Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   13.12.24 11:56:29

Olen jo kolmekymppinen naisihminen, joten asia pitäisi päättää pian, mutta kun en tiedä mitä haluan.

Aina toisinaan ajatus lapsista olisi kiva. Haaveeni ovat hyvin positiivisia ja toimintakeskeisiä: kuvittelen itseni leipomassa tai laskemassa mäkeä lasten kanssa, viemässä heitä harrastuksiin ja sen sellaista arkista puuhastelua. Elämä hymyilee ja kaikilla on mukavaa.

Samalla varjopuoli pelottaa.

Pelottaa ajatus raskaanaolosta ja synnytyksestä. Pelkään, että saan pysyviä vaurioita enkä voi enää koskaan ratsastaa tai harrastaa seksiä.

Pelottaa ajatus siitä, että kadotan itseni ja olen aina ja ensisijaisesti äiti: että neuvolat ja päiväkodit ja koulut odottavat minulta reaktiota jokaiseen pieneenkin risaukseen, lapsen isästä viis.

Pelottaa, että lapsi vie niin paljon aikaa, rahaa ja energiaa, etten voi toteuttaa unelmaani omasta hevosesta ehkä koskaan.

Pelkään, että lapsi pilaa parisuhteen.

Tavallaan toivon, että saisin kaiken: terveitä lapsia, onnellisen avioliiton, hienon harrastekilpahevosen ja mielekkään uran. Pelkään vain hirveästi, ettei se toteudu, ja lopulta olen lapselle katkera. Ilman lasta voisin ainakin toteuttaa muut unelmani, se on vain itsestä kiinni.

Olen tavannut miehen, joka vaikuttaisi olevan aviomies- ja isämateriaalia, ja hän on ilmaissut haluavansa lapsia tulevaisuudessa. Mietin, kuinka kauan kehtaan seurustella hänen kanssaan, jos en itse ole varma.

Miten te muut osasitte päättää?

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   13.12.24 12:00:07

Unohda, ei kaikkien kannata, eikä tarvitse lisääntyä.

Lähettäjä: nimetön 
Päivämäärä:   13.12.24 12:09:23

No kyllä sen tietää, jos ei tiedä niin silloin niillä ei ole niin väliä. Eli tulee jos on tullakseen, turhaa sitä itkeä etukäteen. Moni äiti ja isä ovat tehneet menestyneen työuran, on tavoitteellisia harrastuksia, parisuhde kunnossa jne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 12:19:10

Itselläni oli samoja mietteitä aiemmin. Nyt ei yhtäkkiä millään muualla ole enää mitään väliä kuin lapsen saannilla, eli kyllä sen sitten tietää :)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.12.24 12:21:12

Kyllä sen sitten tietää, jos ei tiedä, ei ole oikea aika lapselle. Tuossa rakkaus keskustelussa esimerkkejä miksi sitä lasta ei kannata tehdä jos ei varmasti sitä halua. Lapsi parat.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.12.24 12:28:06

Sen oikean kanssa halusin lapsia vaikka aiemmin olin eri mieltä.
Noista peloistasi moni on järjellä selitettävissä niin ettei tarvitse pelätä. Toisaalta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, oli lapsia tai ei.

Päinvastaisena ajatuksena itse en kosakaan ajatellut haluavani hevosta (liikaa vaivaa, rahanmenoa, valitsen varmasti väärin yksilön, sitten se kuolee ja jäljelle jää kamala suru) No lapsen takia noita hevosia on nyt pari, ja on niistä vaivaa ja rahanmenoa ja huolta, mutta myös järjettömästi hyviä hetkiä yhdessä sen lapsen kanssa.

Lähettäjä: Komeetta 
Päivämäärä:   13.12.24 12:29:42

Olen 36v ja aina tiennyt etten halua lapsia.

Toki olen nuoki skenaariot käynyt päässäni, minä tekemässä lasten kanssa perheasioita ja todennut, ettei se ole minua varten, vaikka en lapsia inhoakaan.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   13.12.24 12:37:17

Kiitos vastauksistanne!

Halusin kommentoida erikseen vielä tätä:
”Sen oikean kanssa halusin lapsia vaikka aiemmin olin eri mieltä.”

Olen tänä vuonna tavannut itsekin tuon nykyisen seurustelukumppanini. Suhde on toki tuore, mutta ainakin tässä vaiheessa mies vaikuttaa sellaiselta aikaansaavalta ja järkevältä ihmiseltä, jonka kanssa perheen perustaminen voisi olla hyvä kokemus. Siksi ehkä aloinkin miettiä tätä kysymystä aivan eri intensiteetillä kuin koskaan aiemmin.

