Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:01:13

Mitä se tarkoittaa? Minulla oli hyvin turvaton lapsuus ja nuoruus, joihin liittyi voimakkaita hylkäämiskokemuksia. Olen koko ikäni kokenut itseni arvottomaksi. En pysty näkemään itselleni kuin välinearvon. Minulle ihan kaikki on välineellistä. Ihmissuhteet, parisuhteet, työsuhteet, ihan kaikki suhteet.

Olen käynyt terapiassa reilun vuoden. Nyt minusta on alkanut tuntua, että terapia pikemminkin uusintaa traumaani kuin purkaa sitä, koska siihenkin liittyy voimakas välineellisyys. Joka kerta kun menen terapeutin luokse, minulla on tunne, että tämä kaikki perustuu vain rahaan ja teeskenneltyyn kohtaamiseen, joka loppuu heti kun terapeutti ei saa rahojaan, joten minulla ei ole todellista arvoa eikä syytä luottaa.

Kun sanotaan, että terapeutti ei voi tehdä työtä asiakkaan puolesta vaan asiakkaan on tehtävä se itse, niin mitä sillä tarkoitetaan? Voin pyöritellä asioita älyllisesti vaikka kuinka, mutta ei se vaikuta mitenkään perusturvattomaan kokemukseeni. Sille en osaa tehdä mitään.

Mitä minun pitäisi tehdä, jotta pystyisin ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani? Koen, että tunteet eivät ole minun hallinnassani. Järkeä voin käyttää, mutta kun se ei vaikuta tunteisiin, niin mitä minun nyt pitäisi tehdä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 11:04:36

” Kun sanotaan, että terapeutti ei voi tehdä työtä asiakkaan puolesta vaan asiakkaan on tehtävä se itse, niin mitä sillä tarkoitetaan?”

Terapeutti ei voi muuttaa ajatus- ja toimintamallejasi, jos et itse sitä halua. Terapeutti ei voi muuttaa kokemusta itsestäsi, jos et tee ajatustyötä ja mahdollisia harjoitteita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:25:30

Tottakai terapia on riippuvainen siitä että maksat. Mutta mieti, että terapeutti on se väline siinä, jolla sinä itse voit lisätä omaa hyvinvointiasi ja terveyttäsi.

Terapia ei korvaa aitoja ihmissuhteita tai rakkauden puutetta. Eikä sen ole tarkoitus. Voit kuitenkin oppia käsittelemään niitä terapiassa.

Aivot ovat kuin lihas, jota pitää treenata. Osa asioista on isoja, osa pieniä. Mitä sinä itse ajattelet, mitä voit tehdä jotta ajatuksesi ja tunteesi muuttuisivat terveemmiksi? Entä mikä auttaisi vaikean tunteen kanssa selviämiseen?

Parhaimmillaan terapeutti opettaa sinua tavallaan olemaan itse itsellesi se terapeutti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:33:28

"Mitä sinä itse ajattelet, mitä voit tehdä jotta ajatuksesi ja tunteesi muuttuisivat terveemmiksi?"

Minä voin kelailla asioita älyllisesti, selittää niitä tiedollisesti itselleni, mutta tällaisella kelailulla ei ole minkäänlaista vaikutusta tunteisiini.

Varsinaisiin tunteisiini en pysty vaikuttamaan, koska ne eivät ole hallinnassani. Tämänhän terapeutti usein itsekin toteaa kertomalla, että en ole vastuussa tunteistani. Ja miten voisinkaan olla, koska tunteet heräävät täysin spontaanisti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:36:20

Tunteet heräävät spontaanisti, mutta on sinun käsissäsi, miten reagoit niihin ja miten niitä käsittelet. Tässä terapeutti voi auttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:40:03

"Tunteet heräävät spontaanisti, mutta on sinun käsissäsi, miten reagoit niihin ja miten niitä käsittelet."

Mutta kun en pysty vaikuttamaan tunteisiini. Jos minulle tulee syvä turvaton reaktio, tunnistan sen ja voin järkeillä itselleni, että se on suhteeton. Niin ikään pystyn siinä hetkessä ymmärtämään, mitä reaktion taustalla on.

Mutta tällainen järkeily ei kuitenkaan vaikuta tunteisiini mitenkään. Turvattomuus ei katoa ymmärtämisellä ja selittämisellä.

Lähettäjä: Suklis 
Päivämäärä:   18.12.24 11:44:51

Terapiasta saat työkaluja asioiden ja tunteiden käsittelyyn sekä hallitsemiseen. Jos et saa niitä nyt, kannattaa keskustella terapeuttisi kanssa tästä ja tarvittaessa miettiä olisiko joku toinen terapeutti parempi auttamaan juuri sinua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:47:14

Mutta mikä olisi rakentava ja hyvä tapa toimia kun sinulla syntyy turvaton olo?
-viskot tavaroita ja huudat ihmisille
-lähdet kävelylle
-sätit itseäsi
-kaivaudut peiton alle
-viiltelet
-puhut itsellesi rauhoittavasti
-katsot lempisarjaa
-syöt 10 suklaalevyä
-halaat itseäsi ja lasket mielessäsi kymmeneen

Eli ihminen voi reagoida todella monella tapaa. Osa on rakentavia ja hyödyllisiä tapoja, osa vahingollisia. Osa sopii johonkin tilanteeseen ja toiseen ei.

Tiedät että sulla tulee näitä tunteita ja hetkiä. Ei sun tarvitse miettiä miten saisit ne loppumaan seinään. Voit kuitenkin miettiä miten toimit niissä tilanteissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:47:22

Turvattomuus katoaa tuntemalla ne tunteet, jotka turvattomuuteen vaikuttavat, ei järkeilemällä tunteet pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:49:55

Moneen auttaa se, kun puhu itselle kuin lapselle. Mieti mitä sanoisit 3v lapselle, joka tuntee kuten sinä. Miten auttaisit häntä vaikeissa tilanteissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:51:24

"Eli ihminen voi reagoida todella monella tapaa."

Kyllä minä pystyn reaktioihini vaikuttamaan, mutta eivät ne vie tunnetta ja turvattomuutta pois eli toimintakykyni ei parane.

Reaktioni ovat hallinnassa, mutta turvattomuuteni vain syvenee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 11:53:25

Tukahdutatko turvattomuudentunteen vai hoidatko sitä?

Lähettäjä: Zen 
Päivämäärä:   18.12.24 11:54:44

"Mutta kun en pysty vaikuttamaan tunteisiini. Jos minulle tulee syvä turvaton reaktio, tunnistan sen ja voin järkeillä itselleni, että se on suhteeton. Niin ikään pystyn siinä hetkessä ymmärtämään, mitä reaktion taustalla on.

Mutta tällainen järkeily ei kuitenkaan vaikuta tunteisiini mitenkään. Turvattomuus ei katoa ymmärtämisellä ja selittämisellä."

No mutta tuohan on oikein hyvä alku. Tunteet nousevat aivoista/hermostosta reflexin omaisesti, koska niiden tarkoitus on ollut suojata sinua aiemmin elämässäsi. Tässä hetkessä, jos elämäsi on turvallisempaa, liiallinen tunnereaktio voi siis ollakin haitallinen, mutta se että pystyt jo ottamaan etäisyyttä nousevaan tunteeseen tarkoittaa että sinä et ole tunteesi ja että tunteiden ei ole pakko vaikuttaa käytökseesi. Pian voit jo alkaa hymähdellä hyväntahtoisesti itsellesi, että heh, tulipa iso tunnereaktio näin pieneen juttuun. Ja sitten voit jo ohittaa asian olan kohautuksella.
Hermoston reaktiot on tarkoitettu suojaamaan sinua. Nyt sinun vaan tietoisesti pitää oppia siitä reaktiosta pois. Olet oikealla tiellä. Ja tällä en tarkoita että tunteita ei pitäisi kuunnella, edelleenkin tunteet ovat hyviä suunnannäyttäjiä ja voivat varoittaa rajojen ylittämisestä, mutta tunteille ei pitäisi antaa sellaista valtaa, että reaktio tulee hallitsemattomasti. Opettele siis kuuntelemaan tunnetta ja älä reagoi siihen päättömästi. Hallittu reagointi tarkoittaa esimerkiksi, että pidät tunteet kurissa ja samalla pidät puolesi konflikti tilanteessa ilman että menetät malttisi.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   18.12.24 11:54:49

Jokaisen on tehtävä tunnetyönsä itse -ei kukaan voi tehdä sitä toisen puolesta, voi vain kysymyksillä ja kommenteilla ohjata oikeaan suuntaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:03:34

Ei kukaan eikä mikään pysty poistamaan lapsuudessa sinuun vasten tahtoasi asetettua turvattomuuden tunnetta, se on aivan epärealistinen ajatus. Ehkä voit lähestyä asiaa mieluummin niin, että mitä voisit tehdä lisätäksesi turvallisuuden tunnetta? Asian voi myös ihan vaan hyväksyä, että minä nyt vaan olen turvaton ja sillä selvä. Miten voisin parhaiten elää asian kanssa?

Lähettäjä: - - - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:08:05

Kannattaa lueskella vaikka Redditistä traumataustaisten terapiakokemuksia. Monet kokevat terapian olevan suoranaista väkivaltaa.

Vinoutuneisiin ajattelumalleihin ja reagointimalleihin pystyy vaikuttamaan, mutta perusturvattomuuteen vaikuttaminen on hyvin vaikeaa. Terapeutit toistavat ja toistavat samoja kysymyksiä, mutta eivät ne auta kuin muutaman ensimmäisen kerran sen minkä auttavat, koska ne yltävät vain järkeen, mutta eivät tunteisiin.

