Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.12.24 16:17:23

Täälä ajoittain tulee ihmisiltä ulostuloja siitä kuinka heille on kehittynyt ihnisviha. Tuntuu että siihen piiloutuu viesti itsensä korostamisesta muiden yläpuolelle. Mites on, te ihmisvihaajat, vihaatteko itseänne? Osaatteko nähdä ne samat asiat itsessänne?
Itselle kehittynyt paljon minävihaa. Vihaan itseäni kun näen piirteitä huonosta käytöksestä, sellaisesta jota en sietäisi muilta. Mutta en osaa hillitä aina itseäni, vaan tiedän asiat nuka paremmin, yritän mahduttaa ihmisiä samaaan muottiin, tuomitsen ja korostan itseäni...välttelen sosiaalisia tilanteita koska en kestä sitä että en ole miellyttävää ja sellaista lempeää ja ystävällistä seuraa vaan piikikäs ja kuulen tietäväni asiat muita paremmin. Vihaan myös ajoittain sitä miltä näytän, vaikka olen ihan ok näköinen.
Onko täällä muita minävihaajia?

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   17.12.24 16:53:30

"Mites on, te ihmisvihaajat, vihaatteko itseänne? Osaatteko nähdä ne samat asiat itsessänne?"

Asiat, joita inhoan muissa ihmisissä ovat esimerkiksi äänekäs kailotus, muiden tielle tunkeminen, huolimattomuus ja välinpitämättömyys. Näitä piirteitä en löydä itsestäni. Minussa on sitten muunlaisia vikoja, kuten se etten meinaa saada sanottua asioista, jotka minua ärsyttävät.

Itseäni en vihaa, en toki myöskään kaikkia muita mutta sitä useampia mitä vanhemmaksi tulen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.12.24 17:32:10

Kun luopuu vihasta, pääsee sopusointuun itsensä kanssa. Viha kuluttaa ihmistä sisältä paljon.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.12.24 17:33:20

Kyllähän tuo eristäytyminen on yleensä masennuksen oire tai kertoo muista ongelmista. Ei ole normaalia käytöstä.

Surullista miten moni aikuinen on saanut kotoaan täysin olemattomat eväät sosiaaliseen kanssakäymiseen, normaaliin vuorovaikutukseen, hyviin käytöstapoihin ja toisten kunnioittamiseen. Ja tämän lisäksi itsehillintä puuttuu kokonaan. Ei osata hoitaa asioita mukavasti ja asiallisesti keskustelemalla.

Jos kaiken ajan tuo muiden vihaamisen sijaan käyttää itsensä kehittämiseen, itsestä huolehtimiseen, lukemiseen, uteliaana uusiin asioihin ja ihmisiin tutustumiseen, ja hyviin tekoihin, niin kyllä silloin luo ympärilleen sellaisen kuplan että sinne muutkin haluavat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.12.24 17:34:19

Vihaan itsessäni ääntäni ja äänen kovuutta. Nämä on ainoat mitkä muissa ei ärsytä, harvemmin ainakin. Muiden ihmisten yksinkertaisuus, tyhmyys, opeteltu avuttomuus ja laiskuus raivostuttavat.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.12.24 17:40:09

"Vihaan myös ajoittain sitä miltä näytän, vaikka olen ihan ok näköinen."

Tämä kuulostaa ihan tosi surulliselta. Mistä luulet että se johtuu?
Itsetunto ja omanarvontunto ovat kyllä asioita mitä voi kasvattaa ja kehittää ihan hyvällä tavalla. Jos tällainen kiinnostaa sopivalta niin psykoterapeutin kanssa kannattaa keskustella jos se on mahdollista. Jos ei niin aiheesta on monta ihan tosi hyvä ns. self-help kirjaa, äänikirjoinakin. Joskus ei tarvita kun hyvin pieni oivallus pääkopassa, ja ajattelu alkaakin muuttaa uriaan. Ja aurinko alkaakin paistaa. :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.12.24 17:42:45

https://open.spotify.com/episode/3NDcCqnWMC219uRIFjeAaL

https://open.spotify.com/episode/5ExKvDAvfJff5svJklw0xD

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.12.24 21:26:57

"Muiden ihmisten yksinkertaisuus, tyhmyys, opeteltu avuttomuus ja laiskuus raivostuttavat."

