Lähettäjä: Vikainen 
Päivämäärä:   31.12.24 00:36:04

Olen ihan lapsesta asti vihannut ns turhaa kävelyä. Ihmettelin jo silloin miten ihmiset lähtevät kävelylle. Juoksu, pyöräily, käsillä kävely - mikä tahansa muu kuin kävely!
Nyt kuitenkin tilanne on se, että pitäisi saada itseni sinne turhanpäiväiselle kävelylle.
MITEN?
Muut liikuntamuodot on tällä hetkellä pois käytöstä.
Minulla on kyllä koira, mutta sillä on jo ikää eikä se halua lenkkeillä.

Ei auta musiikki, podcastit, seura, tavoitteet, itsensä palkitseminen... Tuntuu että kun saan itseni pakotettua ulos niin vaikka mitä yritän, ajatukset pyörii koko ajan siinä, että pian tämä on ohi ja ei enää pitkä matka.
Kesällä oli sentään hiukan helpompaa kunnei tarvinnut pukea muuta kuin mekko päälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 00:44:43

no miksi pitää kävellä. minihölkkää. ajatusvoimakävelystä ja kävelet niin. laske askeleita, vaihda tahtia, hypähtele, ota pituusloikka. pidätä hengitystä, montako askelta ehdit. aivot narikkaan, kuuntele miltä askel kuulostaa, miltä hengitys kuulostaa. ota siitä mantra, raps raps raps ja tasainen hengitys pälle.

Lähettäjä: piste 
Päivämäärä:   31.12.24 00:44:47

Kuulostaa niin tutulta ja itsekin tuskailen saman asian kanssa. Kävely on niin tylsää pakkopullaa, mutta terveyssyistä itselleni pakollista.
Jään seuraamaan, jos jollain olisi vinkkejä antaa.

Lähettäjä: voileipä 
Päivämäärä:   31.12.24 00:59:37

Hyvät kengät hyvillä pohjallisilla, mukavat vaatteet. Mukava reitti, johon matkustaa vaikka bussilla. Ajankohta, jolloin ei ole ns. kaikki liikkeellä. Kunnon jalkatie, aurattu ja valaistu. Metsäpolku pitävillä kengillä.

Askelmittarisovellus, joka antaa fanfaarit, kun vaikkapa 10 000 askeleen jälkeen ja tekee tilastot.

Itse pidän toisessa korvassa kuuloketta, jossa joko kuuluu musiikia tai äänikirjasovellus.

Hyötyliikunta voi motivoida. Kerää pulloja/roskia samalla. Menee vaikka naapurikaupunkiin ostamaan jonkin tarjoustuotteen ja miettii paljonko säästi esim. bussilipun muodossa. Ottaa valokuvan jostain kauniista kohteesta.

Vaikka puoli tuntia kerralla aluksi, jos ei nappaa yhtään.

Joillakin on auttanut geokätköilyn harrastaminen tai pokemon go´n pelaaminen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.12.24 01:06:59

Sama ongelma. Silloin kun minulla oli koira niin kävelyä tuli pakostikin ja välillä se oli ihan mukavaakin, kun sai seurata koiran touhuja ja näki miten se nautti ulkoilusta. Koira kuoli kolme ja puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen kävely on jäänyt oikeastaan kokonaan. Olen lihonut varmaan 20kg ja kuntoni on heikentynyt huomattavasti. Välillä saan käytyä lyhyellä kävelyllä, mutta selkään sattuu, hengästyttää, v*tuttaa... En nauti kävelyistä ollenkaan.

Pakko olisi jotain kuitenkin tehdä ennen kuin iskee diabetes tai sydänkohtaus.

Lähettäjä: Vikainen 
Päivämäärä:   31.12.24 01:53:31

Mieluusti hölkkäisin ja hyppelisin, mutta jalka ei kestä sitä nyt eikä ole takeita kestävyydestä vaikka saisin painoa pudotettua.
Ajatus siitä, että käyttäisin aikaa kävelyyn yhtään enempää kuin on pakko on jotenkin luotaan työntävät. Tarkoitan siis että menisin erikseen johonkin muualle kävelemään. Siinä olisi kävelyyn kulutetun ajan lisäksi myös matkustusaika.

