Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   14.12.24 11:55:37

Miten te koette tämän asian: onko potentiaalisen parisuhteen alussa aina oltava täysin mutkatonta kommunikointia, vai onko joku kokenut sellaista tilannetta, että hiukan eri aaltopituuksiltakin on lopulta päädytty onnelliseen suhteeseen?

Olen itse tuoreessa parisuhteessa, ja meillä tulee välillä vähän erikoisia väärinkäsityksiä. Ei mitään isoa eikä riitaa aiheuttavaa, mutta sellaista klassista, että toinen puhuu aidasta ja toinen seipäästä.

Minä myös toivoisin avointa kommunikaatiota siitä, mihin suhde on menossa, mitä siltä toivomme ja miten tahtoisimme viettää yhdessä aikaa, mutta hieman surkuhupaisasti en oikein osaa itsekään tuoda tätä miehelle ilmi.

Olemme seurustelleet vasta pari kuukautta, tapaamme yleensä jommankumman luona. Tähän saakka olen mennyt viikonlopuiksi miehen luo, mutta nyt emme ole sopineet tästäkään mitään. Minusta hänen pitäisi selväsanaisesti kutsua minut luokseen, koska en halua tungetella toisen kotiin ja olen tämän hänellekin sanonut, ja kun nyt päätin itse tietoisesti olla kysymättä asiasta, ei miehestä olekaan kuulunut pariin päivään mitään.

En ymmärrä miksen itsekään ole kysynyt missä mennään. En kai halua olla se, joka kannattelee tilannetta, vaan haluan että mies näyttää haluavansa minut luokseen ja elämäänsä. Vähän heikolta näyttää.

Eihän tämän kuuluisi olla näin vaikeaa?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.12.24 12:00:19

Kyllähän tuo vähän köykäiseltä vaikuttaa ja noissa tilanteissa on aina se riski, että toinen kokee suhteen paljon vakavammaksi toisen pitäessä sitä lähinnä kevyenä tapailuna.

Ja kuinka monta väärinymmärrystä teillä on parissa kuukaudessa ollut? Olen tuntenut oman mieheni kuusi vuotta ja olemme olleet yhdessä pari vuotta ja muistan kourallisen tilanteita joissa ollaan oikeasti ymmärretty toisemme väärin pitempään kuin kolmen lauseen ajan. Nekin kerrat ovat tyyliin "toin pakastepatonkeja kun sinä toivoit tuoreita" tai "onko ensi keskiviikko tämän vai seuraavan viikon keskiviikko" kun mietitään jotain leffassa käymistä tai jotain. Miten olette ratkaisseet väärinymmärryksenne?

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   14.12.24 12:00:25

Tuollaisesta lähtötilanteesta sain itselleni mieslapsen moneksi vuodeksi. Paheni koko ajan, onneks tajusin pistää poikki. Nyt on taas helppoa ja etsinnässä aikuinen mies.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   14.12.24 12:08:23

”Kyllähän tuo vähän köykäiseltä vaikuttaa ja noissa tilanteissa on aina se riski, että toinen kokee suhteen paljon vakavammaksi toisen pitäessä sitä lähinnä kevyenä tapailuna.”

En tiedä onko kyse tästä vai siitä, että mies ei uskalla ilmaista omia tarpeitaan ja halujaan. Kun sanoin aiemmin selväsanaisesti, että ”jos haluat minut luoksesi, sinun täytyy sanoa se”, hän myönsi, että se on vaikeaa, koska se tuntuu ”vaatimiselta”. Mutta sen jälkeen hän pari viikkoa sanoi suoraan, että haluaa tavata, haluaa nähdä, haluaa viettää aikaa. Nyt ei kuitenkaan mitään.

En tiedä odottaako hän vastavuoroisesti minulta jotain tunteenilmaisua ja kysymystä siitä vietämmekö yhdessä tämänkin viikonlopun, mutta tuntuu kuin olisimme pattitilanteessa: kumpikin odottaa toiselta sitä ensimmäistä yhteydenottoa. Minua tämä vaan ärsyttää minuutti minuutilta enemmän.

