Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 14:46:33

Noniin, ainakin miljoonas topa aiheesta, mutta täältä saa aina sellaisia vaihtoehtoja, joita ei ole osannut ajatellakaan.

Nykyistä rotua en kerro, jotta ei ohjaa liikaa vastausvaihtoehtoja.

- Keskikokoinen n. 10-25kg
- Turkinhoidon suhteen vähempi parempi. Toki harjaus esim. kerta viikkoon onnistuu tai harvakseltaan trimmattavaksi/nypittäväksi vieminen. Viikottaisiin pesuihin, föönauksiin ja puunauksiin en halua lähteä. Pukeminen ok.
- Riistavietti ei haittaa, minulle ei ole ongelma käyttää hihnaa.
- Arkuus on ehdoton ei. Eli suoraan ne rodut, joissa arkuutta sukulinjoissa liikkuu, voi unohtaa. Toki kaikista roduista varmasti se yksi arka koira löytyy, mutta varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan?
- Myöskään paimenien ”mitäs tehtäisiin” -tuijotus ei ole mun juttu. Koiran pitää ajatella omilla aivoilla.
- Perusterve rotu
- Ei tarvitse olla ns. koirapuistokoira, sillä en koirapuistoja harrasta, mutta tuttujen koirien kanssa pitää tulla toimeen sukupuolesta riippumatta. Käydään nimittäin koirametsässä viikoittain juoksemassa koirakavereiden kanssa ja porukkaan mahtuu leikattuja ja leikkaamattomia uroksia ja narttuja. Haaveena meillä olisi porukan kesken aidata oma koirametsä, joten tämän toteutuessa ehkä käyntejä tulisi useamminkin.

Mitäkö mulla on tarjota? Aktiivinen koti kahden aikuisen taloudessa, lenkillä käydään päivittäin säästä riippumatta. Tällä hetkellä asutaan rivitalossa hyvien lenkkireittien lähellä, mutta seuraavan koiran elinajan sisällä tarkoitus olisi muuttaa vähän sivummalle taajamasta. Piha aidattu nykyisessä asunnossa ja tullaan aitaamaan myös seuraavassa asuinpaikassa. Nykyisen koiran kanssa ollaan harrasteltu nosea, mutta toistaiseksi aktiivinen koiraharrastuksissa laukkaaminen ei ole mun juttu. Lähipiirissä myös metsästysporukkaa (lähinnä jänis-, lintu- ja hirviporukkaa), joten mikäli rotu (ja yksilö) soveltuu metsästykseen, niin mahdollisuuksia toki olisi päästä metsällekin.

Lähettäjä: juup 
Päivämäärä:   29.12.24 15:09:40

Labradori, näyttelylinjainen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 15:25:48

Mulla tuli mieleen kääpiösnautseri, snautseri, mittelspitz, japaninpystykorva ja keeshond.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   29.12.24 15:40:23

"kääpiösnautseri, snautseri, mittelspitz, japaninpystykorva ja keeshond"

Ja kaikissa näissä 50/50 saako ihmissosiaalisen koiran.. ja vieraille pidättyväinen voi omistajasta olla liian lähellä "arkuutta". Tämä eniten aloittajalle pohdittavaksi !

Spekseihin kuitenkin menee ihan täysin spanielit eli sieltä mieleistä kokoa ja näköä valkkaamaan vaan ! Ehkä eniten vielä walesi tai enkku, mutta miksei siihen perus cockeriinkin voi tutustua.. Isommat vaan vissiin vähän terveempiä mm ihostaan ja luonteissa vähemmän hajontaa, cockerikin on siitä suosiosta aikanaan kärsinyt ja vaihtelua on jonkin verran.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 15:44:53

Ilmeisesti oon kohdannut outoja mainitsemiani rotuja (useita, kymmeniä) kun kaikki ovat olleet ihmisen tykö hakeutuvia :D etenkin kessut.