Alle linkatussa ryhmässä hyvin yleinen kokemus on, että terapiassa kävijät tarvitsisivat aitoja tukevia ihmissuhteita eivätkä terapiaa. Terapia on korvike eikä aito apu. Aito apu olisi arjessa tapahtuva yhteys muihin ihmisiin.

Kannattaa lueskella vaikka Redditistä traumataustaisten terapiakokemuksia. Monet kokevat terapian olevan suoranaista väkivaltaa.

Vinoutuneisiin ajattelumalleihin ja reagointimalleihin pystyy vaikuttamaan, mutta perusturvattomuuteen vaikuttaminen on hyvin vaikeaa. Terapeutit toistavat ja toistavat samoja kysymyksiä, mutta eivät ne auta kuin muutaman ensimmäisen kerran sen minkä auttavat, koska ne yltävät vain järkeen, mutta eivät tunteisiin.

Alle linkatussa ryhmässä hyvin yleinen kokemus on, että terapiassa kävijät tarvitsisivat aitoja tukevia ihmissuhteita eivätkä terapiaa. Terapia on korvike eikä aito apu. Aito apu olisi arjessa tapahtuva yhteys muihin ihmisiin.

Terapiakonkarina ja eri terapeuteilla käyneenä nämä ovat tulleet tutuiksi. Eri asia sitten on, onko niistä mitään hyötyä. Tyhjää naistenlehtilätinäähän terapeutit jauhavat.

"Sinulla on oikeus tunteisiisi."
"On täysin hyväksyttyä ja oikeutettua tuntea noin."
"Mitä tunnet juuri nyt?"
"Kielteiset ajatuksesi ovat todellisia, mutta ne eivät ole totta."
"Et ole vastuussa muiden kuin itsesi onnellisuudesta."
"Kunpa voisin antaa sinulle tuohon vastauksen."

https://www.reddit.com/r/CPTSD/

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   18.12.24 12:11:54

Mun isä oli alkoholisti ja pedofiili. Kärsin koko lapsuuteni nuoruuteni kunnes oli pakko lähteä 18 vuotiaana. Vasta yli 40 vuotiaana sain terapeutin jolle pystyin ja uskalsin kertoa aivan kaikki mitä olin kokenut. Kerrankin se valtava häpeän tunne poistu harteita ja itkin ja nauroin kun kerroin yhden kamalan asian. Tärkeintä toipumiselle oli että se pieni alle kouluikänen persoona pääsi esiin ja sai kertoa asioista. Mulla on dissosiaatio mutta en kadota aikaa. Terapia kesti 6 vuotta 2- 4 kertaa kuukaudessa, oli ilmainen. Lopuksi sain työkyvyttömyys eläkkeen vaikka nuorena olinkin töissä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:14:48

"Joka kerta kun menen terapeutin luokse, minulla on tunne, että tämä kaikki perustuu vain rahaan ja teeskenneltyyn kohtaamiseen, joka loppuu heti kun terapeutti ei saa rahojaan, joten minulla ei ole todellista arvoa eikä syytä luottaa."

Okei, mutta oletko saanut terapiasta apua siihen, että voisit rakentaa luottamusta muihin elämässäsi oleviin ihmisiin? Terapeutti auttaa sinua työkseen, idean pitäisi olla tehdä muutoksia oikeaan elämääsi, ei pelkästään suhteeseesi terapeutin kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:21:35

"Okei, mutta oletko saanut terapiasta apua siihen, että voisit rakentaa luottamusta muihin elämässäsi oleviin ihmisiin?"

Olen saanut välineitä vaikuttaa reaktioihini, mutta turvattomuuteni vain kasvaa. Ulkoinen toimintakykyni on parantunut, mutta sisältä menen koko ajan enemmän ja enemmän rikki, mihin vaikuttaa osaltaan se, että koen terapiasuhteen olevan ihmissuhdetta esittävä valhe, joka on minulle erittäin turvaton.

Olen joutunut pelkäämään ja arvailemaan äitiäni koko elämäni. Koko elämäni on ollut äitini aavistelua, pyrkimystä ennustaa hänen sisäistä maailmaansa. Nyt teen samaa terapeutin kanssa. Terapeutti ei tule esiin omana itsenään ja omalla elämällään, vaan hän vetäytyy tiukasti ammattirooliinsa. Hänen piiloutumisensa aiheuttaa minussa saman reaktion kuin äiti. Olen turvaton, kun joudun arvailemaan, mitä minulla on vastassa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:23:11

Oletko sanonut tästä terapeutille? Oletko harkinnut terapian lopettamista, jos kerran heijastat noin voimakkaasti äitisuhdettasi terapeuttiin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:23:14

Oletko kertonut tästä terapeutille?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:24:07

Ja olisiko niinkin helppo asia kuin vaihdos miesterapeuttiin kenties hyväksi (jos terapeutti sattuu nyt olemaan nainen?)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:25:24

"Reaktioni ovat hallinnassa, mutta turvattomuuteni vain syvenee."

Eivät ne silloin ole hallinnassa. Tuo väitteesi on ristiriitainen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:28:15

Ehkä olet nyt ajautumassa ns korvaavaan kokemukseen, jossa ikään kuin elät uudelleen äitisuhdettasi ja koet sisäistä ristiriitaa siitä, uskallatko tälläkään kertaa luottaa vai et. Tämä kokemus voi olla sinulle hyväksi ja korjata traumaa, mutta sen läpikäyminen on nyt vaikeaa. Tämä siis ihan vaan arvailua, mutta sellainen tuli mieleen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:28:54

"Oletko sanonut tästä terapeutille?"

Olen. Hän vastaa, että terapiassa on tarkoitus keskittyä minun tarpeisiini. Hän siis kiertää koko kysymyksen.

Minun näkökulmastani minun tarpeisiini nimenomaan ei keskitytä, kun terapeutti aiheuttaa minussa turvattomuutta, eikä suostu edes avoimesti keskustelemaan terapeutin roolin aiheuttamasta ongelmasta.

Tämähän ei terapeuttia vaihtamalla parane, koska seuraavallakin terapeutilla olisi piileskelevä ammattiroolinsa.

Lienee viisasta jättää terapia, koska ei tämä turvaton perusasetelma tule tästä mihinkään muuttumaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:30:08

Jos saisit luoda täydellisen keskustelun terapeuttisi kanssa, millä tavalla haluaisit hänen tulevan pois ammattiroolistaan tai kuinka haluaisit hänen käsittelevän ongelmaasi, jossa terapeutin etäisyys aiheuttaa turvattomuutta?

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   18.12.24 12:30:55

Sulla on väärä terapeutti.
Mä olen käynyt terapiassa enemmän ja vähemmän koko elämäni ja tavannut monenlaisia terapeutteja. Vain yksi on ollut sellainen joka kykeni auttamaan. Hänen kanssaan opin puhumaan vaikeista asioista. Ensi kyllä kirjoitin niistä. Onneksi hän sattui olemaan terapeuttinani yksistä pahimmista asioista. 5 vuotta kävin hänellä, alkuun kaksi kertaa viikossa ja loppuaikana 2 kertaa kuukaudessa. Sitten hän jäi eläkkeelle.
Mun ongelmat johtuivat ja johtuvat edelleen Aspergerin oireyhtymästä mitä ei Suomessa tunnistettu mun lapsuudessa ja nuoruudessa. Dg:n sain 2003. Se helpotti myös terapiassa asioiden käsittelyä. Monet terapeutit eivät osaa olla autismiskirjolaisen kanssa.
Ehkä terapeuttiasi ei osaa käsitellä ongelmisiasi oikein.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   18.12.24 12:36:05

Anna terapeutillesi se kirjoittamasi rakkauskirje, jos se auttaisi suhteen syventämisessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:38:44

"Jos saisit luoda täydellisen keskustelun terapeuttisi kanssa, millä tavalla haluaisit hänen tulevan pois ammattiroolistaan."

Haluaisin kohdata hänet ihmisenä samalla tavalla kuin ystävän. Tahtoisin pääsyn hänen arvoihinsa, arkeensa ja perhe- ja ystävyyssuhteisiinsa.

Tällä hetkellä ChatGPT auttaa minua paljon enemmän kuin terapeuttini, koska se antaa tiedollisesti jäsennellympiä ja paljon kattavampia vastauksia kuin terapeuttini. Siihen minulla on luottamuksellinen suhde, jos nyt koneeseen voi luottamusta luoda.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:41:06

Oletko pyytänyt terapeuttiasi selittämään, minkä takia hänellä on ne rajat, mitkä on?

Voitko kuvitella sellaisen tilanteen, jossa saisit apua henkilöltä, joka ei kerro sinulle yksityisasioitaan?

Lähettäjä: ::: 
Päivämäärä:   18.12.24 12:50:18

Terapeutin ei kuulu olla ystävä, tuputtaa arvojaan ja mielipiteitään. Eikä suinkaan kertoa henkilökohtaisuuksia perheestään, ystävistään tms. Olet ymmärtänytterapian todella vinksahtaneesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:51:38

Miksi koet terapeutin turvattomaksi? Häntä sitoo vaitiolovelvollisuus lailla. Hän ei siis voi tehdä mitään muuta kuin korkeintaan ajatella pahasti. Ja tuskin sitäkään, sillä olet vain asiakas ja vaikeakin asiakas voi olla mielenkiintoinen ja teidän tapaamiset hyvin rajattuja.

Kaikki muut ihmissuhteet ovat huomattavasti turvattomampia. Ihmiset voi jättää, pettää, juoruta, kokea taakaksi...