Väärinkäsitykset ovat juuri noita samanlaisia, joita itsekin kuvailit. Esimerkiksi tuo, että toinen ymmärtää ”ensi keskiviikon” eri tavalla kuin toinen. Ei siis mitään vakavaa, mutta sellaista, että se tekee kanssakäymisestä välillä työlästä.

Myönnän olevani itse sellainen tyyppi, jonka ajatus juoksee tuhatta ja sataa ja saatan pompata puheissanikin nopeasti asiasta täysin toiseen, eli tämän seuraaminen käy varmasti miehellekin työstä. Otan siis ehdottomasti kommunikointiongelmista vähintään puolet omalle vastuulleni.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   14.12.24 12:09:17

"Minä myös toivoisin avointa kommunikaatiota siitä, mihin suhde on menossa, mitä siltä toivomme ja miten tahtoisimme viettää yhdessä aikaa, mutta hieman surkuhupaisasti en oikein osaa itsekään tuoda tätä miehelle ilmi."

Miksi et aloita itsestäsi vaan vaadit miestä toimimaan?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   14.12.24 12:10:34

”Tuollaisesta lähtötilanteesta sain itselleni mieslapsen moneksi vuodeksi. Paheni koko ajan, onneks tajusin pistää poikki. Nyt on taas helppoa ja etsinnässä aikuinen mies.”

Tämä mies on onneksi muuten hyvin reipas ja aikaansaava, mutta tämä kommunikointi nyt hiertää aika pahasti. Haluaisin kuitenkin puolison, jonka kanssa voi jutella vaikeistakin aiheista niin, että keskustelu on vastavuoroista.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   14.12.24 12:12:30

Mies: en osaa sanoa, mutta kirjoitin aloitusviestin loppuun näin:

”En kai halua olla se, joka kannattelee tilannetta, vaan haluan että mies näyttää haluavansa minut luokseen ja elämäänsä.”

Minä olen aiemmin kutsunut miestä luokseni ja kysellyt, tehdäänkö yhdessä viikonloppuna jotain. Nyt kun olen tietoisesti ollut hiljaa pari päivää, ei mieskään ole ottanut asiaa esiin eikä ehdottanut, että menisin hänen luokseen tms.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.12.24 12:12:56

Joskus ihmisillä vaan on ongelmia, jotka pahentavat toisiaan.

Ehkä teille tekisi hyvää istua alas, puhua suhteenne tilasta ja antaa toisillenne lupa haluta toisen aikaa ja huomiota. Luvatkaa toisillenne, että yhteisen ajan haluaminen ei vahingoita suhdetta eikä aja kumpaakaan pois, mutta hiljaisuus ja "vaatimattomuus" tuhoaa suhteen nopeasti. Ja että mieskin voi tulla sinun luoksesi jos häntä häiritsee epätasapaino siinä, että sinä aina tulet hänen luokseen.

Tosin voi olla jo liian myöhäistä, jos sinä olet jo tehnyt kaikkesi etkä halua enää tehdä yksin töitä suhteen eteen.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   14.12.24 12:40:16

Kiitos kolmoisviiva!

Mies on toki käynyt luonani useinkin, viimeksi tällä viikolla. Meillä oli silloin ihan mukavaa, joten en tiedä miksi nyt on pelkkää radiohiljaisuutta ja miksi minunkin on osaltani niin vaikea ottaa mieheen yhteyttä.

Olen aiemmissa suhteissani ollut heti alusta alkaen mahdollisimman mutkaton ja pyrkinyt esittämään paljon ideoita ja ehdotuksia yhteiseksi tekemiseksi. Sitten nämä suhteet ovat päättyneet, kun miehen puolelta ”kipinä on puuttunut”. Olen siitä järkeillyt, että naisena ei kannata olla liian aloitteellinen, koska silloin mies ei joudu näkemään yhtään vaivaa, vaan roikkuu mukana niin kauan kuin kehtaa ja lähtee saalistamaan jotain jännittävämpää heti kun mahdollisuus tarjoutuu. (Toki nuo ”kipinää” kaipaavat miehet ovat myöhemmin yrittäneet ryömiä takaisin elämääni poltettuaan näppinsä kipinöidensä kanssa, silloin mutkaton nainen yleensä kelpaisikin taas.)