Heitetään vielä suomenlapinkoira. Menee kokohaarukkaankin. Sprinkut ja labbikset ei niinkään.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   29.12.24 15:54:06

Spanielit

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   29.12.24 15:58:02

Kooikerhondje!

Lähettäjä: kalkku 
Päivämäärä:   29.12.24 16:01:02

Novascotiannoutaja? Ovat pääosin hyväluontoisia koiria. Tai sitten joku vinttikoira, esim. whippet

Onko sekarotuinen ehdoton ei? Itsellä huskyn ja saksanpaimenen risteytys ja menisi noihin kriteereihin hyvin, jos vain saa tarpeeksi aktiviteettia päivittäin, sietää kyllä löhöpäiviäkin ja rivitalossa asutaan. Tämä ei toki ole mikään toripentu vaan tutulta hankittu.

Lähettäjä: hohhoijaa 
Päivämäärä:   29.12.24 16:11:40

No, en oo tavannut novascotiannoutajia jotka tulisivat toimeen muiden koirien kanssa. Hermorakenteeltaan sellaisia joita en ottaisi, ja liikaa turkkia omaan makuun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 16:19:50

Noutajat

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 16:25:31

Koikkerithan ovat olleet roturisteytysprojektissa luonteen puolen ongelmien vuoksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 16:41:17

” Onko sekarotuinen ehdoton ei? ”

Ei ole ehdoton ei, mutta niiden kohdalla on entistä hankalampi vältellä tuota hemmetin arkuutta, joka tuntuu monissa roduissa olevan haaste. Ja vielä sellainen haaste, jota pyritään piilottelemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 16:44:55

” Ja kaikissa näissä 50/50 saako ihmissosiaalisen koiran.. ja vieraille pidättyväinen voi omistajasta olla liian lähellä "arkuutta". Tämä eniten aloittajalle pohdittavaksi ! ”

Mun ei tarvitse saada kaikkia ja kaikkea rakastavaa koiraa. Sanotaanko, että itsevarmuus on oikea sana, jota haen. Toki paljon voi tehdä koulutuksellakin, mutta tietyt raamit tulee niistä sisäisistä palikoista.

-ap (kuten myös tuo aikaisempi vastaus sekarotuisiin liittyen oli multa)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 16:49:15

Mä etsin myös ehdoton ei arkaa rotua. Kahlasin aika monta JTO:ta läpi ja todella monessa todetaan että arkuus lisääntynyt rodussa X. Mulle tosin tärkeää oli myös koulutettavuus ja pk-oikeudet plussaa, joten vaikka joku laumanvartija olisikin aika järkähtämättömän rohkea luonteeltaan, en sellaista voisi ottaa.

Itse päädyin sileäkarvaiseen noutajaan. Tällä ei toki ole perusterveen mainetta, koska syöpiin näitä menee. Lisäksi allergioita ja atopioita tuntuu olevan valitettavan paljon. Mutta arkuutta näissä ei juuri ole. Olen kuullut muutamilta tutuilta, että heidän joillain tutuilla olisi arka flätti. Mutta eivät ole osanneet sanoa, millä tavalla arka. Yksissä pentutreeneissä näin myös paukkuaran flättipennun. Kuitenkin kokonaisuutena sanoisin, että siinä missä esim collien kanssa saa tehdä työtä ja tutkia linjoja, jotta saisi rohkean pennun, niin flätin kanssa vaikka ottaisit ekan pennun, jonka vapaana löydät, niin se on todennäköisesti rohkea, avoin ja ulospäinsuuntautunut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 17:17:42

” Mä etsin myös ehdoton ei arkaa rotua. Kahlasin aika monta JTO:ta läpi ja todella monessa todetaan että arkuus lisääntynyt rodussa X. Mulle tosin tärkeää oli myös koulutettavuus ja pk-oikeudet plussaa, joten vaikka joku laumanvartija olisikin aika järkähtämättömän rohkea luonteeltaan, en sellaista voisi ottaa.”

