Lähettäjä: Wuf 
Päivämäärä:   14.12.24 13:21:28

Mitä siellä kasvattajalla oikein pitäisi sanoa ja lupailla että saa koiran?
Tuntuu että nykyään tavallinen perhe ja tavallinen arki on ihan täysin riittämätöntä. Pitää kilpailla ja harrastaa ja somettaa ja näkyä :(

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.12.24 13:28:36

Riippuu rodusta. Itse sain opiskelijana ekan omani ihan sillä, että lapsuudessa perheellä oli muutama saman rotuinen ja voisin harrastaa koiran kanssa "jotain".

Lähettäjä: NipsNaps 
Päivämäärä:   14.12.24 13:31:14

Itse tilasin pentueesta koiran tyyliin "ehkä jotain tottista, tokoa tai muuta jotta on yhteiskuntakelpoinen yksilö" sanoen suoraan että sen yhden erkkarin käyn näyttämässä ja rodunomaiset terveystutkimukset teetän. Mutta muuta en tee, koirasta tulee meille perheenjäsen.

Pyysin vielä valkkaamaan pennun luonteen perusteella, kasvattaja kun niiden kanssa enemmän on. Kasvattajaa en tuntenut tätä ennen.

Ei sen tarvitse tuon kummempaa olla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 13:38:28

En itse ole kasvattaja, mutta kaveri on ja kuulen näistä ohmisten kirjoittamista "hakemuksista". Listaan tämän perusteella pari vinkkiä.

-tarkista kielioppi ja oikeinkirjoitus. Kirjoita napakka, kattava yhteydenotto, mitään elämäntarinaa ei jaksa kukaan lukea, mutta ei kyllä parin lauseen "halun ostaa koiran"-tekstikään kanna pitkälle.
-harvalla kasvattajalla on loppujen lopuksi kovin korkeat harrastusvaatimukset, mutta suurin osa haluaa pennuille hyvän ja rakastavan kodin. Kerro konkreettisin esimerkein, miten aiot tämän toteuttaa. Kannattaa esim kertoa vähän asumismuodosta, kuinka paljon aikoo vuorokaudessa/viikossa panostaa koiran kanssa tekemiseen ja miten.
-kannattaa tuoda esille, miten ja milloin on perehtynyt koiran hyvinvointiin ja sen tukemiseen. Milloin ja miten koira pääsee toteuttamaan lajityypillisiä tarpeita.
-hinta edellä ei kannata lähteä liikkeelle. Koirasta maksettava summa on varsin pieni kokonaiskustannuksiin nähden, ja jos tuo summa on ylitsepääsemätön, tuskin kannattaa harkita koiraa ollenkaan. (Kaverini saa yllättävän paljon kyselyitä esim. Mitä maksaa vaalea tyttöpentu?)
-ostajana kannattaa antaa itsestään yhteistyökykyinen vaikutelma. Kasvattajien kanssa ollaan usein jonkin verran tekemisissä ainakin aluksi, joten kyllä kasvattaja varmasti toivoo, että pennut menevät koteihin, jossa kommunikointi sukuu kasvattajan kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 13:46:48

Mikä rotu? On ihan ok vaatia, että sen koiran kanssa tehdään jotain jos se on kovin aktiivinen rotu.

Lähettäjä: Allu 
Päivämäärä:   14.12.24 13:48:53

Lainaat vaikka jonkun muun koiraa, harrasta sen kanssa, ole esillä, käyttäydyn nöyrästi, menesty.
On huomattavasti miellyttävämpää myydä koira ihmiselle, jonka on nähnyt harrastavan jonkun muun koiran kanssa. Kohtelevan sitä hyvin ja olevan sitoutunut.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   14.12.24 13:51:01

Meiltä on koirat lähteneet sellaisiin koteihin missä ne eivät joudu olemaan pitkiä aikoja yksin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 13:55:25

Riippuu rodusta. Sen tarkemmin rotuja paljastamatta oman paimenen kohdalla sai aika kieli ruskeana mielistellä ja kysellä kasvattajalta kuulumisia ja lupailla kuut taivaalta. Työlinjaisen noutajan kanssa lupasin, että jotain harrastetaan ja aikalailla yhden puhelun jälkeen kasvattaja mulle pennun varasi.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   14.12.24 14:22:51

Minä kerroin vain minkälaiseen kotiin pentu tulisi, aiemmasta koirakokemuksesta ja miksi juuri kyseinen rotu. Kerroin myös että etsin kotikoiraa, en ole kiinnostunut näyttelyistä enkä vielä tässä vaiheessa osaa sanoa tullaanko tulevaisuudessa harrastamaan jotain.
Laitoin samaan viestiin vielä toiveen pennun sukupuolesta ja perustelin miksi juuri narttupentu.