Yksi pidempi suhde minulla on ollut, ja se kaatui juuri tähän samaan kommunikoinnin vaikeuteen. Mies ei pystynyt keskustelemaan mistään, ei tulevaisuudesta eikä muusta, mikä sai minutkin sulkeutumaan. Ehkä siksi pelkään ottaa nykyisessä suhteessa vaikeita asioita esiin.

Nykyinen mies on kertaalleen sanonut, että haluaa olla kanssani ja kokee suhteemme niin turvalliseksi, ettei hänen tarvitse olla koko ajan vakuuttelemassa kiintymystään, mutta minä sanoin silloin tarvitsevani hieman enemmän juuri sitä vakuuttelua. Toisaalta tiedostan kipeän hyvin, että en oikeasti muutaman kuukauden jälkeen tunne miestä yhtään ja voi olla, että hän puhui vain lämpimikseen.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   14.12.24 12:44:43

Sen verran jatkan vielä, että minua vähän huolestuttaa se, miten huojentunut ja rento olen tällä hetkellä.

Olen tähän saakka viettänyt paljon viikonloppuja miehen luona ja se on omalla tavallaan hirveän rasittavaa, ehkä juuri siksi, ettemme täysin ole samalla aaltopituudella enkä aina tiedä mitä miehen päässä liikkuu, vaikka olemmekin tiiviisti samassa paikassa. Tosi vaikeaa selittää.

Toisaalta miehen kanssa on ollut hauskaa ja pystyisin helposti kuvittelemaan meille yhteisen hyvän tulevaisuuden.

Mutta olen ollut pelottavan tyytyväinen siihen, kun olen saanut viettää nyt perjantain ja lauantaitakin omassa rauhassa, hiljaisuudessa ja juuri siten kuin haluan.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.12.24 13:03:39

Jos suhde on alusta asti hankala ja tuntuu, että ette pääse samalle aaltopituudelle, niin ehkä tästä ei sitten tule mitään.

"Mies ei pystynyt keskustelemaan mistään, ei tulevaisuudesta eikä muusta, mikä sai minutkin sulkeutumaan."

No tämä nyt on aika paha juttu ihan kaikilla elämän osa-alueilla.

"Olen siitä järkeillyt, että naisena ei kannata olla liian aloitteellinen, koska silloin mies ei joudu näkemään yhtään vaivaa, vaan roikkuu mukana niin kauan kuin kehtaa ja lähtee saalistamaan jotain jännittävämpää heti kun mahdollisuus tarjoutuu."

Tai ihan sukupuolittamatta ei kannata sulkea silmiään tasapuolisuudelta. Jos toinen osapuoli ei anna itsestään samalla tavalla kuin sinä, homma ei toimi vaikka olisitte molemmat sinisiä alieneita.

"kokee suhteemme niin turvalliseksi, ettei hänen tarvitse olla koko ajan vakuuttelemassa kiintymystään"

Onko hänelle kiintymyksen vakuuttelemista että jutellaan ja keksitään tekemistä? Ehkä hän haluaa suhteen, jossa kumpi tahansa ilmestyy toisen ovelle milloin tahansa eikä ikinä tarvitse sopia mitään tai ylipäätään edes puhua. Ei sovi ihan kaikille, mutta onhan näitä tyyppejä olemassa.

