Lähettäjä: Tössi
Päivämäärä: 27.12.24 08:05:48
Muhvi kyllä ihan itse ylitulkitsee minua. En todellakaan voi puuttua poikani valintoihin millään lailla. Se on hänen oma asiansa kenen kanssa elää. Ihmettelen vain tuota käytöstä, että noinko nykyään ajatellaan. Suunnitelmat tavata pojan kanssa jossain muualla kuin heillä, kypsyi jo ennen tuota heittoa 50-vuotiaista. Lähinnä haluan tavata häntä kahden ilman sitä tunnelmaa, jota tuo neiti on tapaamisiin aiheuttanut jo melkein 10 vuoden ajan. En kaipaa neuvoja, arvosteluja ja loanheittoa keneltäkään randomilta ht-tyypiltä, ainoastaan kysyin mitenköhän yleinen tuollainen elämää rajoittava ajatuksenjuoksu on.
Omasta elämästä voin kertoa vielä, että meillä oli perhetuttuina omia vanhempia iäkkäämpiä henkilöitä, joiden luona kyläiltiin kun olin lapsi. Silloin tosiaan kyläiltiin ihmisten luona esimerkiksi näin joulun aikaan. Siinä oppi kunnioittamaan eri ikäisiä, eri taustoista tulevia ihmisiä ja kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Oli siirtokarjalaisia, yksinäisiä naisia, Amerikoissa siirtolaisina olleita jne. Kun muutimme tähän taloon ja olin nuorimman lapsen kanssa kotona, tapasin käydä naapurissa juttelemassa iäkkään pariskunnan luona. Lähinnä miehen, koska rouva oli silloin jo dementoitunut. Joulun aikaan otin kuuman glögipannun mukaan kotoa ja naapuri lurautti joukkoon hiukan Koskenkorvaa. Siinä sitten istuksimme hetken juttelemassa. Eipä tullut pieneen mieleen, ettei meillä olisi mitään yhteistä.
|