|
Lähettäjä: yrmy
Päivämäärä: 12.12.24 15:38:33
En nyt tiedä mitä tällä haen, mutta mieli tekee purkaa tuntoja.
Meillä töissä on nyt vuodenajan valmisteltu isoa projektia, mikä starttasi parisen kuukautta sitten. Eli firma perusti uuden toimipisteen toiselle paikkakunnalle. Toimin siis asijantuntijatehtävissä.
Kerroin jo tuolloin pomolleni että voin viettää mielelläni aikaa tuolla uudessa yksikössä ja opastaa henkilökuntaa siellä liittyen omaan osaamisalaani. Sanoin, että olisi kiva opastaa ihan alusta asti uusia ihmisiä, niin että oppisivat heti kärkeen "oikeat" tavat, eikä tieto tulisi kantapään kautta yrityksen ja erehdyksen kautta, tai monen eri henkilön kautta kulkeneena, koska silloin asioita aletaan oikoa, ja asiat muuttuvat matkalla. Teinkin valmistelevat työt pomon ohjeiden mukaan. Hankin tarvittavat välineet ja tein kirjalliset ohjeet.
Kun startti lähestyi, kysyin pomoltani, voisinko käydä vetämässä heille yleisluontoisen koulutuksen koko porukalle, ennenkuin alkaa tositoimet, eikä porukkaa saada enää irroitettua koulutukseen. Pomo lupasi, ja vedin tuon koulutuksen.
Sittemmin on tullut vastaan useampi asia, mikä heille pitäisi opastaa tai tarkistaa. Kysyinkin alussa, että menisinkö paikalle, kun heille ei ole näitä asioita vielä opastettu ja vastaus oli että kyllä he osaavat. Nytkin neuvoja on kyselty muilta henkilöiltä, jotka sitten välittävät kysymyksen minulle eteenpäin, ja minä vastaan tuon välikäden kautta. Jotenkin motivaatio on minulla mennyt aika täysin. Muut asiantuntijat muilta osa-alueilta kyllä vierailevat paikanpäällä, mutta minä en vaan saa pyyntöä sinne. Meitä on siis pieni organisaatio, eikä minun osaamisalueellani ole muita mahdollisia osaajia.
Olen miettinyt miksi. Olenko liian pedantti kentälläni, haluaako pomoni, että asiat tehdään hänen tavallaan, ei liian tarkasti. Itse tuotantohan menee hänen mielestään aina kaiken edelle. Nyt siellä sählätään, kun välineet eivät toimi tai niitä ei osata käyttää.
|