Lähettäjä: Tuikku 
Päivämäärä:   13.12.24 09:41:32

Otsikossa kysymys lyhykäisyydessään.

Kiinnostaa näin lapsettomana, koiran ja hevosen omistajana onko jollakin kokemusta siitä, että kokee yhtä paljon rakastavansa/rakastaneensa lemmikkiään, kun lastaan. Paljon tulee luettua/kuultua niitä kokemuksia, että rakkaus jota tuntee omaa lasta kohtaan, on jotain niin ennenkokematonta, että sitä ei voi kokea mitään/ketään muuta kohtaan. Onko siis niin, että kukaan ei koe rakastavansa lemmikkiään yhtä syvästi?

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   13.12.24 09:42:28

Se on erilaista rakkautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 09:45:17


Minulla on kissoja ja ne ovat hyviä tyyppejä ja niiden touhuja on hauska seurata mutta en rakasta enkä inhimillistä niitä.
Lapsiani ja puolisoani rakastan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.12.24 09:46:44

No itse asiassa voisin vaihtaa tuon nuorimmaisen vaikka koiraan. Puheenaihe on tabu, mutta kaikki lapset eivät ole kivoja, osa on ihan sietämättömiä eikä geenisuhde vaikuta asiaan millään tavalla. Suomessa ei vaan saa sanoa katuvansa lasten hankintaa. Kyseinen kakara on kasvatettu ihan samalla tavalla kuin 2 vanhempaakin, mutta se on jotenkin luonnevikainen tapaus. Eikä tutkitusti ole mikään adhd tai muu kirjainyhdistelmä vaan on ihan vaan ilkeä kusípää (lapsille kun ei anneta narsismi- tai sosiopatiadiagnooseja); en ihmettele yhtään jos se joutuu jossain vaiheessa elämäänsä vankilaan.

Lähettäjä: Joulureki 
Päivämäärä:   13.12.24 09:51:49

-: oletko nyt siis jossain toisessa maassa?

Lähettäjä: Tabu 
Päivämäärä:   13.12.24 09:54:02

Yhtäkään hevostani en ole rakastanut. Vaikka ovat olleet tärkeitä ja rakkaita.

Koiriani sen sijaan kyllä. Enemmän kuin ihmisiä. Palavasta talosta varmistaisin ensin, että koirat pääsevät ulos pakenemaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.12.24 09:54:16

"Lähettäjäzäkä

Päivämäärä13.12.24 09:42:28

Se on erilaista rakkautta."

Tämä. Ei minun mielestäni rakkautta tarvitse laittaa järjestykseen eikä toinen ole toiselta pois. Minusta myös nää " kenet pelastaisit ensin" tai "kenen puolesta kuolisit" kuvaavat vain yhdenlaista, suojelevaa rakkautta. Mielestäni se ei ole kuitenkaan ainoa rakkauden määritelmä tai mittari.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   13.12.24 09:58:32

En.

Kyllä meidän 13 v kissa on monella tapaa tärkeä ja arvokas, mutta hänen jälkeen tulleet lapset ajavat ohi mennen tullen.

Lähettäjä: Mona 
Päivämäärä:   13.12.24 10:07:29

No ei voi verrata millään lailla.
Lasteni eteen tekisin ihan mitä vaan, koirat ja hevonen ovat kuitenkin vain lemmikkejä, vaikka niistä kovasti välitänkin.

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   13.12.24 10:12:17

En todellakaan. Kissa oli mutta sairastui vakavasti joten ainut vaihtoehto oli nukutus. En halunnut maksaa isoja ell laskuja kun ei ollut varmuutta toipuuko edes. Mieluummin käytän rahat lapsiin joita rakastan yli kaiken.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   13.12.24 10:13:25

Eri tavalla lastani ja kissaani. Mutta lapsi tulee aina ensin. Se on totta, että sitä tunnetta ei voi sanoin selittää. Sen vuoksi lapsettomien on sitä vaikea käsittää ja saattavat verrata rakkautta lemmikkiin ja lapseen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.12.24 10:19:19

En. Lapsi menee aina edelle. Eri tavalla niitä muutenkin rakastetaan. Mutta rakkaus lapseen on ainakin minulla se kaikkein voimakkain rakkaus.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   13.12.24 10:49:40

Rakastan koiriani ja hevosiani mutta lapsia aivan eri sfääreissä. Miestäkin tietysti rakastan mutta ei lähellekään samoin kuin lapsia

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   13.12.24 10:57:09

Kaksi aikuista lasta, joista toinen tytär on mua kohtaan tympeä.

Toki rakastan myös häntä (muuta en pidä hänestä), mutta tällä hetkellä koirani on mulle rakkaampi.

Lähettäjä: Suklis 
Päivämäärä:   13.12.24 11:00:09

Rakastan lemmikkejä eri tavalla kuin lapsia. Eli kyllä se omaa lasta kohtaan koettu rakkaus on aivan omaa laatuaan eikä sitä ihan oikeasti voi ymmärtää ennen kuin sen kokee.

Lähettäjä: ninni 
Päivämäärä:   13.12.24 11:02:47

Eläimet on rakkaita.
Lastani rakastan yli kaiken.

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   13.12.24 11:11:40

Enemmän. Lapsen teko oli elämäni pahin virhe.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   13.12.24 11:19:21

Lemmikkini on rakas, mutta lasta kohtaan kokemani rakkaus on heittämällä suurempaa.

