|
Lähettäjä: Unpopular opinion
Päivämäärä: 11.12.24 14:23:58
Itsekin käsitän polyamorisyyden siten, että kumppaneiden kanssa jaetaan eri tavalla aikaa ja tunteita kuin avoimissa suhteissa. Itse en pystyisi siihen, vaikka olen avoimessa suhteessa.
En ole mustasukkainen seksistä vaan sydämestä, ja käsittääkseni polyamorisessa suhteessa jaetaan myös se sydän - jos sitä tavallaan on samalla tasolla edes annettavana. Ympäriinsä pirstaloitu sydän kuulostaa minusta vähän siltä, ettei sitä lopulta anna oikein kenellekään paitsi itselleen. Kun puolestani itse rakastuneena rakastan tasan sitä yhtä ihmistä.
Avoin suhde tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että minulla ja miehelläni on satunnaisia kumppaneita, joita tapaamme tahoillamme kerran pari kuussa emmekä tiedä toistemme kuvioista sen enempää. Nämä saattavat elämässä tulla ja mennä, ja dynamiikka perustuu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja mukavaan ajanviettoon ilman syvempiä tunteita. Miehet, joita olen tavannut, ovat olleet samanlaisessa tilanteessa, ja puhuvat kumppaneistaan keskimäärin paljon kauniimmin kuin monet perinteisessä suhteessa olevat.
Arjen, juhlan ja elämän haluan jakaa vain kumppanini kanssa, ja olenkin todennut, että sillä sekunnilla jos hän itse haluaa jotain enemmän jonkun toisen kanssa, poistun kuviosta. Mutta ei hänelläkään ole kuulemma aikaa, intoa eikä energiaa polyamoristen suhteiden pyörittämiseen. Haluaa, että minä olen hänen rinnallaan, ja muut vain vaihtelua ja kokemuksia siinä rinnalla.
Sen verran eri asioita polyamorisuus ja avoin suhde tosiaan ovat, että itse en kuuna päivänä tuohon ensimmäiseen pystyisi, kun taas jälkimmäinen ei yöuniani vie.
|