Puhelimitse sitten juteltiin vielä näitä samoja asioita, kun kasvattajallekin aika paljon viestejä menee. Käytiin katsomassa pentuja, kun ne oli 6vkon ikäisiä ja silloin varattiin pentu meille.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.12.24 15:00:43

Aika lailla saa tosiaan lupailla kuuta taivaalta, että saa edes kasvattajan huomion.
Itse en ole valehtelemaan alkanut, jonka vuoksi piti sitten vaihtaa rotuakin kokonaan koska pentua ei vain saanut ilman lupauksia näyttely- ja harrastusurasta.

Mikä on sinänsä vähän koomista, koska mitä olen näitä kahden pentueen jälkeläisten elämää seurannut (julkinen fb ryhmä rodulle eli ei mitään stalkkaamista) niin kotikoiriksi ovat nekin loppupeleissä sitten päätyneet. Eli luvattu paljon pentua hankkiessa, mutta siihen se on sitten jäänytkin.

Onneksi löysin sellaisen kasvattajan (eri rotu) joka ei vaatinut näyttelyitä tai harrastamista, sanoi vain että toki aina plussaa jos jaksaa muutamat näyttelyt käydä ja innostuu jostain harrastuksesta. Jokainen pentueesta myytiin kotikoiraksi ja jokainen päätyi harrastavan kotiin.

Itsekin innostuin näyttelyistä ja ollaan nyt muutaman kerran käyty. Harrastetaan agilitya ja rallytokoa omaksi iloksi, kilpaillaan jos joskus siihen tulee innostusta, mutta pääasiassa koira on "vain" kuitenkin ihan tavallinen perheenjäsen ja kotikoira.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 16:02:58

Useimmat haluavat että on ollut samaa rotua aiemmin. Itse sain opiskelijana kun kotona oli samaa rotua. Nyt kolmannen saisin keneltä tahansa rodun kasvattajalta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.12.24 16:27:53

Se on se sama juttu, miten ensimmäisen työpaikankin saa. Henkilökemiat, suhteet, tuuri ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen. Se, ettei ole liikaa muita sinua parempia hakijoita samaan aikaan. Että otat sattumalta yhteyttä oikeaan aikaan, kun pentue on tulossa tai työpaikka tulossa auki.

Joku kasvattaja voi arvostaa koirakokemusta toisesta rodusta, kuten myös työnantajakin kokemusta muusta työstä, mutta joku muu haluaa juuri tietynlaisen kokemuksen. Jonkun työnantajan tai kasvattajan kanssa ei kemiat kohtaa tai hän arvostaa erilaisia ominaisuuksia, jolloin valituksi tulee joku toinen.

Monelle käy sitten tuuri, ja hän saa sen ekan työpaikkansa alalta tai ensimmäisen pentunsa kyseisestä rodusta.

Joku on saanut jo syntymässä hyvät kortit, eli suvussa tai tuttavilla on yritys johon työllistyä, tai perheessä on ollut tietynrotuisia koiria, jolloin sellaisen saaminen on itsellekin helpompaa.

Itse olin sähköpostitse yhteydessä kolmeen itselleni uuden rodun kasvattajaan. Kaksi ei vastannut mitään, kolmas vastasi ja kutsui tutustumiskäynnille. Ensin ei tärpännyt, kun pentuja ei tullut riittävästi "meille asti", mutta jo puolen vuoden päästä syntyi pentue, josta meillekin riitti, eli kovin kauaa ei tarvinnut edes jonottaa pentua. Tärkeää oli myös se, ettei ollut erityisvaatimuksia esimerkiksi värin tai sukupuolen suhteen.

Lähettäjä: Mers 
Päivämäärä:   14.12.24 16:41:46

Aina ei edes paskapuhe auta. Kaveri kasvattaa metsästyslinaisia labradoreja. Välillä kuulemma vanhat lihavat ukot moisia kyselee, päälle jo näkee ettei nämä miehet jaksa metsään lähteä. Sellaisille ei myy.

Lähettäjä: Joku vaan 
Päivämäärä:   14.12.24 17:14:43

Mä sanoisin, että rehellisyys on avain sana. Itse vaihdoin ensin muutaman viestin kasvattajan kanssa ja sitten soiteltiin.
Kerroin, että meille tämä olisi ensimmäinen koira. Kissoista ja hevosista kyllä kokemusta.
Sanoin myös heti, että näyttelyt ovat asia joka ei kiinnosta minua tippaakaan, että jos haluat näyttelykotiin koiran niin älä myy meille.
Lisäksi kerroin, että kun kyseessä on ensimmäinen koira niin pentukurssia enempää en uskalla luvata, mutta todennäköisesti jotain harrastuksia kokeillaan.
Pennun sain ja nyt jo toinenkin koira samalta kasvattajalta

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 17:26:19

Itse olen saanut koirat kasvattajilta, myös erittäin huolellisilta semmoisilta, ihan tavalliseen kotikoiran elämään lapsiperheeseen. Ei kilpailla, käydä näyttelyissä tai edes harrasteta mitään sen ihmeempää. Asutaan vaan maalla, ja koirat on meille perheenjäseniä joista pidetään hyvä huoli. Koirat ovat arjessa mukana melkein kaikessa.