Voin olla lemmikistäni erossa vaikka viikon, toki tulee ikävä, muttei sellainen sydäntäraastava niin kuin lasta kohtaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 11:21:29

Palavasta talosta varmistaisin ensin, että koirat pääsevät ulos pakenemaan.

- Hyväksynet sitten senkin että jonkun koirat menevät sinun pelastamisen edelle?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 11:22:19

LähettäjäTabu

Päivämäärä13.12.24 09:54:02

"Yhtäkään hevostani en ole rakastanut. Vaikka ovat olleet tärkeitä ja rakkaita.

Koiriani sen sijaan kyllä. Enemmän kuin ihmisiä. Palavasta talosta varmistaisin ensin, että koirat pääsevät ulos pakenemaan."

Pelastaisit siis koirasi ennen lapsiasi?

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   13.12.24 11:57:50

Jos äidiltäni olisi tätä kysytty kun olin pieni, ja jos hän olisi siihen rehellisesti vastannut, niin hänen vastaus olisi ollut että rakastaa perheen kissaa enemmän kuin omaa lastaan. Jätin itse lapset hankkimatta ettei minusta olisi tullut samanlaista äitiä joka vihaa laitaan. Ja en ollut mikään kuspää kakara, vaan kiltti ja tottelevainen. Äitini ei vain ole koskaan lapsista tykännyt, mutta kun vahinko kävi, hän päätti minut siitä huolimatta pitää. En tiedä miksi. Kunpa hän olisi päättänyt toisin. Olisi edes yksi pällivikainen ihmisroska ja taakka vähemmän tässä maailmassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 11:59:56

En.

Lähettäjä: Virhe 
Päivämäärä:   13.12.24 12:02:17

Suostuin nuorena tekemään yhden lapsen miehen painostuksesta. Ero tuli ja odotan sitä päivää kun vastuu lapsesta lain silmissä loppuu. Sitten voin jatkaa elämääni vain koirieni ja hevosten kanssa jotka ovat minulle ainoat oikeasti rakkaat asiat tässä maailmassa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   13.12.24 12:02:23

Ennen lapsia rakastin koiriani aika samalla tavalla kuin lapsia. Suhteessa lapsiin on lisäksi sellainen alkukantainen ”leijonaemo”-komponentti mitä en tuntenut koskaan samalla tavalla koiria kohtaan, on melkein pelottavaa ajatella miten pitkälle luultavasti voisin mennä suojellakseni lapsiani. Toivottavasti ei ikinä tarvitse, koska voisin varmaan muuttua täysin hulluksi.

Lasten jälkeen on selkeämpää, että lapset ovat lapsia ja koirat koiria: koirat eivät ole enää lapsiani.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   13.12.24 12:13:16

Uskoisin, että nämä lapsiensa vihaajat ovat trolleja ja hulluja veloja. Tai sitten päästään pahasti vikaantuneita ihmisiä.

Kun jouduin pelkäämään oman lapseni menettämistä ja luin, kuinka ihmiset surevat hevosiaan ja koiriaan, tuli selkeä ajatus, kuinka olisi itse valmis päästämään joka ainoan eläimen pois päiviltä, kunhan vaan saisi pitää lapsen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.12.24 12:19:35

”Uskoisin, että nämä lapsiensa vihaajat ovat trolleja ja hulluja veloja. Tai sitten päästään pahasti vikaantuneita ihmisiä.”

Tässä nämä vaihtoehdot. Jos mielenterveys ei ole kunnossa, niin lasta ei pitäisi tehdä missään nimessä.

Kaikkein hulluinta on pelastaa nuo koirat tulipalosta oman lapsen sijaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.12.24 12:20:39

"Uskoisin, että nämä lapsiensa vihaajat ovat trolleja ja hulluja veloja. Tai sitten päästään pahasti vikaantuneita ihmisiä."

Tää on myös se ajatusmalli, joka aiheuttaa paljon ongelmia. Lapsen katuminen tai epänormaali tunneside ei pitäisi olla niin iso tabu. Kieltämällä ongelma ei kuitenkaan poistu. Jos asioista voisi puhua avoimesti osa näistäkin olisi varmasti ratkaistavissa.

On myös mielenkiintoista miten sukupuolittunutta tämä on. Mies joka hylkää lapsensa on melko normaali asia ja yksinhuoltaja äitejä on moninkertaisesti. Mutta jos nainen on tunne-elämältään samanlainen, hän on ihmissaastaa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   13.12.24 12:23:52

^no onhan se nyt epäluonnollisinta mitä voi olla että emo hylkää terveen jälkeläisen. Sellainen laji ei säily.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 12:25:14

Ei ole ihme, että äidit harrastavat lapsiaan kohtaan niin paljon väkivaltaa, kun tätä ketjua ja palstaa lukee.

Lähettäjä: akka 
Päivämäärä:   13.12.24 12:28:54

Ennen lapsia rakastin koiriani yli kaiken ja olin valmis tekemään niiden eteen mitä vain. Nyt lasten jälkeen koirista on tullut koiria: rakastan niitä edelleen, mutta jos pitäisi valita koirat vai lapset niin vastaisin lapset jo ennen kuin kysymys olisi esitetty. Lapsiani rakastan yli kaiken ja se, mitä aiemmin ennen lapsia tunsin koiriani kohtaan, on vain kalpea varjo siitä, mitä nykyään tunnen lapsiani kohtaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.12.24 12:30:40

Mun äiti piti paremmin huolta lehmistään kuin lapsistaan, mutta ei se niitä rakastanut eikä lapsia vihannut. Sanotaanhan, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.12.24 12:33:24

No en todellakaan rakasta :D

Kyllä suuresti ihmettelen jos yksikään äiti rakastaa eläintään kuin lapsiaan ja sääliksi käy lapsia.