Tuntuuko terapeutti turvattomalta vain siksi, että sun pitäisi ensi kertaa yrittää seisoa henkisesti ja emotionaalisesti omilla jaloilla? Et saakaan positiibista tai negatiivista kannattelua ja jotain joka kertoo sinulle kuka olet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:51:50

"Voitko kuvitella sellaisen tilanteen, jossa saisit apua henkilöltä, joka ei kerro sinulle yksityisasioitaan?"

Koen, että tunneongelmien käsittelyn perusta on luottamuksessa. En pysty luottamaan ihmiseen, jota en näe, koska hän on piiloutunut ammattirooliinsa.

Pelkästään se, että ihmisellä on jokin ammatti (terapeutti), ei tee hänestä sen enempää luotettavaa kuin osaavaakaan. Luottamuksen rakentuminen vaatisi näkemistä. Se ei voi perustua oletukseen siitä, että joku on luotettava ammattinsa vuoksi.

Äitinikin osaa olla ulospäin mitä hurmaavin, huomioivin ja välittävin. Eivät ulkopuoliset näe päältä päin, että hänessä asuu myös julma peto. Terapeuttinihan saattaa olla ihan samanlainen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:54:18

"Minä voin kelailla asioita älyllisesti, selittää niitä tiedollisesti itselleni, mutta tällaisella kelailulla ei ole minkäänlaista vaikutusta tunteisiini."

Sä olet oppinut sivuuttamaan selvästi sun tunteet vahvasti ja sun keholla ja mielellä/tunteilla ei ole yhteyttä, vaan se on katkennut. Se johtuu siitä. Sä et ole läsnä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 12:55:12

Oletko selittänyt tämän terapeutillesi? Siis ihan näillä sanoilla, etkä vain yrittänyt kysellä häneltä yksityisasioita?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:57:35

"Haluaisin kohdata hänet ihmisenä samalla tavalla kuin ystävän. Tahtoisin pääsyn hänen arvoihinsa, arkeensa ja perhe- ja ystävyyssuhteisiinsa."

Eli koet itsesi kuin loiseliöksi, joka ei pärjää ilman isäntäeliötä, johon tukeutua ja sulautua yhteen. Et uskalla olla itsenäinen ja erillinen ihminen.

Et voi kuitenkaan ikinä luoda oikeasti läheisiä ihmissuhteita ennen kuin osaat seistä omilla jaloillasi, niin että sun omat arvot, oma arki ja omat ihmissuhteet riittää.

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   18.12.24 12:59:00

Minä elin nuorena joko mennyttä tai tulevaa. Opin pysähtymään hetkeen kun kävin koiran kans pitkillä lenkeillä mänty metsässä. Puu kerrallaan keskityin katsomaan kuinka kauniin punaruskea värinen se puu on. Samalla alkon kulutus väheni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 12:59:11

Terapiatyössä tuo on ihan tavallinen ilmiö. Mikset vain eläisi sitä läpi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 13:02:06

"Oletko selittänyt tämän terapeutillesi? Siis ihan näillä sanoilla, etkä vain yrittänyt kysellä häneltä yksityisasioita?"

Joo, mutta mitä hän voisi tehdä.

Mun ymmärtääkseni kysymys terapiasuhteessa on asiakkaalle luodusta harhasta, jota kantaa ajatus, että terapeutti oikeasti välittää ja tukee, vaikka todellisuudessa terapeutin sitoutuminen ja välittäminen loppuu samalla, kun rahantulo loppuu. Sen jälkeen minun tilalleni tulee uusi ihminen, jolle terapeutti alkaa taas osoittaa välittämistään, koska asiakas maksaa siitä.

Tämän asian yli en pääse. En pysty luomaan luottamuksellista suhdetta terapeuttiin, kun koko ajan tiedostan, että kysymys ei ole oikeasta ihmissuhteesta vaan suhteesta ammattilaiseen. Mun luottamuspulaa ei helpota tieto siitä, että terapiasuhdekin on pelkkää haurasta jäätä, joka rikkoutuu, jos raha ei vaihda omistajaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 13:05:52

Eli siis sinusta kukaan ei ole terapeutti sen takia, että kokee kutsumuksekseen ihmisten auttamisen ja että terapeutti ei voi sekä välittää ihmisistä että saada palkkaa työstään yhtä aikaa?

Terapia voi tosiaan loppua, jos rahoitus loppuu, mutta sinusta se on siis suoraan yhteydessä terapeutin tunteisiin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 13:08:00

Olet ehkä kehittänyt mielessäsi tällaisen suojakeinon, ettei sinun taas kerran kannattaisi yrittää luottamuksen rakentamista. Minun puolisollani oli samanlaista ajattelua pariterapiamme aikana.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.12.24 13:21:19

Terapeutti myy palveluaa ja sillä tavoin elättää itsensä. Ihan samalla tavalla hieroja tai kampaaja tekee työtään vain rahaa vastaan. Yhtä lailla terapeutti, kampaaja ja hieroja voivat aidosti välittää ihmisistä. Kuitenkin jollain itsensä on elätettävä ja palvelun tarjoajan on omaa hyvinvointia ja vapaa-aikaa myös vaalittava. Eli asiakas ostaa rahalla palveluita jos maksua ei tule ei tule myöskään palvelua. Minuakin kiinnostaa oman alani asiat hyvin paljon, mutta silti en palvelujani tarjoa ilmaiseksi muuta kuin ihan muutamalle läheisimmälle ihmiselle. Kaikki muut joutuvat maksamaan ihan listahinnan.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   18.12.24 13:25:18

Valoja päälle, mitä tämä edes tarkoittaa?

miksi ihmeessä terapeutti päästäisi varttihullun lähelle perhettään tai jakaisi siitä tietoja hänelle? Terapeuttisi ei ole ystäväsi.

"Haluaisin kohdata hänet ihmisenä samalla tavalla kuin ystävän. Tahtoisin pääsyn hänen arvoihinsa, arkeensa ja perhe- ja ystävyyssuhteisiinsa"

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 13:28:02

"Terapeutti myy palveluaa ja sillä tavoin elättää itsensä. Ihan samalla tavalla hieroja tai kampaaja tekee työtään vain rahaa vastaan."

En koe mitenkään mielekkääksi verrata toisiinsa vaikkapa lääkäriä, terapeuttia ja kampaajaa. Terapiasuhde perustuu äärimmäiseen avoimuuteen ja luottamukseen. Siinä pitäisi pystyä luomaan illuusio suhteesta, jonka kantavuutta asiakas ei epäile.

Palveluiden ostaminen on vain palveluiden ostamista. Terapiasuhde on ihan omanlaisensa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.12.24 13:31:38

Et vain yksinkertaisesti voi korjata turvattomuudentunnettasi täyttämällä sitä. Sinun pitäisi päästä irti tarpeestasi voida luottaa toiseen ihmiseen. Tietysti se tarve on luonnollinen, mutta kuulostaa siltä että haet sellaista pyyteetöntä äidinrakkautta, jota et pääse kokemaan. Aikuisten ihmissuhteet ovat ehdollisia ja ne voivat päättyä, jos et toimi niissä "oikein". Terapia päättyy jos et maksa ja kaveri katkaisee välit, jos hän ei jaksa ylläpitää suhdetta. Tai sitten se henkilö kuoleekim yllättäen. Se on elämää. Ja normaalit ihmiset pääsevät päättyneistä suhteista yli, koska heidän minuutensa ei ole kiinni niissä suhteissa tai ainakin sen voi rakentaa alusta.

Se, että koet tarvitsevasi tiiviin ihmissuhteen päästäksesi eteenpäin, vain ruokkii ilmiötä siitä, että ole turvaton ja tarvitset ihmisen joka välittää eikä hylkää. Siitä seuraa vain riman nostoa, etkä liota siihen, että toinen välittää tarpeeksi ja lupaa olla hylkäämättä. Kokemusta on...

Sinun pitäisi pystyä rakentamaan turvallisuudentuntusi oman itsesi varaan. Koska jos rakennat sen toisen ihmisen varaan, olet aina turvaton (koska suhteen jatkumista ei voi ennustaa). Sinun pitäisi kenties päästä irti myös epäreiluuden kokemuksesta siihen, ettet ole kenellekään maailman tärkein.

Mitä oikeastaan pelkäät tällä hetkellä? Sitä että et voi tukeutua toiseen ihmiseen? Sitten sinun pitää rakentaa keinoja, joilla voit tukea ja selviytyä itse.
Missä tilanteissa turvattomuus nousee esiin? Mihin aiheisiin se liittyy? Sinun pitää keskittyä omiin kykyihisi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 13:32:45

Kyllä, olen käynyt terapiassa ja luotan terapeuttiin vaikken tiedä missä hän asuu ja keitä hänen perheeseensä kuuluu. Äärimmäinen luottamus syntyy monelle ilman näitä tietoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 13:36:54

"Mitä oikeastaan pelkäät tällä hetkellä?"

Sitä, että en selviä, kun minut hylätään. Siksi pyrin hylkäämään ensin itse ennen kuin muut ehtivät, enkä osaa rakentaa ihmissuhdetta, joka perustuu luottamukseen.

Ja nyt on siis käynyt myös ilmi, etten pysty hyötymään terapiasta, koska en pysty luottamaan terapeuttiin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 13:39:01

Koetko, että ainoa tapa rakentaa luottamus olisi saada muodostaa niin läheinen suhde terapeuttiin, ettei hän voi jättää sinua?