Mistä tiedät että et itse ole jonkun mielestä raivostuttavan tyhmä ja toimi hänen näkökulmastaa jotenkin todella epärationaalisestin ja typerästi? Ihminen ei useinkaan näe omia heikkouksiaan, muutakuin niin että näkee nekin jollain tavalla positiivisesti, kun taas muiden heikkouksissa ei osaa nähdä mitään hyvää.

Oma itseni vihaaminen perustuu epäselvään sukupuoli-identiteettiin. Ja se korostuu kun olen naisten ja miesten seurassa. Olen nainen mutta naisten seurassa koen itseni jotenkin miehekkääksi, miesten seurassa taas viihdyn, mutta sitten tulee tämä seksuaalinen aspekti siihen, mikä sekoittaa vähän pakkaa etenkin jos itse ihastun tai minuun ihastutaan. Haluaisin olla miesten kanssa parisuhteessa, mutta en koe olevani ns. Nainenkaan siinä parisuhteessa vaan jollain hölmöllä tavalla miesten kanssa samanlainen.
Menee jotenkin niin oudoksi oma ajatusmaailma etten vaan jaksa sitä, joten helpompi olla vain kotona yksin, niin ei tarvi miettiä, että mitä oikein edustan. Minua myös luullaan ajoittain mieheksi vaikken edes pukeudu miehisesti, joten ahdistaa sekin että ympäristölle jää epäselvä kuva mun sukupuolesta.

Lähettäjä: Hapsu 
Päivämäärä:   18.12.24 04:43:48

Kyllä! Tunnistan itsessäni kuvauksen aika monessa kohtaa.

En osaa aina hillitä itseäni, tämä on niin totta! Jos vaikka on jokin tapahtuma, johon osallistun, vaikka jotkin juhlat tms., niin vaikka olen etukäteen päättänyt, etten puhu mitään typeriä, niin aina minä hölmö avaan suuni ja puhun liikaa itsestäni tai kerron asioita, jotka oikeasti olisin halunnut pitää vain omana tietonani. Itsehillintä puuttuu välillä ihan täysin. Enkä siis käytä alkoholia, että siitä tämä ei johdu.

Tuomitsen, vaikka sisimmässäni en oikeasti, aidosti todellakaan tuomitse. Mutta puheeni on tuomitsevaa ja arvostelevaa, en osaa pukea sanoiksi ajatuksia, olen sarkastinen ja oletan, että ihmiset ymmärtävät, mitä todella tarkoitan, vaikka sanon jotain ihan muuta. Olen niin kömpelö puheissa! Olen piikikäs ja kärkäs!

Myös vihaan sitä, miltä näytän. Välillä luulen, etten ole kovinkaan ruma tai että olen ihan tavallisen näköinen tai että olen jopa ihan ok näköinen, mutta jos satun kulkemaan peilin ohi ja vilkaisen siihen, niin sieltä katsoo takaisin vanhentunut, väsyneen näköinen, ankea naama.

Olen kuitenkin myös kyynistynyt ja ennakkoluuloinen. Kun tapaan uuden ihmisen, ajatukseni ja käytökseni ovat ristiriitaisia: toisaalta olen avoin, toisaalta odotan vain jotain ikävää. En luota, mutta käyttäydyn kuin luottaisin ihmisiin. Tästä tulee lisää minävihaa. Kärsin morkkiksesta aina kun olen ollut vähänkin vieraampien ihmisten kanssa tekemisissä, jos nyt ei jotain kauppareissua lasketa, jossa sanotaan vain että kiitos ja kiitos samoin, kun vastaa päivänjatkojentoivotukseen.

Jos en joutuisi olemaan työelämässä, minusta tulisi hyvin nopealla vauhdilla erakko.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   18.12.24 07:50:50

Ihmisviha kohdistuu yleisellä tasolla ihmisten toimintatapaan, joka vaikeuttaa henkilökohtaista elämää. Se että ärsyyntyy selkeästi muiden toimista johtuvasta haitasta ei tarkoita, että nostaisi itseään heidän yläpuolelleen.