Ja minulle sentää eläimetkin on vauvojani, itkin silmät päästäni kuukauden kun omakasvatti ja silmäterä hevoseni lopetettiin tai kissani yhtäkkiä sairastui ja munuaiset petti ja mitään ei ollut tehtävissä.

Lapsieni eteen taas tuhoaisin vaikka maailman ja universumin jos sillä pystyisin omani pelastamaan. Ei ole mitään, ei mitään, mitä en lapsieni eteen tekisi.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   13.12.24 13:15:20

Itsellä vanha nyt edesmennyt kissa oli kuin perheen jäsen. Oli erittäin rakas ja oli valtava suru kun sen jouduin syksyllä lopettamaan. Mutta vaikka se oli todella rakas niin lapset eri tavalla rakkaita. Rakkautta erilaista.

Lähettäjä: Fk 
Päivämäärä:   13.12.24 13:24:37

Tiesittekö, että ihmisen aivoissa aktivoituvat samat alueet samalla tavalla, kun hän katselee joko rakasta lemmikkiään tai lastaan?

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   13.12.24 15:40:29

fk tiesitkö, että se on summittainen tutkimus, ja puhutaan vain samasta aivoalueesta? Eikö niin, että sinulla ei ole lapsia?

Eläimille on usein parastakin, että niitä ei niin helvetisti rakasteta, vaan hoidetaan ja huolehditaan ja annetaan olla eläimiä.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   13.12.24 15:42:14

Lemmikin omistaa.
Lapsi on vaan lainassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.12.24 16:02:40

Koira on tosi rakas, mutta lapsi vielä paljon enemmän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 16:03:48

En rakasta yhtä paljoa. Oman perheen ihmiset menevät aina eläinten edelle.

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   13.12.24 16:16:16

Tästä ketjusta puuttuu ainoastaan joku tyyppi kommentoimaan, että ''ette tiedä mitään rakkaudesta ennen kuin teillä on omia lapsia!''.

:D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 16:17:00

Mulla ei ole lapsia. Koirani ovat minulle erittäin tärkeitä, hyvin rakkaita ja niiden hyvinvointi on minun vastuulla. En siis osaa vastata aloittajan kysymykseen. Mutta, jos minun pitäisi päättää pelastanko tulipalosta koirani vai jonkun lapset, niin ehdottomasti koirani. Menevät kenen tahansa lasten edelle.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   13.12.24 16:17:36

HH, sinähän sen nyt toit itse esiin. Tää on tätä sanojen toisen suuhun laittamista

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 16:24:19

En rakasta samalla tavoin, enkä yhtä paljon. Näiden merkitys elämäni viitekehyksessä on aivan erilainen. Lemmikkini ovat tietyllä tavalla minun omia tarpeitani täyttäviä tekijöitä, ne ovat täällä minun itsekkyyteni takia. Lapset taas ovat minulla vain lainassa ja heidän kohdallaan tarkoitus olisi vain olla ponnistuslautana heidän omalle elämälleen :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 16:28:16

Anteeks mitä, että lemmikkien hankkiminen on itsekästä, mutta lapsen hankkiminen ei? En ole koskaan kuullut mitään typerämpää. Lasten hankkiminen on maailman itsekkäin teko. Ei ole mitään itsekkäämpää kuin saattaa tähän maailmaan ihminen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 16:32:30

” Anteeks mitä, että lemmikkien hankkiminen on itsekästä, mutta lapsen hankkiminen ei? En ole koskaan kuullut mitään typerämpää. Lasten hankkiminen on maailman itsekkäin teko. Ei ole mitään itsekkäämpää kuin saattaa tähän maailmaan ihminen”

No sinulla on oma mielipiteesi asiasta, mutta en kyllä ymmärrä mitä epäitsekästä lemmikin hankkimisessa voisi olla. Lemmikki yksinomaan kuluttaa resursseja. Lapsi sentään tuo tulevaisuudessa jotain takaisinkin päin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 16:34:17

Olenko väittänyt, että lemmikkien hankkiminen olisi epäitsekästä? Opettele lukemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 16:49:56

"Lasten hankkiminen on maailman itsekkäin teko. Ei ole mitään itsekkäämpää kuin saattaa tähän maailmaan ihminen"

Jos olet tätä mieltä, niin mietihän asiaa syvällisemmin. Itsekkäin teko maailmassa on elää, joten tee ihmiskunnalle palvelus ja ole epäitsekäs :)

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   13.12.24 17:07:05

Paljon enemmän. Lapsen tein painostuksen takia ja jätin isälleen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 17:15:36

Lapsi on kaikista rakkain. Kuten myös muu perheeni, veljeni, veljen lapset, vanhempani.

Lemmikit myös tärkeitä ja rakkaita, viimeisen päälle hoidettuja. Mutta ei rakkaus näitä kohtaan ole mitään verrattuna omaan lapseen. Lapsi oli toki haluttu ja toivottu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.12.24 18:36:19

"Eläimille on usein parastakin, että niitä ei niin helvetisti rakasteta, vaan hoidetaan ja huolehditaan ja annetaan olla eläimiä."

