|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 24.12.24 10:53:25
Minä tein todella traumattisen eron jälkeen synkkyyksissäni pitkiä listoja, harmi ettei tullut kirjoitettua ylös!
Mutta se mitä en niitä listoja tehdessä tajunnut oli, että siinä oli tavallaan kaksi erillistä listaa. Nykyisessä täyttyy se tärkeämpi, eli sisäiset asiat, miten hän kohtelee minua ja muita, millainen ihminen hän on pohjimmiltaan ja miten hän suhtautuu elämään. Ulkoisista asioista jäikin sitten moni täyttymättä. Eivät siis olleet mitään ulkonäöllisiä tai statuksellisia asioita, mutta esimerkiksi nykyinen ei ole päässy tupakasta eroon ja se on ihan ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa, olen itsekin pääsyt nikotiinista eroon vasta muutama vuosi sitten.
Riippuu siis mitkä ne asiat ovat. Jos ihmisen kanssa pystyy muodostamaan terveen ja turvallisen suhteen ilman että MIKÄÄN toisen käytöksessä ja tekemisissä hiertää niin anna mennä.
Muistuttaisin jokaikistä siitä, että yhteen muuttaminen ei ole pakollista. Toki pitkittynyt etäsuhde on usein tuhoon tuomittu, mutta samalla paikkakunnalla asuessa on hyvä molemmilla olla omat kolot.
"Ei kai kukaan suin päin rakastu, joten sitä ennen pystyy laittamaan stopin asialle, vai?"
Ai ei vai. :D Tämä oli sellainen "lekalla päähän"-elämys, ihan molemmin puolin. Oltiin jo valmiiksi hyviä ystäviä ja jossain kohtaa tajuttiin olevamme ensimmäistä kertaa elämässämme molemmat samaan aikaan sinkkuja. Oli kyllä hämmentävää aikaa, mutta oli ihan mahtavaa kun oli ihminen jonka kanssa ei tarvinnut yhtään himmailla, sai vaan painaa kaasua ja nauttia vauhdista.
|