Muistatko, mitä muita rotuja sulle jäi flätin kanssa vaihtoehtoksi kahlailun jälkeen?

Flätti, vähän koon puolesta äärirajoilla. Kuten myös monet muutkin rodut, näitä keskikokoisia on niin vähän ja sieltä kun pitäisi vielä itselleen seuloa sopivaa niin vähiin jää.

Aikaisemmin ketjuissa mainituista:
- labbis. Ainakin käyttölinjaisissa arkuutta. Nly-linjaiset on mun mielestä rumia tankkereita. Ja toki tuskin käyttölinjaa mulle olisi tarjollakaan, kun ei sille ole tarvetta. Oisko näistä sellaista sekalinjaa olemassa? :D Nämäkin toki äärirajoilla kokonsa puolesta.
- Tolleri. Eikös näillä ole hermorakenteessa ongelmia terveysongelmien lisäksi?
- Koikkeri. Näistä olen myös kuullut hermorakenteen ongelmista. Koikkerista itse asiassa päädyin tutustumaan stabijhouniin, mutta sieltäkin löytyi arkuutta.
- Spanieleita olenkin jo vähän katsellut, näissä ainakin on sitä rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan.
- Lapparit on mun kokemuksen mukaan raivostuttavia kaikelle ja kaikille haukkuvia. Samaa vikaa toki nuissa mitteleissä.
- Snautsereille en jostain syystä lämpene. En tiedä miksi.

-ap

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 17:26:55

Labbiksissa on joitakin yksittäisiä kasvattajia jotka tekevät silloin tällöin sekalinjaisia pentueita vaihtelevin prosentein. Mutta niissäkin se koko heittelee 25 kilon molemmin puolin ja herkemmin ylöspäin.

Stabeja itekki joskus mietin mutta luonne on kaukana avoimen sosiaalisesta. Livenä niitäkin tuli nähtyä useampi. Kun oli tottunut reippaisiin noutajiin, spanieleihin, settereihin ja seisojiin.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   29.12.24 17:37:54

"- Tolleri. Eikös näillä ole hermorakenteessa ongelmia terveysongelmien lisäksi?
- Koikkeri. Näistä olen myös kuullut hermorakenteen ongelmista. Koikkerista itse asiassa päädyin tutustumaan stabijhouniin, mutta sieltäkin löytyi arkuutta.
- Spanieleita olenkin jo vähän katsellut, näissä ainakin on sitä rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan."

Ihan oikein olet kuullut.. valitettavasti, olisivat juuri kivassa kokoluokassa olevia ulkoisesti liioittelemattomia koiria !

Spanieleita edelleen suosittelen.. se rakkaus kaikkea kohtaan auttaa jostain pienesti hankalasta paikasta yli jos ei rohkeus itsessään riittäisi, mutta perus rohkeita ja lunkeja uusia asioita kohtaan ovat myös ! Noutajissa sinänsä myös muuten potentiaalisia vaihtoehtoja, mutta koko menee kyllä pääasiassa toivotusta yli..

Lähettäjä: Ruu 
Päivämäärä:   29.12.24 18:13:57

Beagle. Näppärä koko, helppo turkki, koira-ja ihmissosiaalinen.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   29.12.24 18:15:17

Staffi, mutta sosiaalistaminen niihin koirakavereihin on aloitettava heti

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.12.24 18:40:09

Aloittajalla on aika samanlainen koiramaku kuin minulla.

Meillä on eräs spanielinarttu, sopii kuvaukseesi. Mutta vaatii aika paljon tekemistä, muuten kyllä tulee tuijottamaan surullisena. Mutta katse on niin hellyyttävä, että kyllä siinä aina jotain pientä namun etsintää ainakin saa järjestettyä!

Tutki eri spanielivaihtoehtoja! Nartut tietysti tulevat helpommin toimeen muiden kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 19:19:16

”Muistatko, mitä muita rotuja sulle jäi flätin kanssa vaihtoehtoksi kahlailun jälkeen?”

