|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 13.12.24 11:11:46
Isät ihailtuja naisten romanttisessa viihdekirjallisuudessa
Oletteko huomanneet saman? Naisten romanttisessa viihdekirjallisuudessa päähenkilön isä on aina hyvis, joka ymmärtää tytärtään ja päähenkilö on läheinen hänen kanssaan. Päähenkilön suhde äitiin sen sijaan on huono. Näissä kirjoissa on toki yleensä aina myös joku miespuolinen roisto, mutta se ei koskaan ole päähenkilön isä. Isä on ihailtu ja jalustalle nostettu hahmo, kuten se kirjan romanttisenkin rakkauden miespuolinen kohde.
Tänään aloin lukemaan äskettäin ilmestynyttä tämän genren kirjaa, tässä kirjassa isä on jättänyt perheensä, mutta hänen tilallaan ihailtuna henkilönä on eno! Ja äiti on taas kerran epääidillinen nainen, jonka kanssa päähenkilö ei ole koskaan tullut toimeen. Eli tässäkin kirjassa on miespuolinen "isähahmo" hyviksenä, vaikka hän onkin eno, ja päähenkilö on läheinen hänen kanssaan.
Mieleeni on alkanut nousta ajatus, että naisten romanttisen viihdekirjallisuuden ytimenä on se, että naiset niitä lukiessaan haaveilevat ja fantasioivat läheisestä isäsuhteesta samoin kuin romanttisesta rakkaudestakin.
Oikeassa elämässähän isät ovat usein henkisesti tai fyysisesti kaukaisia, väkivaltaisia, aina töissä, alkoholisteja tai muuten viallisia, tai jos mitään suurempaa vikaa ei ole, on äiti silti usein läheisempi tyttärelle kuin isä. Mutta naisten romanttista viihdekirjallisuutta lukiessaan naiset saavat haaveilla hyvästä isästä samoin kuin romanttisesta rakkaudestakin.
Onko kenellekään muulle tullut samoja ajatuksia isien roolista naisten romanttisessa viihdekirjallisuudessa?
|