Osaan hyvinkin nähdä samat asiat myös itsessäni ja olen huomattavasti armollisempi muita kohtaan niissä asioissa, joissa tiedän itsekin toimivani tavalla, joka saattaa muita häiritä. Vihanmielisten ajatusten heräämisen suhteen on kuitenkin iso ero siinä, onko toiminta olosuhteiden pakottamaa vai silkkaa laiskuutta/välinpitämättömyyttä/tahallisuutta.

Esim. junien siivottomuus: en vihaa siivoojia, jotka eivät mahda mitään heille osoitetuille vajaavaisille resursseille, vastaavalla tavalla itsekin joudun oman työni tekemään huonosti, kun työlle ei varata riittävästi aikaa eikä lopputulokselta haluta asiallista laatutasoa. Vihaan sen sijaan yleistä johtamiskulttuuria, jossa laatutasoa ei osata arvostaa. Jos olisi tarjolla kalliimpi juna tai edes yksittäinen vaunu kyydissä, jota oikeasti siivottaisiinkin, valitsisin sen ja olisin valmis maksamaan puhtaanapidosta, joten itse en tue tuota vihaamaani toimintakulttuuria, jos minulla vaan on mitään mahdollisuuksia tehdä valinta asiassa. Tietyissä tilanteissa esimerkkinä toimivan junan käytölle ei ole realistista vaihtoehtoa, joten sikäli joudun itsekin omalla kulutuksellani tukemaan junayhtiötä, jonka johtamiskulttuuria en haluaisi tukea. Tunnen yleistä ihmisvihaa siitä, miten enemmistö voi olla niin saastaista, että tuollainen johtamiskulttuuri on ylipäätään mahdollinen.

Itseäni en vihaa. Tunnistan kyllä lukuisia heikkouksia ja huonoja puolia, enkä niistä pidä, mutta kyse ei ole vihaa herättävistä haitoista omalle elämälleni. Olen ihan ok sen asian kanssa, että jotkut minun toimeni varmasti herättää vihaa toisin asioista ajattelevissa. Ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja ja se on ihan ok. Jokaisella olkoon vapaus toimia omien arvojensa mukaan, vaikka se negatiivisia tunteita voi jossain toisessa herättääkin. Tärkeää on pyrkiä toiminnassaan siihen, että oma toiminta ei estä toisia toimimasta heidän arvojensa mukaan ja oma mahdollinen viha ei läiky esiin aiheettomasti.

"Surullista miten moni aikuinen on saanut kotoaan täysin olemattomat eväät sosiaaliseen kanssakäymiseen, normaaliin vuorovaikutukseen, hyviin käytöstapoihin ja toisten kunnioittamiseen. Ja tämän lisäksi itsehillintä puuttuu kokonaan. Ei osata hoitaa asioita mukavasti ja asiallisesti keskustelemalla. "

-Voisin kyllä väittää saaneeni kotoa mitä parhaat eväät edellämainittuihin asioihin. Siitä huolimatta mitä vanhemmaksi tulen, sitä raskaammaksi koen pinnistelyn, jota sosiaaliset tilanteet vaatii. Lapsena oli niin miellyttämisen haluinen ja koki painetta ryhmään kuulumisesta, että siihen jaksoi investoida voimavaroja. Mitä vähemmän kokee henkistä riippuvuutta muiden hyväksynnästä, sitä vähemmän siihen jaksaa investoida.

"
"Vihaan myös ajoittain sitä miltä näytän, vaikka olen ihan ok näköinen."

Tämä kuulostaa ihan tosi surulliselta. Mistä luulet että se johtuu? "

-En ole aloittaja, mutta ihmettelen miten kukaan voi erityisemmin pitää ulkonäöstään. Ihminen on hyvällä tuurilla aidosti hyvännäköinen lyhyen pätkän elämästään ja silloinkin lähinnä sopivasta kuvakulmasta hyvässä valaistuksessa. Olen tarkka esteettisissä asioissa kaiken muunkin suhteen, joten kyllä oma ikääntyminen ja liikuntaa kohtaan tuntemani vastenmielisyyden seuraukset häiritsee suuresti. Olen itse aina vain pahempi esteettinen haitta omassa kodissani, jossa en siedä mitään esteettisesti häritsevää.

