Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   30.12.24 07:21:39

Minulla on pieni suku ja elossa olevat on laskettavissa yhden käden sormilla. Mieheni suku on isompi, mutta emme ole kovin läheisiä. Pikkuhiljaa mieleen on hiipunut, että kohta olen yksin - sukuni viimeinen edustaja.

Kohta olen tärkeä vain miehelleni ja todennäköisesti vanhana en kenellekään. Lapsia emme ole hankkineet emmekä aio hankkia. En aio hankkia lapsia vain siksi, että saattaisivat olla minusta kiinnostuneita, kun olen vanha.

Ystäväpiiri on melko pieni, mutta tätä asiaa yritän aktiivisesti parantaa.

Lähinnä tuo oman suvun katoaminen ympäriltä tuntuu surulliselta. Toki voin vaikka itse kuolla tästä töihin lähtiessä, mutta todennäisyyksien valossa olen viimeinen, joka on hengissä.

Lähettäjä: Liliana 
Päivämäärä:   30.12.24 07:31:20

Sama täällä. Täytin nyt 30 vuotta ja tajusin miten yksin lopulta olenkaan. Vanhemmat kuoli liki peräkkäin viime vuonna, ei sisaruksia, suku todella pieni eikä kovin läheinen. Ystäviä toki on ja poikaystävä, mutta siinäpä se. Hirvittää minuakin kieltämättä. En ole yhtään sellaista yksin viihtyvää erakkotyyppiä, joka nauttisi tästä.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   30.12.24 08:37:34

Voisin adoptoida teidät. Olen todella sukurakas, mutta suvussamme on tapana riidellä ja katkoa välejä. Sisar ja veli ovat etäiset, sekä.heidän lapsensa. Nyt myös lapset ottavat etäisyyttä. Vain vanhin tytär haluaa pysyä lähellä, mutta poika ja nuorin tytär ovat etäännyttäneet itsensä. Ilmeisesti sitä ei osaa arvostaa, mikä on itsestäänselvyys.

Lähettäjä: Hep 
Päivämäärä:   30.12.24 08:42:41

Äiti <3

Mulla on "normikokoinen" suku, mutta eräs ystäväni on sukunsa toiseksi viimeinen. Hän on jo kuolleiden vanhempiensa ainoa lapsi. Kummankaan vanhemman sisariakaan ei enää ole. Jäljellä on enää yksi serkku, hänkin eläkeläinen. Ystäväni on lapseton ja 50-vuotias, eli ei enää saakaan lapsia. Hän on surullinen tästä, ja miettii myös, mitä tekisi omaisuudellaan: iso maatila (nyt kesämökkinä) ja kerrostaloasunto. Jos serkku kuolee ensin, ystäväni perii hänetkin, koska serkullakaan ei ole lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 08:50:08

Yksinäisyys on vaarallisempaa kuin ylipaino.

Lähettäjä: Pipsa 
Päivämäärä:   30.12.24 08:54:21

Mulla ei ole oikeestaan ollut koko elämäni aikana sukua. Ei isää, kuoli kun olin 7v, eikä äitiä teini-iän jälkeen. Mummut ja pappa kuoli myös. Jotain kaukaisia serkkuja toisella puolella Suomea, eikä mitään yhteyksiä.

Jouluisin mietin tätä, kun muut kokoontuvat suvun kesken. Osaisinko edes olla enää sellaisessa mukana, tuskin... Olen niin tottunut olemaan yksin aina, eikä mitään apuja, tukea keltään

Lähettäjä: Deo 
Päivämäärä:   30.12.24 09:02:47

Ei ole minullakaan sukua eikä kyllä kiinnostakkaan.

Lähettäjä: ------------ 
Päivämäärä:   30.12.24 09:16:01

Sama. Omat vanhemmat alkavat olla iäkkäitä, veljeni ei halua olla meidän kanssa tekemisissä. Sukua kyllä on, mutta olemme etäisiä ja asuvat kaukana. Ei ketään kuka joulukorttia lähettäisi tai kysyisi edes kuulumisia tavattaessa.
Ihan kylmäävä tunne ollut itselläni kun on tajunnut että ihan yksin sitä saa vanhana pärjätä eikä minulle kukaan ole hautajaisia järjestämässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 09:24:38

Mun mielestä vähän outoa harmitella kun ei ole sukua, mutta samalla ei itse halua tehdä siihen sukuun lisää jäseniä. Niin, sittenpähän olet sen sukusi viimeinen, se on aika loogista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 11:25:35

