Lähettäjä: Haaska
Päivämäärä: 29.12.24 19:05:34
Mies on dokannut juuri sellaiset 9 päivää ja olen täällä huutanut ja raivonnut siitä, pitänyt numeron estolla ja käskenyt pitää turpansa kiinni. Lässyttää kuinka rakastaa minua, toki samalla " anna pllua ". Samalla itkee kuinka tyhmästi toimiikaan ja tämä ei ole kivaa.
Joo, kysykää miksi täällä olen. En tiedä. En vaan tiedä, mutta tässä tilanteessa ollaan taas. Aiemmin soitin hänelle kuulostellakseni että jatkanko puhelinestoa ja kuulemma oli enää vaan yksi kalja jäljellä. Äsken alkoi kyselemään että onko mulla minun autossani jotain vielä. Olisi kiva kun olisi.
Tällaista tämä elämä alkoholistin kanssa on. Työt hoitaa, tosin on niitäkin sössinyt juomisen takia mutta nyt kun työt ovat sellaista "tarvittaessa töihin kutsuttavaa", ja jos saa tietää ettei ole töitä vaikka viikkoon, niin hakee kaljaa.
Itse pitää omalta puoleltaan parisuhdetta vielä hyvävoimaisena, minä taas mietin että tapanko eläimet ja häivyn.
Mies ei ole omasta mielestään niin ongelmainen että haluaa itsensä asettaman pakon edessä olla selvinpäin. Kukaan muuhan ei näitä saa lopettamaan. Minun takiani ei ole ikinä lopettanut, mutta on kyllä sitten vaatimassa itse selvinpäin suunnilleen täydellistä parisuhdetta.
|