sitten ujona, väsyneenä ja surkeena sukulaisen menettämisestä ei tehnyt mieli tanssia muutamien muiden seurassa (kaikki muut vieraat istui) mutta minut väkisin vietiin lavan eteen tanssimaan ja siinä sitten vähän liikahtelin sillä ilmeellä että saako jo mennä takaisin. Morsiammen äiti otti minusta kiinni ja sanoi napakasti, ettei anna minunlaiseni pilata tyttärensä häitä ja pakotti tanssimaan vauhdikkaasti tekohymy päällä kädestä pitäen. Oli kyllä pakko mennä itkemään vessaan sen jälkeen. Morsian pahoitteli jälkeenpäin äitinsä käytöstä sillä sattui näkemään tilanteen, mutta tuli kyllä paha mieli kun tuli niin väärään aikaan ja edelleen kyseinen kommentti kalvaa mieltäni kun miettii paljon ilmaista työpanosta olin jo itse häävalmisteluihin antanut, vaikka olisin voinut täysin kieltäytyä. Olisin ehkä edes jotenkin ymmärtänyt jos olisin ollut ainoita istumassa, mutta lavalla tanssi vain muutamia ja muut istui, söi ja keskusteli.

Paras muisto oli varmaan kun vihdoin tuuletettiin mieheni kanssa hieman vuoden lopussa ja mentiin päiväreissulle ekaa kertaa koko vuonna. Se tuntui että sai vihdoinkin hieman irtautua kaikesta vuoden negatiivisuudesta ja antoi valoa tunnelin päähän. Olemme koko vuoden eläneet muita varten niinsanotusti. Ensi vuosi toivottavasti parempi :D

Mites muut?

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   31.12.24 10:48:50

Harmaata paskaa. Eipä oikein mitään jäänyt mieleen. Samaa hahmotonta massaa muutaman edellisen vuoden kanssa. Muutama kiva reissu on tullut tehtyä ja muutamat kivat juhlat juhlittua, mutta vähän epävarma olo mikä niistä itseasiassa osui millekin vuodelle.

Lähettäjä: suru 
Päivämäärä:   31.12.24 11:48:54

Paska vuosi. Menetin rakkaan koirani aivan liian aikaisin syöpään, itken vieläkin joka päivä kun ikävä on niin suuri. Toinen kissa pääsi livahtamaan ovesta ja katosi, ollut nyt puoli vuotta kateissa. Olen etsinyt, laittanut alueen fb-ryhmiin, ei mitään, ei myöskään ole kuolleena löytynyt.
Tulot pieneni kun olen menettänyt työkykyni, yllättäin tuli isoja ylimääräisiä rahanmenoja, olen myynyt omaisuutta että olen saanut kuluja vähän katettua mutta aina vaan tilanne sellainen että rahat loppuu ja laskujen kanssa pitää säätää. Mulla on vaikea masennus ja lääkitys, silti välillä ajatukset on olleet tosi synkkiä. Painokin on noussut masennuksen vuoksi. Henkinen jaksaminen nollassa. Auto reistailee jatkuvasti mutten kehtaa viedä korjaamolle kun edellinen iso lasku on vielä osittain maksamatta vaikka lyhennän sitä säännöllisesti. Välit siskojen kanssa on menneet todella huonoksi ja perinnönjako kesken, kuolinpesän kiinteistö ei ole mennyt kaupaksi.
Vtuttaa, surettaa, masentaa ja inhoan itseäni.

En aseta mitään toiveita vuodelle 2025, varmaan menee kaikki ojasta allikkoon, ehkä saan syövän tai jotain.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   31.12.24 12:15:11

Mulle tää on ollut toipumisen vuosi. Alkuvuosi oli aivan hirveä, me/cfs ja POTSin lisäksi sairastuin ekalla viikolla johonkin karmeaan yskään, jota kesti yli 2kk ja yskiminen piti koko tuon ajan PEM-oireet päällä (eli rasituin liikaa yskimisestä, jonka vuoksi jatkuvaa pahoinvointia, päänsärkyä, flunssaista oloa, kipuja jne). Mulla oli aloitettu jo aiemmin kokeellinen lääkitys ja kevään aikana se alkoi vaikuttaan, ja alkoi toipuminen. Olin 2,5 vuotta maannut sängyssä, joten ei mikään pikkujuttu nousta sieltä. Nyt pystyn jo vähän lenkkeileen reippaasti kävellen 3-4 km, pystyn ratsastaan jo jonkun verran ja selviän esim tiskeistä suurimmaksi osaksi itse. Avustajavuoroja on harvennettu jo reilusti ja toivon, että pääsen ne tammikuun jälkeen jo lopettamaan. Liikaa en saa vieläkään tehdä ja lepopäivät on tosi tärkeitä.