Helpottava kuulla etten ole ainoa joka vihaa kävelyä!

Lähettäjä: SH 
Päivämäärä:   31.12.24 02:37:29

Pystyisikö aloittaja kävelemään työmatkat ja ruokakauppamatkat?

Asuuko aloittaja kaupungissa, jossa julkinen liikenne toimii? Jos kuljet työmatkat esim. bussilla, pystytkö jäämään bussista pois vaikka 5 pysäkkiä ennen omaa pysäkkiäsi ja sitten kävellä loppumatka?

Ennen koronaa oli vanhuksille talvisin jotain ohjattuja kauppakeskuskävelyitä. Kauppakeskuksessa (ostarityylinen, jossa paljon käytäviä, joiden varrella pieniä kauppoja) ei tarvitse pelätä liukastumista ja sisällä on mukavan lämmintä, ei tarvitse pukeutua Michelin-ukoksi. Halukkaat pystyivät tehostamaan kävelyä portaita kävelemällä, toiset pysyivät samassa kerroksessa tai vaihtoivat kerrosta hissillä tai liukuportailla. Olisiko kauppakeskuksessa kävely aloittajalle sopivaa?

Onko pakko harrastaa kävelyä? Kävisikö uinti tai vesijuoksu?

Lähettäjä: ¢ 
Päivämäärä:   31.12.24 03:05:21

No kaikki lähtee hyvistä kengistä. Minäkin välttelen kävelemistä, jos kengät eivät tue yhtään ja tuntuvat kamalilta jaloissa. Tarvitsisin kiilakorkotennarit. Voin kuvitella kuinka mukavaa niillä olisi tallustella. Toki myös hyvä sää pitää olla. En todellakaan nauti kävelemisestä kun maa on mustaa jäätä täynnä ja joka kerta kun vähänkin rentoutuu, meinaa kaatua. Ei sellaista jännittynyttä köpöttelyä jaksa viittä metriä pidempään. Enkä ole lähelläkään vanhaa ihmistä edes.

Lähettäjä: ¢ 
Päivämäärä:   31.12.24 03:09:56

Olen huomannut, että kun ei ole pelkoa liukastumisesta, on kävely tosi mukavaa. Sitten kun on vähänkin liikaa kantamuksia, ne painavat jalkoja maahan ja sattuu niin saakelisti. Voin kuvitella, että niillä Dr. Now:n 600 paunan potilailla on sama tunne jaloissa. Minulla se menee onneksi ohi kun saan ylimääräiset kantamukset helvettiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 05:55:26

Paljasjalkakengät ja se, että ei kävele asfaltilla/kaupungissa vaan menee metsäpoluille. Vaikka ihan retkeilemään. Ja ottaa sen asenteen, että menee metsään nimeonmaan oleskelemaan ja askeleet tulevat siinä sivussa.

On minustakin pakkopullaa kävellä tietä pitkin. Teen sitäkin silloin kun on ihan nollaenergiat, kuuntelen äänikirjaa ja raahustan zombina lyhyen lenkin.

Olen pitänyt vaikeina aikoina ohjenuorana sitä, että kunhan lähden ulos. Joka päivä. Tulee sitten ainakin kortteli kierrettyä vaikka ei kauemmaksi jaksaisi.
Toinen millä motivoi itseään on joku syy kävellä. Esim. kauppaan 1-2km päähän.

Tai jos kuljet julkisilla jäät aikaisemmalla tai kauemmalla pysäkillä kuin tarvitsisi.

Kaupan parkkiksella jätä auto kauemmaksi.

