Lähettäjä: m
Päivämäärä: 11.12.24 12:12:26
"Kuten sanoit, heikko ihminen ei osaa päästää irti eikä antaa anteeksi. Anteeksi antaminen ei tarkoita, että hyväksyt teon, mutta sen avulla voit päästää itse irti. Mitä kauemmin noissa vellot, sen enemmän annat niille ihmisille valtaa itseesi."
Melkein sanoisin, että nimenomaan toisin päin. Voin hyväksyä teon, näin on tapahtunut ja henkilö on näin tehnyt. En voi tapahtumille tai asioille enää mitään, en voi muuttaa menneisyyttä.
Mutta en missään tapauksessa mitenkään päin voi antaa tekoa anteeksi. Anteeksi antaminen vaatisi sen, että toinen on pahoillaan ja pyytää anteeksi, mutta harvoin satuttanut ihminen niin tekee. Ainakaan aidosti.
Jos satuttanut ihminen on aidon oikeasti pahoillaan, asia voidaan hänen kanssaan käsitellä ja antaa anteeksi, eikä pahimmassa tapauksessa vuosikausia kestävää kaunaa pääse edes syntymään.
Itselle anteeksi antaminen on korkeampi kynnys. Miten annoin toisen kohdella itseäni niin? Miksi kestin sitä niin kauan? Miksen laittanut hommaa poikki jo ensimmäisestä töyssystä? Miksi olin tyhmä, miksi olin heikko, miksen puolustautunut, miksen kertonut tilanteesta muille ja hakenut tai hyväksynyt apua? On tärkeämpää olla armollinen itselleen ja siksi kai se myös on hankalampaa.
|