Lähettäjä: Väsynyt riitelyyn 
Päivämäärä:   14.12.24 20:42:22

20-vuotias suhde ja pienet lapset. Tuntuu, että miehen kanssa lähinnä enää ärsytämme toisiamme. On kyllä myös tosi kivoja päiviä, mutta tuntuu, että viimeisen vuoden aikana ei montaa päivää ole ollut ettei jompi kumpi tiuski toiselle. Pahinta on, kun 4-vuotias tulee sanomaan, että lopettakaa tuo riitely. Hyvää kommunikaatiota ei ole. Ollaan aina oltu huonoja riitelemään, tai siis meillä on todella huono tapa kummallakin riidellä. Oikein piiskataan toisiamme ikävillä sanoilla. Nyt kun on lapset, pitäisi tunteet ja puheet saada aisoihin. Eikä tätä jatkuu nälvimistä muutenkaan kumpikaan taida enää kauaa jaksaa. Ollaan yritetty puhua monta kertaa asioista rakentavassa hengessä, kahdestaan ja rauhallisessa mielentilassa. Silti mikään ei kuitenkaan pohjimmiltaan muutu. Olen miettinyt parisuhdeterapiaa useasti, mutta minulla ei ole mitään käsitystä mitä siellä tapahtuu ja onko siitä mitään apua, kun keskusteltu on, mutta ei se tunnu auttavan. Ero tuntuu myös huonolta ratkaisulta, kyllä uskon edelleen rakastavani miestä jossain syvällä, vaikka päällimmäinen tunne usein onkin vain suunnaton ärsytys ja vitutus.

Kokemuksia pariterapiasta kaipaan.

Lähettäjä: Leiri 
Päivämäärä:   14.12.24 20:52:57

Menkää koko perhe ensi kesänä parempi avioliitto ry:n leirille viikoksi. Siellä on lastenhoito järjestetty pariskuntien oppituntien ajaksi. Muun ajan voi viettää yhdessä perheen kesken. Siellä opetellaan mm kommunikaatiotaitoja. Syyllisiä ei etsitä eikä kristillisiä arvoja tuputeta, vaikka järjestäjä on kristillinen. Me saimme sieltä avun vähän samankaltaisiin ongelmiin. Siellä on kokeneet ryhmänvetäjät eikä ketään painosteta mihinkään vastoin tahtoaan. Kynnys lähteä oli korkea, mutta viikko oli yksi elämäni parhaimmista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 21:24:08

No siellä puhutaan juurikin vaikka noista riitelytilanteista ja muista arkea hiertävistä jutuista. Terapeutti huolehtii, että tulisitte molemmat kuulluksi ja saisitte uutta näkökulmaa ja uusia toimintamalleja. On siitä apua, mutta itse täytyy omata halu muuttaa toimintatapojansa ja rakentaa uutta.

Lähettäjä: Väsynyt riitelyyn 
Päivämäärä:   14.12.24 21:34:05

Leiri, kiitos vinkistä! En usko, että saan miestä lähtemään leirille ja itsestänikin ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Mieluummin haluaisin ensin kokeilla yksityisempää terapiaa. Laitan kuitenkin muistiin tämän.

., saako sieltä konkreettisia harjoitteita / ohjeita, joilla muuttaa omaa toimintaansa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 21:37:26

” ., saako sieltä konkreettisia harjoitteita / ohjeita, joilla muuttaa omaa toimintaansa?”

Ei me olla saatu, mutta varmaan jos sellaisia haluaa niin terapeutti voi pyynnöstä sellaisia laatia. Tämä riippuu myös vähän terapiasuuntauksesta.

Lähettäjä: Väsynyt riitelyyn 
Päivämäärä:   14.12.24 21:42:07

., kysyn vielä. Vasta jos jaksat / haluat. Löytyikö teille heti hyvä terapeutti vai oletteko kokeilleet useampaa? Tuntuiko vaikealta puhua asioista vieraalle ja helpottuuko se? Menittekö suoraan yksityiselle vai haitteko apua julkiselta puolelta tai seurakunnasta? Kauanko olette käyneet/kävitte ja tuliko kalliiksi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 22:13:24

Me jouduimme kokeilemaan montaa terapeuttia, mutta me olemme tietyllä tapaa ”vaikeita tapauksia”. Ei minusta ole tuntunut vaikealta puhua vieraalle, vaan päinvastoin alusta asti helpottavalta. Menimme suoraan yksityiselle.

