Lähettäjä: Hömelö 
Päivämäärä:   25.12.24 22:31:16

Mä olen aina kokenut olevani oman elämäni Hannu-Hanhi.

Mutta välillä mietin, olenko vain pienistä asioista ilahtuva.

Ei ole omakotitaloa, omaa hevosta tai montaa muutakaan hienoa juttua. Mutta koen, että yleensä mulla käy hyvä tuuri, ja ajattelen näin lähes päivittäin.

Ilahdun, kun saan täydeltä parkkipaikalta paikan ihan oven läheltä. Ilahdun, kun saan kaupan leipähyllystä vikan paketin lempileipääni. Ilahdun, kun bongaan jonkun harvinaisen linnun tai perhosen. Ilahdun, kun ehdin vihreistä valoista, tai saan koneesta ikkunapaikan. Olen tyytyväinen, jos lounasravintolassa on lempiruokaani, tai jos onnistun ratkomaan päivän wordlen kolmannella sanalla.

Toki koen oloni yleisesti onnekkaaksi, kun lapset on terveitä ja pärjää ihan hyvin. Iloitsen siitä, että ollaan miehen kanssa myös terveitä ja aika hyvissä työpaikoissa.

Mutta koetteko muut kanssa että ”kävipä mulla hyvä tuuri” tuollaisista elämän arkipäiväisistä pienistä asioista?

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   25.12.24 22:48:19

En ihan noilla sanoilla, mutta tunnistan tuon fiiliksen kyllä. Minä olen pienituloinen keski- ikäinen näainen. Ei ole omaisuutta eikä parisuhdetta, mutta silti koen olevani onnekas. On kaksi aikuista lasta jotka ovat minulle käsittmättömän rakkaita, on ihanat ystävät ja kaunis koti, niin vuokrattu kuin onkin. Töitäkin on sen verran, ettei tarvitse tukien varassa kituuttaa.

Uskon, että onnellisuudellani on paljon tekemistä sen kanssa, etten kuormita elämääni turhalla katkeruudella, kaunalla tai kateudella. Keskityn niihin asioihin, jotka elämässäni ovat hyvin. Pyrin myös korjaamaan niitä asioita, jotka korjaamista tarvitsevat. Tiedostan maailmantilanteen, mutta pyrin näkemään myös sen, mikä tässä maailmassa on vielä hyvää ja kaunista. Haluan myös auttaa niitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin.

Onnea sinulle elämääsi, aloittaja.

Lähettäjä: Universumi 
Päivämäärä:   25.12.24 23:01:31

Täällä samat viilikset mut mä olenkin ottanut ne niin etttä Universumi järjestää. Ja jos jostain syystä ei onnistu niin kun vähän katsoo ympärilleen niin siihenkin löytyy ihan hyvä syy. et silleen.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   25.12.24 23:04:15

Opettelekirjoittamaan, ääliö.

Lähettäjä: Isä 
Päivämäärä:   25.12.24 23:12:53

Huohille sanoisin että ota vähän enemmän kuppia niin kirjoitus menee perille ja oppisi itsekkin kirjoitteleen järkeviä.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   25.12.24 23:15:23

Olen pahoillani puolestasi, Huoh. Sinulla täytyy olla todella paha olla itsesi kanssa, kun pitää tuollaista pahantahtoista tekstiä suoltaa.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   25.12.24 23:28:33

"Huohille sanoisin että ota vähän enemmän kuppia niin kirjoitus menee perille ja oppisi itsekkin kirjoitteleen järkeviä."

Mitä @!#$ kuppia?

Lähettäjä: Hömelö 
Päivämäärä:   25.12.24 23:32:23

Huoh: kiitos vinkistä. Onneksi kuitenkin olen ollut niin hannuhanhi, että sain äidinkielestäkin Laudaturin ja selvisin helposti yliopisto-opinnoista. Vaikka en osaa edes kirjoittaa! Voi tosin olla, että luetunymmärtäminen myös vähän sakkaa, mitä vanhemmaksi sitä tulee. Mutta ei se meikäläistä haittaa, tuurilla tajuan kuitenkin vähintään osan, joskus jopa sarkasmin.

Lähettäjä: Onnekas 
Päivämäärä:   26.12.24 00:24:05

Eikö topikin aihe ollut Hanni Hanheus eikä oikeinkirjoitus. Pysyttäisiin aiheessa koska on kiinnostava.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   26.12.24 00:24:54

Laudaturin :"""DDDDDDD joo, et saanut. Kukaan L:n saanut ei kirjoita "vähääntyytyväinen" ja "hannuhanhi."

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.12.24 00:29:50

Merkittävää on, että on sellainen elämä, jossa tärkeimmät tarpeet toteutuu. Onnellisuus taas ruokkii itseään eikä siihen pääse hyppäämään, jos tärkeämmät asiat puuttuu. Jos esim. on yksinäinen ei parkkipaikka tai leipäpussi lohduta tai tuo iloa samoin kuin sen jälkeen kun juuri on nähnyt hyvää ystävää ja olo mainio.