Mikä aivopieru tämä nyt on? Rakkaus ei tarkoita samaa kuin "miten kohtelet ihmislasta" toivottavasti et kohtele siten äitiäsi, sisaruksiasi tai kumppaniasikaan? Se, että eläimen antaa olla eläin ja ottaa huomioon eläimen luonnolliset tarpeet on sitä suurinta rakkautta.

Toki jos ajattelee, että termi "rakkaus" tarkoittaa sitä mitä kokee lastaan kohtaan, on luonnollista että sen ajattelee rakkauden jaloimmaksi ja puhtaimmaksi ja vahvimmaksi muodoksi.

Rakastan eniten miestäni. Rakastan eniten äitiäni, rakastan eniten siskoani, rakastan eniten tytärtäni, rakastan eniten koiriani. En kohtele ketään heitä samoin. Odotan heiltä eri asioita, rakastan heitä eri ominaisuuksien vuoksi. Kukaan ei voi korvata toista. En koe että rakkauden sisällä esimerkiksi kiitollisuus olisi vähäpätöisempi kuin suojelunhalu.

Lähettäjä: Osa minua 
Päivämäärä:   13.12.24 18:57:27

Mulla on ollut kissoja koko elämäni ajan. En edes muista niitä kaikkia mitä lapsenakin meillä oli. Nykyiset kissani tietysti muistan ja itken kun aika niistä jättää mutta että rakastaisin niitä enemmän kuin lapsiani niin on kyllä absurdi ajatus.
Eläinrakkauteni on ns.eri taajuudella kuin ihmisrakkaus. Onhan siinä tunnetasolla selvä ero että lapset ovat puoliksi minun geenieni kantajia ja tulevat toivottavasti olemaan täällä minun jälkeeni ja minä elän heissä.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   13.12.24 21:08:18

Mulla on 2 lasta ja kissa. Kissaa rakastan tietynlaisella tavalla. Todella liikuttuneena sitä päivittäin silittelen ja halailen, ja suren jo etukäteen sitä päivää kun se kuolee.

Lapsiani rakastan toisenlaisella tavalla. Se ei ole samanlaista halirakkautta kuin kissan kanssa, eikä se ehkä päällepäin näytä rakkaudelta. Kissa ei hirveästi etene elämässään enää pentuajan jälkeen mutta lapsille tulee eteen koulun aloitusta, ensirakkautta, työelämään siirtymistä ja ties mitä muuta. Haluan seurata sitä kaikkea ja tukea lapsia nyt ja heidän kasvaessaan. Haluan lapsilleni kokonaisvaltaisesti hyvää heidän elämäänsä, mutta silti tiedostan että en voi vaikuttaa siihen paljonkaan.

Se päivä, kun kissan on aika siirtyä sateenkaarisillalle, tulee olemaan hirveä. Ymmärrän silti, että lemmikin kuolema on loppujen lopuksi aika pieni juttu niiden asioiden joukossa, joita ihmisen elämään voi sisältyä. Se on ihan normaalia elämää, että lemmikkejä tulee ja menee. Omat lapset sen sijaan pysyy elämässä ja jos eivät pysy, niin siinä onkin sitten syytä ihan todelliseen kriisiin.

Kun olen yksin kotona, nautin siitä että on rauhallista eikä mun tarvitse vastata lasten tarpeisiin eikä kuunnella heidän jatkuvaa puhumista tai keskinäistä kinastelua. Kissa puolestaan ei aiheuta minkäänlaista stressiä ja se on mun "käytettävissä" silittelyyn aina kun haluan. Siinä mielessä lemmikkiä on helpompi rakastaa sillä tavalla kuin lemmikkejä rakastetaan. Lapsiani rakastan, vaikka lapset osaa olla rasittaviakin. Lasten ei tarvitse "ansaita" rakkauttani vaan se tulee ihan automaationa.

Mun mielestä on tosi outoa ajatella että lemmikit ja lapset olisi ns. samalla viivalla henkilöllä, jolla on niitä kumpiakin. Totta kai lemmikeistä pitää huolehtia hyvin ja niillekin pitää tarjota mahdollisimman hyvä elämä. Mutta en mä koskaan tule menemään esimerkiksi kissani valmistujaisiin tai kissanlapsieni ristiäisiin, eikä se opi lukemaan eikä sitä kiusata koulussa.

Lähettäjä: ,.,. 
Päivämäärä:   13.12.24 21:24:07

Lemmikistä pidän, lapsia rakastan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.12.24 21:25:13

Kyllä mä noita eläimiä rakastan (kaksi kissaa ja poni), mutta se rakkaus omaan lapseen on ihan eri sfääreissä. Tyyppi kohta täysi-ikäinen, mutta sellainen leijonaemorakkaus on edelleen täysin voimissaan! (vaikka toki onkin välillä superärsyttävä kaikessa teiniydessään, ei se rakkautta vähennä.)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.12.24 21:33:50

"Eläinrakkauteni on ns.eri taajuudella kuin ihmisrakkaus. Onhan siinä tunnetasolla selvä ero että lapset ovat puoliksi minun geenieni kantajia ja tulevat toivottavasti olemaan täällä minun jälkeeni ja minä elän heissä."