Eräskin oli erittäin perusteellinen, itse eläinlääkäri, kulki ulkomailla näyttelyissä ja hankki jenkeistä asti siemenet koska Suomen geenipooli on aika rajoittunut. Kyseli kyllä kaikesta hyvin tarkkaan, olin rehellinen siitä mitä meillä on tarjota, ja saimme pennun.

Lähettäjä: pöh 
Päivämäärä:   14.12.24 18:40:53

Siis jos KELTÄÄN kasvattajalta ei saa koiraa niin pitää katsoa peiliin, joko kommunikaatiossa tai sitten itsessä (eli siinä millaista koiraa etsii tai millaista kotia on koiralle tarjoamassa) on jotain vialla. Jokaisessa rodussa on niitä massaa tuottavia entry level -kasvattajia joilta jokainen edes etäisesti järjissään oleva saa koiran.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   14.12.24 19:23:10

^ tämä. Kyllä kunnollisille kasvattajille yleensä on tärkeintä, että se ostajaehdokas on normaalilla maalaisjärjellä varustettu ja ymmärtää, millaista koiraa on ottamassa, eli koti on rodulle sopiva.
Yksi tuttu kasvattaja juuri jokin aika sitten manasi, kun tulee yhteydenottoja, että haluaisin juuri tämän rotuisen koiran itselle lenkkikaveriksi ja lapselle kaveriksi sohvalle katsomaan pikkukakkosta. Rotu on pienehkö, mutta hyvin alkukantainen ja todella metsästysviettinen ja itsenäinen. Sitten, kun näille ihmisille kertoo, että tämä rotu ei ole kyllä ihan sitä, mitä haet, niin loukkaannutaan. Kun tätä rotua nyt ei vähääkään kiinnosta olla lapsen kaverina telkkaria katsomassa (terävyys on ominaisuus, eikä siksi ole paras mahdollinen lapsiperheen koira) ja lenkillä sitä vievät hajut, eikä emäntä, niin todennäköisesti rotumääritelmää ei ole edes vilkaistu. Jos se ostajaehdokas on selvästi ottanut selvää rodusta ja sen ominaisuuksista ja kyselee järkeviä, eikä kertoile satuja, niin kyllä se kasvattajalle kertoo jo jotain.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   14.12.24 19:23:39

Laitoin eka säpoa, kun kuulin pentussuunnitelmasta, kerroin kokemuksen ko rodusta, kilpailuhistorian ja mihin harrastukseen pentua haen. Sitten soiteltiin ja oltiin yhteydessä. Ko rotua syntyy 5-10 pentua vuodessa.
Kävin parit näyttelyt vaikkei vaatinut. Ollaan yjä yhteydessä, laittelen koulutuksista videoita ja pari x nähtykin. Koira nyt 3v.. niin ja otin nartun vaikka urosta halusin, koska ri syntynyt urosta. Yhdistelmä oli hyvä.

Lähettäjä: Hh 
Päivämäärä:   14.12.24 21:26:06

Mielestäni kannattaa kertoa, että teettekö jotakin koiran ehdoillakin.

En myy perheeseen, jossa koira on yksi lisäpala kiireiseen arkeen (kerrostaloon, vanhemmat töissä samaan aikaan kodin ulkopuolella, lapset harrastaa, vanhemmat kuskaa, vanhemmilla omat harrastukset). Kyllä se koira odottaa kotona, käy pikkukävelyt lasten ehdoilla jne. Jos taas samanmoinen perhe, mutta koira käy isän kanssa juoksulenkit ja äidin kanssa treenaa nosea, niin voisin myydä. Jos taas perhe asuu maalla, on muitakin koiria tm. niin voin myydä ilman harrastusvaatimusta, kunhan käy ilmi et miten koirat on osa perheen arkea.

Ja kyllä ihmistuntemus on kehittynyt. Näkee et kuka on kiinnostunut koirasta yksilönä ja sen hyvinvoinnista, kuka haluaa koiran muista syistä.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   14.12.24 23:19:44

Jotenkin tuntuu hurjalta nämä jutut että täytyy turvautua jopa valehteluun että saa kasvattajalta pennun.