Lähettäjä: u 
Päivämäärä:   15.12.24 03:11:53

Tässä ilmainen parisuhdekurssi:

Alkakaa harrastaa seksiä joka päivä kuukauden ajan. Menkkojesi aikaan imet miestä ja sormetat itsellesi orgasmin. Kuukauden päästä istutte alas ja kohtaatte toisenne. Alatte myös panostaa toistenne ulkonäköön.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   15.12.24 03:57:13

u: olet sairas päästäsi . Älä tule pilaamaan heppatallin palstaa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   15.12.24 08:10:22

Perhetuttuni on ollut avioliittoleirin vetäjänä jo vuosikymmeniä. Hänellä itselläänkin oli avioliitossa vaikeaa aikoinaan. Suosittelen kokeilemaan, ei kaikkea uutta kohtaan tarvitse olla niin ehdoton ja torjuva. Johan olette huomanneet, ettette itseksenne osaa ratkaista ongelmianne. Pieni lapsenne jo pyytää lopettamaan riitelyn ja tuolla menolla erittäin todennäköisesti päätyy rikki revityn perheen lapseksi. Eikö teillä nyt kuitenkin olisi vanhempina vastuu kääntää joka kivi ennen eropäätöstä? Vaikka terapia tai avioliittoleiri tuntuisi vähän jännittävältä? Onko tärkeämpää hoitaa suhteenne kuntoon, yrittää pitää lapsen perhe koossa ja järjestää hänelle onnellinen lapsuus vai se, että vanhemmat välttyvät menemästä mihinkään mikä tuntuu vieraalta?

Lähettäjä: Leiri 
Päivämäärä:   15.12.24 09:54:42

Leirillä nimenomaan harjoiteltiin konkreettisesti. Pienryhmässä oli 3 pariskuntaa ja kokenut ohjaaja-pariskunta. Omista asioista sai kertoa sen minkä halusi. Muiden ryhmäläisten vertaistuki oli läsnä koko ajan. Ohjelmaa oli noin klo 9-12 ja klo 14-16. Muu aika oli vapaata. Illalla oli vapaaehtoista ohjelmaa myös. Itsellä oli myös hankaluuksia saada mies innostumaan, mutta olin tosi tiukkana ja hänen oli pakko lähteä. Mies tykkäsi kovasti leiristä ja molemmat opittiin paljon. Tarkoitus on ollut lähteä leirille myös toisen kerran, mutta se on jäänyt. Monet pariskunnat ovat olleet leirillä monta kertaa.

Lähettäjä: Väsynyt riitelyyn 
Päivämäärä:   15.12.24 11:10:43

Hmm, mielenkiintoinen näkemys. Sinusta leiri on ainoa avioliittomme pelastava tekijä. Minä olen valmis menemään terapiaan. Siksi kysyn kokemuksia. Ei tarvitse tuomita, jos leiri ei nyt ensimmäisenä ratkaisuna tunnu oikealta. Uskon kyllä, että on hyvä, mutta minä haluan ensin kokeilla kolmisin miehen ja terapeutin kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.12.24 11:35:47

Oman kokemukseni mukaan leirit ovat pelottavampia mutta myös paljon toimivampia vaihtoehtoja. Terapeutin luona on helpompi ruveta pyörittämään omaa pikkukivaa kuin leirillä, jossa on samassa tilanteessa olevia muita ihmisiä. Pakkososiaalisuus auttaa paljon. Lisäksi apua saa siitä, kun näkee, että muilla on samankaltaisia ongelmia.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   15.12.24 11:46:44

