Lähettäjä: Jeps 
Päivämäärä:   30.12.24 17:47:24

Ajatus tuli mieleen iltasanomien jutusta, jossa kysyttiin lapsettomilta kuka heitä hoitaa vanhana.

Itseäni vähän ehkä ahdistaa jopa ajatus siitä että tulevaisuudessa mun pitäis alkaa huolehtii omista vanhemmistani. Niistä jotka ei ole edes minusta huolehtinut. Meillä on eläimet saanu parempaa huolenpitoa kuin lapset ja niin se menee edelleen. Minun asiat ei kiinnosta mutta koirieni asiat kiinnostaa. Olen monet kerrat itkua rutistanu yksikseni kun taas jostain vaikeasta asiasta yrittänyt puhua, niin se ei mene kuuleviin korviin.

Miks mun pitäs alkaa niistä huolehtiin kun en ole itsekään saanut sitä mitä olisin tarvinnut? Rakkautta, yhteistä aikaa, tukemista..

Ja se että mä olen meistä sisaruksista ainoa joka asuu samassa kaupungissa

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   30.12.24 17:49:04

Eivät koskaan huolehtineet minusta kun olin lapsi, mutta kaipa se täytyy auttaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.12.24 17:49:30

Sisko hoitaa kun osaa kaiken paremmin. Joulunakin osasi hienosti auttaa äitiä keittiössä ja minä en :D

Meidän suvussa on kyllä aina hoidettu vanhukset, myös ne lapsettomat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 17:49:50

Isä kuollut ja äiti asuu 650 km päässä. En ole muuttamassa kotoani pois. Veljet asuu lähempänä sitä, 50 km säteellä.

Äitini tosin itsekin asui koko aikuiselämänsä 650 km päässä omasta äidistään. On sanonutkin että ihmisen on asuttava siellä missä on hyvä olla.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   30.12.24 17:50:28

Huolehdin niin kauan kuin riittää kaupassakäynti yms ja vähän perään katsominen. Omaishoitajaksi en rupea.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   30.12.24 17:53:27

Ei ole minkäänlaista velvollisuutta moiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 17:53:47

Kyllä, koska tämä vanhus kriisi on vasta alussa...

On pakko, rahat suunnataan sotateollisuuteen ja yrityksille, jotka pitää tätä maata pystyssä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 17:57:00

En ryhdy omaishoitajaksi vanhemmilleni. Autan toki kaikessa muussa, mutta päivittäiset toimet ja henkilökohtainen hygienia jne jäävät ammattiliasten harteille.

Lähettäjä: Rapa 
Päivämäärä:   30.12.24 17:57:42

Huolehdin, jos vain voin. Onneksi vanhempani ovat olleet hyvät vanhemmat, ja auttaminen on itsestäänselvä asia minulle ja sisaruksilleni.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   30.12.24 17:58:39

Tulen mielelläni hoitamaan heidän kauppa-, pankki-, apteekki- ja lääkäriasioitaan, mutta varsinaiseksi hoitajaksi minusta ei ole. Siivoukset saisi myös hoitaa kotipalvelu, mutta jos sellaista palvelua ei saa, niin sitten voin sitäkin tarvittaessa tehdä. Asun 30 km päässä ja vanhemmat ovat tosi paljon auttaneet minua koirien ja lasten hoidossa, joten koen velvollisuudeksenikin antaa jotain takaisin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 17:59:18

Ehdottomasti haluaisin huolehtia äidistäni sitten kun sen aika tulee. Pelkään kyllä kovasti tulevaisuutta, koska selväähän on, että esimerkiksi muistisairaasta huolehtiminen voi olla yhdelle ihmiselle mahdoton tehtävä, ja ketään muutakaan ei ole, olen ainoa lapsi. Yhteiskunnan apuun ei voi enää luottaa, apua ei saa tai se on laaadultaan ala-arvoista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 18:03:06

En ala omaishoitajaksi, mutta huolehdin esim. hyvään vanhsinkotiin, pidän puolia ja esim. autan ulkoilussa ja käyn usein kylässä yms.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   30.12.24 18:03:59

En todellakaan huolehdi. En ole kyseisiä henkilöitä edes nähnyt 6 vuoteen. Ja päätös oli heidän niin sielläkö ovat sitte keskenään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.12.24 18:09:42

En. Isän kanssa en ole juuri tekemisissä. Äidille annan välillä rahaa, harvakseltaan nähdään. Sisko asuu äitiä lähempänä (minä n. 400 km päässä), näkevät usein ja uskon, että sisko huolehtii konkreettisesti enemmän ja minä jatkan sillon tällöin rahan antamista :D

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   30.12.24 18:14:42

Isä kuollut ja äiti on läheinen ja rakas mutta omaishoitajaksi en ala.