En ole kovin montaa koira pentuetta kasvattanut ja viimeisimmästäkin pentueesta on aikaa kymmenen vuotta. Mutta kaneja kasvatan ja jonkinverran vastailen esyn kissakyselyihin. Minulla ei myöskään ole koskaan ollut hankaluuksia saada koiraa kasvattajalta, ne on olleet lähinnä niin päin että kasvattaja laittaa viestiä että mahtuisko sulle yksi koira lisää.

Kielioppi tekee muuten yllättävän paljon, jos teksti on täynnä kirjoitusvirheitä niin se kyllä antaa vähän huithapeli kuvan, onko muukaan elämänhallinta kunnossa jos ei osaa edes kirjoittaa.

Pitkiä tarinoita ei jaksa keskittyä lukemaan mutta kovin lyhyetkään ei vaikuta. Tiiviisti oleellista asiaa on paras, kaikkea asiaan merkityksetöntä ei kannata olla heti tarinoimassa.

Hankaluuden tuo se että toiset ihmiset vaan on huonoja kirjoittamaan mutta esim puhelimessa paljastuu ihan fiksu ostajaehdokas. Viestillä vaan jää selkeä muistijälki ostajasta, kun kyselyitä tulee kymmeniä niin puhelimitse tehdyistä haastatteluista ei jää mitään ylös, pitää vaan muistaa tai kirjoittaa samalla paperilapulle. Itse tykkään enemmän jutella puhelimessa, jotenkin saa luotettavamman kuvan ihmisestä.

Komppaan myös pöh.iä, jos ei keneltäkään saa pentua niin täytyy katsoa omaa lähestymistapaa kriittisemmin. Toiset rodut on haastavampia kun ostajia on jonoksi, mutta kyllä noissakin roduissa syntyy niitä yksilöitä joilla ei ole potentiaalia kisakentille.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.12.24 23:45:17

Minulle kyllä kasvattajat vastanneet ihan suoraan, että ei tällä kertaa valitettavasti riittänyt teille pentua, koska etusijalla on harrastavat ja esille tuovat kodit. (Joista vaikuttaa ehkä 15% olleen sellaisia)

Kolmen vuoden odottelun jälkeen vaihdoin sitten rotua ja vuoden päästä tästä saatiin se kauan toivottu koira vihdoinkin.

Lähettäjä: !!! 
Päivämäärä:   15.12.24 01:13:28

Jos kyseessä on vähälukuinen rotu, joka saa pieniä pentueita, on rodulle aina iso tappio, jos kaikki pennut menevät "tavallisiksi kotikoiriksi" eikä niitä käytetä jalostukseen edes yhden pentueen verran. Jalostukseen käyttäminen vaatii muutaman näyttelykerran sekä lähes joka rodulla terveystutkimukset, käyttörodulla myös käyttökoe tarvitaan. On ymmärrettävää, että parhaat kasvattajat ajattelevat kokonaisuutta ja rodun etua, eivät tavallisen perheen etua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 07:15:15

"Mitä siellä kasvattajalla oikein pitäisi sanoa ja lupailla että saa koiran?
Tuntuu että nykyään tavallinen perhe ja tavallinen arki on ihan täysin riittämätöntä. Pitää kilpailla ja harrastaa ja somettaa ja näkyä :("

Toivottavasti et saa koiraa mistään, jos ajatuksenasi on valehdella kasvattajalle ummet sun lammet. Mitäpä jos ihan rehellisesti olisit oma itsesi, jos et sillä tavalla koiraa saa, niin siihen on todennäköisesti syynsä. Seurakoiraksi seurakoira, eikä mitään palveluskoiraa.

Lähettäjä: Wuf 
Päivämäärä:   15.12.24 08:28:54

Toivottavasti et saa koiraa mistään, jos ajatuksenasi on valehdella kasvattajalle ummet sun lammet. Mitäpä jos ihan rehellisesti olisit oma itsesi, jos et sillä tavalla koiraa saa, niin siihen on todennäköisesti syynsä. Seurakoiraksi seurakoira, eikä mitään palveluskoiraa.

Missä kohtaa sanoin valehtelevani? Jos tekstini ymmärretään näin pahasti väärin niin ei ihme ettei kasvattajatkaan ymmärrä.. Ehkä ostan taas sekarotuisen kuten kaksi edellistä, sen verran tavallisempaa sakkia myyjät ettei tarvii hallita yläluokan kieltä.