Mielenkiintoista. Olisi rakkautta vähemmän, jos lapsi olisi vammainen tai sairas ja kuolisi todennäköisesti ennen sinua? Tai jos se on eri geeneistä? Mitä jos se on molempia? Adoptiolapsi saa 6v parantumattoman syövän. Meneekö jo perheen hamsteri ohi?

Minusta on ok, että tuntee lastaan kohtaan enemmän rakkautta, mutta joskus kummastuttaa nämä perustelut. Minusta esimerkkksi sillä eliniällä on todella outoa perustella sillä ei kaikki lapset tosiaan ole terveitä tai elä aikuisiksi (tai edes kauemmin kuin se koira tai kissa). Toki JOS tilanne on se, että silloin ei rakastaisi lasta niin paljon, on perustelu ihan looginen. Mutta jos rakkaus ei ole kiinni elinvuosista, on perustelu todella omituinen.

Lähettäjä: luumu 
Päivämäärä:   13.12.24 21:38:40

En yhtään ymmärrä näitä jotka projisoi jotain omia ongelmiaan "eläinrakkauteen". Työkavein kissa kuoli ja hän tarvitsi 2 viikkoa sairauslomaa ja oli täysin murtunut. Haloo, se oli KISSA!
Eläimistä voi tykätä, mäkin tykkään mun hevosesta ja koirasta, ja pyrin hoitamaan ne parhaalla mahdollisella tavalla, mutta rakkauden säästän lapsille, aviomiehelle ja vanhemmilleni.
Onhan nyt ihmiset jotain ihan muuta kuin eläimet. Jotka tietenkin täytyy hoitaa hyvin.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   13.12.24 21:43:58

Ei mun mielestä merkitse se, onko lapsessa omia geenejä vai ei. Lapsi kasvaa enemmän tai vähemmän kasvattajansa kaltaiseksi joka tapauksessa. Huomaan omissa lapsissani paljon samaa kuin itsessäni ja kumppanissani, ja paljon tietysti erilaistakin. He puhuvat ja käyttäytyvät sellaisilla tavoilla joita me ollaan tässä vuosien varrella heille esitetty. Totta kai heillä on omatkin juttunsa lisäksi. Koira tai kissa ei silti kasva samalla tavansa omistajansa peilikuvaksi.

Kyllä mä uskon että vammaista lasta rakastaa samalla tavalla. Enkä mä sitäkään tarkoittanut, että rakastaisin lapsiani heidän mahdollisten tulevien "saavutustensa" takia.

Täällä on hämmentävän paljon vastauksia ihmisiltä, joilla ei ole lapsia. Sitähän aloituksessa kysyttiin, että onko siinä eroa minkä verran rakastaa lapsia tai eläimiä. Ei lapsettomalla ihmisellä ole mihin verrata sitä rakkauttaan lemmikkiä kohtaan. Voi kokea että ei tykkää lapsista, mutta mistä sen tietää minkä verran rakastaisi omaa lasta.

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   13.12.24 22:02:27

"Uskoisin, että nämä lapsiensa vihaajat ovat trolleja ja hulluja veloja. Tai sitten päästään pahasti vikaantuneita ihmisiä."

Ihminen vikaantuu pahasti, kun äiti hylkää, inhoaa lastaan, kaataa kaiken katkeruuutensa oman lapsensa niskaan. Tätä tapahtuu joka päivä. Itse elät pullossa.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   13.12.24 22:32:10

Miksi vihata lapsia, jos äiti on ollut paska?

Itseäänkö siinä pohjimmiltaan vihaa? Sitä omaa sisäistä lastaan, jota äiti ei huolinut?

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   13.12.24 22:34:56

"Lasten hankkiminen on maailman itsekkäin teko. Ei ole mitään itsekkäämpää kuin saattaa tähän maailmaan ihminen"

Eiköhän se lemmikkien pitäminen omana leikkikaluna (jota kaikki lemmikkien pito lopulta pohjimmiltaan on) ole vielä itsekkäämpää, jos oikein pohditaan.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   13.12.24 22:35:21

Lapsen hankinta on myös merkittävästi työläämpi ja pitempi prosessi kuin lemmikin. Kestää vuoden tai pari saada se syntymään. Jos lemmikki kuolee kun olet 40 v tai vaikka 70 v, ehdit hyvin vielä hankkia uuden. Jos menettää lapsen kun on 40 v, tuskinpa pystyy enää saamaan toista tilalle. Ehkä se fakta ilmenee myös eräänlaisena rakkauden tunteena.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   13.12.24 22:36:44

"Itsekkäin teko maailmassa on elää, joten tee ihmiskunnalle palvelus ja ole epäitsekäs :)"

Mietihän vähän syvällisemmin. Pitäisikö sun lopettaa lapsesi?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 22:42:43

Itse asiassa tuo Rikun kommentti on se mikä tekee rakkaudesta erilaista. Lapset lähtee ja ovat toivottavasti itsenäisiä ja erillään, kauan jälkeeni elossa. Lemmikki on parhaimmillaan minua varten, symbioottinen, oma, itsekkäästi minun ja antaa minulle tosi paljon. Tuska lemmikin menettämisestä on jotain aivan kauheaa. Saa.oin pelko oma.lapsen sairastaessa vakavasti . Lapsi on rakkain maailmassa. Lemmikki on kuin osa minua. Yhden rakastaminen ei ole toiselta pois.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   13.12.24 22:52:13

Sekin vielä erottaa rakkaudet, että lapsen kanssa vuorovaikutus on sellaista kuin se ihmisten välillä yleensäkin on, mutta elämän kanssa ei. Pienen lapsen kanssa tietysti keskustelu on omanlaistaan, mutta isomman lapsen kanssa voi jutella samalla tavalla kuin aikuisen, vaikka ehkä kiinnostuksen kohteet ei ole samoja. Yhtä lailla kuin mä voin iloita jostain lapseni kokemasta asiasta, lapsi voi iloita tai olla kiinnostunut mun elämään kuuluvista asioista ja osoittaa sen. Kissalle tai koiralle sen sijaan on ihan evvk, olenko mä kotoa poissa ollessani ollut töissä, lenkillä vai elokuvissa, vaikka kertoisin sen eläimelle. Vuorovaikutus on kaksisuuntaista, mutta ei kovin syvällistä.