Lähettäjä: Wonder 
Päivämäärä:   30.12.24 18:14:46

Kyllä hoidin vanhrmpiani loppuun asti.
Se oli minulle oikeus ja myös velvollisuus.
En hylännyt heitä mihinkään "hoito"laitokseen.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   30.12.24 18:17:53

Äippää autan minkä voin sitten kun se aika koittaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 18:21:57

Isä meni saappaat jalassa ja äidin omaishoitaja olin saattohoidon ajan viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Samalla se meni missä vauvojenkin hoito.

Lähettäjä: Kyllä vain 
Päivämäärä:   30.12.24 18:23:11

Kyllä olisi tarkoituksena huolehtia kunhan sen aika on. Äidin ja sisaruksien kanssa on asiasta jo juteltukin.
Talo aikoinaan ostettiin sitä ajatellen, että vanhemmille olisi yksi siipi jossa oma pieni asunto. Siellä se nyt odottaa asukkejaan, ikää vanhemmilla 68v.

Lähettäjä: timangi 
Päivämäärä:   30.12.24 18:23:29

Huolehdin jo nyt. Ädilläni on muistisairaus, vaikka ei kovin vanha vielä olekaan. Isäni taas menehtyi jo. En olettanut tämän ajan koettavan ihan näin pian (olen alle 30v), mutta elämä yllättää. Välit äitini kanssa ei ole koskaan olleet lämpimät, mutta velvollisuudesta hoidan niin hyvin kuin voin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.12.24 19:19:41

No sanotaanko näin, että niin kauan kun pystyy asumaan kotona ongelmitta niin voin avustaa kauppareissuissa ja kuskata lääkäriin. Mutta siinä vaiheessa, kun alkaa muisti pätkiä niin ruvetaan miettimään kotihoitoa ja hyvin herkästi myös hakemusta tehpaan. Sitä ei toki tiedä minkälaiset kriteerit kotihoidolle ja tehpalle tulevaisuudessa tulee olemaan, mutta en todellakaan ala hoitamaan muistisairasta itse.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   30.12.24 19:32:08

Totta kai autan parhaani mukaan, kun sellainen tarve tulee. Toistaiseksi ovat vielä erinomaisessa kunnossa, eivätkä avun tarpeessa (ikää 80 vuotta molemmilla) ja itselläkin eläkeikään vielä reilut 10 vuotta, joten omaishoitajaksi en ihan lähiaikoina pysty ryhtymään.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   30.12.24 19:38:31

Omistani en, mutta esimerkiksi miehen äiti on tervetullut vaikka asumaan meille. Miehen isä on jo kuollut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 19:40:07

Kuten edellä: omaishoitajaksi en ala, mutta huolehditaan mikä voidaan. Seurataan terveydentilaa ja autetaan hoitamaan tarvittavat palvelut tueksi. Valitettavasti asumme kaukana enkä voi auttaa puoleksikaan niin paljon kuin haluaisin. Veli asuu onneksi lähempänä hätäapuna.

Äitiä autan, koska on ollut loistava äiti. Isä taas on ollut paskasäkki, mutta pidän silti yhteyttä. En silti huolehtisi hänen asioistaan samalla tavalla kuin äidin asioista. Niin makaa kuin petaa jne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 19:43:16

Ihmisiä ei oo tarkoitettu elää niin pitkään!

Lähettäjä: Pulu 
Päivämäärä:   30.12.24 19:48:36

Se aika on jo nyt ja en huolehdi. Jotenkin tuntuvat sitkostelevan yhä kotona, kun pari lähempänä asuvaa veljeä auttaa välillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 19:49:38

Haluan tarjota. Olisi ihana rakentaa talo johon saa siivun tehtyä eläkettä varten. Tälläinen oli mieheni sukulaisilla, joilla fyrkkaa riitti tehdä miljoonien talo. Rakensivat siivun taloon joka näytti toiselta asunnolta ja siellä asui tämä vanhus niin kauan kunnes ei pysynyt enää pystyssä ja tarvitsi jatkuvaa huolenpitoa hoitajilta. Tosin niin kallis systeemi ettei mulla varmaan koskaan oisi varaa sellaista taloa tehdä :D