Kävelemisen taito on muuttamut elämääni yhtä paljon kuin jooga. Jos voisin, opettaisin jokaisen ihmisen hengittämään ja kävelemään. <3

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   31.12.24 07:44:16

Geokätköillessä tulee käveltyä ihan huomaamatta.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   31.12.24 07:59:31

" Mukava reitti, johon matkustaa vaikka bussilla"

-Miten tehdä kävely kamalammaksi: matkusta bussilla kävelemään :D Hyi hitto, inhoan julkisia liikennevälineitä vielä enemmän kuin kävelyn aiheuttamaa hikoilua.

Lähettäjä: ae 
Päivämäärä:   31.12.24 08:00:48

Sun pitää hyväksyä se, ettei motivaatio yksin riitä vaan asioita tehdään joskus senkin takia, kun on vain ns. pakko. Me käydään töissä, pestään hampaita yms. vaikkei sitä motivaatiota aina olisikaan, mutta pakko, rutiinit ja hyöty tulevaisuudessa saa meidät tekemään asioita.

Otat ne kävelylenkit osaksi viikkorutiinia, päätät vaikka tehdä 3 lenkkiä viikossa tai jos pystyt niin päätät jo etukäteen päivät milloin käyt. Ja sitten vain käyt, et mieti jaksatko, huvittaako vai onko motivaatiota, käyt kävelemässä kun se on vain pakko.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 08:07:51

Taitaa suurin este olla tuo aloittajan mielikuva turhasta kävelystä.
Siinäpä sitten olet oman elämänviisautesi kanssa.

Lähettäjä: Kiva lenkki 
Päivämäärä:   31.12.24 08:08:59

Asenne?
Turhanpäiväinen kävely, turha kävely.

Kävely ei ole turhaa. Turhempaa on tuollainen turha valitus.Sinne vaan ulos ja kun olet tunnin jälkeen tulossa kotiin mietit että tämä ei ollut turhaa vaan kiva kun lenkki tuli tehtyä.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   31.12.24 08:16:16

Samaa sanon kuin yllä. Välistä on tehtävä asioita koska on pakko. Asetat jonkin tavoitteen (km, aika, askeleet, kalorit) ja se mennään asenteella havuja perrrkele. Tilanne on omaa syytäsi joten itse se on selvitettävä

Lähettäjä: kävelijä 
Päivämäärä:   31.12.24 08:18:13

Tärkein asia: varusteet.

-Panosta kenkiin. Pitävät, rullaavat ja mukavat, ehkä Goretex. Jos pidät matalavartisista lenkkareista, osta parin kympin gaiterssit tai pidä säärystimiä. On nimittäin ihana tunne kun nilkat on lämpimät ja kuivat.

-Panosta vaatteisiin. Kevyet hengittävät vaatteet. Huppu, kunnon pipo ja puffi jolloin voit talven tuulissa ihanasti vajota vaikka hyvään äänikirjaan ilman irvistelyä.

-Hyvä otsalamppu jos et asu kaupungissa.

-Jos asut maalla, lumikenkäily harkintaan. Ihana mennä vaikka kuutamolla peltojen reunoilla.

-Sovi lenkkipuhelu jos et pidä kirjoista. Siinä menee aivan huomaamatta aika.

-Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi viemään joku mummo vanhainkodilta ulos. Työntelet pyörätuolia puolisen tuntia ja saat päälle hyvän mielen.

Lähettäjä: kävelijä 
Päivämäärä:   31.12.24 08:25:26

Ja siis kävelyhän ei ole turhaa vaan yksi ihmisen tärkeimmistä toiminnoista peruskunnon kannalta.
Kun pakotat ensin itsesi ulos, huomaat että alat pian kaipaamaan päivittäistä kävelylenkkiä.
Havannoi luontoa, ole hiljaa jos se on parempi. Opiskele, kuuntele jännittäviä kirjoja, ihan mitä vain.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 08:30:20

Hankalintahan useimmiten on se lähteminen. Sitten kun pääsee lähtemään niin kävelyllä on mielellään ja käykin suunniteltua pidemmän lenkin. Monesti olen suunnitellut, että käyn tuosta vaan tuon pikkulenkin, mutta sitten siinä pikkulenkin risteyksessä en käänny kotiin päin vaan kävelen pidemmälle.