Lähettäjä: Buuu 
Päivämäärä:   15.12.24 08:38:34

Harvalukuisen rodun kasvattajana tuntuu tyhmältä myydä pentuja "hukattavaksi" jonnekin "ei me mitään sen kanssa tehdä"-perheeseen, jos vaihtoehtona on perhe joka suostuu käyttämään ja näyttämään koiraa edes vähän, eikä vastusta rodulle suositeltuja terveystarkastuksia. Monesti pentukysely sisältää kyllä yhtä ja toista vaatimusta kasvattajaa ja pentua kohtaan kun ollaan olevinaan niin valveutuneita ja muka selvitellään taustoja ja myös kysellään heti "mitä sä sitten korvaat kun tulee jotain", mutta kasvattaja ei saa kysyä yhtään mitään tulevista oloista ja jos kysyy niin valehdellaan ummet ja lammet. Ja kuitenkin sitten kun ei pentua saa, niin kelpaa perävalotakuupentu D-lonkkaisista vanhemmista ulkomailta. Ne toki paremmin joutaakin sinne pihan perälle narunjatkoksi ja ei sitä kasvattajaakaan kiinnosta.
Parhaimmillaan pennunottajat on rehtejä huipputyyppeja joiden kanssa yhteys (maltillinen sellainen, ei me olla mitään vainoajia) säilyy läpi elämän ja heille tulee toinen ja kolmaskin meiltä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 08:46:01

Niin, sä kysyt aloituksessa, että mitä sun pitää lupailla ja sanoa, että saat koiran. Siitä todellakin saa sen kuvan, että kysyt vinkkejä siihen, miten valehdellaan kasvattajalle sillä tyylillä, että hän luovuttaa sulle koiran, vaikka sulla ei ole aikomustakaan tehdä niitä asioita mitä lupailet. Herää kysymys, että yritätkö koiraa oikeanlaisista roduista, jos kotikoiran elämä ei näille ko. roduille kasvattajan mukaan kelpaa. Edelleenkin, seurakoira seurakoiraksi, EI palveluskoiraa, saati työkoiraa.

Lähettäjä: Kasvattaja 
Päivämäärä:   15.12.24 09:59:44

Rehellisyys riittää. Usein ongelma kotikoiraksi on etteivät nämä ihmiset haluakaan sitä ej-rekisteriin menevää koiraa. Halutaan pentuen kaunein mutta ei haluta käydä näyttelyssä. Tai halutaan parhaan hermorakenteen koira vaikka maalla se arempikin pentu perheessä pärjää hienosti kun kotikasvatukseen vähäänkään panostaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   15.12.24 10:08:07

Osta rotumix, niin ei tarvitse nuolla kasvattajan p:ttä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 10:11:39

^ ja samalla tukea mahdollisesti pentutehtailua? Moniko kysyy onko pentuewn vanhemmat kuvattu, minkä iköisenä ekat pentueet, monta pentuetta on/tulee olemaan jne? Ei se seropin hankkiminen mikään ratkaisu ole ja ne voi maksaa jopa enemmän kuin rotukoira.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 10:18:58

Ole ajoissa liikkeellä. Kuuta taivaalta ei tarvitse lupailla mutta koska sopivia haluajia on yleensä jonoksi asti, kaikille ei riitä kerralla. Jos narttuja syntyy 5 ja uroksia 1, etenee urosvaraajien lista vain sen yhden pennun verran ja muut jäävät odottelemaan seuraavaa pentuetta. Ja siihen voi kulua aikaa.

Lähettäjä: Kasvattaja 
Päivämäärä:   15.12.24 10:36:03

Miksi seurakoiran pitäisi mieiestäsi olla paskka hermoinen, kaikesta tärisevä haavanlehti? Seurakoira tarvitsee hermot siinä missä se arwostettu the käyttö-/näyttökoirakin.

Tässä nyt taas malliesimerkki miksi toisille ei myydä koiraa ollenkaan. On aivan eri asia kiertää isoissa tapahtumissa joissa on kokoajan vaihtuvia ärsykkeitä ja silti keskittyä omaan suoritukseen kuin elää kotona tutuissa piireissä ja tutiineissa. Ei ne huonomman hermorakenteen koirat mitään paskahernoisia täriseviä haavanlrhtiä ole, ellei niistä sellaisia tehdä. Mutta jokaisessa pentueessa on kauniimpia sekä vähemmän kauniita yksilöitä. Kuin myös rohkeampia ja vähemmän rohkeita. Ellei joku ymmärrä että koira valitaan kodin mukaan mikä koiralle sopii parhaiten niin on parasta kun ei ota koiraa ollenkaan. Ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä sinne kotiin "piiloon" antaa pentuen kauneinta taikka parasta käyttökoiraa.

Lähettäjä: Wuf 
Päivämäärä:   15.12.24 10:44:21

"ja samalla tukea mahdollisesti pentutehtailua?" Kyllä sitä pentutehtailua tapahtuu enemmän rotukoirien kuin mixian kasvatuksessa..

"Moniko kysyy onko pentuewn vanhemmat kuvattu, minkä iköisenä ekat pentueet, monta pentuetta on/tulee olemaan jne?"
Kennelliittoa selatessa löytyy lukemattomia rotuja missä ei ole edes pevisaa, lukemattomia kuvaamattomia vanhempia, jne kaikkia mainittuja ongelmia, ei se seropi ole sen puolesta yhtään huonompi vaihtoehto!