Lähettäjä: siipi 
Päivämäärä:   30.12.24 20:30:51

Miltä näyttää talon siivu?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 20:35:35

Isäni lähti "saappaat jalassa" lentopalloa pelatessaan ja pyörätuolissa istuva äitini pärjäsi kotona omineen, osti palveluita ja käytin kaupassa ja lääkärireissuilla. Sitten vaan yhtenä aamuna oli nuukahtanut. Kyllähän se henkisesti oli aika kuormittavaa se huolehtiminen, äiti eli isän lähdön jälkeen viitisen vuotta

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   30.12.24 20:50:46

Seniorihelppinä toimin, äiti asuu kotona ja isä vanhainkodissa. Omaishoitajaksi en enää rupea, olin jo 15 vuotta vammaisen lapseni oh, ja se kyllä riitti.

Lähettäjä: Jepulis 
Päivämäärä:   30.12.24 21:13:45

Tuotaaaa.. en?

Lähettäjä: Bansku 
Päivämäärä:   30.12.24 21:21:31

En. Olen sanonut 10 vuotta sitten että muuttakoon lähemmäs jos huolenpitoa tarvii. En matkusta 500 km päähän.

Lähettäjä: Ääh 
Päivämäärä:   30.12.24 21:59:37

En, äiti lähti lätkimään kun olin pieni ja isälle en ole voinut antaa ikinä anteeksi, miten kohteli minua lapsena ja nuorena.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.12.24 23:38:52

Eiköhän se riipu monella siitä miten läheiset välit olleet vanhempiin. Minulla oli hyvä lapsuus ja koen että jos he huolehtivat minusta parikymppiseksi niin tottakai minä autan heitä viimeiset parikymmentä vuotta. En silti voi unohtaa omaa elämää ja on täysin sallittua hyödyntää esimerkiksi kotihoidon palveluita. Mutta aion pitää huolen että heillä on kaikki tarvittavat palvelut ja hyvät mahdollisuudet esimerkiksi elää ja ulkoilla. Sen olen heille velkaa.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   30.12.24 23:53:47

Joo, johan tässä on isovanhempiakin auteltu oma osuutensa. En vois kuvitellakaan jättäväni vanhempiani yksin, kumpikin noin 79v ja melkein viikoittain ahdistaa se ajatus, että niistä jättää aika joskus ja voisin kuolla samaan aikaan itsekin sit pois. Olen ehkä vähän masentunut, kun tällaisia ajattelen ja elän yksin muuten.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.12.24 00:21:54

Äitiä voin kuskata autolla, auttaa siivouksessa, ruoanlaitossa, jne. mutta mitään vessareissuja tai suihkutteluja en ala tekemään:D Lisäksi sitten tulojeni mukaan yritän ostaa hänelle palveluita.

Isän eteen en varmasti laita tikkua ristiin. En aio käydä edes kylässä.

Lähettäjä: Huono tytär 
Päivämäärä:   31.12.24 00:36:56

Hoidan äitini asiat, mutta vain ne ehdottomasti pakolliset. Minä olen aina ollut se huonompi lapsista, mutta eipä tuo kultapoikakaan mitään hoida. Nyt sitten äiti itkee, ja oon kuulemma sille niin rakas.

Justjoo. Too little, too late.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 00:40:07

En.
En koe olevani heille mitään velkaa.
Molemmat elävät hyvää elämää ja ovat olleet melkein 80-vuotta vastuussa omasta elämästään niin kuin me kaikki ollaan.
Jos nyt alkaa niillä loppu häämöttämään, en koe mitään tarvetta alkaa auttelamaan, kun pystyvät maksamaan omat hoitonsa ja lääkkeensä ja järjestämään itse itsellensä arvokkaan lopun.
Makaavat kumpikin tahoillaan niissä pedeissä, jotka itse ovat itse itselleen pedanneet.
Uskon, että tulen itse kuolemaan ennen heitä. Miksi käyttäisin aikaa aikuisten ihmisten hyysäämiseen: ei nekään hyysännyt minua silloin kun olin lapsi.

