Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   16.12.24 12:46:45

Olen jo yli kolmekymppinen, mutta en vieläkään oikein tiedä, mitä elämässä haluan! Joo eihän kaikilla tarvitse olla mitään lapsuudesta asti ollutta unelma-ammattia tai muuten suuria päämääriä ja tavoitteita ja elämä voi olla hyvää, mutta kun itse tiedän vain, että olen tyytymätön, mutta en tiedä mihin suuntaan lähtisin asioita muuttamaan.

Tällä hetkellä esimerkiksi uuden alan opiskelu on poissa laskuista ihan taloudellisista syistä. Mutta tokihan voisin pohtia, mikä se ala sitten olisi, mitä yrittäisi lähteä opiskelemaan, JOS sellainen mahdollisuus jossain kohtaa tulisi. Mutta enpä ole sitä keksinyt.

Ja entäs sitten asuminen. Minulla on kaksi täysin päinvastaista haavetta: toisaalta haluaisin asua pienessä omakotitalossa hieman enemmän "maalla", pienellä paikkunnalla, josta kuitenkin vain muutama kymmentä kilometriä isompaan kaupunkiin, jossa on palvelut. Mutta toisaalta taas haluaisin muuttaa yhteen toiseen isoon kaupunkiin, jonnekin keskustan laitamille. Nuo haaveet ovat niin erilaiset, että en tiedä, kumpaa oikeasti haluaisin millään tavalla edes yrittää edistää?! Unelmatilanteessa asuisin tietysti vakkariin tuolla isommassa kaupungissa ja minulla olisi ympärivuotinen vapaa-ajan asunto siellä pienellä paikkakunnalla, mutta ihan rehellisesti sanottuna en usko, että vaikka nuukailisin tästä päivästä alkaen, niin että saisin edes eläkeikään mennessä tarpeeksi varallisuutta molempiin. Hyvä jos jompi kumpi voisi olla mahdollisuuksien rajoilla jossain kohtaa elämää.

Valitettavasti monissa asioissa sellaiset realiteetit kuin esim. raha rajoittavat kokeilun mahdollisuuksia. Eli haluisi olla sillä lailla kohtuuvarma, että se valinta minkä tekee, tuntuisi ainakin hetkellisesti hyvältä, eikä mieli muutu heti seuraavana päivänä, kuten itsellä.

Sanomattakin on myös selvää, että en esimerkiksi vieläkään tiedä, haluiasinko lapsia vai en. Ja se nyt ainakin on asia, jota ei saa peruttua, päättää kummin vain.

Virhearvioita sattuu varmaan useimmille elämässä, tai haaveet ja suunnitelmat muuttuvat. Mutta kun itselläni ei oikein meinaa edes olla mitään pitkäkestoisia haaveita, vaan sellaisia hetkellisiä "voisi olla kiva" -fiiliksiä, jotka sitten muuttuvat heti huomenna tai viimeistään ensi kuussa. Tuo asumispaikan haave on oikeastaan ainoa sellainen pitkäaikaisempi, että haluaisin joko tai jomman kumman toteuttaa. Toki hetkellisesti tulee myös muita asuinpaikkahaaveita, mutta nuo kaksi ovat säilyneet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.24 12:55:46

Kärsin aivan samoista asioista kuten sinä. Olen huomannut että syitä on useita. Yksi on lapsuudentrauman viemä "kaikki pitää olla kuten vanhemmillani". Minun pitäisi lunastaa heidän maatila ja siihen ajatusmalliin kasvoin. Nyt olen miettinyt, että haluanko sitä vai en. Olen kohta 10v käynnyt juupas eipäs juupas keskustelua päässäni asiasta.

Ajattelin, että 4vuoden ulkomaille muutto auttaa. Olen lapsesta asti toivonut kiertäväni maailmaa. Aina kun katsoin Avara Luontoa toivoin vaan näkeväni samaa omin silmin. Nyt sitten tappelen itseni kanssa haluanko asua ulkomailla vai Suomessa. Ei korjannut asioita yhtään mihinkään ja nyt olen vain enemmän sekaisin, mikään ei tunnu kodilta.

Olen päättänyt elää päivä kerrallaan. Kaikkea ei tarvitse tietää mitä haluaa, mutta jos sinä päivänä tulee edes pienempi toive, kuten haluan harrastaa yoogaa niin aloitan sen. Ehkä sillä löytyy askel kerrallaan.

Onko sinulla diagnosoitu ADHD:tä tai onko epäilystä? Sillä voi olla isokin osa asiaan.

Minäkään en tiedä haluanko lapsia. Tykkään niistä positiivisista ajatuksista mutta ne negatiiviset ajatukset ainakin toistaiseksi painaa enemmän, että niitä hankkisin. Et siis ole ajatuksesi kanssa yksin!

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   16.12.24 13:04:46

Joo epäillään ADHD:tä ja varmasti sillä on jotain tekemistä esim. sen kanssa, että mieli muuttuu usein :D Mutta vaikka olen asian hyväksynyt ja yrittänyt myös ajatella, että kaikkien päätösten ei pidä tarkoittaa, että tekisin niin loppuelämäni, tai että edes asuisin samassa paikassa loppuelämäni, niin silti on vaikeaa.. Ja varsinkin, jos kyse on isommasta (ja kalliimmasta) asiasta kuin vaikkapa harrastuskurssin kokeilemisesta, niin ihan jo ahdistaa tehdä päätöksiä, kun on niin monta virhearviota aiemmin tehnyt ja tietää, että mieli muuttuu helposti, tai ei keksi yhtään mitä haluaisi, eikä mikään innosta tarpeeksi.

Lähettäjä: hiiri 
Päivämäärä:   16.12.24 15:10:37

Ei elamaa tartte aina lukkoon lyoda. Minusta on ihan ok kokeilla asioita ja sita saattaa huomata parin vuoden paasta, etta okei, tama oli mukavaa niin kauan kuin sita kesti, mutta nyt on aika tehda taas muutoksia.

Toki tata ei ehka ihan kaikkeen voi tai kannata soveltaa, kuten esimerkiksi lapset tai avioliitto, mutta ehka saatte ajatuksestani kiinni. :-)