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   14.12.24 13:23:59

Nykyään moni on sitä mieltä että alussa vaan tapaillaan ja voi tapailla montaakin yhtä aikaa, pitää erikseen sitten sopia että aletaan seurustella eikä tapailla muita. Olen niin vanhan aikainen ettei tuo sopis mulle ollenkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 18:51:51

Mulla ja miehelläni oli ekat 3v aika vaikeeta kommunikoida. Itse olin sellainen kaiken asioiden nielijä enkä ikinä osannut tai uskaltanut perustella kantaani mihinkään lapsuudentraumojen takia. Mies taas jätti kaikki asiat sanomatta jotka luuli että voisi satuttaa minua, vaikkei siihen liittynyt mikään vaikka pettäminen tms. Kyllä se oli vähän sellaista et sit kun meni hyvin niin meni hyvin, sit kun asioista olisi pitänyt keskustella niin molemmat murehtii yksin.

Nykyään ollaan opittu, vielä on matkaa mutta ollaan molemmat opittu jo paljon paremmaksi. Jossain vaiheessa tuli vaan seinä vastaan että suhde ois kaatunut jos ei nyt molemmat avannut suutaan. Siitä hiljaa opittu paremmaksi. Nyt voi olla jo tosi avoin. 6v nyt oltu yhdessä. Nyt kerrotaan heti jos joku harmittaa tai pitää kysyä. Keskusteltiin pitkään vanhatkin jutut läpi eikä tarttenut olla kahvipöydän äärellä tosisesti keskustellen vaan vaikka autossa ja huumorinkin kautta ettei tartte olla niin tosista aina niin kauan kun molemmat kuuntelee ja ymmärtää toisia.

Eli voi muuttua paremmaksi.

Lähettäjä: annan olla 
Päivämäärä:   14.12.24 19:23:22

Minäkin tässä alkanut seurustelemaan ja etäisyyden takia viestejä ja soittoja ollut.
Hankaloittaa kun kummallakin edellisestä suhteesta jälkikasvua.
Minä olen ollut se joka aktiivisesti viestiä laittaa, mutta mies vain käy katsomassa viestit ja kommentoi joko muutamalla sanalla tai emojilla.
Vaikeaa on tutustua lähemmin, kun toinen on viestien osalta passiivinen ja soittaa harvoin ja jos soittaa, niin on alkoholia naukkaillut, jolloin on jo vähän avoimempi puhumaan. Miehen vuorokausi- ja työrytmi on vieläpä sellainen, etten tiedä onko töissä, nukkumassa vai lapsien harrastuksissa etc. Niin en sitten sen takia soittele.

Toisaalta tuo ei haittaa, koska olen omissa oloissani viihtyvää sorttia, enkä jaksa jauhaa tyhjänpäiväisiä. Eikä mun tapoihin kuulu liiemmälti kysellä toisen asioista ymv.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   14.12.24 22:37:19

"Tuollaisesta lähtötilanteesta sain itselleni mieslapsen moneksi vuodeksi. Paheni koko ajan, onneks tajusin pistää poikki. Nyt on taas helppoa ja etsinnässä aikuinen mies.”

Tämä mies on onneksi muuten hyvin reipas ja aikaansaava, mutta tämä kommunikointi nyt hiertää aika pahasti. Haluaisin kuitenkin puolison, jonka kanssa voi jutella vaikeistakin aiheista niin, että keskustelu on vastavuoroista."

Juu, niin tämä kyseinen mieslapsikin oli. Niin kauan oli oikein reipas kun totesi ettei tarvitse enää yrittää esittää mitään, niin kauan myös venkoili vähänkin vaikeista asioista puhumista että sai minut uskoteltua että kyllä parempaa kommunikointia on tiedossa. Vaan toisin kävi.

Nykyään jos on pienikin viite että puhuminen _ihan mistä tahansa_ on liian vaikeaa niin minä annan olla.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   14.12.24 23:17:46

Se puhekyvytön mies on reipas ja aikaansaava juuri siksi kun pakenee asioiden käsittelyä puuhasteluun ja mihin vaan ja tämähän on opittu jo lapsuudessa. Ei tuollaista muuta kuin terapia tai kärsivällinen nainen rautaisella itsetunnolla ja olemattomilla tarpeilla ja äärettömällä ymmärryksellä ja rakkaudella.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   15.12.24 07:00:04

"En kai halua olla se, joka kannattelee tilannetta, vaan haluan että mies näyttää haluavansa minut luokseen ja elämäänsä."