Toki hyvät ja säänmukaiset varusteet on kaiken a ja o.

Lähettäjä: Mai 
Päivämäärä:   31.12.24 08:36:06

Samaa mieltä kuin muutama muukin, pitää vaan päättää ja lähteä. Terveyttä ja laihuutta ei pysty ostamaan kaupasta ja luulisi nyt heräävän siihen, että on korkea aika tehdä jotain. Joka päivä lenkille, vähintään puoli tuntia kerrallaan. Ihan sama kiinnostaako vai ei mutta jotain on ihmisen terveytensä ja toimintakykynsä eteen tehtävä ihan itse. Jalkavikainen voi kyllä kokeilla muitakin lajeja kuten uintia, hiihtoa tai kuntosalia joten pakkohan ei ole vain kävellä.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   31.12.24 08:40:31

"Kun pakotat ensin itsesi ulos, huomaat että alat pian kaipaamaan päivittäistä kävelylenkkiä. "

-No kuule ei ala kaivata. Vaikka miten lenkkeilisi vuodesta toiseen, niin ei sitä lenkkiä ole todellakaan ikävä, jos jostain syystä jää väliin. Ja minulla siis ei edes ole läheskään yhtä negatiivinen suhtautuminen kävelyyn kuin aloittajalla. Hyvällä säällä ja riittävällä vapaa-ajalla se voi olla lähes neutraalia ajanvietettä.

Ja noista sään mukaisista varusteista: millä varusteella te muka pysytte pystyssä, kun peilikirkkaan jään päälle sataa pakkaslunta juuri sen verran, että nastat ei yllä puremaan siihen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 08:44:40

” Ja noista sään mukaisista varusteista: millä varusteella te muka pysytte pystyssä, kun peilikirkkaan jään päälle sataa pakkaslunta juuri sen verran, että nastat ei yllä puremaan siihen?”

Eilen (ja varmaan vielä tänäänkin) oli juuri tuollainen keli. Menin ihan merrelin vaelluskengillä, jotka mulla on käytössä aikalailla vuodenajasta riippumatta. Askel lipsui kyllä paikoitellen ja pari kunnonkin liukastumista mahtui vajaan tunnin kävelylenkille. Tasapaino mulla kumminkin on hyvä, joten kaatumisia ei sattunut.

Kyllä se nasta pääsee puraisemaan viimeistään siinä vaiheessa kun jalka lähtee kunnolla liukumaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.12.24 08:55:10

Sama. Ratkaisu: juoksumatto olohuoneeseen. Hyvä sarja pyörimään ja kas, tunti tulee helposti. Eikä tarvitse palella ja liukastella.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   31.12.24 09:07:51

Minä käyn joka aamu tunnin kävelylenkillä. Motivaatio tulee hyvän olon lisäksi siitä, että seuraan luonnon muutoksia (sää, auringon nousuaika, eläinten jäljet ym). Lisämotivaatiota tulee sitten sportstrackerin tilastoista.

Viikon - kaksi kun pakottaa itsensä kävelylle, niin äkkiä siitä tulee tapa. Kunhan alun ottaa tarpeeksi kevyesti. Ja jos kävely on vastenmielistä, niin kuntosalilta löytyy kaikenlaisia vemputtimia. Paras olisi löytää se itselle mukavin liikuntamuoto.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   31.12.24 09:13:11

Kävely on todella tylsää, jos sitä ei mausta uusilla maisemilla, alustoilla (polku tai umpimetsä) tai pienillä juoksupyrähdyksillä. Suoraa tietä On tylsääkin tylsempi kävellä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 09:19:41

Juoksumatto se vasta tylsää ja turhaa onkin!