Siksi kiitollisuuden korostus monesti lipsahtaa toksisuuden puolelle. Kiitollisuus pienistä asioista on etuoikeus silloin kun isot asiat ovat kunnossa. Ja se mikä kellekin on iso asia riippuu. Toiselle se on terveys, toiselle ystävät, jollekin molemmat.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   26.12.24 01:08:09

En sanoisi että on hannuhanhi sen enempää kuin kovin vähään tyytyväinen, vaan tavasta nähdä enemmän positiivista kuin negatiivista. Toki silloin pitää olla elämän perusasiat kunnossa kuten triplapiste sanoi hyvin. On helppo tuntea olevansa tosi onnekas kun on työ, terveys ja muita ihmisiä elämässä. Loppu on sitten enemmän kiinni itsestä. Itsellä on läheisiä joille lasi on aina puoliksi tyhjä ja jokaista positiivista asiaa kohtaan löydetään kolme negatiivista. Olen ihan tietoisesti opetellut erilaista näkökulmaa kaikkeen kun on nähnyt miten katkeraksi oma ajattelu tekee ihmisen jolla on oikeastaan kaikki hyvin. Olen siis vähän samanlainen nykyään, fiilistelin kuinka hyvä onni oli kun kukaan ei sairastunut jouluksi, löysin tarjouksesta oman kokoiset housut, kuinka auto ei hajonnut tänäänkään tai että taskusta löytyi koirankakkapussi kun luulin niiden loppuneen. Ihan naurettavia asioita oikeastaan, ja joku toinen ei tuntisi itseään erityisen onnekkaaksi. Toisaalta minun on helppo iloita pikkuasioista kun olen terve, perheellinen ja hyvässä työssä, eli sen suhteen olen oikeasti onnekas, enkä vähään tyytyväinen.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   26.12.24 07:30:34

"Olen ihan tietoisesti opetellut erilaista näkökulmaa kaikkeen kun on nähnyt miten katkeraksi oma ajattelu tekee ihmisen jolla on oikeastaan kaikki hyvin. "

Juuri näin. Ja minulla lisäksi on kokemusta ihmisestä, jolle mikään ei riitä. Rahaa tulvii ovista ja ikkunoista, mutta todellista onnea se ei mukanaan tuo. Kyseinen ihminen on ex- mieheni ja voin sanoa että hänen kanssaan oli ahdistavaa elää. Mitä enemmän rahaa tuli, sitä huonommin aloin voida.

Siksi tein irtioton ja rakensin elämäni sellaiseksi kuin se nykyään on. Ei ole mainetta, mammonaa eikä itse asiassa edes terveyttä enää. Monikin voisi ihmetellä, että miten voin ajatella olevani onnekas, kun elämäni on sellaista kuin se on. Mutta minulle ne rakkaat ja läheiset ovat aina olleet tärkeämpiä kuin mikään ulkoinen loisto ja kimallus, joka jättää sisältä tyhjäksi.

Ja pakko sanoa, että säälin nimimerkkiä Huoh. Myrkynsylkijöillä on aina omassa elämässään paljon pielessä.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   26.12.24 07:44:17

Huoh on selkeä palstan vakiprovoilija, aina haukkumassa muita kirjoitusvirheistä ja kirjoittelee pitkiä kymmenien viestien ketjuja, jotka eivät kiinnosta ketään.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   26.12.24 08:10:09

"Huoh on selkeä palstan vakiprovoilija, aina haukkumassa muita kirjoitusvirheistä ja kirjoittelee pitkiä kymmenien viestien ketjuja, jotka eivät kiinnosta ketään."

Kerro ihmeessä milloin olen kirjoitellut kymmenien viestien ketjuja? Olet sekaisin.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   26.12.24 08:10:50

En myöskään ole mikään vakiotyyppi täällä. Silloin tällöin käyn. Kaikkein vähiten olen "provo."

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.12.24 08:32:49

Lähettäjä: ALAIKÄINEN
Päivämäärä: 25.12.24 02:56:53

Opetelkaa suomen perusteet!!!!!!!!!! Huoh.

Ilmoita häirikköviestistä
Re: Viimeinen niitti? (Parisuhdeasioita)
Lähettäjä: huoooh idiootti
Päivämäärä: 25.12.24 04:02:46

Sori tyhmät viestini, on niin paha olla itsellä koska oon luuseri....

Eipä näitä tarvitse paljon lueskella, kun Miekkosnaisen tyyli pamahtaa silmille.