Kelpietä mietin kovin, mutta sitten tulin siihen lopputulokseen, etten uskalla ottaa paimenta ollenkaan. Ehkä en ole paimenihminen, joten ainakin omaan käteen ovat liian herkkiä ja pehmeitä.
Göötti oli myös pitkään listoilla. Uskoisin sen olevan ihan hyvä vaihtoehto, mutta kyllä niilläkin JTO:ssa mainitaan arkuuden lisääntyneen.

Tällä hetkellä kiinnostaisi appenzelli tai entlebuchi. Näitä ehkä voisi aloittaja katsella? Ymmärtääkseni luonteissa jonkin verran hajontaa, mutta varsinaista arkuutta ehkä vähemmän. En ole varma.

Lähettäjä: Dallu 
Päivämäärä:   29.12.24 19:27:17

Ei missään nimessä mitään appenzellejä. Niihin verrattuna jotkin sileäkarvaisten collieiden, noutajien ja muiden edellä tulleiden rotujen arkuus on ihan mitätöntä.

Aloittajana katselisin lintukoiria, jos pystykorva ja terrieri tyyppiset ei nappaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 19:39:57

”Aloittajana katselisin lintukoiria, jos pystykorva ja terrieri tyyppiset ei nappaa.”

Lintukoirista seisojia oon kans silmäillyt. Setterit on kauniita ja iloisia Hessu Hopoja, mutta isohkoja. Bretoneissa arkuutta, kuten stabissakin. Kooltaan olisi passeli. Pienimunsteri kooltaan ok, mulle muutoin tuntemattomampi. Ja toki näistä monia haastava saada ei-metsästävään kotiin. Sellainen kun ei olla, vaikka metsälle voisi silloin tällöin päästäkin.

Terriereistä oon katellut näitä pehmeimpiä, kun tosiaan pitää tulla toimeen muiden saman sukupuolen edustajien kanssa. Sieltä toki löytyisi sitä itseluottamusta. Cairn vähän pienehkö, näitä olen muutamia tuntenutkin ja vähän isompana olisi varmaan ykkösenä listalla! Vehnää katsellut kans, ois vähän isompi, mutta oliko näillä kans terveysongelmia?

-ap

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 19:46:52

Mulla on ollu ryhmissä bretoneja. Täällä niitä on aika paljon (ja saksanseisojia), asun kunnassa jossa on paljon metsästyskoiria (enimmäkseen metsästyspystykorvia). Todella kuumaverisiä lintujen perään. Yhdellä meinas mennä rally-tokon viimeiset kurssipäivät pipariksi kun kanalinnut oli löytäny kentän viereiseen metsikköön ja koira ne haistoi. Nään nämä koirat metsästyskoirina, se palo riistaan on niin suuri. Sama muidenkin metsästysrotujen kanssa, joilla viettiä ja ominaisuuksia vaalitaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 20:08:45

” LähettäjäDallu
Päivämäärä29.12.24 19:27:17

Ei missään nimessä mitään appenzellejä. Niihin verrattuna jotkin sileäkarvaisten collieiden, noutajien ja muiden edellä tulleiden rotujen arkuus on ihan mitätöntä.”

Kerrotko lisää? Oon tosiaan ollut siinä uskossa, että appesta vois saada toimivan kaverin pk-puolelle.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   29.12.24 20:13:02

Karjakoira

Lähettäjä: Mi 
Päivämäärä:   29.12.24 20:15:03

Vehnät on ihan perusterveitä. Ei tosiaan terrierimäisen ärhäköitä ja rotutreffeillä 10 vierasta koiraa on hyvin voinut juosta keskenään. Turkkikin on lyhyenä mielestäni helppo, mutta vaatii sitten sen säännöllisen alasajon. Voisi tämä aloittajalle sopia, mutta vähän näissäkin saa taustatyötä tehdä, ettei pehmeys ja herkkyys (joka ei kuitenkaan ole mitään paimenkoiramaista) vaan käänny epävarmuuden puolelle.