Lähettäjä: saniainen 
Päivämäärä:   18.12.24 09:12:05

Se joka toista haukkuu on itse. Ja käännä se ympäri. Miettikääpä sitä oikein kunnolla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.12.24 09:36:11

"Vihanmielisten ajatusten heräämisen suhteen on kuitenkin iso ero siinä, onko toiminta olosuhteiden pakottamaa vai silkkaa laiskuutta/välinpitämättömyyttä/tahallisuutta"

Sinähän et voi varmaksi arvioida toisen toiminnan tahallisuutta tai syitä toiminnan taustalla. Itse pieksen itseäni jatkuvasti vuodesta toiseen laiskuudesta ja huolimattomuudesta, mutta pikku hiljaa olen alkanut ymmärtää että en vain voi asialle mitään. Missä määrin ihmisen pitää ponnistella että ei aiheuttaisi toisissa ihmisvihaa? Niinkö että pilaa oman elämänsä sättimällä ja vihaamalla itseään?

Miksi et koe minävihaa siitä että olet moinen siivoushysteerikko? Miksi sinun tapasi toimia olisi oikein

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.12.24 09:37:37

Pitääkö toisten ihmisten pienentää itsensä hajuttomaksi ja mauttomaksi jotta ei joutuisi vihan kohteeksi

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   18.12.24 10:48:54

"Ihmisviha kohdistuu yleisellä tasolla ihmisten toimintatapaan, joka vaikeuttaa henkilökohtaista elämää. Se että ärsyyntyy selkeästi muiden toimista johtuvasta haitasta ei tarkoita, että nostaisi itseään heidän yläpuolelleen."

Juuri näin. Minua ärsyttää suunnattomasti tämä nykyajan tapa sanoa kaikista kritiikkiä esittävistä, että tuo luulee olevansa parempi kuin kaikki muut.

"Voisin kyllä väittää saaneeni kotoa mitä parhaat eväät edellämainittuihin asioihin. Siitä huolimatta mitä vanhemmaksi tulen, sitä raskaammaksi koen pinnistelyn, jota sosiaaliset tilanteet vaatii. Lapsena oli niin miellyttämisen haluinen ja koki painetta ryhmään kuulumisesta, että siihen jaksoi investoida voimavaroja. Mitä vähemmän kokee henkistä riippuvuutta muiden hyväksynnästä, sitä vähemmän siihen jaksaa investoida."

Hyvin sanottu, näin tämä on mennyt minullakin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.12.24 08:47:33

"Juuri näin. Minua ärsyttää suunnattomasti tämä nykyajan tapa sanoa kaikista kritiikkiä esittävistä, että tuo luulee olevansa parempi kuin kaikki muut."

No mutta se asia mitä kritisoit, on asia jossa koet olevasi parempi kuin joku muu=oman itsensä jalustalle nostamista, sillä samaan aikaan jossain toisessa asiasssa toteutat jotain mikä voisi ihan yhtä hyvin olla vihan aihe jonkun toisen mielestä. Täydellistä ihmistä ei ole, joten eikö kannattaisi omalta osaltaan olla se joka ei jatka tätä kyräilyn ketjua. Sinun vihan kohde kun ei ole yhtään sen oikeutetumpi kuin jonkun toisen. Joku toinen vaan on fiksumpi ja päättää olla välittämättä. Muuten ihmisviha-julistaminen on kyllä yksi itsensäkorostamisen muodoista. Senkun vihaat, jos koet että se tekee sut onnellisemmaksi, mutta miksi sitä pitää juhlistaa?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   19.12.24 09:19:34

"Sinähän et voi varmaksi arvioida toisen toiminnan tahallisuutta tai syitä toiminnan taustalla"