Parisuhteelle on tietysti tehnyt tosi hyvää se, etten ole täysin autettava enää! Ja pystytään käymään taas vaikka sielä kävelyllä yhdessä, sienestettiin syksyllä paljon yhdessä (se sienestys hitaana liikkumisena oli oiva tapa aloittaa "lenkkeily"!), ollaan käyty syömässä jne <3

Heppailu on tietysti erilaista, kun ennen oli oma hevonen. Se lopetettiin jalkavaivojen takia vähän sen jälkeen kun itse sairastuin (tuolloin luultiin vielä, että kesti vain toipuminen keuhkokuumeesta). Mutta ihana kun on löytynyt heppoja joilla pääsee menemään!

Lähettäjä: SaltedCaramel 
Päivämäärä:   31.12.24 12:17:58

Ei helppo, mutta selvisin.
Tapahtui asioita, joihin reaktiona isoimman vastuksen vuoteen tarjoili oma mieleni, koin relapsin vanhan demonini anoreksian kanssa. On ollut itkua, romahtelua, sairaalareissuja, paniikkikohtauksia, mutta myös isoja pieniä voittoja. Jatkoin sitkeästi töitä, opintoja, treenejä ja hymyilyä, vaikka olin joka ilta ihan varma, että en jaksa enää seuraavana päivänä. En luovuttanut enkä kadottanut itseni täysin, vaikka halusin niin hirvittävän paljon vain luovuttaa ja romahtaa, koska taistelu on niin kivuliasta. Mutta periksi ei anneta ja ruokaakin menee suuhun joka ikinen päivä. Kuulostaa varmasti aivan mitättömältä, mutta minulle nämä asiat ovat isoja saavutuksia. Juhlin siis tänään selviytymistäni sekä muistelen hauskoja hetkiä ystävieni ja puolisoni kanssa sekä ratsastuksen parissa (vaikka tavoitteet jäi saavuttamatta, joka oli toki iso pettymys). Sain kokea rakkautta, rakastetuksi tulemisen tunnetta, aitoa ystävyyttä, seikkailuja kesäisissä öissä, uusia tuttavuuksia ja hetkiä joissa sai nauraa niin että vatsaan sattui. Ne asiat on niitä jotka haluan jättää mieleeni tästä vuodesta. Ja niiden voimalla taistelen ensi vuonna vielä kovemmin :)

Lähettäjä: Felicia 
Päivämäärä:   31.12.24 12:24:02

Veeras: Iso halaus täältä pots (+oma pitkä lista muita liitännäisiä päälle) kohtalontoverilta! :) Vau, olet tosi vahva!

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   31.12.24 12:29:24

Felicia, kiitos ja samoin sinne, hurjan paljon tsemppiä <3

Lähettäjä: Nonna 
Päivämäärä:   31.12.24 12:31:58

@!#$ raskas vuosi.
Parisuhde vetelee viimeisiään. Ero on ollut pitkään päällä. Mies ei sitä halua, mutta vihdoin ymmärtää että ei ole mitään muita vaihtoehtoja. Minulla mieliala on matala jatkuvasti, olen joustanut ja antanut periksi omista arvoistani vuosia. Tuntuu että + 20- vuotta on mennyt hukkaan. Mitä opin? Miksi jatkoin näin kauan? Miten pärjään yksin? Mieli kyselee tälläisia asioita. En koe rakkautta, himoa, luottamusta enkä varmasti ole myöskään sen arvoinen tässä suhteessa.
Työt on ollut ihan murroksessa ja tosi vaikeita asioita sielläkin päällä.
Harmaata siis täälläkin. Iloa on tuonut muutama reissu. Eläimet ja ne harvat ystävät jotka jaksaa seurata vierestä mun räpiköintiä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   31.12.24 12:34:07

2024 oli hyvä vuosi. Sain toteutettua useamman haaveeni ja etenkin pääsy Amazonin sademetsään ja eläinten näkeminen niiden luonnollisessa ympäristössä oli huikea!

Täytin tasavuosia ja sain juhlia niitä hyvien ystävieni seurassa. Töitä on riittävästi ja suhde mieheni kanssa sellainen, mitä aina olen halunnutkin - tasainen, rauhallinen ja vakaa. Toisen kanssa on aina ilo herätä uuteen aamuun.

Terveys reistaili keväällä hitusen, mutta asiat saatiin kuntoon, vaikkei varsinaista syytä löytynytkään. Sain myös tietää ystäväni kuolemasta yllättäen, joka oli kova isku kun vasta kuukautta aiemmin oltiin juteltu ja hänellä tuntui olevan asiat paremmin. Myös lemmikkini kuolema aiheutti surua.