Ja Komeetta: minäkin toivoisin, että tietäisin mitä haluan :D Oli se sitten lapsia tai ei. Välillä puntari kääntyy haluamisen puolelle, välillä (kuten tänään) taas ajattelen, että ei kiitos.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   13.12.24 12:37:40

"olen nuoki skenaariot käynyt päässäni, minä tekemässä lasten kanssa perheasioita ja todennut, ettei se ole minua varten, vaikka en lapsia inhoakaan."

Sama ja lapsettomaksi omasta halusta päädyin. Ehdottomasti lisääntymään vain ne ihmiset ketkä näkevät itsensä elämässä juuri sitä arkea lasten kanssa ja tekemässä asioita yhdessä ! Ei pelkästään "vauvakuume" vaan nimenomaan halu lasten kanssa olemiseen ja kaikenlaiseen yhdessä tekemiseen. Miehelle sitten muuten ihan sama juttu ! Pelkkä halu lisääntyä ei riitä tai halu yhteiseen vauvaan, puhukaa toiveista sen lapsiarjen suhteen ja lisikää vain jos molemmat todella haluavat kasvattaa niitä lapsia ja elää arkea heidän kanssaan, tehdä asioita perheenä. Minulle tuollainen koko ajan jonkun ehdoilla lapsellisten asioitten tekeminen on lähinnä @!#$ä muistuttava asia ja siksi en ole niitä lapsi tehnyt. Olen myös tällaisen äidin lapsi ja vaikka isä ja muu suku hyvinkin tavallisen kivan lapsuuden järjestivät niin jäihän siitä osallistumattomasta äidistä jäljet ja ovatkin sen verran piilossa että huomaamatta ovat elämään ja sen kulkuun paljon vaikuttaneet, mutta niitä puretaan pois päästä vasta nyt 4-kymppisenä.. kamala jos olisin tehnyt tällaista omalle lapselle vain jostain "pitää lisääntyä" tai mies haluaa lisääntyä syystä !

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   13.12.24 13:06:17

Aina tuntematon uusi asia. Lapsi ei pilaa parisuhdetta. Jos molemmat haluaa lapsia niin se parisuhde vaan vahvistuu.
Pitää muistaa että lapsi kasvaa nopeasti ja vauva, koulu yms jutut ei ole ikuisia. Itsellä 2 lasta - nyt jo isoja ja olen onnellinen että olen saanur heidät.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   13.12.24 13:19:27

"että ne tukahdetut, piilossa olleet äitivibat sinussa herää yllättävän nopeasti."

EXCUSE ME, what the f.uck??? Ei kaikilla ole mitään piilossa(kaan) olleita äitiviboja, voi morjes. :D

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   13.12.24 13:33:25

”Kyllä sen vaan tietää. Viimeistään siinä vaiheessa kun löytyy se oikea kumppani. Siinä on semmonen isä-leima jo heti ensi näkemältä, että ne tukahdetut, piilossa olleet äitivibat sinussa herää yllättävän nopeasti.”

No, oikeastaan tästä syystä aloitin tämän keskustelun.

Olen aina ajatellut lapsista niin, että voisin etäisellä tasolla kuvitella lisääntyväni, JOS löydän miehen, jonka kanssa tasavertainen vanhemmuus ja kumppanuus olisi realistinen ajatus. Nykyisellä kumppanillani on aivan selkeä ”isä-leima”, hänestä tulisi varmasti aivan älyttömän hyvä isä - ja silti ne minun ”piilossa olleet äitivibani” eivät ole tämän kummemmin heränneet.

Kaiken järjen mukaan tässä olisi nyt se mies, jonka kanssa vauvakuumetta kannattaisi herätellä, mutta ei. Ei sellaista oikein ole, ainakaan järjettömän vahvana.

Tämän vuoksi ajattelenkin, että ehkä ne ”vibat” eivät kohdallani edes herää, vaan päätös lapsista tai lapsettomuudesta on vain tehtävä jotenkin ja elettävä sitten sen valinnan kanssa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.12.24 13:40:45

No jos on kiikunkaakun ja toinen osapuoli kallistuu joohon niin ainahan voi antaa luonnon ratkaista :D Ei meistä kaikki lisäänny vaikka tahtoa olisi.

Ei lapsi itselläni ole elämää pilannut, vaikka kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa jo fiilistelemään että joskus taas on vastuussa vain itsestään ja "Aikuisten lomat" on toteutettavissa ilman sen suurempia järjestelyjä. Ja fiilistelyä että sitten joskus saa ne koirat ja hevoset jättää lasten vaivoiksi ja pitää omaa lomaa kaikesta. (Tämä tietysti on helpompa koska omat lapset ovat sen luonteisia että kykenevät varmasti ajallaan huolehtimaan ne elukat ja muut elävät sillävälin kun vanhemmat loikoilee Karibianmeren rantahietikolla)

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   13.12.24 13:46:21

Niin eli miehessä joko on tai ei ole "isäleima", ja se jossa sellaista ei ole, niin on naiselle automaattisesti väärä kumppani, koska jokaisessa naisessa on jotain "äitiviboja", jotka odottelee heräämistään, niinkö?

