Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   18.12.24 11:37:18

Parisuhde on kuollut ja pitäisi jaksaa erota. Esikoinen on nyt 5-vuotias ja hän on herkkä lapsi. Ei ole kuitenkaan nepsy tai muita diagnooseja. Lapsi on myös paljon minussa eli äidissä kiinni, ja isä alkoi kelvata ylipäätään vasta 4-vuotiaana.

Koska lapsi on niin paljon minun perään, tuntuu tosi hankalalta ajatus vaikkapa viikko-viikko asumisjärjestelystä, koska lapsella ehtisi sitten tulla kova ikävä äitiä. Olen yrittänyt miettiä mikä tässä nyt sitten olisi paras ratkaisu lapsen/lasten kannalta. Eletäänkö vielä jokunen vuosi kulissiliitossa vai erotaanko nyt ja toivotaan, että lapsi tottuu vuoroviikkoasumiseen? Missä iässä herkän lapsen kannalta ero olisi parasta tehdä? Saako näihin pohdintoihin apua jostain neuvolasta tms?

Lähettäjä: Armanjakki 
Päivämäärä:   18.12.24 11:39:20

Voisiko mies ajatella lasten parasta ja antaa sinun asua lasten kanssa ja tavata lapsiaan kuitenkin mahdollisimman usein?

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   18.12.24 11:42:29

Se asuntoratkaisu, että lapsen asuu kiinteässä osoitteessa on todettu parhaimmaksi lapsen kannalta. Eli vaikka olisi viikko viikko, niin vanhemmat muuttaa ei lapset.

Miettikää sitä ratkaisua, niin ei olisi lapsen kannalta niin radikaali muutos joka viikko.

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   18.12.24 11:43:41

Ihan ensiksi erosta pitää kertoa lapselle sellaisella tavalla minkä tuon ikäinen ymmärtää. Samoin mitä se tarkoittaa käytännössä.

Lapset on sopeutuvaisia. Enemmän tässä paistaa se, että äiti ikävöi ja kääntää sen lapsen ikäväksi. Äidit monesti tiedostamatta sitovat lasta itseensä.

Lapset myös vaistoavat kun vanhempien välit on huonot, sitä ette pysty peittämään ja kulissit on lapselle se pahin vaihtoehto. Tällöin alkavat syyttelemään itseensä kun eivät tiedä asioiden todellista tilaa.

Lasten olisi hyvä ottaa etäisyyttä ja pystyä olemaan toisen huoltavan luona. Aikuisten asia on tehdä se lapsen näkökannasta turvalliseksi ratkaisuksi.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   18.12.24 11:55:42

Miksi pitää erota vain siksi, että ”parisuhde on kuollut”? Miksei sitä parisuhdetta voi elvyttää? Todella surullista heittää koko perhe roskikseen vain siksi, että ei vaan enää huvita tehdä töitä suhteen eteen.

Parisuhteelle pitää antaa aikaa ja tilaa. Puolisoa täytyy huomioida säännöllisesti. Tunteista ja tarpeista saa ja pitää puhua.

Paremman mallin annatte lapsille, kun selätätte vaikeudet ja jatkatte yhä tiiviimpänä yksikkönä.

Luonnollisestikaan tämä ei koske väkivaltaisia suhteita, vaan näitä nykyään niin surullisen yleisiä tarinoita, joissa ”intohimo kuoli” ja ”kasvettiin erillemme”. Suhde muuttuu ajan myötä väkisinkin. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   18.12.24 12:20:06

Eron taustalla on se, että mies on masentunut, eikä ole vuosienkaan jälkeen suostunut hoidattamaan itseään kuntoon. Olen itse väsynyt hoitamaan suurimman osan kotitöistä/metatöistä ja lastenhoidosta. Parisuhdeterapiassakin on käyty, mutta ei se parisuhdeterapia yksistään pysty miehen masennusta poistamaan. Masennus aiheuttaa hänelle myös empatiakyvyttömyyttä ja käyttäytyy huonosti minua kohtaan. En vain jaksa enää olla hänelle ilmainen lastenhoitaja ja sisäkkö.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   18.12.24 12:26:18

Jos mies on tuommoinen niin eipä hän lasta tartte millään viikko-viikkosysteemillä. Noin pienen kanssa se ei muutenkaan ole ykkösvaihtoehto.

Lapsi pääosin äidille.

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   18.12.24 12:44:27

Vanhempien ero on lapselle aina traumaattiinen tapahtuma, oli sitten herkkä tai ei. Jotkut lapset osaavat vain näytellä paremmin, toistaa kenties aikuisilta oppimaansa mallia, jossa tunteita ei kuulu näyttää vaan ne pitää piilottaa. Pitää vaan pärjätä, jolloin lapsella ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos ei asioita lapsen kanssa käsitellä, ne purskahtavat kyllä ulos myöhemmin, joskus vasta aikuisena.

