|
Lähettäjä: Dld
Päivämäärä: 28.12.24 15:01:31
Minä oireilin vuosikymmenen ajan. Minua ei uskottu koska olin hoikka. Lopulta mielenterveys mureni ja jouduin saikulle. Oltuani puoli vuotta saikulla sanottiin, ettei pääkoppaani mikään vaivaa, minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja siihen ei apua psykiatriselta saa. Piti mennä somaattiselle puolelle.
En tajua miten minut edes otettiin psykiatriselle puolelle potilaaksi kun jo ennen sitä kilppariarvot oli perseellään. Olisi voitu jonotusaikana kokeilla thyroxinia ja todeta, että ei minulla ole tarvetta pääkoppa-asioille kun oireet paranee muutamassa kuukaudessa thyroxinilla kunhan annos on kohdallaan. Verikokeet otettiin siis ennen psykiatrisen puolen jutteluja ja melkein 6 kk myöhemmin kun ei psykiatrisen puolen diagnoosit minulle sopineet. Sain toki masennusdiagnoosin jotta sain saikkurahaa.
Luulisi, että psykiatriselle puolelle ei ole asiaa jos somaattisella puolella joku asia on noin perseellään ja oireet ihan hemmetin selkeät ja se pitäisi korjata lääkkeillä ja katsoa, mitä se vaikutti ja sitten pohtia, tarvitaanko enää mitään jutteluja.
Minulla siis lukee papereissa moneen kertaan vuosien varrella että kilpirauhasarvot ei ole kohdallaan ja oireet on selkeät mutta diagnoosia ei voida kirjoittaa koska olen hoikka. Koska tärkein kriteeri on kuulemma se, että potilas turpoaa kuin pullataikina. Ei riitä, että tsh on 7 ja t4v 10, jos bmi on alle 22.
Jos ihmiset saisivat apua ongelmiinsa ajoissa, he eivät tarvitsisi niin isoa apua silloin kun kaikki leviää käsiin. Oli se sitten sitten pään sisällä tai fyysisesti kropassa.
Syksystä lähtien minulla on ollut jotain oireita, joiden itse pelkään olevan sydänperäisiä. Sukurasite on vahva eikä oma sydämenikään täysin terve ole. Mutta oireet on niin lievät, ja olen nainen, niin varmasti vain vähäteltäisiin taas ja väitettäisiin mt- ongelmaiseksi. Odotellaan, että tilanne on hengenvaarallinen, saan sydänpysähdyksen ja meinaan menehtyä, jospa sitten otettaisiin vakavasti. Äitini hoitopolku oli tuo...
Pelkkä juttelu ei auta jos on oikeasti jotain fyysistä hoidettavaa. Oli se sitten mitä vain. Mutta monien pitäisi tajuta tehdä elintavoillaan sen mitä voi ja hakeutua hoitoon vasta sitten, tuolloin apua saa paremmin, kun ei ensimmäisenä käsketä vain laittaa perusasioita kuntoon ja tulla takaisin jos ei oiret helpottaneet.
|