Minulla on sama tilanne, paitsi ettei ole puolisoakaan. Olen jo valmistautunut siihen, että joudun vanhana kadulle, koska en usko siinä vaiheessa enää olevan nykyisiä yhteiskunnan turvaverkkoja ja matalapalkkatyöstä saatu eläke tulee olemaan niin pieni, että sillä ei tule toimeen.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   30.12.24 11:30:39

"Lähettäjä: .
Päivämäärä: 30.12.24 09:24:38

Mun mielestä vähän outoa harmitella kun ei ole sukua, mutta samalla ei itse halua tehdä siihen sukuun lisää jäseniä. Niin, sittenpähän olet sen sukusi viimeinen, se on aika loogista."

Tämä.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   30.12.24 12:07:47

"Minulla on sama tilanne, paitsi ettei ole puolisoakaan. Olen jo valmistautunut siihen, että joudun vanhana kadulle, koska en usko siinä vaiheessa enää olevan nykyisiä yhteiskunnan turvaverkkoja ja matalapalkkatyöstä saatu eläke tulee olemaan niin pieni, että sillä ei tule toimeen."

Tämä.

Lähettäjä: Ei yhtään mitään 
Päivämäärä:   30.12.24 12:16:47

Elämä on taynnä valintoja, ellei itse halua sitä sukua omatoimisesti laajentaa ja apuja ei suvun muilta jäseniltä ole tullut/tulossa, niin se on sitten siinä.
Vaan mitäpä merkitystä sillä sinulle sitten on kun aikasi on ohitse?

Lähettäjä: Hep 
Päivämäärä:   30.12.24 12:36:11

Pisteelle. Ei kyse ole aina haluamisesta. Kaikki eivät saa biologisesti lapsia, eivät löydä puolisoa ajoissa saadakseen lapsen jne.

Lähettäjä: Liliana 
Päivämäärä:   30.12.24 14:08:13

LähettäjäÄiti
Päivämäärä30.12.24 08:37:34
Voisin adoptoida teidät.

Voi miten ihana kommentti <3

Ja pakko sanoa, että se suvun jatkaminen ei kyllä sitten aina kaikilla ole omasta tahdosta kiinni.

Lähettäjä: ---------- 
Päivämäärä:   30.12.24 14:19:16


""Minulla on sama tilanne, paitsi ettei ole puolisoakaan. Olen jo valmistautunut siihen, että joudun vanhana kadulle, koska en usko siinä vaiheessa enää olevan nykyisiä yhteiskunnan turvaverkkoja ja matalapalkkatyöstä saatu eläke tulee olemaan niin pieni, että sillä ei tule toimeen."

Tämä."

Ja minulla myös. Ehkä tavataan siellä katuojassa sitten joskus.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   30.12.24 14:24:46

Jospa joku suku on niin lisääntymiskyvytön jottei kukaan vahingossa syntynytkään ei enää saa lapsia. Joku geenivika varmaan ja luonnonvalintaa. Ihmettelen kyllä ettei muka serkkujakan ole missään. Tuo että käden sormilla laskettavissa on aika outo juttu.

Lähettäjä: Sepi 
Päivämäärä:   30.12.24 14:31:13

Mitä ihmettä sitä suvulla tekee ?
Riittää että on hyviä ystäviä.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   30.12.24 14:38:45

Ystävät on tärkeämpiä kuin koko suku yhteensä. Sellainen sanonta että Suku on pahin on olemassa. Vaalikaa ystävyyssuhteitanne ja älkäämenkö polttelemaan siltoja niin ystäviä kyllä löytyy.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   30.12.24 15:12:57

Äidillä ja isällä ei ole sisaruksia, minulla ei ole sisaruksia. Mistä niitä serkkuja tulisi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 15:25:56

"Elämä on taynnä valintoja, ellei itse halua sitä sukua omatoimisesti laajentaa ja apuja ei suvun muilta jäseniltä ole tullut/tulossa, niin se on sitten siinä."

Eipä se suinkaan aina ole mikään tietoinen valinta ettei ole perhettä perustanut, vaan elämä on vain mennyt niin. Vai olisiko pitänyt lähteä sillä asenteella toimimaan, että ihan kuka tahansa, joka nyt vain sattuisi minut huolimaan, käy kumppaniksi ja sen kanssa sitten tehdään lapsia? Sitä paitsi kovasti täälläkin on syyllistetty pienituloisia ihmisiä siitä, että hankkivat lapsia kun eivät niitä sitten pysty elättämään. Niin että olisi kiva tietää, että mikä se tällaiselta kädestä suuhun elävältä matalapalkkaduunarilta olisi se oikea toimintatapa, kun sekä lisääntymistä että lisääntymättä jättämistä kritisoidaan.