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   18.12.24 14:13:46

Tässä on nyt kaksi asiaa, joita hyväksymättä et pääse eteenpäin. Tai oikeastaan kolme.

1. Ehdotonta rakkautta ei ole olemassakaan tai jos on niin korkeintaan äidin ja lapsen välillä ja sitä sinä et päässyt valitettavasti kokemaan. Moni muukaan ei ole päässyt. Karua, mutta hyväksy ja pääse yli.

2. Ihmissuhteet perustuu aina jollain tapaa siihen, että toiselta saa jotain. Läheiset ja hyvätkin suhteet. Ihan normaalia. Ethän sinäkään täysin ehdoitta muita auta ja ole ystävällinen.

3. Terapeutin tehtävä on auttaa sinua ja pysyä sopivan etäisenä ja keskustella sinun ongelmistasi, ei hänen. Osa terapeuttien asiakkaista voi oikeasti olla vaarallisia/pakkomielteisiä tai molempia. Sinä vaikutat hieman esim. molemmilta. Miksi ihmeessä terapeutti uhraisi esim. lastensa turvallisuuden jakamalla asioita perheestään?

Lähettäjä: M. M 
Päivämäärä:   18.12.24 14:22:31

Tähän ketjuun kirjoittavista juuri kukaan ei ymmärrä mitään terapioista tai ihmisten syvemmistä ongelmista.

Turvattomuuden ongelmat eivät ratkea järkeilyllä tai tiedolla. Siksi terapioissa istutaan vuosia, että pystyttäisiin luomaan korjaava tunnesuhde. Sillä ei ole mitään tekemistä ymmärryksen kanssa. Ymmärtäminen on hyvin helppoa. Siihen ei pitkää terapiaa tarvita.

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   18.12.24 14:37:01

.. kirjoitti erittäin hyvän ja asiantuntevan tekstin. Asia on juuri näin. Ja kaikki ihmissuhteet ovat ehdollisia! Sinä esimerkiksi vaikutat vaativan aika paljonkin toiselta suhteen osapuolelta; hänen tulisi poistaa sinun turvattomuutesi. Näin ei tule tapahtumaan, eikä kuulukaan. Sellaiseen ei kukaan kykene. Ihmisen pitää löytää se turva itsestään ja tässä tuo terapeutti tulee sinua kyllä auttamaan, kun annat aikaa.

Ilmeisesti sait sitten kuitenkin sen vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen läpi? Siinä tapauksessa terapiasihan on aivan alussa vasta. Tuon tyyppisessä ongelmatiikassa terapia on vuosia kestävä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kaverisuhdetta, ei ystävyyssuhdetta, terapeutti on ammattilainen ja hänen työhönsä kuuluu pitää yllä ammatillinen suhde asiakkaaseensa. Hän toimisi hyvin väärin, jos lähtisi avaamaan omaa henkilökohtaista elämäänsä asiakkaalle.

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   18.12.24 14:48:14

Täällä on nyt suurin osa täysin tunteettomisia, jopa julmia vastauksia. Terapian on, kuten itse olet aivan oikein pohtinut, vastattava sinun tunnetarpeeseen siitä että on joku vain sinua varten. Terapian yksi tarkoitus on juuri sen kokemuksen uudelleen jäsentäminen että ihminen ON riippuvainen toisesta ja tämän tunnevasteesta sinun tunteeseen.

Meidän psyyke on vahvasti sidoksissa toisiin ihmisiin. Olet vahvasti jäljillä siitä mitä haluat terapialta. Nyt sinun täytyy vaihtaa terapeuttia mahdollisimman pian. Kaikki hekään eivät ole "vain töissä täällä". Usko tai älä!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.12.24 15:44:54

Mielestäni täällä ole ole ollut tunteettomia vastauksia paljoa.
Tietysti terapiasuhteen pitää olla turvallinen ja siinä pitää olla hyvä yhteys. Tietysti terapeutti voi toimia turvallisena ihmisenä ja auttaa luomaan uudelleen kokemuksia vakaista ihmissuhteista.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että aloittajan vaatimukset tunneyhteyden ja luottamuksen saamiseksi ovat mahdottomissa paikoissa. Hän haluaa tietää terapeutista henkilökohtaisesti ja kokee turvattomana sen, että terapeutti tapaa asiakasta "vain" työkseen. Näitä tarpeita terapeutti ei vaan voi korjata ja täyttää. Eikä voi mikään muukaan suhde. Se, että tunnet jonkun ihmisen hyvin ja henkilökohtaisesti ei takaa sitä, etteikö hän hylkäisi. Juuri siksi on tärkeää voida luottaa itseensä, vaikka muut hylkäisivät.

Tietenkin ihmiset tarvitsevat läheisiä suhteita ja tukiverkostot ovat tärkeä osa elämää. Olemme sosiaalisia eläimiä. Mutta tällaista syvää ja traumasta kumpuavaa turvattomuuden tunnetta ei voi täyttää. Se pitää ratkaista "järkeilemällä". Oli se "järkeily" sitten ratkaisukeskeistä työskentelyä, silmänliiketetapiaa, behavioris-kognitiivista jne.

Tietysti rinnalle tarvitaan myös niitä turvallisia suhteita, jotka näyttävät millaista on olla terveessä ihmissuhteessa. Mutta suhteet eivät voi opettaa luottamaan muuten kuin jatkuvuudella, koska millä kukaan voi todistaa ettei hylkää koskaan? Ei mitenkään.

Lähettäjä: - 0 0 - 
Päivämäärä:   18.12.24 15:53:59

"Kuulostaa kuitenkin siltä, että aloittajan vaatimukset tunneyhteyden ja luottamuksen saamiseksi ovat mahdottomissa paikoissa."

Voivat olla, mutta sama ongelma on hyvin tyypillinen ihmisillä, joille ei ole rakentunut perusluottamusta.

Ongelma on se, että terapiasta puhutaan kuin se sopisi kaikille, vaikka se sopii ainoastaan osalle ihmisistä. Joidenkin oloa se heikentää, koska terapia saattaa herkästi myös uusintaa traumoja.

Jos kokee olonsa terapiassa turvattomaksi, mihin on usein ymmärrettävät syyt, niin asia ei parane kenenkään syyttelyllä. Silloin on vain hyväksyttävä, ettei terapia ole kyseiselle ongelmaiselle sopiva hoitomuoto. Moniin lapsuuden aikana kehittyneisiin ongelmiin ei ole mitään hoitomuotoa. Joidenkin mieli menee pysyvästi rikki jo lapsena.

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   18.12.24 15:59:13

Terapeutin tärkein tehtävä on juurikin luoda tila missä koetaan yhteys toiseen ihmiseen. Nyt et kuuntele ollenkaan näitä joilla on näkemys että järkeillään. Näin se ei tapahtu. Terapiassa luodaan ehkä se ensimmäinen ihmissuhde missä koetaan turvallinen tila. Se ei tapahtu yksin eikä itsellisesti, kaikista vähiten järkeille. Vaan toisen ihmisen läsnäolon kautta mihin luodaan erityinen kiintymyssuhde. Aivan poikkeuksellinen. Jopa siten että kaikki kuvailemasi "tahdon tuntea sen ihmisen kuin ystävän" toteutuvat tunteen tasolla. Yhä sanon että vaihda terapeuttia. Heitäkin on moneen junaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 15:59:41

Kyllä, terapeutin työ on toimia terapeuttina. Kukaan ei kumminkaan lähde opiskelemaan itseään terapeutiksi täysin rahan takia. Siinä kun oikeasti ollaan läsnä jokaisessa hetkessä vaikeidenkin asioiden äärellä, niin sitä ei yksinkertaisesti kukaan jaksa tehdä rahan takia. Se terapeutiksi itsensä lukenut oikeasti haluaa tehdä sitä juuri sitä työtä kaikkine huonoine puolineen. Kaikista ihmisistä ei ole terapeutiksi, vaikka kuinka kävisi kouluja. En nyt sano, että meillä olisi huonoja terapeutteja tarjolla, kyse on ehkä enemmänkin suuntautumisen sopivuudesta sekä henkilökemioista.

Lisäksi toki koulutus maksaa, joka entisestään lisää sitä, että koulutukseen hakeutuu vain he, jotka oikeasti haluavat auttaa ja olla läsnä. Eikä terapeutiksi voi hakea raksa-alan pohjakoulutuksella, vaan henkilöllä täytyy oikeasti olla hajua siitä, mihin on ryhtymässä.

t. Vähän samanlainen työnkuva kuin terapeutilla, olen psyk sh.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   18.12.24 16:13:17

Omaan pääkopan maailmaan voi tosiaan vaikuttaa vain henkilö itse. Terapeutti voi antaa uusia näkökulmia asioihin tai vinkkejä niiden käsittelyyn, mutta se varsinainen työ on asiakkaalla.
Jos ja kun olet halukas muutokseen niin itse opiskelu saattaa auttaa jokapäiväisissä tilanteissa. Itse aikoinaan perehdyin logoterapiaan joka on yksi ns lyhytterapian muodoista. Myöskin jooga on antanut eväitä ikävien ajatusten ja tuntemusten karkottamiseen.
Ihmisenä kasvaminen jatkuu ikuisesti joten vaikeina hetkinä auttaa kun muistaa että mikään ei kestä ikuisesti. Ei ne huonotkaan vaiheet elämässä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 16:22:52

"En koe mitenkään mielekkääksi verrata toisiinsa vaikkapa lääkäriä, terapeuttia ja kampaajaa. Terapiasuhde perustuu äärimmäiseen avoimuuteen ja luottamukseen. Siinä pitäisi pystyä luomaan illuusio suhteesta, jonka kantavuutta asiakas ei epäile."