Itse erosin, kun lapsi oli 6v ja alusta asti oli selvää, että on minulla pääosin ja käy isällään joka toisen viikonlopun. Isänsä ei siis halunnut enempää, vaikka tarjosin vaihtoehtona kyllä, myöhemminkin kun lapsi oli isompi ja "helpompi" ja asuttiin alle kilometrin päässä. Minusta tämä ratkaisu on silti ollut lapsen kannalta paras, oli myös todella kiinni minussa pienempänä. Nyt teininä reissailee junalla niin isänsä, kuin kavereidensa luona. Vaikeaa oli eron jälkeen ja muistan vieläkin ne hirveät itsesyytökset toisen surua ja kaipuuta katsellessa ja kuunnellessa. Meillä ei ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin erota.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:50:28

Itse avioerolapsena hieman samantyyppisestä tilanteesta voin sanoa, että herkälle lapselle pahinta on olla siinä isänja äidin vänkäyksen välissä. Ero oli helpotus. Tietysti oli ikävä ja kaikkea, mutta se rauha kotona oli ihan uskomaton verrattuna aiempaan kireyteen.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   18.12.24 13:46:35

Ei meillä onneksi (enää) juurikaan riidellä, vaan homma on mennyt siihen, että ei puhuta juuri mitään. Eihän se kivalta tunnu, että lapset saa tällaisen mallin parisuhteesta tai siis "parisuhteesta".

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   18.12.24 13:59:27

Lapsi kyllä sopeutuu eroon mutta en suosittele viikko viikko asumista lapselle. Ite en ois ikinä siihen suostunut eikä myöskään lapset. Ero hoidettiin siististi ja vietettiin aikaa yhdessä eron jälkeekin. Ja isä ei pysty lapsesta ottamaan vastuuta viikoksi jos vointi on huono, sillon riittää että lapsi käy joka toinen vkl.

Lähettäjä: Liva 
Päivämäärä:   18.12.24 14:03:10

Lapset myös vaistoavat kun vanhempien välit on huonot, sitä ette pysty peittämään ja kulissit on lapselle se pahin vaihtoehto.

Tämä!!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.12.24 14:07:04

Ei kuollut parisuhde välttämättä tarkoita huonoja välejä.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   18.12.24 20:29:33

Up

Lähettäjä: JAS 
Päivämäärä:   18.12.24 20:32:32

Kokeilkaa seksiterapiaa eli joka pv kk ajan seksiä. Rakastukaa toisiinne uudelleen. Huono syy luovuttaa. Itsellä 30v liitto heräsi juuri uudelleen eloon d

Lähettäjä: JAS 
Päivämäärä:   18.12.24 20:34:44

Ja vielä, meillä sama tilanne eli masennus. Luota muhun, suhde nousee eloon nopeasti ehdotukseni kautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 21:18:28

"Masennus aiheuttaa hänelle myös empatiakyvyttömyyttä ja käyttäytyy huonosti minua kohtaan."

Kuulostaa kyllä ihan joltain muulta kuin masennukselta, mutta miehen kannaltahan on kätevää selittää omaa itsekkyyttä ja ilkeyttä masennuksella, sillä kun saa ymmärrystä vaimolta.

Masennus on ihan todellinen sairaus, mutta miehesi käytös ei vaikuta masennukselta.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   18.12.24 21:22:14

Ihan alusta asti kannattaa edistää ja tukea lapsen suhdetta isään. Jos sitä suhdetta ei ole annettu syntyä, on lapsi todella yksin ja turvaton jos äiti vaikka kuolee tai joutuu pitkäksi ajaksi sairaalaan.

Pahinta mitä voi tehdä on uhriutua eli jatkaa paskassa suhteessa "lapsen vuoksi". Aikuiset eroaa, kun heistä on eron aika.

Viikko ja viikko ei ole ainoa ratkaisu. Jos välimatkaa vanhempien välillä ei ole paljoa, ja lapsi voisi käydä samassa päiväkodissa koko ajan, voi vaihtoväli olla vaikka kolme päivää.

"Esikoinen" eli montako lasta aloittajalla ja puolisolla on? Sisarukset tuovat turvaa toisilleen vaikeina aikoina.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.12.24 22:08:27

Ei mitään viikko-viikkoa masennusta sairastavan kanssa, joka ei tähänkään asti ole ottanut vastuuta lasten asioista. Lapset äidille asumaan ja tapaamaan isäänsä joka toinen viikonloppu tai enemmän.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   19.12.24 10:22:11

JAS: tuo vinkki ei toimi meillä, sillä mies on melko aseksuaali.

Ja en osaa sanoa mistä kaikesta hänen käytöksensä johtuu, mutta masennuskausia hänellä on ollut jo nuoresta asti. Harmi vaan että minulle ei asiasta kerrottu ennen kuin tehtiin lapset. Kaksi lasta meillä on.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   19.12.24 10:31:20

Minä otin eron kun vanhin lapsi oli 5v vanha, pienin oli vauva. Ei kaivannut isäänsä koska isä etäinen ja kylmä eikä koskaan viettänyt aikaa lasten kanssa.

Nyt näkevät isäänsä silloin tällöin jos isä suostuu heidät ottamaan, aika usein ei halua ottaa.

Mun nykyinen mies on heille enemmän isä kuin omansa.