Ja meidän suvussa kyllä autetaan toisiamme paljon, sanoisin että enemmän kuin ihmiset noin keskimäärin jopa. Olemme hyvin läheisiä, me jotka olemme jäljellä. Mutta eipä minua vanhana enää kukaan auta kun minä olen se nuorin jäsen tästä lähisuvusta, ei ole siinä vaiheessa enää muita kuin minä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 15:30:12

"Ystävät on tärkeämpiä kuin koko suku yhteensä. Sellainen sanonta että Suku on pahin on olemassa. Vaalikaa ystävyyssuhteitanne ja älkäämenkö polttelemaan siltoja niin ystäviä kyllä löytyy."

Ilmeisesti sinulla on hirveät välit sukulaisiisi, mutta näin ei ole meillä kaikilla.

Ja onhan niitä ystäviä, mutta sitten vanhana ja vaivaisena ne ystävätkin yleensä ovat vanhoja ja vaivaisia niin eipä siinä kauheasti enää edes toisten luona kyläillä jos alkaa sängystä ylös pääseminenkin olla tuskaa.

Lähettäjä: ---------- 
Päivämäärä:   30.12.24 15:38:22

Kaikki lapset eivät elä kauemmin kuin omat vanhempansa. Elämässä on paljon tekijöitä joihin ei voi itse vaikuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 15:43:43

enpä tiiä. koko suvun vie sama tauti kuin perheenikin. alan ola jo rajoilla keskimääräistä elinikää.
perhettä en saanut, aina oli isä äiti veli aina joku joka kuolemaa teki. ja jos ei tehnyt niin onhan se elämä kamalaa. toisaalta en ole perhettä halunnutkaan. muutenkin kädet ja pää täynnä tätä kaikkea pashaa.
välillä mietin miten helppoa olla viimeisten joukossa. kukaan ei huolehdi, stressaa eikä sun tarvi ottaa huonoa omatuntoa että mites sä ny tällai. ihan kuolemaan alat.
että joo. tavallaan yksin on helppoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 17:26:04

Kaikki eivät saa biologisia lapsia vaikka yrittäisivät mutta onhan tuo velojen määrä kasvanut entisestä. Silloin on turha itkeä kaatunutta maitoa kun on itse päättänyt sukuhaaransa lopettaa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   30.12.24 18:16:45

Joo, kaikki eivät saa biologisia lapsia, tiedetään. Mutta jos nyt tästä aloittajan tapauksesta keskustellaan, niin on se vähän outoa harmitella pientä sukua ja sitten todeta, että hän ei ainakaan aio hankkia lapsia. Eli kyse ei ole tahattomasta lapsettomuudesta, vaan velasta. Eli mikä pointti oli aloituksella?

Lähettäjä: Tuua 
Päivämäärä:   30.12.24 19:03:09

Kai sitä voi ja saa suvun pienuutta harmitella, oli syy mikä tahansa. Pitääkö aina väkisin kääntää ja vääntää kaikki keskustelun aloittajaa vastaan? Jos et tajua pointtia, niin mene pätemään muualle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 19:06:27

” Joo, kaikki eivät saa biologisia lapsia, tiedetään. Mutta jos nyt tästä aloittajan tapauksesta keskustellaan, niin on se vähän outoa harmitella pientä sukua ja sitten todeta, että hän ei ainakaan aio hankkia lapsia. Eli kyse ei ole tahattomasta lapsettomuudesta, vaan velasta. Eli mikä pointti oli aloituksella?”

No täytyy sanoa, että itse ihmettelin tätä samaa. Myös minulla on todella pieni suku, ja se oli yksi syistä, miksi halusin monta lasta. En sen takia, että heidän tulisi huolehtia minusta vanhana, vaan siksi että minusta on ihanaa kun on perhettä ympärillä.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   30.12.24 19:10:53

Sama täällä. Eikä ole ystäviäkään sen suuremmin, muutin pari vuotta sitten vieraalle paikkakunnalle eikä näin aikuisiällä enää helposti uusiin ihmisiin tutustu.

