|
Lähettäjä: Mari
Päivämäärä: 14.12.24 16:03:59
Teksti lainattu Katariina Sourin julkisesta jaosta facebook:
Seksuaalirikostuomioihin on äärimmäisen vaikeaa ottaa kantaa, koska valtaosa oikeudenkäyntimateriaalista on salattua, ja oikeus määrää usein uhrin henkilöllisyyden salassapidettäväksi.
Jos syytettynä on tunnettu mieshenkilö, joutuu hän puolestaan valtaisan negatiivisen julkisuuden kohteeksi. Tämä asetelma on mielestäni toisaalta ymmärrettävä, mutta lisäksi ongelmallinen.
Hovioikeudessa seksuaalisesta teosta pakottamiseen tuomitun Lauri Tähkän todellinen rangaistus on ollut huomattavasti korvauksia ja ehdollista vankeustuomiota kovempi.
En tunne Tähkää, mutta jo hänen muuttunut olemuksensa ja taannoinen päätös uran lopettamisesta Lauri Tähkänä kertovat paitsi henkilökohtaisesta kriisistä, niin ymmärtääkseni myös siitä valtavasta ahdistuksesta ja häpeästä, mitä julkinen huomio asian ympärillä on aiheuttanut.
En tiedä mitä hotellihuoneessa tapahtui, eikä sitä taida oikein tietää humalassa ollut Tähkäkään. Pyydän anteeksi, jos tämä kirjoitukseni loukkaa uhria, mutta koska hänen henkilöllisyytensä ei ole tiedossa ja muutenkin ulkopuolisten tiedot illasta ovat hyvin rajalliset, kiistattomista faktoista puhumattakaan, niin en koe kannanottoani henkilökohtaiseksi etenkään hänen kohdallaan.
Lisäksi mielestäni myös seksuaalirikostuomioita on voitava julkisesti käsitellä. Itseäni tässä tapauksessa häiritsee se, ettei ainakaan julkisuuteen ole koko Tähkän vuosikymmeniä jatkuneen uran aikana tullut muita naisia, jotka olisivat kokeneet Tähkän käytöksen sopimattomaksi tai ahdistelevaksi.
On toki mahdollista, että Tähkä tämän yhden illan aikana jotenkin sekosi ja hänen käytöksensä poikkesi Tähkälle tavanomaisesta tavasta kohdella naisia, mutta yleensä seksuaalirikoksiin syyllistyneet henkilöt toistavat jossakin määrin kaavaa. Eivät toki aina.
Se että uhrin henkilöllisyys salataan, on ymmärrettävää, mutta se estää myös uhrin persoonan kriittisen tarkastelun tasavertaisessa mittakaavassa julkisuudenhenkilön kanssa. Jos uhrilla olisi taipumusta tai tarve vaikkapa kostaa miehille, jotka esim. haluavat vain seksiä tai tuottavat muuten pettymyksen, ei tämä asia olisi välttämättä tullut tuomareiden tietoon.
Enkä siis tietenkään väitä että näin olisi, mutta spekuloin nyt asiaa yleiseltä kannata, en ainoastaan Tähkän tapaukseen liittyen. Julkisuudenhenkilöihin kohdistuu valtavasti kuvitelmia, odotuksia, kaukoihastumisia ja pakkomielteisyyttä, mutta myös vihaa, kostonhalua ja katkeruutta.
Nämäkin seikat tulisi ottaa aina huomioon, ja nyt kyseessä on syyte, joka kaatui alikoikeudessa. Julkisuudessa olevien tietojen mukaan näyttö on ollut ristiriitaista, ja perustunut lähinnä naisen kertomaan. Erityistä painoarvoa on ollut sillä, että nainen on kertonut tapahtumasta välittömästi muille. Sitä miksi parisuhteessa ollut nainen on yöllä Tähkän hotellihuoneeseen mennyt en tiedä. Syy siihen ettei hän ole vastustellut Tähkän fyysisiä lähentelyjä, on väitetysti ollut pelko.
Tähkän on siis täytynyt käyttäytyä aggressiivisesti. Tuskin kukaan alkaisi yllättäen ilman vahvaa syytä pelätä tunnettua, sympaattisen oloista Lauri Tähkää, jollei tämä käyttäytyisi todella pelottavasti ja uhkaavasti. Ehkä näin on tapahtunut vahvan humalatilan johdosta, se on toki täysin mahdollista ja silloin tilanne on taatusti ollut naiselle äärimmäisen ahdistava.
Koen kuitenkin, että tuomio vaatisi jotakin pitäviä todisteita ja muutakin, kuin vain uhrin kertomuksen. Seuraukset tuomiosta ja etenkin asian julkisesta käsittelystä ovat Tähkälle mielestäni kohtuuttomat, ja on selvää, että tapaus voi jopa tuhota hänen loppuelämänsä. Jos hän on syytön, niin en tiedä miten hän tästä selviää.
En halua tällä tekstilläni mitätöidä uhrin kokemuksia, vaan kritisoida julkisuudenhenkilön suojattomuutta tässä yhteiskunnassamme sekä yleisesti oikeusjärjestelmäämme siinä, miten se toisinaan kohtelee miehiä niin seksuaalirikosasioissa kuin esim. huoltajuuskiistoissakin.
Näissä tapauksissa mahdollisesti langetetut epäoikeudenmukaiset päätökset ovat miesten kannalta äärimmäisen kohtalokkaita, ja lisäävät yhteiskunnassamme naisvihaa, joka on jo monella tapaa räikeästi näkyvissä. Emme voi kuitenkaan vain kauhistella naisiin kohdistuvaa aggressiota, jos emme pyri ymmärtämään miehiä ja heidän kokemuksiaan nykyisessä asenneilmapiirissä.
Todettakoon vielä että olen itse joutunut parikin kertaa uhkaavasta tilanteesta pakenemaan, eli jotakin tiedän myös naisen pelosta ja niistä riskeistä, mitä meidän tulisi myös pyrkiä välttämään, niin miehinä kuin naisina. Meillä ei ole yksilöinä vain oikeuksia, vaan myös vastuu omista päätöksistä. Rikolliset toki ansaitsevat aina tuomion teoistaan.
|