Kun lapsi jo pelkää riitelyänne, niin ottakaa te hiton apinat nyt päät pois persiistänne ja käyttäytykää niin että lapsella on turvallinen olo. Ellette pysty, eli toisin sanoen halua, erotkaa, ja lähivanhemmaksi se joka on vähän täyspäisempi kuin toinen. Siinä teille terapiaa. Ihmiset eivät eroa liian helposti vaan liian myöhään ja näin on teidänkin kohdallanne, kun lapsen perusturvallisuus on jo rikottu. Ei mulla muuta.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   15.12.24 12:19:02

Ja jatkan vielä että tämä nimimerkillä riitelevien vanhempien tytär joka pilasi esikoisensa varhaislapsuuden jäämällä riitaisaan suhteeseen. Lapsen isä heittäytyi raskaaksi tultuani lapseksi itsekin, oli mustasukkainen vauvalleen jne jne, minkä kaiken näin vastajälkeenpäin selvästi. Hän käytti estottomasti äänekästä ja aggressiivista riitelyä aseenaan, etenkin kun huomasi että annoin helpommin hänelle periksi, kun yritin suojella lasta riidoiltamme. Minä hel*etin idiootti taas olin tämän avioliitonpelastusaatteen aivopesemä, ja yritin tehdä kaikkeni, ettei nyt vaaaan erottaisi, kun se on muka kamalista kamalinta kun liitto rikkoutuu. Paskat. Lopulta ukko kävi kiinni sekä minuun että lapseen ja älysin lopulta ettei paska parisuhde ole elämässä se tärkein asia jossa pitää riippua kynsin hampain, lapsen hyvinvoinnin hinnalla. Maksoin tuosta ympäristön miellyttämishalustani kalliin hinnan, lapseni vielä kalliimman, ja antaisin mitä vaan jos voisin tehdä asiat toisin. En voi. Joten yhtään säälipistettä ja ymmärrystä minulta ei ikävä kyllä tule kenellekään, jonka parisuhde menee lapsen edelle, vielä sittenkin kun lapsi jo pyytelee armoa hulluilta vanhemmiltaan. Jos haluatte terapiaa niin käykää siellä eri osoitteista käsin.

Lähettäjä: Leiri 
Päivämäärä:   15.12.24 17:48:18

Kerran ollaan käyty myös pariterapiassa ja terapeutti oli hyvä. Kannattaa panostaa terapeutin etsimiseen ja varautua siihen, että hyvän löytäminen saattaa kestää. Myös sellainen näkökulma, että jotkut terapeutit haluavat hoitosuhteen jatkuvan ja jatkuvan (oma kokemukseni yhdestä terapeutista, joka ei ollut kovin hyvä). En nää leiriä ainoana mahdollisuutena. Toki hyviäkin terapeutteja on olemassa. Vertaistuella oli meille suuri merkitys siellä leirillä. Siellä oli paljon pariskuntia samankaltaisissa tilanteessa. Hyvä, että olet alkanut etsimään apua! Toivon, että löytätte hyvän terapeutin!

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   15.12.24 20:04:47

Istukaa rauhassa kahdestaan pöydän ääreen keskustelemaan että miksi tiuskitte ja miten voisitte yhdessä kehittää tilannetta niin että kumpikaan ei aloita tiuskimalla vaan hillitsee aikuisesti sanomisensa. Keskustelette niin että toinen saa rauhassa puhua ja toinen kuuntelee.
Tiukimisesta tulee helposti tapa puhua. Itse olen aina inhonnut sitä ja siksi en tiuski muillekaan.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   15.12.24 20:32:36

Googleta tunnekeskeinen pariterapia.
Me oltiin ns. normaalissa pariterapiassa ja sitten tunnekeskeisessä pariterapiassa. Jälkimmäisestä oli vasta oikeasti jotain hyötyä.

Meillä on myös ollut paljon riitelyä, mutta se on vähentynyt jo aikoja sitten sen takia kun olen jotenkin henkisesti luovuttanut tuon tyypin kanssa. Hän ei juuri kontaktia edes ota vaan mieluummin vetäytyy.