Terapiasuhde perustuu asiakkaan avoimuudelle ja terapeutin ammattitaidolle. Luottamuksen rakentamiseen tulisi riittää se, että terapeutti kuuntelee, pyrkii ymmärtämään, sinulle tulee olo, että sinua kuullaan ja luittamus siitä ettei kerrotut asiat leviä mihinkään eikä terapeutti sano mitään satuttavaa, halventavaa, pilkallista tms.

Mitään illuusiota se ei pyri luomaan vaan päinvastoin erittäin selvät pelisäännöt ja rajat.

"Ongelma on se, että terapiasta puhutaan kuin se sopisi kaikille, vaikka se sopii ainoastaan osalle ihmisistä. Joidenkin oloa se heikentää, koska terapia saattaa herkästi myös uusintaa traumoja."

Kyllä siitäkin puhutaan. Terapia vaatii ihmiseltä itseltään paljon. Kaikki eivät ole siihen valmiita tai kykeneviä.

"Jos kokee olonsa terapiassa turvattomaksi, mihin on usein ymmärrettävät syyt, niin asia ei parane kenenkään syyttelyllä. Silloin on vain hyväksyttävä, ettei terapia ole kyseiselle ongelmaiselle sopiva hoitomuoto. Moniin lapsuuden aikana kehittyneisiin ongelmiin ei ole mitään hoitomuotoa. Joidenkin mieli menee pysyvästi rikki jo lapsena."

Ei täällä ketään ole syytelty. On kuitenkin aika huono vaihtoehto sekin että vain luovuttaa oman mielenterveytensä suhteen. Ja kyse ei ole tosiaan ongelman tyypistä vaan yksilön valmiuksista. Toinen saman kokenut on valmis terapiaan ja kykenee siihen prosessiin, toinen ei.

Ei ne ongelmat kuitenkaan itsestään häviä.

Lähettäjä: - 0 0 - 
Päivämäärä:   18.12.24 16:29:19

"Ei ne ongelmat kuitenkaan itsestään häviä."

Mutta turvattomassa terapiasuhteessa ne voimistuvat.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 16:33:47

Eli toivot, että olet terapeutin ystävä ja hän kertoo sinulle henkilökohtaisesta elämästään. Ja haluat että hän on myös terapeuttisi.

Mitkä olisivat mielestäsi hyvät rajat tällaiseen suhteeseen? Kävisittekö toistenne kotona? Kertoisiko hän sinulle huolia? Voisitko soittaa hänelle mihin aikaan vain? Kuinka usein tapaisitte? Halaisitteko, pitäisikö hän sinua sylissä? Olisiko hänellä samanlaista suhdetta muihin? Viettäisittekö yhdessä vapaa-aikaa? Harrastaisitteko seksiä? Riitelisittekö?

Haluat yksisarvisen. Koska terapeutti ei ole yksisarvinen, haluat lopettaa. Terapia on sitä varten, että voit käsitellä haluasi saada yksisarvinen. Ehkä terapiassa opit, että yksisarvinen ei ole välttämätöntä vaan hevonen riittää. Ostat hevosen ja olet onnellinen. Tai sitten voit loppuiän kiukutella että miksei sinulle ole yksisarvista ja miksi kukaan terapeutti ei suostu olemaan sun yksisarvinen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 16:37:56

"Mutta turvattomassa terapiasuhteessa ne voimistuvat."

Onko suhde oikeasti turvaton vai tuntuuko se vain siltä (niinkuin kaikki muutkin suhteet)? Sanooko terapeutti esim. jotain loukkaavaa? Monesti myös sattuu eniten kun märkä tulee ulos ja asioita käsittelee. Se ei tarkoita että ongelma pahenisi.

Lähettäjä: - 0 0 - 
Päivämäärä:   18.12.24 16:47:19

"Sanooko terapeutti esim. jotain loukkaavaa?"

Eihän terapian turvallisuutta voi arvioida pelkästään terapeutin käytöksen perusteella, koska turvallisuus on ihmisen sisäinen kokemus.

Jos terapiaan menee sodassa traumatisoitunut sotilas ja asioiden käsittely rupeaa vahvistamaan ja uusintamaan hänen traumojaan huolimatta siitä, että terapeutti toimii taitavasti ja hienotunteisesti, niin silloin terapia on ihmiselle haitallista.

Ei taisteluissa traumoja saaneella ole mahdollisuutta päättää, että hän on terapiassa turvassa, jos oma pää muuta väittää.

Selvitysten mukaan terapiasta kokee saavansa edes jonkinlaista apua 50-70 prosenttia ihmisistä, kun taas viisi prosenttia kokee sen olevan haitallista. Jo nuo luvut paljastavat, että terapia ei ole mikään ihmelääke.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   18.12.24 16:48:43

En ole itse terapeutti, mutta on kyllä ammattilaisen vähättelyä ajatella, että hänen motiivinsa olisivat vain rahan saamisessa. Ammattilainen haluaa elannon saamisen ohella kokea merkityksellisyyttä työssään, sitä että sai hyvää aikaan ja pystyi auttamaan. Jos terapeutiltasi kysyttäisiin, mikä on hänen työssään parasta, aika leipiintynyt saisi olla hommansa vastatakseen ”raha”.

Ymmärrän toki tuon turvattomuuden tunteen, minulla on se sama. Tiedostan, että siellä se on ja pysyy, aina. Ja se on se miten sitä myös hallitsen. Kun en edes yritä ”parantua” siitä, huomaan paremmin, kun se oireilee. Ja kun sen myöntää ja tunnistaa, siitä tuleekin matkustaja eikä pilotti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 17:10:30

"Eli toivot, että olet terapeutin ystävä"

Ymmärrän, ettei se ole käytännössä mahdollista, mutta se on asia, jota turvallisuudentunteeni kaipaa.

Voin tietenkin kieltää sisäisen maailmani ja väittää, ettei minulla tällaista tarvetta ja toivetta ole, mutta ymmärtääkseni terapiaprosessissa pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman rehellinen ja avoin sekä itselleen että terapeutille. Näin terapeutti on minulle selittänyt.

Minun vaihtoehtoni ovat jatkaa terapiakäyntejä ja hyväksyä, että ne lisäävät turvattomuuttani, lopettaa terapia tai yrittää löytää uusi terapeutti. Viimeksi mainittu vaihtoehto tuskin johtaisi mihinkään ratkaisuun, koska kaikki ammattiauttajat vetävät saman rajan. He eivät päästä potilaitaan yksityisyyteensä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   18.12.24 17:17:08

Se, että terapeuttisi ei voi olla sinulle ystävä ei estä sitä, että käsittelette tätä tarvetta ja tunnetta terapiassa. Kunhan se ei ole sinulle tekosyy yrittää laajentaa suhdetta terapiaistuntojen ulkopuolelle. Terapeutilla voi olla joku toinen ratkaisu tälle tarpeellesi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 17:18:00

Jätit vaihtoehdoistasi pois yhden vaihtoehdon eli sen, että voit myös työstää ajatusharhaasi, ja pyrkiä hyväksymään sen, että terapeutti ei ole ystäväsi eikä hänen tarvitsekaan olla. Tähän voit pyytää häneltä apua.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.12.24 17:22:38

"En koe mitenkään mielekkääksi verrata toisiinsa vaikkapa lääkäriä, terapeuttia ja kampaajaa. Terapiasuhde perustuu äärimmäiseen avoimuuteen ja luottamukseen. Siinä pitäisi pystyä luomaan illuusio suhteesta, jonka kantavuutta asiakas ei epäile.

Palveluiden ostaminen on vain palveluiden ostamista. Terapiasuhde on ihan omanlaisensa."

Terapeutti yrittää oman ammitaitonsa ja koulutuksensa kautta auttaa asiakasta erilaisissa ongelmissa. Ihan kuten lääkärikin. Molempien kanssa asiointi perustuu luottamukseen, jonka jo lakikin takaa. Todella naiivia ja jopa vähän pelottavaa ajatella, että asiakkaalla olisi jotain annettavaa terapeutille takaisin päin ja terapeutti olisi valmis jokaisen asiakkaan kanssa tällaista suhdetta luomaan. Asiakkaan pitää keskittyä itseensä ja käyttää terapeuttia apuvälineenä ongelmien ratkaisuun. Ihan yhtä lailla asiakas hylkää terapeutin heti, kun ongelmat helpottaa. Jos asiakas ei ole tähän valmis, niin terapia ei välttämättä ole oikea paikka. Tuntuu, että aloittaja haluaa vaan syyn jäädä kotiin rypemään itsesäälissä ja mielummin syyttää kaikkia muita omasta tilanteestaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 17:46:09

Joillakin ihmisillä sen tajuaminen, että he ovat uhriutuneet voi aloittaa sen paranemisen niistä traumoista. Niin kauan kun ihminen uhriutuu kaikesta eikä ota vastuuta itsestään niin mikään ei muutu.

Monille ihmisille tapahtuu hirveitä asioita, joihin he eivät tapahtuma hetkellä pystyneet vaikuttamaan, mutta niistä asioista pitää itse päästä yli että elämää voi jatkaa normaalisti.

