Lähettäjä: MieVaan
Päivämäärä: 15.12.24 15:12:34
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Diagnoosi ollut jo 13 vuotta, oireita varhaislapsuudesta lähtien.
Epävakaaseen ei ole täsmälääkitystä kuten bipoon, eli kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
Epävakauden hoitoon pitää ihmisen itse sitoutua ja toipuminen on mahdollista. Itselläni on takana 13 vuotta terapiaa, ensin 10 vuotta psykiatrian poliklinikalla ja myöhemmin vielä 3 vuotta psykoterapiaa.
Minulla on pitkä parisuhde, lapsia ja olen edennyt työelämässä. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, etät minulla on epävakaa. Perhe on kyllä sen huomannut, koska jakaa arkea kanssani.
Eräässä Suomalaisen lääkäri tutkimuksessa kommentoidaa asiaa näin:
"” Häiriöstä kärsivän tunneherkkyyttä on verrattu palovammapotilaan vereslihalla oloon: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu sietämättömän voimakkaasti. ”-Terveyskirjasto
Eli suomeksi: Tunnen kaiken todella voimakkaasti, niin hyvät kuin huonot asiat. Olen impulsiivinen ja itsetuhoinen, takana useami IM yritys ja ensimmäisen kerran jo 12-vuotiaana, itsetuhoinen fyysinen käyttäytyminen alkoi 10-vuotiaana. Syömishäiriötä, tavaroiden hajoittamista kun hermostun jne. Samalla olen myös todella empaattinen, kuuntelen kaikkia ja pyrin auttamaan, usein oman itseni kustannuksella. MUiden eteen olen valmis tekemään vaikka mitä, itseni eteen en, koska koen, etten ansaitse sitä.
Mikä tähän on johtanut? Lapsuudessani oli paljon henkistä väkivaltaa, sairasta alistamista suorastaan (esimerkiksi lapsi ei saanut puhua aikuiselle, aloin tekemään 3 vuotiaana kaikki kotityöt, jos en tehnyt sain selkääni) sekä fyysistä väkivaltaa, fyysistä koulukiusaamista 9 vuotta peruskoulussa, seksuaalista hyväksikäyttöä alkaen 12-vuotiaana jne. Eli kaikkea sellaista, mitä kenenkään ei olisi pitänyt kokea.
Minä kuvani pirstaloitui ja opin vain selviämään autopilotilla. Kunnes pääsin muuttamaan kotoolta pois, löysin puolisoni ja pääsin psykpolin asiakkaaksi.
Lääkkeitä kokeiltiin reilu 20, mikään ei auttanut ja osasta sain vaikeita haittavaikutuksia. Lopulta lääkkeet lopetettiin ja alettiin keskittymään traumojen käsittelyyn ja uusiin tapoihin opetella tunteiden säätelyä ja ääneen puhumista.
Nyt olen yli 30-vuotias, esihenkilö asemassa, opiskelen YAMK tutkintoa ja parisuhteeni joka alkoi teininä on edelleen olemassa ja minun turvasatama.
Osa epävakaista luovuttaa ja päättää päivänsä, mutta meitä taistelijoita on myös ja on mahdollista selvitä, kunhan osaa tunnistaa omat virheensä ja myöntää ne.
|