Lähettäjä: JMTNT 
Päivämäärä:   31.12.24 00:44:45

Kyllä huolehdin, he ovat mulle elämän ehto. Vaikka asutaan km päässä, niin silti ollaan yhteydessä ja rakkaita.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.12.24 01:07:22

En huolehdi. Toinen vanhempi ei huolehtinut minusta lapsena (en ikinä saanut näyttää tunteitani, mistään ei puhuttu ja edelleen oireilen aikuisena, mistä olen saanut pelkästään haukkuja ja huutoja kysymyksen "mikä sinulla on?" sijaan.)
Toinen tarvitsee ammattilaisen apua arjessa. Aivan liian raskasta minulle tai muille sukulaisille, ei tulisi yhtään mitään.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.12.24 01:08:08

"En koe olevani heille mitään velkaa.
Molemmat elävät hyvää elämää ja ovat olleet melkein 80-vuotta"

80-vuotta 80-vuotta 80-vuotta 80-vuotta huohhhhh idiootti!!!

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.12.24 01:13:54

Kyllä tuo ammattilaista tarvitseva yritti aikoinaan, että me sukulaiset alkaisimme häntä passaamaan ja palvelemaan. Hänellä on ihan oikea rajoite, mutta se oli sellaista jatkuvaa soittelua ja aina olisi pitänyt auttaa milloin missäkin (enkä todellakaan asu naapurissa, kukaan meistä sukulaisista ei asu.) Minun olisi pitänyt jopa kouluttautua lähihoitajaksi hänen takiaan. Tuhat kertaa olen kertonut, että minua ei kiinnosta paskan vertaa se työ. Enkä muutenkaan ryhdy vanhemmilleni miksikään kylvettäjäksi ja vaatteiden vaihtajaksi. Ei ole minun työni. Muutenkin ärsyttää kun tämä apua tarvitseva vanhempi ei tee itse yhtään mitään. Kyllä, hänellä on oikea rajoite, mutta se ei estä häntä tekemästä KAIKKEA. Esimerkiksi pöytäänsä ei viitsi pyyhkiä, sekin pitää tehdä puolesta tai sitten syödä likaisen pöydän ääressä. Aina ollut sama homma. Kun ei viitsi tehdä MITÄÄN itse, mutta viitsii yrittää kyllä hyppyyttää muita ja laittaa heidät jopa opiskelemaan alaa, josta on hänelle hyötyä. Viis siitä mikä ihmistä itseään kiinnostaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.12.24 01:14:57

Sitten kun joutuu ns. vieraana pyyhkimään pöydänkin, niin siitäkin tulee valitusta. Älä enää, älä enää, riittää jo jne.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.12.24 01:15:42

Ei viitsi laittaa pienimpiäkään tavaroita järjestykseen. Ei edes ennen rajoitettaan. Kaikki on levällään pitkin poikin. Aivan käsittämätöntä elämää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 01:27:14

Ja käsittämätön maailmankuva: lapsia hankitaan sitä varten, että ne on vanhuuden turva.
Kauheita ihmisiä, kauheita vanhempia.
Maatkoon paskavaipoissaan avuttomana; niin tein minäkin.

Lähettäjä: hanna 
Päivämäärä:   31.12.24 01:35:02

olen hoitanut ja hoidan edelleen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.12.24 02:19:01

"Miekkosmainenmiekkosnainenmiekkosnainen!! :DXMene lenkille!! Ota lääkkeet!! :DAla elämään!! XD Lopeta rasittamasta yhteiskuntaa ja ympäristöä!!! :DXXXXX"

Missä sinä näet miekkosnaisen? Oletko psykoosissa tai jotain?

Lähettäjä: Miekkosnainen 
Päivämäärä:   31.12.24 03:30:14

Samassa psykoosissa:DXXXXX

Lähettäjä: Miekkosnainen 
Päivämäärä:   31.12.24 03:31:16

Idiootti XD

Lähettäjä: Miekkosnainen 
Päivämäärä:   31.12.24 03:39:36

Aloitatko uuden topikin vainoamisesta..?

Lähettäjä: ® 
Päivämäärä:   31.12.24 05:04:14

"Aloitatko uuden topikin vainoamisesta..?"

Oletko ihan terve?