Jos esimerkiksi 30 vuotiaana edelleen syytät pahasta olostasi vanhempiasi ja lapsuuttasi niin silloin sinä olet ainoa vastuullinen ihminen = kukaan muu ei voi laittaa traumojasi kuntoon, käydä niitä läpi tai päästä niistä yli kuin sinä ITSE. Terapeutti on siellä kuuntelemassa, tukemassa ja ohjaamassa sinun AJATUSTYÖTÄ mutta hän ei voi tehdä sitä sinun puolestasi. Jos istut siellä surkuttelemassa itseäsi etkä aktiivisesti yritä RATKAISTA omia ongelmiasi niin ei mikään terapeutti voi sinua auttaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.12.24 18:26:38

"Eihän terapian turvallisuutta voi arvioida pelkästään terapeutin käytöksen perusteella, koska turvallisuus on ihmisen sisäinen kokemus."

Ja se sisäinen kokemus taas seuraa koko ajan. Vaikka siellä terapiassa ei kävisi.

"Jos terapiaan menee sodassa traumatisoitunut sotilas ja asioiden käsittely rupeaa vahvistamaan ja uusintamaan hänen traumojaan huolimatta siitä, että terapeutti toimii taitavasti ja hienotunteisesti, niin silloin terapia on ihmiselle haitallista."

Tällöin terapeutti ei toimi tsitavasti vaan lähtee liian pian syvään päätyyn.

"Ei taisteluissa traumoja saaneella ole mahdollisuutta päättää, että hän on terapiassa turvassa, jos oma pää muuta väittää."

Terapia on juuri sitä, että muutetaan sitä mitä pää väittää. Se on se prosessi.

"Selvitysten mukaan terapiasta kokee saavansa edes jonkinlaista apua 50-70 prosenttia ihmisistä, kun taas viisi prosenttia kokee sen olevan haitallista. Jo nuo luvut paljastavat, että terapia ei ole mikään ihmelääke."

1. Onko se haitallista vai onko kysymys vain kokemuksesta?
2. Mikä sen tekee? Asia joka on korjattavissa (kuten terapiasuuntaus ja menetelmät) vai se, ettei terapeutti ala ystäväksi?

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   18.12.24 18:39:34

"Jätit vaihtoehdoistasi pois yhden vaihtoehdon eli sen, että voit myös työstää ajatusharhaasi, ja pyrkiä hyväksymään sen, että terapeutti ei ole ystäväsi eikä hänen tarvitsekaan olla. Tähän voit pyytää häneltä apua."

Tämä! Sinulla saa olla tarve. Mutta ymmärrä että se on osa traumaasi. Se ei ole "totuus" vaan voit pyrkiä käsittelemään vaikeaa suhdetta ja miksi sellainen tarve on ja miten voit asian kanssa elää.

Vaikka hyväksyisit tunteet se ei tarkoita, että tunne pitäisi ottaa totuutena ja oikeutettuna. Hyväksy että sinulla on tälläinen tunne joka johtuu traumastasi ja ota haasteeksi murentaa sitä pala kerrallaan, käsitellä, väännellä, tutkia ja tarkastella tätä tunnetta niin paljon, että se kuluu puhki. Älä tukahduta tai sullo maton alle äläkä pidä sitä tietäsi viitoittavana ohjeena elämänvalinnoillesi.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   18.12.24 18:40:51

Jep, aloittajan ongelma ei ole se, että terapeutti ei rupea hänen kaverikseen, e päähänpinttymä on vain aloittajan suojamekanismi varsinaiselta traumalta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.12.24 19:31:20

Tämä on hyvin hyvin tuttua psykodynaamisesta terapiassa. Googleta vaikka terepeutti on rahanahne.

"Olen käynyt terapiassa reilun vuoden. Nyt minusta on alkanut tuntua, että terapia pikemminkin uusintaa traumaani kuin purkaa sitä, koska siihenkin liittyy voimakas välineellisyys. Joka kerta kun menen terapeutin luokse, minulla on tunne, että tämä kaikki perustuu vain rahaan ja teeskenneltyyn kohtaamiseen, joka loppuu heti kun terapeutti ei saa rahojaan, joten minulla ei ole todellista arvoa eikä syytä luottaa."

Vastaus kysymykseen, terapian tarkoitus ole parantaa vaan sinun pitää itse parantua. Terapeutti luo ympäristön jossa alat toistaa itsellesi haitalksia malleja ja maksat niistä vaikka 90e / h. Olet parantunut kun koet ettei sinun tarvitse enäään mennä terapiaan selvittämään terapiassa luotuja haasteita. Haasteet ovat tilanteita jotka terapeutti imee sinusta ja lähtee pelaamaan niitä, eli synnyttää ne uudelleen ja sinun pitää käsitellä terapeutille ne syntyneet tunteet.

Eli terapia ei pääty ikinä ellet lopeta sitä. Sinun pitää vaan oppia elämään kaikkien tunteidesi kanssa ja sinusta kiinni kuinka kauan haluat maksaa siitä terapeutille.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.12.24 19:33:39

Ja olen samaa mieltä sinulla on väärä terapeutti. Ehkä myös väärä terspiasuhde.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.12.24 19:34:12

Terapiasuhde = terapiasuuntaus

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   18.12.24 20:40:39

>"Oletko selittänyt tämän terapeutillesi? Siis ihan näillä sanoilla, etkä vain yrittänyt kysellä häneltä yksityisasioita?"

>Joo, mutta mitä hän voisi tehdä.

Joskus asioista puhuminen auttaa ymmärtämään ja hyväksymään.

Suljet sisällesi paljon terapiahoitoa koskevia epäilyksiä ja huolia, joista pitäisi ehdottomasti kertoa terapeutillesi. Jos teillä ei synkkaa, niin terapeutin ja terapiamuodonkin vaihto voi olla paras siirto. Mutta kerro ensin, että sinulle on vaikeaa luottaa häneen, niistä syistä kuin olet täällä kertonut.

Itselläni meni niin, että terapia alkoi tuottaa hedelmää vasta sitten, kun olin joitain tapaamisia työstänyt asennettani terapiaan. Olin hyvin kyyninen, pessimistinen ja ihmisten suhteen epäluuloinen teini. Minua itse asiassa helpotti terapeutin vakuutus, että hän ei yritä olla ystäväni. Olin niin henkisesti uupunut, että en olisi jaksanut sellaista rasitusta. Sain myös ääneen sanotun luvan käyttää niitä sanoja, jotka mieleen tulivat, etten joutuisi rasittamaan itseäni suodattamalla kaikkea sen kautta, että miten "normaalit ihmiset" saattavat tämän ymmärtää väärin.

Terapeuttihan ei kerro omasta elämästään kuin päällimmäisiä hituja, ei vain suojellakseen itseään vaikka kostonhaluiselta ja harhaiselta asiakkaalta, vaan suojellakseen hoitosuhdetta ja omaa jaksamistaan. Hän ei voi olla hoitosuhteen aikana tai useampaan vuoteen sen jälkeen ystäväsi, vain opas ja opettaja.

Opettaja voi aidosti välittää oppilaistaan, ja silti kieltäytyä ryhtymästä heille vanhemman rooliin.

Oletko ajatellut, voisitko olla (ehkäpä traumasi laadun vuoksi) sosiaalisesti ripustautuva, ja siksi ihmissuhdetta muodoltaan muistuttava hoitosuhde tuntuu feikiltä, jos siinä ylläpidetään rajoja? Lääkäriltä tuskin odotat syvällistä molemminpuolista yhteyttä, jotta voisit luottaa siihen, että hän tekee parhaansa auttaakseen? Kaikissa terveissä suhteissa on joitain rajoja. Ylipäätään kukaan yksittäinen ihminen ei voi olla toiselle aivan kaikkea, vaikka haluaisikin.

Lähettäjä: Ongelmateini 
Päivämäärä:   18.12.24 20:55:30

"Tällöin terapeutti ei toimi taitavasti vaan lähtee liian pian syvään päätyyn."

Terapia itsessään voi olla liian syvä pääty.

Mua ei päästetty terapiaan moneen vuoteen vaan olin ensin kolme vuotta erilaisten tukitoimien piirissä, kunnes katsottiin, että oon riittävän vahva terapiaan.

Ihmisillä on tässä ketjussa kummallinen kuva terapiasta. Mulla on ollu kolme terapeuttia eikä yksikään oo millään tavalla pyrkiny yli rajojeni, vaan on keskusteltu just siitä, mistä oon halunnu. Terapiassa voi istua monta vuotta puhumatta mistään vaikeasta. Voi jutella vaikka arjestaan ja autoista tai koirista.

Idea on just se, että puhuu just siitä, mistä tuntuu hyvältä puhua. Terapiasuhde on tunnesuhde eikä mikään hlvetin kuulustelu, jossa pyritään johonkni lopputuloiseen. Asiakas valitsee keskustelun aiheet eikä terapeutti ees suostu aloittamaan keskustelua mistään aiheesta, vaan se tahtoo, että asiakas puhuu siitä, mikä mielessä sattuu olemaan.

Lähettäjä: moro 
Päivämäärä:   18.12.24 21:25:28

Aloittaja on veivannut tätä samaa kuukausitolkulla eikä kykene muuhun kuin vellomiseen.

Jos nuppi on noin umpisolmussa niin pidä edes joulun ajan taukoa ajattelusta. Syö tai jotain.

Miksi enää edes mietit terapiaan menoa ja terapeutteja kun päähäsi ei uppoa mikään?

Lähettäjä: 0 0 0 
Päivämäärä:   18.12.24 21:28:04

"Aloittaja on veivannut tätä samaa kuukausitolkulla eikä kykene muuhun kuin vellomiseen."

Kykenetkö itse, kun olet noin hyvin perillä aloittajan tekemisistä ja jaksat niitä seurata? Aloittaja sentään elää omaa elämäänsä, sinä sen sijaan ärsyynnyt toisen elämästä. Ei ihan tervettä, vai mitä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 21:31:28

” Terapiasuhde on tunnesuhde eikä mikään hlvetin kuulustelu, jossa pyritään johonkni lopputuloiseen.”