Ja tässä ei ole mitään pahaa. Nykyään on hirveän yleistä, että naiset juoksevat miesten perässä, kyselevät voitaisiinko nähdä, harrastetaan seksiä muttei uskalleta kysyä mieheltä että mitenkäs tää meidän suhde määriteltäisiin ettei vaan miesparka jätkyty ja säikähdä. Sinulla on jo tilanne lipsunut tuohon suuntaan.

On ok, ettei mies välittömästi pysty vastaamaan viesteihin, mutta hänen pitäisi aktiivisesti pyrkiä näkemään sinut niin usein kuin voi. Sinun pitäisi tuntea miehen olevan malttamaton siihen, että tapaatte uudestaan. Jos tuntuu, että se olet nyt sinä joka kannattelet suhdetta, niin ei se mies rakastunut ole. Ja se ei korjaannu tyrkyttämällä itseään aktiivisemmin tai odottamalla kärsivällisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 08:07:57

Alkuun oli jotenkin tönkköä ja vaikeaa. Mies saattoi olla puhelimessa vaan hiljaa. Kun olin reissussa ja laitoin viestin että et ikinä usko missä kävin niin mies vastasi vihaisesti että sä et mua kiusaa! En ymmärtänyt ollenkaan että mikä toi reaktio oli. No tuli siitä suhde ja totuus paljastui ajan myötä. Mies valehteli eronneensa ja kun selvitin asian käriksestä niin ei eroa oltu edes haettu. Mies oli iso lapsi ja toi kotiini kaksi poikaansa, siinä sitten katselin kun kolme poikalasta hihitteli mulle kun komensin jostain. Pelle ei osannut edes täyttää veroilmoitusta, perze oli niin auki että sielunsakin oli kylmä mutta vähätkin rahat piti törsätä uuteen autoon. Koska mähän maksoin sen asumisen. Ja sitten kännissä kertoi että olen elätti (hän osti ruokaa). Pääsin viimein eroon mutta varasti vielä lähtiessään mun omaisuutta ja kävi tekemässä tihutöitä mm mun autolle. Nyt jos ajattelee niin olisi pitänyt uskoa sitä alun huonoa fiilistä.

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   15.12.24 08:28:25

Vähän naurattaa kun Instassa näkee videoita, joissa kerrotaan miten mies kyllä viestittää sinulle joka päivä oli hän kuinka kiireinen hyvänsä, jos hän on todella kiinnostunut sinusta. Itse en välitä mistään tyhjän jauhamisesta enkä odota joka päivä kommunikaatiota. MUTTA odotan kyllä että kommunikointia tapahtuu muulloinkin kuin vain silloin kun on jotain oikeaa asiaa. Odotan että mieskin osaa pitää yhteyttä yllä. Vaikeinta tuntuu nykyään olevan juuri se yhteyden ylläpitäminen.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   15.12.24 08:35:56

Kun se oikea kumppani löytyy, kaikki vaan jotenkin loksahtaa paikalleen eikä tällaisia kysymyksiä tarvitse edes miettiä. Muutama pidempi parisuhde mullakin ehti olla ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, ollaan oltu nyt yhdessä jo yli 20 vuotta. Missään aiemmissa parisuhteissa ei ollut alusta alkaen yhtä mutkatonta, kaikkien kanssa oli jokin asia koko ajan pielessä vaikka olisin miten yrittänyt kommunikoida. Eli luota siihen että jos yhtään on hankalaa, tämä mies ei ole sinulle se oikea. Helpompi huomata se ja tehdä ratkaisu heti, ennen kuin ollaan naimisissa ja on talo ja lapset ja sitten tajuat että mitään kommunikointia ei koskaan oikeasti ollutkaan. En siis väitä ettei nykyisessä suhteessani ole koskaan ollut ongelmia, mutta ne on pystytty selvittämään koska peruskommunikointi on ollut alusta saakka kunnossa.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   15.12.24 09:44:42

” Minusta hänen pitäisi selväsanaisesti kutsua minut luokseen, koska en halua tungetella toisen kotiin ja olen tämän hänellekin sanonut, ja kun nyt päätin itse tietoisesti olla kysymättä asiasta, ei miehestä olekaan kuulunut pariin päivään mitään.”