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   31.12.24 09:44:20

Minä olen nytkin tietokoneella ja kävelen samalla. Kävelymatto on pop. Halvempi kuin juoksumatto ja helpompi siirrellä. Ei tarvitse mennä tuonne liukastelemaan ja tässä voi tehdä vaikka töitä samalla. Kesällä sitten taas liikun ulkona, talvet olen sisäeläjä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   31.12.24 10:00:15

Ei kannata jäädä odottelemaan motivaatiota. Päättää että tekee niin ja piste. Motivaatio syntyy tekemisestä.

Ajattele vaikka, että jalat on tehty kävelyyn ja on etuoikeus olla niin terve, että pystyy kävelemään. Omaa asennetta muuttamalla voi muuttaa paljon.

Miten uinti tai vesijuoksu, vesijumppa?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   31.12.24 10:37:13

Kävelystä ja muutenkin liikkumisesta oppii nauttimaan viimeistään siinä kohtaa, kun kävelykyky menee (esim. loukkaantuminen). Itse ainakin nautin, kun voin kävellä ihan ilman, että sattuu mihinkään. Toinen hyvä motivaattori on tieto siitä miten hyvää pienikin liike tekee ihmisen keholle. Itse ajattelen, että liikunnan tavoite on pysyä toimintakykyisenä mahdollisimman vanhaksi. Pahin painajaiseni on joutua vaippoihin toisten autettavaksi. Tätä kautta, kun ajattelee, niin ei enää harmitakkaan kävellä bussipysäkille pienessä vesisateessa tai hakea takkapuita pihan perältä.

Lähettäjä: akak 
Päivämäärä:   31.12.24 10:53:35

Yksinkertaisesti järjellä ja pakottamalla. Sillä, että "tämä nyt on vaan tehtävä". Bonuksena toki, että jos tekee heti eikä illalla, asia on nopeammin ohi.

Minä en ole vielä löytänyt iloa kuntosalista käynnistä, mutta jos jätän väliin kroppa on tosi kipeä. Eli pakotan sinne itseni. Kuuntelen äänikirjaa ja hankin vastamelukuulokkeet, ei asia mukavaksi muuttunut mutta vähän siedettävämäksi.

Se että aika tekisi jostain epämiellyttävästä, mukavampaa on huijausta. Ei tee, ainakaan mulla viisi vuotta tätä salilla käyntiä ei ole tehnyt siitä mukavampaa. Rutiinia kyllä. (ja jotta ei ajauduta väittelyyn jumppaanko salilla oikein, niin kyllä teen ainakin fyysisesti. Fysioterapeutti käy puolen vuoden välein tekemässä ohjelmat ja katsomassa liikkeet ja lääkäriä näen n. 4kk välein).

Kävely on musta ihan ok, mä kävelen kaikkii minkä hyötyliikuntana voin ja esimerkiksi käyn kaupassa kauempana kävelellen välillä, jotta tulee lenkki. Myös sovin kuulumisten vaihtoa lenkeille, eli puhun puhelimessa (kuulokkeilla).

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   31.12.24 10:57:38

"Ajattele vaikka, että jalat on tehty kävelyyn ja on etuoikeus olla niin terve, että pystyy kävelemään. Omaa asennetta muuttamalla voi muuttaa paljon."

TÄMÄ NIIN SATA KERTAA!!!

Mä sairastuin me/cfs ja POTSiin reilu 3v sitten. 2,5 vuotta meni sängyssä, en voinut olla kuin pari minsaa pystyssä kerralla enkä kovin montaa kertaa vuorokaudessa sitäkään. Olin kipeä koko ajan, koska kaikki oli rasitusta (esim puhuminen, nauraminen, suihku jne) joka aiheutti kovat PEM-oireet. Pahoinvointia, päänsärkyä, flunssan kaltaiset oireet päällä liki jatkuvasti.