Miksi se seropi ei saisi maksaa samaa kuin rotukoira? Onko niillä halvemmat ruuat ja matolääkkeet. Vai vähemmän työtä? Ja vaikka maksaisi sen 3000€ on se murto-osa siitä mitä elättämiseen kuluu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.12.24 10:46:30

” Kyllä sitä pentutehtailua tapahtuu enemmän rotukoirien kuin mixian kasvatuksessa..”

Mihin tämä väite perustuu?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.12.24 10:52:54

” Pentuja syntyy 1-4 ja hintaa 3000-4000 e välillä per pentu.”

No nyt laitoit pikkusen lapin lisää, kävin katsomassa tämän hetken kääpiövillapentueet ja siellä oli hintahaarukka 2500-2800e.

Toyt on 2600-3000e, mutta vielä on näistäkin matkaa tuohon sun neljään tonniin :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.12.24 10:59:39

^^ Juu, korona-aikaan aikalailla kaikkien rotujen hinnat pompsahti, koska kysyntää oli aivan järkyttävä määrä. Kumminkaan tuota hetkellistä korona-ajan hintapiikkiä ei voi pitää normaalina hintatasona, jota sitten ht.netissä huutelee totuutena.

Lähettäjä: Hmmm 
Päivämäärä:   15.12.24 11:03:34

Mä kyllä myyn kotikoiriksi, mutta se ei tarkoita sohvalla makoilua. Rotu on aktiivinen ja sen kanssa pitäisi puuhastella jotain vaikka vaan omaksi iloksi. Muutama näitä valehtelijoita on tullut vastaan. Mitään ei viitsitty tehdä, ei edes peruskouluttaa koiraa. Sitten väitetään koiraa luonnevikaiseksi. Saatiin niistä yhteiskuntakelpoisia, mutta kyllähän se vaati enempi töitä kuin pennun kanssa. Luonnevikaisia eivät olleet, vaan kouluttamattomia ja turhautuneita.

Lähettäjä: cilla 
Päivämäärä:   15.12.24 11:08:37

Eipä ole koskaan ollut ongelmia saada työlinjaista koiraa, vaikka olen heti sanonut, että kisaaminen ei sitten ensisijaisesti ole minun juttuni. Rehellisesti kerron, mitä koirien kanssa olen tehnyt ja mitä toivon seuraavalta pennulta. Toki harrastan rodunomaista lajia, että se varmaan auttaa. Ja asun maalla sekä en jätä koiria työpäiväksi yksin kotiin tylsistymään. Olen aina saanut pennun haluamastani yhdistelmästä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.12.24 12:11:55

"Jos kyseessä on vähälukuinen rotu, joka saa pieniä pentueita, on rodulle aina iso tappio, jos kaikki pennut menevät "tavallisiksi kotikoiriksi" eikä niitä käytetä jalostukseen edes yhden pentueen verran."

Kyllä kasvattajat bongaavat sieltä ne yksilöt, joita haluavat käyttää ja ne menee sitten sijoituskoteihin.

Ymmärrän hyvin sen, että vaikkapa malinoisia tai bordercollieta ei myydä kotikoiraksi sohvalle, mutta itselläni ainakin rotu oli ihan seurakoiraryhmässä.

Toki olin tarkka, että en mistä tahansa yhdistelmästä tai keltä tahansa kasvattajalta osta, mutta kyllä se fakta on että nykypäivänä jokainen pennunostaja lupaa kuun taivaalta ja siksi "tavalliset" kodit eivät niitä pentuja saa.

Itsellänikin on ollut koiria 25 vuotta, on titteleitä niin näytöstä kuin käytöstä, mutta seurakoirarotua hommatessa kun en luvannut että tavoitellaan kuuta taivaalta niin eipä löytynyt sopivaa pentua meille koskaan.

Kiinnostaisi kuulla kasvattajilta kuinka moni pennunostaja on ollut rehellinen ja on näytetty ja harrastettu kuten luvattu?

Lähettäjä: Joku vaan 
Päivämäärä:   15.12.24 12:44:20

Kotikoira käsite on yksistään todella hankala. Osa kotikoirista voi viettää paljon aktiivisempaa elämää kuin harrastuksiin hankittu.
Otetaan esimerkiksi vaikka eränkävijöistä Äijä. Luokitellaan varmaan puhtaasti vain kotikoiraksi, mutta koira kulkee mukana aktiivisesti pilkkireissuissa ja tuntureilla. Toisaalla taas kaupungissa asuva vaikka rallytokoon hankittu koira voi käydä pari kertaa viikossa hallilla, ehkä joskus juoksemassa jossain vapaana, muuten remmilenkkiä ja pieniä treenipätkiä kotona.
Tälläisillä esimerkeillä sen kotikoiran elämä onkin yllättäen paljon aktiivisempaa kuin harrastuskoiran

Lähettäjä: Buuu 
Päivämäärä:   15.12.24 12:52:40

"Kiinnostaisi kuulla kasvattajilta kuinka moni pennunostaja on ollut rehellinen ja on näytetty ja harrastettu kuten luvattu?"