Vai olisikohan kuitenkin niin, että naisella on lupa olla haluamatta lapsia myös hyvässä parisuhteessa.

Lähettäjä: Kyllä sen tietää 
Päivämäärä:   13.12.24 13:53:54

Siitä sen tietää kun hormonit hyrrää siihen malliin.
Jos ei tule oikeaa tunnetta niin turha vaiva.
En minäkään uskonut koskaan haluavani lapsia mutta tässä sitä ollaan kolmen äitinä.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   13.12.24 14:00:52

"Sen minkä itse toivon aloittajan kohdalla, että jos hän tulee lopputulokseen ettei halua, keskustelee aiheesta miehen kanssa. Tämä asia on minusta joko kyllä tai ei. Ehkäilijät pitää löyhässä hirressä vuosiakin saamatta koskaan päätöstä aikaan. Siksi on reilua kertoa suoraan ettei halua lapsia, jos toinen haluaakin."

Mutta mistä sen tietää, jos haluaakin myöhemmin? Nyt vastaukseni voisi olla päivästä riippuen kyllä tai ei. Mutta sellaista "ehdoton kyllä" -tilannetta ei ainakaan vielä ole. Entä jos puolen vuoden päästä onkin? Mikä on sopiva aika miettiä?

Olen sanonut miehelle saman minkä täälläkin.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   13.12.24 14:49:55

Minä olin loppuun asti epävarma haluanko lapsia. Osasin kuvitella itseni teinin äitinä mutta pienemmän en todellakaan, en ole myöskään oikein ikinä erityisemmin pitänyt lapsista. Mieheni taas halusi kovasti lapsia ja hänellä juurikin näitä täällä mainittuja isä-viboja.

Lopulta päädyttiin kuitenkin yrittämään lasta, kun itselläni ehkä uteliaisuus vei voiton ja järkeilin että "jos moni mieskin hankkii lapsia pääosin koska nainen haluaa, niin miksei toisinpäin?".

Meillä ei valitettavasti tärpännyt ihan heti ja päädyttiin lopulta hedelmöityshoitoihinkin asti. Näin jälkeenpäin ajatellen oli ehkä hyvä että muutama vuosi ehti vierähtää koska siinä yritellessä itselleni vahvistui ajatus siitä, että tätä kyllä haluan.

Lopulta kuitenkin onnisti ja lapsi täytti juuri vuoden; olen todella onnellinen että kävi näin ja vauvavuosi oli 100 kertaa hauskempi kuin mitä olisin ikinä osannut kuvitella ja muutenkin sen kaiken arvoista!

Miettisin ehkä sinuna myös niitä asioita mistä jäät mahdollisesti paitsi jos et saa lapsia. Lapsen saaminen sekä antaa että ottaa ja ennalta on mahdotona tietää mihin elämä lopulta vie, valitsee sitten miten tahansa

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.12.24 14:56:09

Mulla oli sama, kunnes tajusin, että on lapsenkin edun mukaista, että sen äiti oikeasti on halunnut saada lapsen, eikä tehnyt sitä vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Kaikki eivät vain ole äiti-ihmisiä, mutta tekevät silti lapsia. Itse en ollut oikeasti haluttu lapsi, joten päätin omalta osaltani katkaista ylisukupolvisen kierteen.

Lähettäjä: hujo 
Päivämäärä:   13.12.24 14:58:25

Monen kannattaa myös muistaa, että on sekä tervettä että hyväksi kaikille suhtautua lapsen saantiin niin, että lapsi tulee MUKAAN elämään, ei sen ainoaksi keskiöksi.

Ts. lapsi voi tuoda elämään hirveästi rikkautta ja vanhempien hyvällä yhteistyöllä ei välttämättä karsi elämästä paljoa mitään, ainakaan mitään oikeasti tärkeää.

Monelle käy niin, että vauva jää vaan toisen vanhemman vastuulle ja hän ei sitten pystykään oikein elämään muuta elämää. Varsin usein lapsen kanssa ei voi lähteä mihinkään/ottaa kerrassaan minkään luokan tapahtumiin tai tapaamisiin mukaan, kun on vaivaksi. Tämä on enemmän ehkä asennekysymys, jos saisi vähän välimerenmaitten meininkiä enemmän.

Ja vielä sidenote, minusta vuoden yhteiselo on aivan liian vähän aikaa päättää hankkia lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 15:04:02

Mäkin mietin noita juttuja, mut hyvä mies ratkaisi päätöksen pään sisällä. Nyt on kiva kun on kaveri harrastamaan hevosia.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   13.12.24 15:20:14

hujo: yhdyn ehdottomasti näihin!