Sanoisin jopa, että rakastan monia ystäviäni enemmän kuin lemmikkieläintäni - ja silti rakastan lemmikkiäni tosi paljon. Ystävän kanssa voi jakaa asioita eri tavalla kuin eläimen. Lapsetkin voivat ihan hyvin olla ystäviä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.12.24 22:54:42

Ainakin kaverini erityislapsen äiti sanoo katuvansa lapsen hankkimista, on aivan loppu väkivaltaiseen 9v poikaansa, sanoo että salaa toivoo ja miettii jos voisi antaa lapsen pois ja ottaa koiran.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.24 23:27:28

Äidit ne vain piereksien yököttelevät ja vihaavat lapsiaan. Onneksi lapsella on aina myös siittäjä!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.12.24 23:32:42

”Ihminen vikaantuu pahasti, kun äiti hylkää, inhoaa lastaan, kaataa kaiken katkeruuutensa oman lapsensa niskaan. Tätä tapahtuu joka päivä. Itse elät pullossa.”

Vikaantuneiden ei pitäisi tehdä lapsia, kun saavat aikaan vain vikaantuneita ihmisiä. Ja kyllä tapahtuu joka päivä, mutta silti vähemmmistö on näitä vikaantuneita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.12.24 00:25:58

"Sekin vielä erottaa rakkaudet, että lapsen kanssa vuorovaikutus on sellaista kuin se ihmisten välillä yleensäkin on, mutta elämän kanssa ei. "

Onko tämä huono asia? Itselle eläimissä tämä on nimenomaan aivan hurja plussa ja syy miksi rakastan niitä. Koen, että eläinten kanssa kommunikointi on aidompaa. Se on se mitä todella olet siinä. Ja monesti mietin, että olisivatpa ihmiset enemmän kuten eläimet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 00:31:31

-: onko se huono asia, jos haluaa kommunikoida kuten ihmiset?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 00:32:56

"En yhtään ymmärrä näitä jotka projisoi jotain omia ongelmiaan "eläinrakkauteen". Työkavein kissa kuoli ja hän tarvitsi 2 viikkoa sairauslomaa ja oli täysin murtunut. Haloo, se oli KISSA!"

Mulla on sama fiilis aina kun joku itkuissaan kertoo isovanhemman kuolemasta. Mutta kannattaa muistaa että eri asiat voivat olla eri ihmisille tärkeitä. Joku ei rakasta äitiään, mutta rakastaa kissaa, toinen ei rakasta kissaa, mutta rakastaa äitiään. Kolmas ei rakasta kumpaakaan ja neljäs rakastaa kumpaakin. Mitä jos itkee 2 viikkoa sekä kissaa että äitiään? Sureeko silloin liikaa kissaa vai liian vähän äitiään

"Eläimistä voi tykätä, mäkin tykkään mun hevosesta ja koirasta, ja pyrin hoitamaan ne parhaalla mahdollisella tavalla, mutta rakkauden säästän lapsille, aviomiehelle ja vanhemmilleni."

Miksi koet, että rakkautta pitää säästellä? Ja miksi ihmeessä pyrit hoitamaan eläimet. Kuulostaa taakalta. Ei niitä ole pakko pitää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 00:36:32

Hei muistetaanhan myös naureskella synnyttäneiden naisten hormoneilla, koska miehill' ja veloill' ei sellasii oo!

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   14.12.24 00:54:08

Nämä keskustelut on yksi syy siihen, etten halua lapsia. En halua kokea jotain niin päätä sekottavaa kun rakkaus joka on enemmän kuin lemmikkejä tai puolisoa kohtaan. Nekin kun ovat tosi suuria tunteita.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   14.12.24 06:47:13

Lähettäjä.

Päivämäärä14.12.24 06:44:45

Minäkään en ymmärrä miksi tähän keskusteluun on vastannut lapsettomat kun kysymys on selvästi esitetty perheellisille.

Ehkäpä koska lisääntyneet tulevat kommentoimaan myös niitä joissa puhutaan omaehtoisesti lapsettomuudesta. P.s Minulla on yksi lapsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 08:18:33

Kaikkein hulluinta on pelastaa nuo koirat tulipalosta oman lapsen sijaan.

-Varmaan näitä rescuerekkuja omistavia vegaaniveloja jotka täällä höyryää.

Lähettäjä: Oo 
Päivämäärä:   14.12.24 08:24:41

En yhtään ymmärrä näitä jotka projisoi jotain omia ongelmiaan "eläinrakkauteen".