Osa on ja osa ei. Ne joilla on jotain harrastetaustaa ennestään, jatkaa sillä linjalla. Joitain uusia on saatu näyttelykehiin mukaan. Sitten on se "nykypennunottajanprototyyppi", nuoripari, ensikoiraa (serkun pekingeesiä on joskus hoidettu) ja harrastellaan vaeltamista (kerta vuoteen joku 5 km kierros ja sitten jo city kutsuu), ollaan liikunnallisia (pilates ja kuntosali) ja harratetaan koiran kanssa, kun ensin kokeillaan mistä se tykkää (loppujen lopuksi kukaan ei tykkää ei mistään). Halutaan toki se pentueen aktiivisin, koska on luettu että se joka on hereillä ja tulee heti syliin (=repii sukat) kannattaa valita. Vuoden kuluttua tehdään ihmisvauva ja koira on ylimääräinen ja saa lähdöt.

Lähettäjä: emma 
Päivämäärä:   15.12.24 13:04:45

---: Oma kokemus on, että mitä enemmän luvataan, sitä vähemmän tehdään.

Lähettäjä: emma 
Päivämäärä:   15.12.24 13:13:04

Lähti liian aikaisin viesti.

Kasvatan aktiivisen rodun käyttölinjaa. Oma kokemus pennunottajista on nykyään se, että on kolmenlaisia ihmisiä.

1. On niitä, joilla on harrastustaustaa pitkältä ajalta, kokemusta aktiivisesta rodusta ja näin ollen nämä ovat niitä parhaita koteja, koska todennäköisesti jatkavat samanlaista elämää koiran kanssa jatkossakin.
2. Sitten on näitä, yleensä nuoria pareja, joilla on ollut jokin pienempi koira, esim. kääpiöpinseri tai vastaava, jonka kanssa on aloitettu esim. agility. Ja nyt pitää sitten saada parempi koira, lupaillaan kuuta taivaalta ja liioitellaan omia kykyjä. Yleensä nämä kyllästyvät suht pian, kun huomaavat, ettei käyttölinjaisen koiran otto ole mikään tae menestyksestä. Tähän voisi vielä lisätä sen vauvan, jonka jälkeen koira jää täysin huomiotta.
3. Sitten on niitä, jotka eivät lupaa erikoisempia, ihan tavallisia koteja, aktiivisia sellaisia. Näistä saattaa olla potentiaalia ihan harrastajiksi ja vaikka eivät innostuisikaan, koira pääsee mukaan aktiiviseen elämäntyyliin.

Lähettäjä: cc 
Päivämäärä:   15.12.24 13:19:25

Mikään koira ei tarvitse kisoja ja kokeita, mutta ei aktiiviselle rodulle riitä patikointi, vaikka se mukava harrastus onkin. Toki peruskoiralle (se noutaja tai collie) riittää vallan hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 17:03:33

Oletettavasti retkeilyharrastusta/patikointia tehdään viikonloppuisin/lomilla, mutta ei niinkään arjessa. Kasvattaja todennäköisesti toivoo aktiivista arkea eli ihan päivittäistä panostusta koiran kanssa.

Just että töiden jälkeen jaksaa vielä lähteä metsään lenkille tai harrastukseen koiran kanssa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   15.12.24 17:23:09

"Sitten on se "nykypennunottajanprototyyppi", nuoripari, ensikoiraa (serkun pekingeesiä on joskus hoidettu) ja harrastellaan vaeltamista (kerta vuoteen joku 5 km kierros ja sitten jo city kutsuu), ollaan liikunnallisia (pilates ja kuntosali) ja harratetaan koiran kanssa, kun ensin kokeillaan mistä se tykkää (loppujen lopuksi kukaan ei tykkää ei mistään). Halutaan toki se pentueen aktiivisin, koska on luettu että se joka on hereillä ja tulee heti syliin (=repii sukat) kannattaa valita. Vuoden kuluttua tehdään ihmisvauva ja koira on ylimääräinen ja saa lähdöt."