Itse pidän myös omilla jaloillaan seisovista koirista ja on vaikea löytää sopivaa rotua tuossa kokoluokassa. Isommista löytyy kyllä.

Borderterrieri ja entlebuch on mun listalla, ja jos riistavietti ei haittaa, niin beagle voisi tosiaan olla tutustumisen arvoinen rotu!

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   29.12.24 20:27:25

Karjakoira on ihan vihoviimeinen rotuvaihtoehto jos pitää tulla lauman ulkopuolisten koirien kanssa toimeen. Eivät aina ole omankaan lauman kesken kovin sopuisia.

Lähettäjä: Tuikku 
Päivämäärä:   29.12.24 20:45:16

Minulla oli reilut 11 vuotta flatti ja se tosiaan oli rohkea, avoin ja ulospäinsuuntautunut! Mutta toisaalta itse tulin siihen tulokseen, että oli minun ensimmäinen ja viimeinen noutaja. Haluan itsenäisemmän ja omilla aivoillaan ajattelevan koiran, joka osaa ottaa rennosti silloin kun mitään ei tapahdu, eikä sinkoa jaloilleen joka kerta kun ihminen vähän liikahtaa (melkein kirjaimellisesti).

Nyt meillä on borderterrieri, joka tuli vähän vahingossa ja tätä rotua voisin suositella aloittajallekin. Yksi eläinlääkäri jolla itsellään on jackrusseleita sanoi etteivät nämä ole oikeita terriereitä, ja vaikken ihan samaa mieltä olekaan niin vähän kuitenkin. Omani jäi ihan pienenä hevosen jalkoihin ja siinä rytäkässä katkesi toinen takajalka ja pentuaika meni ihan harakoille, mutta silti tästä tuli täyspäinen reipas koira.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   29.12.24 20:59:44

Miten ois kromfohrländer? Onko jollain kokemusta?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.12.24 21:00:28

Faaraokoira.

Itsevarma, kiltti, pääosin tulee toimeen kaikkien koirakavereiden kanssa, ei vaadi mitään päivittäistä aivojumppaa/treeniä kunhan pääsee juoksemaan vapaana kovaa niin on 110% tyytyväinen.
Kotona makaa sohvalla selällään kuorsaten.

Ei mikään perskärpänen, mutta oman perheen kanssa on aina valmis touhuamaan mitä ikinä keksitkään.

Talvella pitää pukea. Ei helpoin motivoitava koulutuksellisesti, mutta jos ei tavoitteita koiraharrastuksissa niin saa myös kivan harrastuskoiran.
Peruskoulutus kuitenkin helppoa.

Irti ei voi pitää missä vaan, itsenäinen kun on ja näöllä metsästävä niin saaliin perään lähtee kyllä.

Omia on käytetty pienpetometsästyksessä ja ovat nuo hirvimetsälläkin olleet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.24 21:02:58

Kaveri otti noutajien jälkeen länderin, halusi kokeilla jotain muuta. Palasi takaisin noutajiin. Luonne..

Jos muistan oikein, ländereilläkin on ollut roturisteytysprojektia jossakin pohjoismaassa, syy taisi olla kapea geenipooli?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 10:31:03

Kysyn tässä ketjussa, että miten tuota sukulinjojen arkuutta voi tutkia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 11:34:18

”Lähettäjä.
Päivämäärä30.12.24 10:31:03

Kysyn tässä ketjussa, että miten tuota sukulinjojen arkuutta voi tutkia?”

Eihän sitä oikein voikaan. Tietäjät tietää ja aika harvoin tälläistä tietoa halutaan jakaa. Kasvattajat itse eivät ainakaan myönnä mitään. Jos sulla on joku ko. linjasta olevan koiran omistaja tuttuna, niin hän saattaa avautua aiheesta, mutta muuten ei arkuuksista oikein kuule.