Töissä asiat jatkuu entiseen tapaan ja pidän siitä, miten sujuvasti olen saanut asiani kuntoon. Muutaman ihmisen kanssa ollaan lähennytty entisestään, mikä myös ilahduttaa. Muuttoni toiseen kaupunkiin useampi vuosi sitten poiki lopulta paljon sellaista, mitä en osannut kuvitellakaan ja asiat kehittyivät paremmaksi kuin koskaan aiemmin oli.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   31.12.24 12:36:50

Ja ennen kuin joku puuttuu tuohon "saanut asiani kuntoon", niin sanotanko nyt vaikka, että korona-aika lomautuksineen oli minulle todella raskasta, kun oli useampia lomautuksia jne mihin en itse voinut vaikuttaa mitenkään. Nyt tilanne on normalisoitunut.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   31.12.24 12:38:28

Ällö, tuo Amazon kuulostaa aivan HUIKEALTA!!

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   31.12.24 12:44:01

Veeras, sitähän se olikin! Nähtiin vaaleanpunaisia delffiinejä, laiskiaisia, apinoita, tukaaneja, papukaijoja, kuningaskalastajia, härkäsammakoita...

Olen tässä jo paristi meinannut laitella sulle viestiä, mutta en ole uskaltanut. :D

Lähettäjä: Tähtirivi 
Päivämäärä:   31.12.24 12:54:15

Päällimmäinen tunne, että vuosi oli kuormittava. Stressiä, huolehtimista, taloushuolia. Mutta kun lukee toisten murheita, niin aika pieniltä nämä omat tuntuvat. Olemme kuitenkin terveitä (oma vanhempani tosin huonossa kunnossa, mutta se on kestänyt jo pitkään) ja perusasiat kunnossa. On ollut mahdollisuuksia matkustella pienesti kotimaassa, kokea konsertteja ja teatteriesityksiä ja harrastaa. Murehdinko ja suoritanko vaan liikaa, miksen osaa nauttia elämästä?

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   31.12.24 12:56:35

Ällö, en mä pure ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 12:56:52

Pääpiirteittäin aika tasapaksu.

Ei mitään hurjia alamäkiä, muttei kyllä ylämäkiäkään. Pari kivaa vaellusreissua, koiran kanssa harrasteltu uutta lajia. Vaihdoin työpaikkaa alkusyksystä, joka ehkä on vuoden isoin juttu. Työpaikan vaihdon yhteydessä oma jaksaminen parani, mutta taloudellinen tilanne heikkeni. Pärjäillään toki, mutta ennen jäi satasia säästöön.

Oikeastaan mä tykkään tasapaksusta. Vielä kun saisi työnäkymät vähän pidemmällekin, kun nyt tehdään muutaman kuukauden soppareita ja jatkoa ei koskaan osata luvata paria viikkoa aikaisemmin, niin voisin sanoa elämäni olevan aika mallillaan.

Lähettäjä: q 
Päivämäärä:   31.12.24 12:58:48

Haastava. Alkuvuodesta ei tapahtunut mitään. Keväällä menin sesonkitöihin, mikä omalta osaltaan rikastutti elämää. Kesällä sairastuin ja sitä kesti kaksi kuukautta. Toinen kissa lopetettiin yllättäen elokuussa. Syksyllä sain uutta virtaa, palasin rakkaan liikuntaharrastuksen pariin, erosin ja muutin maalta kaupunkiin. Aloin käydä salilla. Kaiken kaikkiaan siis loppuvuosi on ollut tämän vuoden parasta aikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 13:14:00

Tein töitä vuoden alusta loppuun järjetöntä tahtia ja sivullisia on tahti hirvittänyt. Toivon että ensi vuonna nähdään tuloksia ja lopussa kiitos seisoo. Hyvä, palkitseva, mutta myös rankka ja kiireinen vuosi. Terveyshuolet painaa jonkin verran, mutta toivon että ensi vuonna helpottaa ja pääsisin terveyshuolista vihdoin eroon.