Ai kamala, tuli kyllä valitettavan tutut vibat :D

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   15.12.24 17:37:09

Mutta vastaan kasvattajan näkökulmasta.. Kokemus on jo sen verran opettanut, että kaikki pennut joka pentueesta eivät vaan ole tai voi olla yhtä lupaavia ja ajattelen lupaavana olemista nimenomaan jalostuksen silmin eli luonteellisesti ja myös rakenteellisesti (jolloin menisivät rotunsa mukaisesti niin harrasteisiin kuin sinne näyttelyihinkin) jolloin ihan "kotikoiriksi" eli lemmikeiksi joku aina pentueesta soveltuu. Yleensä useimmiten 2 pentua. Niitä lemmikkejä kysyviä ihmisiä on aina sähköpostin päässä "odottelemassa" kenelle viestiä laittaa, joskus jopa sen verran paljon ettei jaksa jokaisen perään alkaa kysellä ovatko vielä pentua vailla vai jo omansa löytäneet jolloin helpointa on laittaa kotisivuille ja rodun pentuvälitykseen tieto vapaista pennuista. Sitten tulee se kymmenkunta sähköpostia missä halutaan lemmikkikoira ja minä valitsen kuka näistä kymmenestä sopisi juuri minun pennuilleni parhaiten. Se, kenelle sopivat ei suinkaan ole se kuka lupailee sitä tai tätä tai myöskään vaatii sitä tai tätä vaan kuka osaa kertoa järkevästi ja realistisesti itsestään, minkälaiseen elämään (kokemus, olosuhteet, koiran kanssa tekeminen) koira olisi tulossa ja että näiden pohjalta minulle tulisi tunne, että rotu ja minulla myynnissä oleva yksilö sopisivat juuri noiden asioiden kanssa yksiin.

Moni varmaan kuvittelee laittavansa hirveän kivan viestin ja sitten ihmettelee kun ei kaikilta saa edes vastauksia tai ei ainakaan sitä pentua... Se, että tarkennuksia kysyttäessä vastataan ympäripyöreästi "on koirakokemusta" tai "tarkoitus on kyllä harrastaa kaikkea koiran kanssa" ja muuta vastaavaa on todella vain sitä ympäripyöreää eikä kerro oikeasti mitään sille ihmiselle kuka sinua ei tunne ja silloin viesti ei ole ollut hyvä ;) Valitettavasti toiset ihmiset ovat myös paljon parempia viestejä kirjoittamaan ja he antavat itsestään paremman kuvan.. jos tunnistaa siis olevansa keskinkertainen kirjoittaja ja tunteidensa sanoittaja niin kannattaa pyrkiä puhumaan puhelimessa, että saa sen viestinsä oikealla tavalla eteenpäin. "Me ollaan kyllä tosi hyvä koti pennulle" EI riitä pentujaan rakastavalle ja huolellisesti kodit niille valitsevalle kasvattajalle, tehtävä on kertoa MIKSI olette hyvä koti sille pennulle. Kasvattaja ei halua olla hankala eikä olla myymättä pentua kivoihin koteihin lemmikiksikään, mutta hyvä kasvattaja haluaa varmistua että pentu on menossa sopivaan ja hyvään kotiin ja "valikoinnilla" ajetaan sen pennun etua.

Lähettäjä: Hmmm 
Päivämäärä:   15.12.24 18:39:13

Jos joku kirjoittaisi mulle toisen Hmmm ja 5 pistettä ”romaanin” pentue kysellessään, en jaksaisi lukea. Menisi roskikseen.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   15.12.24 19:54:56

Ulkomaalaselta kasvattajalta ostin, riitti kun kyselin vapaasta pennusta ja kerroin minkälaista koiraa etsin ja se oli sitten siinä. Suomesta en olekaan ostanut koiraa 2009 vuoden jälkeen niin en tiedä mitä pitäis tehdä että saa pennun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 20:07:51

Minä taas olen saanut jokaiselta kysymältäni (suomalaiselta) kasvattajalta pennun. Ulkomailla ei ole ollut yhtä hyvä tuuri. Olen kertonut rehellisesti itsestäni, perheestäni, taustastani koiraharrastuksissa ja etenkin mahdollisimman tarkasti siitä, minkälaista koiraa etsin ja mitä aion sen kanssa tehdä. Olen sanonut vieväni näyttelyyn, mikäli siitä kasvaa sen suhteen lupaava. Ja tietysti olen myös näin tehnyt, vaikken mikään näyttelyharrastaja olekaan. Kaksi koiristani olen saanut valioksi harvalukuisilla käynneillä. Sellaisia ”seinästä revittyjä” en ole viitsinyt lähteä viemään, vaikka rakkaita kavereita muihin harrastuksiin ovatkin. Olen sanonut kuvaavani jokaisen koiran ja näin olen tehnyt myös. Olen kertonut, mitä haluan kyseisen koiran kanssa harrastaa, minkälaisia ovat koulutusmetodini. Olen kertonut ajatuksiani rodusta ja siitä, miksi ajattelen sen sopivan minulle ja miksi haluan sellaisen.