Nämä vegaanit ja eläinoikeustyypit on juuri näitä.
Hyvä esimerkki on vaikkapa lisääntyminen eli ihmistä itseään ahdistaa ajatus raskaudesta sekä synnyttämisestä niin kuvitellaan että eläimelle se on samanlainen ahdistus sekä ongelma kun lisääntyy kerran vuodessa eikä käytä ehkäisyä.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   14.12.24 08:29:56

"LähettäjäMieie 

Päivämäärä14.12.24 00:54:08

Nämä keskustelut on yksi syy siihen, etten halua lapsia. En halua kokea jotain niin päätä sekottavaa kun rakkaus joka on enemmän kuin lemmikkejä tai puolisoa kohtaan. Nekin kun ovat tosi suuria tunteita."

Onko sulla käytössä rajallinen määrä rakkautta? Rakkaus on rajatonta, usko pois. Itse rakastan lastani hurjasti ja rakkauteni miestäkin kohtaan vain kasvoi lapsen myötä, vaikka luulin, että ei tuota voisi enää enempää rakastaa.

Lähettäjä: Nih 
Päivämäärä:   14.12.24 08:42:40

No itse pidän naisia, jotka tekevät lapsia painostuksesta, hiukan yksinkertaisina.. siinä on ihan itseään syyttäminen. ( raiskaus jne ovat aivan eri asia!)
Ja kyllä lapsiani rakastan enemmän kuin ketään muuta. Eläimet hoidetaan ja kohdellaan rakastavasti, mutta niistä on pakko luopua ja hyväksyä se. Lapset toivottavasti ovat osa elämääni kuolemaani asti ja kokevat että olen sellainen ihminen, että kanssani on mukava olla tekemisissä..emmää muiden ihmisten kuin perheeni seuraa juur kaipaakaan...

Lähettäjä: Tyyppi 
Päivämäärä:   14.12.24 09:31:34

Te ette todellakaan tiedä rakkaudesta mitään ilman omaa biologista lasta :D

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.12.24 09:49:59

”Ehkäpä koska lisääntyneet tulevat kommentoimaan myös niitä joissa puhutaan omaehtoisesti lapsettomuudesta. P.s Minulla on yksi lapsi.”

Niin eli, kun joku muu ei osaa lukea ja haluaa tuoda itseään joka paikassa esille, niin sillon minunkin on toimittava niin.
Tätä on vaikea joskus kuvitella senioripalstaksi, kun lastentarha kuvaa paremmin.

Lähettäjä: näin on hyvä 
Päivämäärä:   14.12.24 09:58:28

Omat eläimet ovat tosi rakkaita, mutta kyllä omat lapset ja lastenlapset menevät niiden edelle ilman muuta ja oma puoliso myös. Jos miettii, kummista luopuisi pakkovalinnan edessä, niin eläimistä. En kuitenkaan tarkoita mitään sellaista valintaa, että toinen ihminen painostaisi eläimistä luopumaan. Sellaiseen en suostuisi ollenkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 11:17:58

Lapsen tekeminen on tosiaan itsekkäintä mitä nainen voi elämässään tehdä ja on nimenomaan ainoastaan kulutustekijä ympäristölle ja luonnolle.

Minusta on hienoa, että niin moni on päättänyt, että pahoin traumatisoituneet sukulinjat päättyvät heihin.

Lähettäjä: Vux 
Päivämäärä:   14.12.24 11:21:36

tämä on vaihdellut. Kun lapset olivat pieniä, rakkaus heihin oli jotenkin niin täysinäistä, laitoin kaiken ajan ja rahan lapsiin, ostelin lasten vaatteita ja kaikki pyöri lasten ympärillä.

VAIKKA mä olin hevostyttö, joka kolmekymippiseksi saakka ajatteli ettei hanki lapsia.

Nyt lapset on isoja teinejä ja mulla on koiria. Ne on mun vauvoja. Ja monesti tuntuu, että koirat menee lasten ohi. Ei lapsilla niin kiire ole saada ruokaa pöytään, mutta koiria ei voi jättää pitkäksi aikaa. Lapset saa kulkea vanhoissa mopoöljyisissä takeissa, mutta koirilla on parasta päällä.

Olin jo vähän huolissani omasta asenteestani, että rakastanko tosiaan näitä koira jo enemmän.
Kunnes mulla sairastui sekä lapsi, että koira vakavasti. Lapsen ollessa teholla mä meinasin kuolla paniikkiin ja ahdistuksen. Koiran jouduttua vierasesineleikkaukseen, mä olin rauhallinen ja ajattelin että jos se nyt tähän menee, niin ei voi mitään.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.12.24 12:12:10

”Lapsen tekeminen on tosiaan itsekkäintä mitä nainen voi elämässään tehdä ja on nimenomaan ainoastaan kulutustekijä ympäristölle ja luonnolle.”

Ei vaan rokotukset, lääkkeet ja muu elämää pitkittävän hoidon vastaanottaminen on itsekkäintä mitä voi elämässä tehdä. Ihminen syntyy, elää ja kuolee. Nyt ihminen ei kuole, vaan pidetään väkisin hengissä ja tavoitellaan vaan pidempää elämää ja siinä on menty vikaan ympäristön ja luonnon kannalta.

Lähettäjä: Ili 
Päivämäärä:   14.12.24 12:15:03

En.
Rakastan koiriani ja hevostani, mutta ne lähtisivät ensimmäisenä jos jostain pitäisi luopua

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 12:25:57

"Ehkäpä koska lisääntyneet tulevat kommentoimaan myös niitä joissa puhutaan omaehtoisesti lapsettomuudesta."