Ei, vaan terapialla nimenomaan pyritään lopputulokseen. Terapeutilla täytyy olla jonkinlainen ajatus siitä, mihin terapia on johtamassa ja mihin hän pyrkii. Esimerkiksi kelan terapiaa ei voi edes aloittaa, ilman että nämä tavoitteet on kirjattu ylös ja lähetetty kelaan. Myös lopputuloksesta on raportoitava. Kela ei maksaisi yhtä ainutta terapiaa, missä ei pyritä johonkin.

Lähettäjä: moro 
Päivämäärä:   18.12.24 21:32:17

Ja vielä tuo haihattelu, että pitäisi terapeutista saada suunnillleen kumppani itselleen, ihan sairasta. Ne tekee työkseen tuota ja todellakin pleksi on välissä. Ja kuinka moni terapeutti edes haluaisi päästää pleksin tälle puolelle yhtäkään niistä jotka siellä käyvät? Vaikeuksia itselleen vaan hankkisivat.

Lähettäjä: moro 
Päivämäärä:   18.12.24 21:34:10

"Kykenetkö itse, kun olet noin hyvin perillä aloittajan tekemisistä ja jaksat niitä seurata? Aloittaja sentään elää omaa elämäänsä, sinä sen sijaan ärsyynnyt toisen elämästä. Ei ihan tervettä, vai mitä?"

Tämä on hevosnetti. Meinaatko, että ihan ärsyynnyn, yhtään mistään mitä täällä kirjoitetaan? Älkää sekoittako oikeaa live-elämää tähän nettielämään. Kirjoitan tätä täysin vailla mitään tunteita, ainoastaan kylmällä järjellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 21:45:59

Yksinkertaistaen: jos lääkäri määrää nuhan hoitoon lepoa, kuumetta alentavaa särkylääkettä ja suuria nestemääriä ja et niin tee, tulos ei ole toivottava. Ja lääkäri ei voi tehdä niitä asioita puolestasi. Kukaan ei voi. Sinun pitää itse tehdä se työ.

Sama pätee terapiaan; terapeutti ei voi loputtomiin johdatella ja nyhtää, jos et itse tee sitä työtä, että rohkaistut puhumaan asioista.
Terapeutti ei ole hyvä ystävä, jolle puretaan valikoituja asioita ja joka taputtaa selkään ja ymmärtää.
Terapeutti todella on ammattilainen, jonka työ on auttaa sinua. Ja tarkoitushan olisi, että kertoisit esimerkiksi sille terapeutille, että epäröit sitä asiaa, että se kuuntelee sinua vaan maksusta.
Silloin kerrot siitä, mitä mielessäsi liikkuu ja on yksi tärkeimmistä yksityiskohdista ajatellen luottamusta ja terapiasuhteen muodostumista. Voin luvata, ettet ole ainoa ihminen, joka kysyy suoraan juuri tuota samaa asiaa.

Ei teraupeutti vaadi mitään, ohjaile, puutu tai arvostele. Se kuuntelee sinua ja saa sinut huomaamaan itse asioita, kun puhut ja alat puhuessa jäsentelemään eri asioita omassa päässäsi tietäen, että voit luottaa ja puhua asioista, joita et ikinä muille sanoisi.

Lähettäjä: ? ? ? 
Päivämäärä:   18.12.24 22:25:53

Varoitukseksi terapiaa harkitseville, että terapeutit eivät vaadi mitään toisin kuin tässä ketjussa kirjoittavat. Terapia on turvallinen tila.

Luottamuksellisuus: Terapeutti on velvoitettu pitämään kaiken asiakkaan jakaman tiedon luottamuksellisena asiakassuhteen synnyttyä ja sen päätyttyä. Koulutetut pätevät terapeutit noudattavat eettisiä ohjeita, jotka suojaavat asiakkaan yksityisyyttä, henkilötietoja ja kirjauksia.

Turvallinen tila: Terapeutti voi taata, että terapiatilassa asiakkaalle tarjotaan turvallinen ympäristö, jossa hän voi ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan avoimesti ja rehellisesti.

Ammatillinen pätevyys: Terapeutti voi luvata noudattaa asianmukaisia ammattiin liittyviä standardeja ja ammatillisia rajoja, sekä harjoittaa terapiaa vain niissä rajoissa, joissa hänellä on riittävä pätevyys.

Vuorovaikutus: Terapeutti voi luvata kohdata asiakasta kunnioituksella, ilman tuomitsemista. Terapeuttinen suhde perustuu usein näihin myönteisiin vuorovaikutuksen elementteihin.

Yhteistyö ja asiakaslähtöisyys: Terapeutti voi luvata työskennellä yhteistyössä asiakkaan kanssa ja ottaa huomioon asiakkaan yksilölliset tarpeet ja tavoitteet terapiaprosessin aikana.

Jatkuvaan kehittymiseen sitoutuminen: Terapeutti voi sitoutua oman ammatillisen osaamisensa ylläpitämiseen ja vahvistamiseen, jotta hän voi tarjota parasta mahdollista hoitoa asiakkailleen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.24 22:48:26

Sanot aloittaja terapeutille tuon koko tekstisi seuraavassa tapaamisessa. Siitä se lähtee.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   18.12.24 22:57:53

Näin ihan keittöpsykologina ja sivusta”kuuntelijana” olet juuri pelottavan kynnyksen kohdalla. Sinun pitäisi ottaa askel ja antaa itsesi luottaa terapeuttiin, mutta pelkäät sitä ja mielesi keksii erilaisia syitä, miksi et terapeuttiin ei voisi luottaa. ”Se tekee tätä vain rahan takia!” jne.

Nyt on juuri se hetki, kun sinun pitäisi tehdä se työ parantuaksesi! Eli päästä sen henkisen kynnyksen yli, että päätät mielessäsi luottaa. Se ei varmasti ole helppoa. Helpompaa on turvautua vanhoihin käytösmalleihin. Eikä se luottamus koskaan tule silleen *naps* ”Nyt mä luotan tohon ihmiseen!” vaan tarkoitan, että sun pitäis lähteä puhumaan ensin itseksesi että ”haluan luottaa terapeuttiin!” vaikka mieli tekisi pyöritellä päässä syitä miksi ET voi luottaa.

Tuntuu nimittäin sille, että olet tosiaan risteyskohdassa terapiassa: joko jatkat rohkeasti eteenpäin, vaikkase on rankkaa tai sitten vetäydyt.

Lähettäjä: Titta 
Päivämäärä:   18.12.24 23:11:08

Lähettäjä—
Päivämäärä18.12.24 22:57:53

Näin ihan keittöpsykologina ja sivusta”kuuntelijana” olet juuri pelottavan kynnyksen kohdalla. Sinun pitäisi ottaa askel ja antaa itsesi luottaa terapeuttiin, mutta pelkäät sitä ja mielesi keksii erilaisia syitä, miksi et terapeuttiin ei voisi luottaa. ”Se tekee tätä vain rahan takia!” jne.
Nyt on juuri se hetki, kun sinun pitäisi tehdä se työ parantuaksesi! Eli päästä sen henkisen kynnyksen yli, että päätät mielessäsi luottaa.

Tätä samaa mietin!

Lähettäjä: poks 
Päivämäärä:   18.12.24 23:52:53

Kuulostaa perinteiseltä transferenssilta, eli olet siirtänyt turvattoman äitisuhteesi terapeuttiin. Se ei ole huono asia, vaan voi auttaa sinua käsittelemään turvattomuuden kokemustasi ihmissuhteissa. Nyt olisi tärkeää, että jatkat terapiaa, vaikka se tuntuu epämukavalta (koska olet sen vaikean tunnekokemuksen äärellä, jonka takia olet terapiaan ilmeisesti hakeutunutkin). Terapiassa voit tutkia terapeutin kanssa tuota kokemusta ja päästä pienin askelin lähemmäs turvan kokemusta itsessäsi, mikä auttaa sitten muissa ihmissuhteissa toimimista. Usein psykoterapia voi heikentää vointia joksikin aikaa, koska terapiassa vaikeat tunteet ja ajatukset tulevat "pintaan" ja niitä kohti mennään aktiivisesti.

Tietämättä taustojasi tarkemmin: Mikäli diagnoosisi on epävakaa persoonallisuushäiriö, suosittelen, että hakeudut dialektiseen psykoterapiaan, koska se suuntaus on todettu parhaaksi kyseisillä ihmisillä.

t. psykologi (ei psykoterapeutti)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 00:41:13

On hyvä merkki, että epäilet ja kyseenalaistat esimerkiksi terapeutin tarkoitusta ja niin pitääkin; se terapeutti on käynyt pitkät opinnot alaan ja käynyt itsekin psykoterapiaa läpi ja se saa toki palkan siitä työstä mitä se on halunnut tehdä ja päässyt tekemään. Siksi sinä juttelet sen kanssa.
Jatka vain aloittaja sinnikkäästi terapiaa ja puhu ääneen ihan kaikki. Usko pois, se kannattaa ja nuo sinun olotilat kuuluu asiaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 01:21:43

Kuulostaa varmasti hullulta, mutta aloittaja: mukava lukea sinun teksti, vaikka se on sisällöltään ahdistava, silti se kuuluu asiaan.
Sinä teet nyt juuri sitä työtä.
Koet ahdistusta ja mietit ja reagoit ja kyseenalaistat.
Jatka.
Se terapeutti on siellä sinun siipimiehenä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.12.24 02:41:40

Harva ihminen on kouluttautunut 7 vuotta psykologianlaitoksella, käynyt itse intensiivisen psykoterapian ja erikoistunut sen päälle ja yrittänyt työllistyä vakipaikkaan ja sen jälkeen aloittavat oman praktiikan.
Jokainen, joka kritisoi isoa hintaa, voi kokeila perässä.