Lähettäjä: Pistepisste 
Päivämäärä:   26.12.24 08:36:20

Hannu Hanhihan sai kaiken tekemättä yhtään mitään. Itse koen, että minulla ei ole paljoa, ja olen silti onnellinen. Kuitenkin olen kokenut myös paljon menetyksiä ja tehnyt paljon töitä ja valintoja kaiken sen eteen, mitä minulla on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.12.24 10:24:19

Mun mielestä mikään aloittajan esimerkeistä ei ilmennä erityistä hannu hanhisuutta. Noi on just tuommoisia arjen pieniä asioita, josta aloittaja osaa ilahtua.
Mun yksi kaveri on todellinen hannu hanhi. Muutama esimerkki:
- Osallistui kahteen arvontaan, josta pystyi voittamaan liput lempiartistinsa keikalle. Voitti molemmat
- Laittoi teininä yhden työhakemuksen kesätyöpaikkaan. Sai sen paikan ja on yhä samassa paikassa töissä.
- Löysi miehensä yläasteikäisenä, ovat olleet aina yhdessä, ei ole joutunut ”pussaamaan sammakkoja” tai kokemaan sydänsuruja
- Kaikki muut kaveriporukassa ovat kärsineet mielenterveyden haasteista, hänellä ei mitään
- Kaikkien muiden lapsuudenperheissä ollut vastoinkäymisiä: syöpää, alkoholismia… Hänellä ei mitään
- Kun oli aika ostaa oma asunto, hänen kotipaikkakunnalleen juuri rakennettiin kohtuuhintaista rivaria. Kaveri haki lainaa, sai sen, teki tarjouksen ja sai asunnon

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   26.12.24 10:35:47

No en nyt sentään koe, että ilmaiseksi olisin kaiken saanut. Olen painanut todella paljon töitä ja selvinnyt todella isoista vastoinkäymisistä, jotta olen saavuttanut sen kaiken mitä minulla nyt on. Silti pidän tietyllä tavalla itseäni onnekkaana, koska tietyt perusasiat (työpaikka, koulutus, terveys, lasten saaminen ym) ovat järjestyneet tähän asti niin kuin olen toivonut. Kuitenkin hetkittäin pitää aika melkein nipistää itseään, kun olemme mieheni kanssa aika lailla tyhjästä saaneet tehtyä itsellemme mukavan elämän. On iso kivitalo pks:lla hyvällä alueella, molemmilla mieleiset harrastukset (hevoset, moottoriajoneuvot), lapsi saanut aina harrastaa mitä on vaan halunnut, sijoitusasunto sekä muunlaista sijoitusomaisuutta. Toki lainaakin on vielä runsaasti, mutta nyt näyttäisi, että senkin kanssa selvitään, kun korot ovat laskeneet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.12.24 10:56:41

Itse olen epäonnekas ja muutama kaverikin huomannut ja kuittailut :D Arpapeleissä esim. kuka tekee paskimmat hommat kaveriporukassa niin häviän ihan aina. Lukemattomat kerrat jos on pitänyt nostaa joku paperi hatusta niin sanon jo etukäteen sen pahimman ja sieltä se tulee, siis oikeesti lähes aina niin, että muutkin huomanneet. Oon varmaan Aku ankka.

Lähettäjä: Anneli 
Päivämäärä:   26.12.24 13:16:47

Kieliopillisesti hannuhanhi pienellä yhteen on täysin oikein, koska se on kuvaava termi. Ks. netistä peppipitkätossu tai pikkumyy, toimii ihan samalla tavalla. Älä siis yritä neuvoa muita, kun et itse osaa.

Samoin vähääntyytyväinen on kieliopillisesti täysin oikein, koska KAIKKI -inen-loppuiset ovat yhdyssanoja.

Että älä ulvo.

Lähettäjä: Kakki 
Päivämäärä:   26.12.24 14:22:09

Itsekin olen tuollainen kuin aloittaja, eli ilahdun arjen pienistä hyvistä asioista. Yritän etsiä huonoistakin asioista aina jonkin hyvän tai edes neutraalin puolen. Toisaalta olen kyllä myös onnekas: minä ja läheiseni olemme terveitä, opiskelu- ja työasiat ovat aina järjestyneet hyvin jne.

Sitten taas yksi kaveri on menettänyt ennen täysi-ikäistymistään sekä isänsä että läheisen isäpuolensa, molemmat vei ankara syöpä. Toisella kaverilla on kehitysvammainen sukulainen, jonka seuraavan viikon voinnista ei voi ikinä olla varma. Lähipiirissä on ollut syvää masennusta, muita mt-ongelmia, itsemurhia ja lasten kuolemia. Joillakin ihmisillä pska osuu tuulettimeen kerta toisensa jälkeen ilman, että he voivat sille mitään. En ihmettele, että kaikki heistä eivät jaksa enää ilahtua oikein mistään.

Lähettäjä: Hömelö 
Päivämäärä:   26.12.24 14:36:34

Kiitos Anneli kun jaksoit avata suomenkielen saloja Huohille. Itse en jaksanut, vaikka tosiaankin kirjoitin äidinkielestä 98 pistettä (kauan, kauan sitten).

Mutta asia taitaa olla juuri niin kuin moni tässä toteaa - kun on elämässä kaikki perusasiat kunnossa, on helppo löytää iloa pienistäkin jutuista.

Ilahduin tänään, kun latessa oli kaunis kuvio päällä.
Moottoritiellä ei ollut vielä ruuhkaa. Ja kun sain rapsuttaa naapurin koiraa. Ja kun lenkillä goretex piti varpaat kurasta huolimatta kuivina.