Tai sitten tämä lisääntynyt on ennen lisääntymistään ollut 20 vuotta vapaaehtoisesti lapseton. Sitä aiempaa kokemustahan ei myöhempi mielenmuutos pyyhi pois.

Lähettäjä: Melli 
Päivämäärä:   14.12.24 13:27:28

En. Lapsi on ja tulee aina olemaan etusijalla. Tykkään koirastani, mutta lapseni eteen teen mitä vain. Sama ei päde koiraan. Se saa laadukasta ruokaa ja hyvää hoitoa kyllä.

Lähettäjä: Wtf 
Päivämäärä:   14.12.24 17:52:43

Lapseni on luomani ihminen, tärkeintä yli kaiken, lemmikki on rakas eläin.

Lähettäjä: myy 
Päivämäärä:   14.12.24 17:57:07

LähettäjäTyyppi

Päivämäärä14.12.24 09:31:34

Te ette todellakaan tiedä rakkaudesta mitään ilman omaa biologista lasta :D

Sanoppa tuo sille joka on adoptoinut lapsen, sinä et tiedä rakkaudesta mitään koska lapsi ei ole biologisesti sinun. Ääliö!

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   14.12.24 18:16:51

"Te ette todellakaan tiedä rakkaudesta mitään ilman omaa biologista lasta :D"

Biologisesti rakkaus omaa lasta kohtaan on puhdasta itsekkyyttä. Varmistaa, että omat geenit menee eteenpäin.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   14.12.24 19:01:01

Eipä sillä rakkauden kokijalle ole väliä, että johtuuko se rakkaus hormoneista vai jostain muusta. Muistatteko millaista oli ihan aluksi olla rakastunut ihmiseen josta ehkä sittemmin tuli kumppani? Tai muuten vaan, ensirakkaus koulussa? Ihan erilaista kuin myöhempien vuosien rakkaus. Pelkkää hormonihuurua. Silti se tuntui silloin tosi aidolta ja tietysti olikin. Kun lapsi syntyy niin tapahtuu samalla tavalla.

Lähettäjä: nalle 
Päivämäärä:   14.12.24 19:09:18

joskus vuosikymmeniä sitten toteutin haaveeni ja ostin koiranpennun.
loppui menkat. heräsin joka ynähdykseen lohduttamaan.
hormonihuurut vei varmaan 5kk. ei rakkaus ja äidinvaisto. suojelunhalu ja empatia tarkoita sitä että pitäisi olla omasta perseestä puskettu.
adoptioäiti suojelee lastaan samoilla hormoneilla. on se luonto vain ihmeellinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 19:30:29

"Lähettäjäluumu

Päivämäärä13.12.24 21:38:40

En yhtään ymmärrä näitä jotka projisoi jotain omia ongelmiaan "eläinrakkauteen". Työkavein kissa kuoli ja hän tarvitsi 2 viikkoa sairauslomaa ja oli täysin murtunut. Haloo, se oli KISSA!'

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tiedustella, että oletko aina elänyt siinä harvassa, että olet jotenkin pätevä määräämään, miten muut saavat surussaan reagoida, vai alkoivatko nämä harhat vasta sitten, kun synnytit aivosi pihalle?

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   14.12.24 19:43:49

Jos omistaa vain kissan niin kai sitä voi itkeä monta viikkoa, mutta jos omistaa myös lapsia niin ehkä tuon kaltaiset surut asettuu vähän tolkullisempaan mittakaavaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.12.24 19:49:45

Eihän toisen surua voi kukaan määrittää, mutta ajatelkaa jos kaikki surisi joka lemmikkiä niin paljon, että olisi työkyvytön pari viikkoa, niin aika paljon olisi saikkua sen takia. Niitä lemmikkejä on kuitenkin PALJON ja ne ei elä kuin pienen hetken ihmisen elämässä. Sitten, kun jollain on niitä lemmikkejä useita ja erilaisia, niin eihän siinä muuta ehdi kuin surra jos kaikki ottaa todella koville.
Ehkä todella herkällä ihmisellä, ei montaa lemmikkiä elämänsä aikana olekaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.12.24 20:02:57

"Jos omistaa vain kissan niin kai sitä voi itkeä monta viikkoa, mutta jos omistaa myös lapsia niin ehkä tuon kaltaiset surut asettuu vähän tolkullisempaan mittakaavaan."

Eli siis äidit todellakin ovat omasta mielestään maailman tärkeimpiä yliolentoja, jotka määrittävät mikä on tolkullinen taso muiden kokea surua. Säälittävää.

Lähettäjä: pim 
Päivämäärä:   14.12.24 20:11:26

""Jos omistaa vain kissan niin kai sitä voi itkeä monta viikkoa, mutta jos omistaa myös lapsia niin ehkä tuon kaltaiset surut asettuu vähän tolkullisempaan mittakaavaan."

Kukaan ei tosin omista toista ihmisitä XD Et edes sinä joka survaisit pimpistäs läpi sen kersas XD et omista. Ottaako lujille?

Lähettäjä: TipTap 
Päivämäärä:   14.12.24 20:16:20

Omien geenien kantajaa on helppo rakastaa - biologia auttaa tässä paljon. Vaativampaa on rakastaa adoptoitua lasta tai kokonaan toista eläinlajia. Kuka sitten meistä rakastajista onkaan jaloin - aivan sama!