KoiraNetistä voi sen verran katsoa, että jos lähisukulaisissa on useampi käytöshäiriöihin lopetettu, niin kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään. Ja mitä enemmän käyttöpuolen tuloksia, niin sekin kertoo jotain. Luonnetestituloksista arvostan, jos lähisukulaisilla hyvää toimintakykyä, tasapainoinen hermorakenne ja kovuus kohtalaisen kova. Myös hieman pehmeä on ok, jos toimintakyky ja hermorakenne kunnossa.

Mutta koska se tutkiminen on niin vaikeaa, jopa mahdotonta, niin itse en uskalla ottaa koiraa rodusta, jossa on yleisesti tiedossa, että pitää olla tarkka linjasta.

Lähettäjä: Mi 
Päivämäärä:   30.12.24 11:57:10

"Myös hieman pehmeä on ok, jos toimintakyky ja hermorakenne kunnossa."

Mä liputan hyvien hermojen ja lisäksi juuri tuota toimintakykyä (ja kovuuskin plussaa). Ajattelen, että se erottaa epävarmat koirat aroista koirista. Pienen epävarmuuden siedän, jos koiralla on toimintakykyä ottaa asiasta selvää ja päästä siitä yli. Tällaisista vähän epävarmoista nuorista koirista kasvaa yleensä kokemusten kautta aivan rohkeita, kivoja koiria.

Arkoja koiria pitää usein kannatella läpi niiden elämän ja arkuudet pikemminkin monistuu kuin häviää.

Lähettäjä: Auspa 
Päivämäärä:   30.12.24 12:15:45

Ei kaikki paimenet ole herkkiä…. Mulla pari työlinjaista ja ne ovat kyllä melko kovia koiria. Toinen tuijottaa toinen ei

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.12.24 12:15:45

” Arkoja koiria pitää usein kannatella läpi niiden elämän ja arkuudet pikemminkin monistuu kuin häviää.”

Näinhän se on. Omani päästin pois, kun alusta-arkuus laajeni ääniin.
Ja itse kyllä liputan vahvasti toimintakyvyn puolesta. Oli ihan kamala seurata, kun koira oli aivan paniikissa, mutta ei ollut toimintakykyä edes sen vertaa, että olisi poistunut pelottavasta tilanteesta. Toki jos ja kun ihmiset nykyään haluavat helppoja, hajuttomia ja mauttomia koiria, niin korkea toimintakyky ei oikein tähän istu. Sitä toimintakykyä kun saattaa sitten olla niissäkin tilanteissa, missä pitäisi malttaa olla paikoillaan. Tai sitten toimintakyky suuntautuu eri asiaan, mihin omistaja toivoisi. Joten ihan on jalostuksen ja kysynnän mukaan toimintakyvyttömien koirien määrä lisääntynyt.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   30.12.24 12:30:00

Parsonrusselinterrieri, joku spanieli tai jos haukkuherkkyys ei haittaa, niin Suomenpystykorva. Tai lapinkoira tai lapinporokoira.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.12.24 12:55:26

Mites meksikonkarvatonkoira (xoloitzcuintle)? Sitä keskikokoa. Hermot kunnossa, luonteessa samanlaista vakautta kuin esim. staffeissa, mutta eivät ryntää vieraiden syliin. Muuten suosittelisin staffia.

Lähettäjä: Mi 
Päivämäärä:   30.12.24 13:31:17

"Ei kaikki paimenet ole herkkiä…. Mulla pari työlinjaista ja ne ovat kyllä melko kovia koiria."

Ei paimenten herkkyys ole huono asia, jos siitä tykkää. Se tekee niistä helposti ohjattavia ja hyviä työssään. Aivan varmasti hyvä paimen tarvitsee kovuutta ja sinnikkyyttä, mutta silti ne ovat herkkiä ohjattavia -ainakin jos terrieriin vertaa. Mä en ole tavannut yhtään paimenkoiraa, jossa ei olisi sitä herkkyyttä (pl. aggressiopainotteiset sakut ja malit, mutta ne nyt ei ole paimenia nähneetkään).