” un sanoin aiemmin selväsanaisesti, että ”jos haluat minut luoksesi, sinun täytyy sanoa se”, hän myönsi, että se on vaikeaa, koska se tuntuu ”vaatimiselta”. Mutta sen jälkeen hän pari viikkoa sanoi suoraan, että haluaa tavata, haluaa nähdä, haluaa viettää aikaa. Nyt ei kuitenkaan mitään.

En tiedä odottaako hän vastavuoroisesti minulta jotain tunteenilmaisua ja kysymystä siitä vietämmekö yhdessä tämänkin viikonlopun, mutta tuntuu kuin olisimme pattitilanteessa: kumpikin odottaa toiselta sitä ensimmäistä yhteydenottoa. Minua tämä vaan ärsyttää minuutti minuutilta enemmän.”

Minä voisin veikata että miehellä saattaa hyvin olla samat ajatukset kuin sinullaalunperin. Hänkään ei halua yksin olla suhteen kantava voima. Molempien pitäisi löytää tasapaino jossa ilmaisee sitä että haluaa olla suhteessa ja mutta antaa myös toiselle tilaa ilmaista tunteensa.

Me ollaan tosi erilaisia kommunikoijia siis tyyliin mies puhuu auton ostamisesta niin että minä kuvittelen hänen olevan just nyt marssimassa kauppaan, mies sen sijaan vaan haaveilee eikä ikinä välttämättä ole edes ostoksille lähdössä. Miehellä on mun mielestä tosi lapsellinen huumori, mies taas ei ymmärrä mun sarkasmia. Silti tässä silti vaan mennään, jotain sellaista siinä toisessa on että aina vaan kuitenkin viihdytään yhdessä. Toki töitä tehdään paljon kommunikaation parantamiseksi mutta se on tosiaan yhteinen urakka, ei niin että toinen muuttaa itseään kun toinen on tekemättä mitään

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 14:47:30

Miksi SINÄ et kommunikoi avoimoimesti tuntemuksistasi? Kuulostaa siltä, että kaipaat mieheltä jotain mitä et itse osaa tuoda suhteeseen.

Me oltiin tunnettu 15 vuotta ja oltiin hyviä ystäviä, mutta silti sitä parisuhteen kommunikointia varsinkin isoista, itselle aroista asioista piti opetella ihan uudella tavalla. Huomasin ihan vasta tässä jokin päivä että en koskaan tullut kertoneeksi minulle todella isoa asiaa joka olisi suhteen alussa voinut lisätä miehen luottamusta minua kohtaan, mutta en vaan tainnut olla valmis siihen. Meidän suhteessa oli paljon asioita joita piti kummankin tarkkaan miettiä ja etäsuhteen vuoksi niistä ei tullut silloin kommunikoitua ihan samantien vaan niitä oikeasti sai miettiä ihan kaikessa rauhassa. Muutettiin yhteen vuoden päästä siitä kun alettiin seurustelemaan. Nyt kohta viiden vuoden kohdalla kommunikaatio on sillä tolalla että tehty työ on tuonut hedelmiä ja kumpikin osaa ottaa puheeksi asiat jotka mietityttävät yhtään. Ei jää pienetkään asiat kaivelemaan kun niistä voi puhua. Ja se vaatii ihan kummaltakin, varsinkin minulta joka olen ollut ihan hirveissä suhteissa aiemmin paljon.

Jommankumman teistä pitää avata ne keskustelut, miksi ihmeessä se et voi olla sinä? Jos sinä teet rohkeita avauksia hyvässä hengessä ja keskustelut ovat terveitä se rohkaisee myös toista tekemään vastaavaa.