Lähettäjä: …
Päivämäärä: 14.12.24 14:48:59
Taas tällainen ”nykyään ei osata edes olla ajoissa” ym asennetta, kuin jos se, että jämptisti toimit kuin robotti niin olet sellainen entisaikojen hyvä työntekijä. Pskan marjat.
”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat” sanoo vänrikki Koskela Tuntemattomassa sotilaassa. Sitä asennetta lisää takaisin työelämään, kiitos, niin nousisi satavarmasti sekä tuottavuus että työhyvinvointi. Ja sitä asennetta oli saletisti ennen nimenomaan enemmän: eli oikeat työt tehtiin, työn tulos puhui puolesta, ja kun työt oli tehty sai ottaa rennosti ja nauttia elämästä myös työpaikalla.
Olen ollut krooninen myöhästelijä koko elämäni ajan, olen yhä. Olen se tyyppi joka väsyneenä, kun en kykene keskittymään ja kun ei ole mitään tärkeitä deadlineja nukkuu kymmeneen tai käy ottamassa päiväunet kesken työpäivän. Istuu tunnin hyvän työkaverin kanssa juttelemassa kahvitauolla tai pari tuntia pitkällä lounaalla. Olen siinä onnellisessa asemassa, että pomoni ei välitä tai oikeasti pitää jopa suotavana: pomoni välittää siitä että teen työni, joustan aina tarpeen tulleen ja olen käytettävissä kun minua oikeasti tarvitaan.
Toisaalta tulen täysin mukisematta ja ilman että kenenkään tarvitsee pyytää tai käskeä hoitamaan töitä iltaisin tai viikonloppuisin kun näen että sellaiselle on tarvetta, tai kirjoitan hakemuksen valmiiksi ennen aamua kun pomolta tulee iltaseitsemältä viesti, että sori oli sanonut mulle väärän deadlinen, oikea on huomenna aamupäivällä. Enkä valita tai tuo sitä myöhemmin esille, vaan tiedän että se oli sellainen asiallinen homma joka on hoidettava, ja silloin se hoidetaan. Ja kun juutun tekemään jotain kiinnostavaa, saatan tehdä töitä puoleen yöhön.
Mutta ei, en ole se tyyppi joka on täsmällisesti aamukahdeksalta töissä, joka pitää jämptisti kiinni tasan laillisista tauoistaan, enkä yritä ESITTÄÄ ahkeraa työntekijää ja ylläpitää sellaista imagoa töissä.
Nuorempana joskus yritin, koska tunsin painetta ylläpitää imagoa, mutta olin huomattavasti tehottomampi työntekijä ja vähällä palaa loppuun. Nykyään kuuntelen itseäni - ja Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelaa.
|