Psykologit ( eri asia kuin psykiatrisen hoitajat, terapeutit jne) "istuskelee hiljaa" n. 3 ihmisen kanssa päivässä ja kirjaa lopun päivää tietoja.
Ne pohtii myös sitä, hyötyykö ihminen psykoterapiasta vai jostain muusta terapian muodosta ja hakee mahdollisuuden sille ihmiselle jne..

Psykapuolen ihmisten kuorma on suhteellisen suuri.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   19.12.24 06:02:00

Vertaisin aloittajan tilannetta tekonivelen asennukseen. Siinäkin asiakkaan täytyy tehdä työ itse. Moni jättää sen tekemättä ja sanoo leikkauksen epäonnistuneen vaikka tosiasiassa ei itse ollut valmis kuntoutumaan.
Fyysiseen vaivaan verrattuna näkisin että aloittaja on tilanteessa jossa tekonivel on olemassa mutta sen käyttäminen käy kipeää. Lääkäri pystyy taivuttamaan jalkaa mutta asiakas itse ei koska lihaksiin sattuu. Ollaan tilanteessa jossa on vain jatkettava ja jatkettava kivun kanssa. Kipu ei välttämättä koskaan poistu, kuten ei myöskään turvattomuus, mutta sen kanssa opitaan elämään jolloin toimintakyky kasvaa, josta lähtee positiivinen oravanpyörä. Tekonivel jalassa voi olla kipu vielä vuosien jälkeen mutta kyky kävellä ja elää pienentää kivun kokemusta merkityksettömäksi. Näkisin että aloittajalla on sama mahdollisuus, vaikka turvattomuuden tunne on taustalla olemassa niin elämässä voi olla niin paljon arvokkaita asioita että se ei enää heikennä yhtä paljoa elämänlaatua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 11:56:28

"Mikäli diagnoosisi on epävakaa persoonallisuushäiriö, suosittelen, että hakeudut dialektiseen psykoterapiaan, koska se suuntaus on todettu parhaaksi kyseisillä ihmisillä."

Masennus on diagnoosi, mutta toimintakykyni on hyvin korkea. Jos terapeutti on jotain omaa ajatteluaan yrittänyt vähän tuoda esiin, niin sitä, että lopettaisin suorittamisen ja yrittämisen ja pyrkimisen ratkaisuihin.

Hän sanoi, että ihmisen olisi hyvä oppia tunnistamaan, milloin on aika levätä ja milloin aika yrittää eteenpäin. Hänen mukaansa olen yrittänyt vuosikymmenet, eikä se ole johtanut tulokseen, joten miksi se johtaisi nytkään. Ja noinhan se tosiasioiden valossa on. Minä totisesti olen yrittänyt, oikein toksisen maskuliinisesti, suorastaan uhoten, että omin voimin tästä selvitään, kun vain jaksaa yrittää.

Jos olisi olemassa sellainen diagnoosi kuin yksinäisyys, antaisin sen itselleni. On surullista lukea ketju toisensa perään ihmisten kokemuksia siitä, kuinka yksinäisyys aiheuttaa mielenterveysongelmia, mutta terapia ei hoida yksinäisyyttä. Kun on etenkin henkisesti hyvin yksin, pienimmästäkin ongelmasta kasvaa jättimäinen. Uskon, että monen ongelmaisen taustalla on se, että yksinäisyys kasvattaa pienet ongelmat suuriksi.

Ongelmani on se, että koska lapsuudestani on puuttunut turva, etsin pakkomielteisesti turvaa muista suorittamalla ja yrittämällä tulla hyväksytyksi. Koska koen terapian palveluksi enkä ihmissuhteeksi, en pysty kuitenkaan turvaa kokemaan. Näitä kokemuksia riittää. Niitä on netti ihan täynnä.

"I agree with you. I think that, as childhood trauma survivors, when you don’t have a real loving relationship with your parents, you are desperately trying to create that bond with someone in your life. It’s a crucial experience to being a fully formed human. Therapy can’t ever be that because in itself it is a transactional relationship. You pay them money, and they listen to you, for one hour a week usually. I real healing relationship is more than that. The end of that hour is a stark reminder of where you’re really at in the relationship. This is a transaction, and my help can’t extend beyond this hour for the most part."

https://t.ly/iAM2Y

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.12.24 12:03:51

Kyllä, terapeutti ei voi olla se läheinen ihmissuhde jota kaipaat, mutta hän voi auttaa sinua luomaan sen jonkun toisen kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 12:07:38

"Kyllä, terapeutti ei voi olla se läheinen ihmissuhde jota kaipaat, mutta hän voi auttaa sinua luomaan sen jonkun toisen kanssa."

Niinhän sitä toivoisi, mutta kun lukee terapiakeskusteluja, käy ilmi, että (varakkaat) ihmiset ravaavat terapioissa vuosikausia, jopa kymmeniä vuosia tai koko elämänsä, koska he eivät löydä terapiasuhteen ulkopuolella merkitystä ja ihmisiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 12:10:44

Noh, on meitä ihan toisenlaisiakin esimerkkejä. Itsellä hyvin traumaattinen ja turvaton lapsuus, kävin kaksi vuotta terapiassa ja tein työtä, elämäni muuttui paljon sen myötä. Itsetuntoni parani, olen tasapainoinen, luotan itseeni ja suhtaudun elämään ja toisiin ihmisiin avoimesti ja uteliaasti. Muutos entiseen on huomattava, suurimpana erona on, että olen onnellinen ja nautin elämästäni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 12:16:03

"Muutos entiseen on huomattava, suurimpana erona on, että olen onnellinen ja nautin elämästäni."

Onneksi näitäkin tapauksia on. Omaksi ongelmakseni koen toivon katoamisen, mikä liittyy siihen, että olen yrittänyt elämässäni niin kovasti ja kauan yksin. Kun jää yksin ongelmiensa kanssa ja yrittää selvitä niistä tahdonvoimalla, maailma ympäriltä alkaa kadota.

Ihminen oppii kokemuksistaan. Kun yrittämisen seurauksena on toistuva umpikuja ja yksin jääminen, ihmiseltä loppuvat voimat ja katoaa toivo. Toivon kadottua ihminen ei enää todelliseen yrittämiseen pysty, vaan yrittämisestä tulee eräänlainen näytelmä, jolla ihminen yrittää ostaa itselleen arvoa.

Ei se loppujen lopuksi ole koiran koulutusta kummempaa. Kun yrittäminen palkitaan epäonnistumisilla, seurauksena on luovuttaminen. Ihminen toimii ihan niin kuin eläin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 12:19:17

Sinä tunnut kovasti nyt hakevan täältä vahvistusta ajatukselle, että mitään toivoa ei ole ja sinun kannattaa lopettaa terapia. Etsit kuitenkin sitä vastuunkantajaa nyt jostain väärästä paikasta, se on ihan sinussa itsessäsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 12:21:57

"Sinä tunnut kovasti nyt hakevan täältä vahvistusta ajatukselle, että mitään toivoa ei ole ja sinun kannattaa lopettaa terapia. Etsit kuitenkin sitä vastuunkantajaa nyt jostain väärästä paikasta, se on ihan sinussa itsessäsi."

Terapeutti on kuitenkin kannustanut minua kertomaan tunteista juuri sellaisina kuin ne ovat. Täällä tunteeni tuomitaan, mutta niin minulle on kuitenkin suoraan sanottu, että tunteeni eivät voi olla vääriä ja että minulla on oikeus kertoa ne juuri sellaisina kuin ne ovat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 12:30:31

Tunteet eivät ole vääriä, mutta ne voivat olla vääristyneitä. Haet selvästi sekä täältä, että muualta netistä vain kokemuksia, jotka tukevat ja lietsovat nykyisiä tunteitasi, ja estävät muutoksen mahdollisuuden.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 12:34:24

Sinulla on oikeus kertoa tunteesi, mutta ne eivät aina ole totuuden mukaisia tai rakentavia. Se, että joku sanoo sen sinulle ei ole tuomitsemista.

Jos pikkulapsi pelkää kuolevansa kun syö omenan, voi tunne olla aito, mutta se ei kerro silti mitään totuudesta ja on siinä mielessä "väärä". Silti lapsella on oikeus kertoa pelkonsa ja oikeus tuntea mitä tuntee. Se, että joku sanoo hänelle, että hänen tunteensa on virheellinen ei ole tuomitsemista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.24 12:35:13

"Tunteet eivät ole vääriä, mutta ne voivat olla vääristyneitä."

Ajattelumallit voivat olla vääristyneitä, mutta tunteet eivät. Tunteethan tulevat sellaisina kuin tulevat. Ei niitä voi valita.

Olisi myös hyvin kummallista käydä terapiassa, jossa terapeutti ei tietäisi, mitä päässäni tapahtuu. Jos en paljastaisi hänelle, miten todellisuuteni oikeasti koen, niin terapian hyöty jäisi kovin vähäiseksi, koska silloin se kohdistuisi esitykseen eikä pääni todelliseen sisältöön.

Sama kuin menisi lääkäriin valittamaan jalkakipua, kun vatsa on sekaisin. Jotta ongelmaa voi hoitaa, se täytyy ensin tunnistaa ja ohdata.