|
Lähettäjä: Seurassa?
Päivämäärä: 18.12.24 17:41:00
Joulu lähestyy ja ahdistaa kun vietämme aaton vanhemmillani jonne tulevat kaikki sisarukseni perheineen. Minulla on siis kolme sisarusta. Yhden kanssa tulee nähtyä muutenkin kuin jouluna ja vaihdamme viestejä ajoittain. Hänen seurassaan koen olon ihan ok mukavaksi. Vejeni kanssa en keksi ikinä mitään jutun juurta ja tunnelma on sellainen kiusallinen hiljaisuus. Yhden siskoni kanssa olemme vain ihan eri aaltopituudella, hänen juttunsa menevät minulta ohi ja hänellä on tarve koittaa pilkata minua kaikkien läsnäollessa enkä koe tätä mukavana. Esim saattaa alkaa muistelemaan ilkeään sävyyn minkälaiset vaatteet minulla oli lapsena tai mitä olen tehnyt, päälle tekonaurua ja odottaa, että muut yhtyvät hänen nautuunsa. Tai esim juttelin tämän mukavan siskoni kanssa ja mainitsin hänelle, että sain vihdoinkin ostettua uudet sisäliikuntakengät kun edelliset olivat hutiostos ja tästä oli ollut juttua vähän aikaisemmin hänen kanssaan. Tähän tämä toinen sisko alkaa hekottamaan, että mihin sinä niitä tarvitset ja kun kerron käyväni ryhmäliikuntatunneilla alkaa hän nauraa vedet silmissä, että sinäkö muka käyt ryhmäliikuntatunneilla. On tullut käytyä jo varmaan lähemmäs 20 vuotta muutaman kerran viikossa koska se on minulle mielekäs tapa liikkua. En ymmärrä mikä tarve siskollani on pilkata minua ja odottaa, että muut yhtyisivät hänen nauruunsa ja tätä ei tapahdu vain muutamaa kertaa illan aikana vaan jatkuvasti jos siskoni on kuulolla kun puhun jonkun kanssa jotain tai jos on hiljaista niin sitten alkaa kaivelemaan lapsuuttamme ja kertomaan minun vaatteistani tai tekemisistäni pilkkaavaan sävyyn.
Äitimme häärää kaikkien ympärillä ja hokee kuinka on kivaa kun olemme kaikki yhdessä. Minä taas koen, että nämä ovat hyvin raskaita hetkiä kun olen sisarusteni kanssa samassa tilassa. Pääasiassa on sellaista kiusallista hiljaisuutta kun kukaan ei keksi puhuttavaa tai sitten siskoni pilkkaa minua. Kukaan muu ei edes lähde mukaan noihin hänen juttuihinsa.
Tuntuu, että minusta tulee ihan eri ihminen kun olen sisarusteni kanssa tekemisissä. Jännitän, en osaa puhua normaalisti ja vain odotan, että piina olisi ohi ja voi lähteä kotiin. Kuitenkin tämä tuntuu olevan äidilleni tärkeää niin siksi osallistun. Millä ihmeellä sitä voisi opetella olemaan oma itsensä ja rennommin sisarusten seurassa? Ei minulle tuota vaikeuksia töissä höpötellä niitä näitä muiden kanssa ja mielelläni näen kavereita jne enkä jännitä työkavereiden tai muiden kavereiden seuraa. Mutta jos sisarukseni tai vanhempani ovat samassa tilassa jäädyn ja jännitän, en keksi mitään sanottavaa, mietin tarkasti jokaisen sanani etukäteen jolloin tapaamisista tulee ihan kamala stressi.
|