Sitten löytyi lääkitys, jonka avulla alkoi viime keväänä olo kohenemaan. Sieltä sängyssä vieteityistä vuosista oon nyt siinä pisteessä, että voin ratsastaa tunnin (suht kevyesti toki vielä, jos isoliikkeinen hevonen, mutta PYSTYN silti!!!), pystyn käymään kävelylenkillä!!! Joulupäivänä tein uuden ennätyksen, 4,17 km. Se tuntuu ihan mahtavalta! Nastat kenkiin ja menoksi. On aika iso etuoikeus sekin, kun tuntee pakkasen kasvoillaan, vesisateen tai auringonpaisteen. 2,5v ilman kunnon ulkoiluja saa nimittäin kaipaan ihan mitä tahansa keliä, kunhan pääsisi ulos.

Mulla on selkä rikki ja joudun käyttään kyynärsauvaa kävellessä, ja jos kävelen liikaa asfaltilla, kipeytyy selkä kyllä. Mutta siitä huolimatta käyn kävelemässä. Lepopäiviä on pakko pitää, eikä voi kovin paljoa samana päivänä tehdä, mutta PYSTYN. En minäkään aiemmin tuon selän takia tykännyt kävellä. Mutta kyllä kummasti muuttui suhtautuminen vuodelevossa. Toisaalta, nyt kun oli pakko totutella oikeasti ihan nollasta liikkumiseen uudelleen tosi varovasti, ei ole tullut tehtyä ylilyöntejä ja silloin selkä saanut myös rauhassa tottua liikkumiseen, eikä se kipeydy enää yhtä helposti kuin aiemmin siitä liikkumisesta. Alkuun mun kävelyt oli lyhyitä sieniretkiä eli hissukseen liikkumista, nyt pystyy jo mulle suht reippaasti meneen.

Oikeasti, suhtautumistaan asioihin voi muuttaa. Se myös kannattaa, etenkin kun on terveydestä kyse. Tsemppiä!!

Lähettäjä: ae 
Päivämäärä:   31.12.24 13:22:06

Jos ulkona on todella liukasta eikä nastoista huolimatta pysy pystyssä niin tee se kävelylenkki kotona, youtubesta löytyy esim. 5 000, 8 000, 10 000 jne. askeleen "jumppia", mitkä tehdään melkolailla paikallaan marssien (on vähän sivulle, eteen, taakse askelluksiakin).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 13:59:27

ahaa eli pitääkö sun kävellä pitkin katuja ja lähiöitä?
no ei mikään voisi olla kamalampaa kuin tuo tervanjuonti.
lähtekää mettään. ihan vaikka umpimettään ja seuratkaa peuranpolkuja. vaellusreitille, laavulle.
paljon mielekkäämpää kuin kadulla laahustus.

Lähettäjä: Talla 
Päivämäärä:   31.12.24 14:02:43

Selvitä nyt ainakin sen koiran terveydentila, jos ei halua lenkkeillä. Todennäköisesti kipuja jossakin.

Lähettäjä: Vikainen 
Päivämäärä:   1.1.25 14:31:48

Paljon näköjään viestejä, vinkkejä ja mielipiteitä. Kiitos niistä!
Kengät ovat erityisjalkineet jalkojen virheasennon vuoksi, vaatteet on ne mitä kaapista löytyy kunnei ole nyt varaa uusiin ja parempiin.
Jalassa on pohjeluu murteella/poikki eikä ole luutunut 4 vuodessa, eli täysin kivutonta liikkumisesta ei saa, mutta omilla kengillä pystyn kävelemään paremmin kuin ilman kenkiä.
Asun pienellä kylällä ja metsä melkein vieressä, ei vaikutusta motivaatioon.

Asennehan se ratkaisee, valitettavasti en ole osannut muuttaa yli 30 vuoden ajan elänyttä ajatusmallia vaikka olen kyllä yrittänyt.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   1.1.25 14:36:41

Juurikin hyvät urheiluvaatteet ja kengät, että kävely tuntuu mukavalta. Tietysti myös muut terveet elintavat, että on sitten energiaa lähteä sinne kävelylle. Muu elämä kuntoon että mieliala olisi muuten parempi ja olisi intoa tehdä myös asioita mitkä ei kiinnosta. Sitten vaan menet sinne kävelylle vaikka ei kiinnosta. Vaihda usein kävely-ympäristöjä.