Itse jätin lisääntymättä, koska olen sen verran päävikainen että on syntymättömille lapsille parasta kun eivät koskaan synnykään. En suostu siitä itseäni syyllistämään, minä en näitä geenejä ja surkeaa lapsuutta valinnut. Mutta lapsiparat säästän tältä ja jätän heidät tekemättä ihan rakkaudesta heitä kohtaan. Pitkään omat lapset ja oma perhe oli elämäni suurin haave, mutta kaikkien ei vain kannata lisääntyä vaikka miten haluaisi.

Minä löydyn myös aikanaan sieltä katuojasta sitten. 10v työttömyyttä mielenterveysongelmien takia ja nyt matalapalkka-alalla. Ei paljon eläkettä tule tippumaan. Jos eläkkeelle edes koskaan pääsee. Luvannut samaa ikäluokkaa oleva tuleva pomo jo tarjota rollaattorit töihin sitten että voidaan painaa duunia vielä satavuotiaina jos henki pihisee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 19:57:44

Korvaa ystävillä, niin moni tekee. Sukulaisilla ja ystävillä ero on usein, että sukulaisten kesken pysytään kuulolla ja vieraillaan väkisin koska ollaan samaa geeniä, ihan sama tykkäätkö vai et heistä. Ystävien kanssa ei välttämättä olla sukua, mutta he ovat oikeasti aina läsnä ja haluavat olla seurassasi. Sukulaiset on yliarvostettua :D

Lähettäjä: Sherlock 
Päivämäärä:   30.12.24 20:23:01

Nautin taas, kun ei tarvitse olla sukulaisiin yhteyksissä. Olen tietoisesti katkaissut kaikki yhteydet ja en kaipaa heitä takaisin millään muotoa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 20:26:29

Tiedän, että täällä on monilla hyvin etäiset välit lähisukulaisiinkin, mutta esimerkilsi itselläni ei ole vaan kyse on todella läheisistä ja rakkaista ihmisistä. Jotka eivät todellakaan ole korvattavissa kenelläkään toisella. Varsinkin äitini kuolema on jotain mitä en halua edes ajatella. Näitä lähisukulaisia on vähän, mutta he ovat todella tärkeitä minulle ja kyllä tuntuu kamalalta ajatella elämääni sitten kun he kaikki ovat poissa.

Lähettäjä: Tuua 
Päivämäärä:   30.12.24 20:52:21

Eivätkä ne tähän maailmaan saatetut biologiset lapset ole mitään itsestäänselviä vanhuudenturvia. Saattaa käydä niin kuin Sherlockille, että lapset eivät pidä mitään yhteyttä. Hyvinkin todennäköistä, jos itse olet katkonut välit omiin vanhempiin. Sukuviha on periytyvä ominaisuus.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   30.12.24 21:33:05

Se on kumma juttu, että vaikka on hyviä ystäviä, kun tulee joulu tai juhannus, katoavat ihmeellisesti sukulaistensa luo.

Tai kun ystävät vanhenevat, kuplautuvat kummasti omien sukulaistensa kanssa, ja ystävät jäävät vähemmälle tai kokonaan.

Äitini on koko elämänsä välittänyt enemmän ystävistä kuin suvusta (olemme olemassa, mutta ei ole lapsiperhekeskeinen ihminen, joten ei omien lastenkaan perheet ole kauheasti kiinnostaneet). Nyt kun ne ystävät ovat jääneet eläkkeelle, heitä taas kiinnostavatkin omien lastensa perheet ja lapsenlapset enemmän, joten ystävät jäävät siinä vaiheessa taas monelle vähemmälle.

Kun eläkkeellä ei enää olekaan niitä työpaikan kautta tulevia ”ystäviä” on aika yksin. Joku sinkkukin viettää aikaa siskonsa perheen lasten kanssa.

Onnea vaan, jos onnistuu vanhempanakin laskemaan ystävien varaan.

Lähettäjä: Alexandra 
Päivämäärä:   30.12.24 23:13:15

Mulla oli lapsena iso suku ja vietettiin paljon aikaa porukalla ja oli kaiken maailman juhliakin. Nyt kun olen yli 30v niin jäljellä on enää vain vanhempani ja yksi sisarus. Suvun "päähahmot" kun menehtyivät ja lapset kasvoivat aikuisiksi niin niiden jäljelle jääneiden sukulaisten yhteydenpitoon kutistui. Onneksi on muistoja sekä valokuvia. Minulla on ystäviä, mutta ei omia lapsia eikä miestä, en tiedä tuleeko noita olemaankaan. En ole kovin aktiivinen etsimään mitään ja vähän sillä mielellä että tulee jos on tullakseen ja ei tule jos ei ole.