Satunnaisia voittoja ja joitakin tappioita osui kohdalle tänäkin vuonna, mutta suunta on oikea. Urheilurintama oli tänä vuonna vaisu kun taistelin terveyden kanssa, mutta toivon että pääsen ensi vuonna myös onnistumaan myös sillä rintamalla. Yllättävän hyvin oma pää on kestänyt, vaikka välillä on mennyt stressin takia yöunet. Kaikki tänä vuonna koetut asiat ovat kuitenkin kasvattaneet minua ihmisenä joten vuoden vaihtuessa olen toiveikas ja kiitollinen.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   31.12.24 14:06:51

Paska.
Loppuvuodesta mieheni ilmoitti haluavansa avioeron, aloitin järjestelyn, nyt on se puolen vuoden harkinta-aika menossa.
Eroilmoituksesta viiden viikon kuluttua sain tietää sairastavani aggressiivista rintasyöpää, on jo leikattu. Kohta alkaa sytistaatit. Sitten sädehoito.
Tulot tulevat siis putoamaan ja talo menee myyntiin, pitää löytää uusi koti, tyhjentää taloa, voida pahoin; sekä henkisesti että fyysisesti.
Elämä todentotta yllättää, onneksi ei sentään ollut kevinnyt tauti ja mediaanielinennuste olisi ollut 19 kuukautta…

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   31.12.24 15:00:20

Mamalle paljon tsemppiä!!

Lähettäjä: Ananas 
Päivämäärä:   1.1.25 10:57:37

Eka vuosi työttömänä. Ei yhtään haastattelua. En olisi kyllä töihin fyysisesti kyennytkään, mutta pakko niitä on silti hakea. Paljon kipulääkkeitä. Totuttautumista ylijäämäihmisen elämään. Ei enää toivoa paluusta hevosmaailmaan, mutta face tarjoilee muistoja aiempien vuosien maastoiluista yms. elämästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.1.25 11:01:44

Mahtava!

Toteutin unelman uudesta ammatista ja tein unelmaduunia... niin kauan kuin sitä riitti. Mutta ylipäätään vuosi 2024 jää mieleen yhtenä parhaimmista pitkään aikaan. Näin ja koin huippuja juttuja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.1.25 11:02:34

Onnekas. Pitkän lapsettomuuden jälkeen tulin raskaaksi. En malta odottaa näitä viimeisiä kuukausia että pääsen vihdoinkin halaamaan lastani.

Lähettäjä: Ziva 
Päivämäärä:   1.1.25 12:15:56

SaltedCaramel; pakko kommentoida tsemppihalit sinne! Kokemuksesta kun tiedän miten äärimmäisen raskas suo tuo on tarvottavaksi. Mutta vahvasti uskon sinun pääsevän sieltä ylös, asenteesi vaikuttaa siltä että pystyt siihen :) Yksi suupala kerrallaan!

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   1.1.25 12:45:50

Olisihan tuo parempikin voinut olla... Työsuhde loppui tammikuun lopussa (taustalla yt:t syksyllä -23) ja koko alkuvuosi meni töitä hakiessa, haastatteluissa ravaamisessa ja raha-asioita stressatessa. Päälle sitten vielä maailman persoonallisin mummomarsu alkoi sairastella (älkää naurako mulle :D ), ja parin viikon yövalvomisten jälkeen oli pakko puhaltaa peli poikki ja päästää mummo paremmille porkkanamaille.

Huhtikuussa sain vihdoin uuden työn - ja ensimmäisen päivärahan muuten samalla viikolla - ja stressi alkoi vähän helpottaa. Mutta vain vähän, koska uusi työnantaja on nätistikin sanottuna p*rseestä... Ja juuri taloon tulleena jouduin lomatuuraajaksi meidän "tiimin" kympille. Voin kertoa, että sanomista tuli. :P Kirsikkana kakussa sitten marsulaumani uusi jäsen, jonka eläinlääkärikuluihin meni puolessa vuodessa vähän päälle tonni, koska se ensin otti vanhimmalta naaraalta turpaansa oikein kunnolla ja sitten onnistui telomaan itseään muuten vaan.

Positiivisempana suuntauksena sain loppuvuodesta ympäripuhuttua miehen asunnonostoon. Lainaneuvottelu nyt on vasta ensi viikolla ja sen jälkeen vasta päästään kunnolla katsomaan markkinoita, mutta onpahan laitettu homma alulle. :) Jospa löytyisi helmi, joka olisi riittävän väljä myös marsuharrastuksen laajentamiselle ja olisi ylläpitokustannuksiltaan kohtuullinen.

Työnantaja sitten taas ottaa päähän entistä enemmän, joten täytyy tässä vaivihkaa etsiskellä jälleen kerran uutta paikkaa...

Lähettäjä: sex 
Päivämäärä:   1.1.25 13:25:50

Ihan ookoo. Pääsin harrastamaan harvakseltaan, mutta erittäin hyvää ja laadukasta seksiä ihanien ihmisten kanssa. Se on se voima joka nykyään lähinnä vielä tuottaa iloa, motivoi ja auttaa jaksamaan.