Lähettäjä: ® 
Päivämäärä:   31.12.24 05:07:18

Siis mitä hittoa tuo yksi horisee miekkosnaisesta? En näe yhtäkään miekkosnaisen kommenttia ketjussa. Avohoitopotilas?? Siis tuo kommentoija.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   31.12.24 05:55:08

Isäni on kuollut ja äitini asuu naapurissamme ja aion huolehtia hänestä, jos joskus apua tarvitsee :D

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.12.24 09:45:25

Molemmat ovat valitettavasti jo menehtyneet, mutta jos vielä eläisivät niin tottakai huolehtisin.
Meidän kohdallamme tuo huolehtiminen oli valitettavasti taistelua syöpää vastaan, jonka hävisimme. Molempien kohdalla.
Äidin vierellä olin viimeiseen hengenvetoon asti.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   31.12.24 10:06:06

Äidistäni huolehdin niin, että käytin äitiä kaupassa kerta viikkoon ja muutenkin jos minne kyytiä tarvitsi.
Renppahommat tein myös äidille nuoresta pitäen.

Lähettäjä: polle 
Päivämäärä:   31.12.24 10:16:46

Jotain kauppa-apua, laskujen maksamista, lääkärille vientiä voin tehdä, mutta omaishoitajaksi en ala. Sitten, kun on sen aika niin pitää hommata heille hoitopaikka.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   31.12.24 10:18:14

Minäkin huolehdin jo nyt. ( vähän päälle 30 olen). Mutta hyvät vanhemmat aina olleet.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   31.12.24 10:18:19

Isä on kuollut. Äidin suhteen ristiriitaiset tunteet. Äitini on piilonarsisti, joten on lapsesta asti "kouluttanut" minua kiltiksi tytöksi, siihen että hän on hyvä äiti ja että minun pitäisi huolehtia hänestä. Tekeytyy jo nyt avuttomaksi ja valehtelee manipuloidakseen. Koska hän on minua koulinut tähän, minulla on vahvoja velvollisuudentunteita.

Olen kuitenkin alkanut tehdä jonkinlaista henkistä äidinmurhaa. Yritän järkeillä, että hän ei ole koskaan pitänyt kovin hyvää huolta itsestään -miksi minun pitäisi antaa hänelle jotain premiumluokan hoivaa, jota ei osaa edes arvostaa.

Ei ole koskaan ollut minusta aidosti kiinnostunut. Häntä kiinnostaa vain millaisen narratiivin luon hänelle, jotta hän voi leveillä muille. On latistanut, ei ole kannustanut, silti kun olen ponnistellut elämässä eteenpäin niin leveilee sillä, vaikka hänellä ei ole siihen osaa eikä arpaa.

Äitini ei ole oikein koskaan tiennyt mitä minulle oikeasti kuuluu. Ensinnäkään häntä ei kiinnosta. Hän haluaa kuulla vain positiivista, mutta en saa olla myöskään liian menestynyt ettei hän näytä huonolta rinnallani. Millään ongelmillani en saa häntä häiritä. Kerran olin todella pahassa tilanteessa ja pyysin apua, hän sanoi vain että ei voi auttaa. Ei edes, että kotiin saa aina tulla (etenkin kun omistan kolmanneksen tuosta kodista...). Ei kysellyt jälkeenpäin miten jaksan, miten selvisin vaikeasta ajasta jne.

Tuntuu, että voin hommata vanhainkotipaikan, muuttaa hänen kamansa ja nähdä juhlapyhinä, mutta muuten hluan elää omaa elämääni.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   31.12.24 10:20:25

Kyllä, mutten uhraa siihen kaikkea jaksamistani.
Tälläkin hetkellä autetaan ja huolehditaan tarpeen mukaan, mutta siinä vaiheessa kun tarvitsevat jatkuvaa apua, niin kyllä siinä sitten on ulkopuolisen paikka. Ja kun eivät kotona enää yksin pärjää, niin hoitokoti kutsuu.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   31.12.24 10:22:27

Omalla kohdallani se on siis 'totta kai' omien resurssien puitteissa, mutta en näe sitä minään pakollisena velvollisuutena vain siksi että vanhemmat. Jos ei vanhemmat ole hoitaneet lasta, niin ihan ymmärrettävää ettei se toteudu myöskään toisin päin.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   31.12.24 10:28:11

En edes ymmärrä miten voisin auttaa, esim. taloudellisesti katsottuna en tule koskaan tienaamaan lähellekään sellaisia summia kuin mitä nuo kermap*rseboomerit saavat eläkettä.

Mitään lämpimiä välejä ei ole koskaan ollut, joten mitään kuulumisiakaan en ala kysellä myöhemminkään.