-No joissain asioissa voi kyllä varsin hyvin päätellä. Jos nyt tuota aiemmin esimerkkinä käyttämääni junaa hyödyntää jälleen: läikytät juomaa pöytätasolle. Sinulla on tunteja aikaa pyyhkiä jälkesi, muttet sitä tee, vaan jätä pöydän tahmeaksi. Murustelet suklaata istuimelle, muttet siivoa sitä vaan jätät sen siihen sulamaan seuraavan istujan housuihin. Otat kengät pois jalasta ja hierot paljaita ilmeisen likaisia varpaan välejä käsinojaan yrittäessäsi nukkua. Kaikki junassa nähtyä. Mitä muuta tuo on kuin välinpitämättömyyttä? Siivousmäärärahoista päättävät on epäpäteviä tehtäväänsä, jos eivät tiedä edellämainitusta toiminnasta. Jos he tietoisesti päättävät, että siinäpähän matkustajat istukoot edellisten paskoissa, se on tahallista. Linja-autoistahan kävi aivan avoimesti ilmi, että penkit voi olla kusessa ja paskassa, kun jotkut, oliko se nyt ylioppilaslehden toimittajat, testasi alleen laskemisen linja-autossa ja vasta jutun julkaisemisen jälkeen toiminnan harjoittaja alkoi tutkailla mikä linja-autoista olisi nyt tarpeen puhdistaa. Vaikka vahinkoja sattuu aivan varmasti lapsille, vanhuksille, äkillisesti sairastuneille ja päihdeongelmaisille jollain bussivuorolla monta kertaa vuodessa, penkeille ei ole olemassa mitään säännöllistä perusteellisempaa puhdistusrutiinia. Toiminnan harjoittaja tekee sen päätöksen olla piittaamatta puhtaanapidosta.

Mielestäni ei ole kohtuutonta siivoushysteriaa, että julkista kulkuvälinettä pitäisi voida käyttää tahraamatta vaatteitaan. Tiloissa, joita muut ihmiset käyttää, ei ole mitään syytä sotkea tahallaan omalla toiminnallaan.

... : On erittäin epäterve toimintakulttuuri, jos ärsytystä herättävistä aiheista ei saa puhua, ettei vaan kenellekään tule paha mieli tai koska itse on varmasti jossain toisessa asiassa ärsyttävä. Ärsytystä herättävistä aiheista on nimenomaan tärkeää keskustella avoimesti! Keskustelu avaa kaikille osapuolille onko toiminta asiallista, kohtuullista, reilua jne. Se mahdollistaa ihmisten rinnakkaiselon. Jos ärsyttävät asiat vain lakaistaan maton alle ja haudotaan hiljaa omassa mielessä, niin kohta on kaikilla kuppi nurin ja veitsi selässä.

Omalla toiminnallaan tarpeetonta ärsytystä aiheuttavakaan ei voi toimintaansa korjata, jos ei hänelle kukaan kerro, miten hänen toimintansa muiden silmissä näyttäytyy.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   19.12.24 10:54:09

"No mutta se asia mitä kritisoit, on asia jossa koet olevasi parempi kuin joku muu=oman itsensä jalustalle nostamista, sillä samaan aikaan jossain toisessa asiasssa toteutat jotain mikä voisi ihan yhtä hyvin olla vihan aihe jonkun toisen mielestä. Täydellistä ihmistä ei ole, joten eikö kannattaisi omalta osaltaan olla se joka ei jatka tätä kyräilyn ketjua. Sinun vihan kohde kun ei ole yhtään sen oikeutetumpi kuin jonkun toisen. Joku toinen vaan on fiksumpi ja päättää olla välittämättä. Muuten ihmisviha-julistaminen on kyllä yksi itsensäkorostamisen muodoista. Senkun vihaat, jos koet että se tekee sut onnellisemmaksi, mutta miksi sitä pitää juhlistaa?"

Huh :D Eli kukaan ei saisi sanoa ikinä mistään asiasta mitään negatiivista, koska saattaa itsekin välillä tehdä jotain mikä voi ärsyttää jotakuta muuta?

Tämä on kyllä ihmeellistä. Olin nuorena hyvin ujo enkä uskaltanut sanoa mitään negatiivista kenellekään. Silloin sain aina kuulla, että pitää sanoa jos ei tykkää jostain, miksi et saa suutasi auki, ei voi olla niin vaikeaa. No nyt kun olen yrittänyt opetella välillä sanomaan tällaisista, palaute onkin se että sinä luulet olevasi parempi kuin muut ja nostat itseäsi jalustalle! Että mitenkä pitäisi tehdä kun mikään ei käy?